Pedon merkit

Ilkka Rajakorpi #1

by Iiro Meriläinen

Talvista Joensuuta ravistelee brutaalien okkultististen murhien sarja. Rikoskomisario Ilkka Rajakorpi ryhtyy selvittämään uransa vaikeinta tapausta, jossa murhaaja leikittelee poliisin kanssa jättäen järkyttävän julmat signeerauksensa rikospaikoille.

Murhien selvittäminen saa yllätyksellisen käänteen, kun paikallinen hevitrio pääsee osallistumaan tutkintaan.

Pedon merkit sukeltaa ihmisen mielen ja sielun synkimpiin sopukoihin. Näiden kansien välissä on verethyytävä ja tiheätunnelmainen tarina, joka ei päästä lukijaansa lihakoukkumaisesta otteestaan.

332 pages, Paperback

Published July 1, 2023

About the author

Iiro Meriläinen (s. 1980, Lieksa) on joensuulainen luokanopettaja, kirjailija ja vanha hevari. Meriläinen on valmistunut Joensuun yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineenaan englanninkielinen kirjallisuus ja kulttuuri. Lieksassa vietetyt nuoruusvuodet ovat eittämättä jättäneet jälkensä Meriläisen omintakeiseen huumorintajuun. Pohjoiskarjalainen kotiseuturakkaus näkyy myös voimakkaasti hänen kirjallisissa tuotoksissaan. Raskaan hevimusiikin ja satunnaisen kuntosaleilun ohella Meriläisen aika kuluu perheen ja ruoan parissa puuhastellen.

Reviews

[Salla Hiltunen · Rating 2 out of 5]

Rikoskomisario Ilkka Rajakorpi alkaa tutkia Joensuussa raakojen okkultististen murhien sarjaa. Avukseen hän saa paikallisen metallistikolmikon, jolla on yllättävää tietämystä demoneista ja muista murhiin liittyvistä aiheista.

Tätä oli jossain määrin nostalgista lukea, koska asuin nuorempana useamman vuoden Joensuussa ja kirjassa kuvataan monia minulle tuttuja paikkoja. (Erityisesti sydäntäni lämmitti maininta yliopistolla olevasta Humpan kahviosta, jossa on tullut itsekin istuttua ihan rikollisen paljon.) Tapahtumapaikka olikin yksi syy siihen, miksi kiinnostuin kirjasta.

Kirjassa kuvatut erilaiset murhat ovat kiinnostavia. Kirjassa hyödynnetään myös kivasti vanhoja tekstejä, mytologiaa ja demonologiaa (sekä musiikkia).

Lukukokemustani häiritsi kuitenkin aika monia asia, kuten nämä:
– Kirjassa on ihan liikaa hahmoja ja dialogia, eikä kukaan hahmoista oikein herätä mielenkiintoa tai sympatioita.
– Isolle osalle hahmoista on annettu epätavalliset ja epäitäsuomalaiset sukunimet (kuten Nevankare, Salminvuori, Kauriskallio, Kivipensas, Jaalankari jne.).
– Teksti on melko tönkköä, ja siinä on myös runsaasti pilkku- ja huolimattomuusvirheitä.

Kaikkinensa kirja olisi kaivannut minusta jämäkämpää kustannustoimittamista. Ymmärrän kuitenkin kirjan viehätyksen, koska onhan siinä menoa ja meininkiä ja rosoisuutta, mutta tämä ei tällaisenaan ollut mikään täysosuma minulle. Jatko-osa, jossa vauhdikas metallitrio ilmeisesti perustaa oman etsivätoimiston, kuulostaa ihan mielenkiintoiselta.

[Tuuli Tammenkoski · Rating 4 out of 5]

Tammikuista Joensuuta riivaa satanismiin ja show-meininkiin mieltynyt sarjamurhaaja, joka jättää uhreihinsa kaikenlaisia hämäriä okkultistisia vihjeitä ja pitää poliiseja lähinnä pilkkanaan.

Rikostutkinnan avuksi päätyy puolivahingossa kolme paikallista hevaria, ja pian Joensuun poliisilaitoksella lasketaan pedon numeroa, harrastetaan demonologiaa, tulkitaan saatanallisia viestejä, ryypätään ja kuunnellaan bläkkistä. What's not to like!

Kirjan päähenkilöt, etenkin vähän syrjäytymisen rajoilla heiluvat, mutta fiksut ja toimeliaat heviukot, on kertakaikkiaan mainioita ja sympaattisia. Erityisesti tykkäsin kuitenkin siitä, että rikostutkijat eivät ole niitä tuhanteen kertaan nähtyjä itsesäälissä rypeviä, läheisiään huonosti kohtelevia, teatraalisen synkkiä ja kurjia poliiseja, vaan ihan perusjanttereita, jotka tekevät työtään, rakastavat perhettään ja haaveilevat kylpylälomista. Päähenkilöitä on aika paljon, ja tää olis ehkä hyötynyt pienestä tiivistämisestä ja muutamien päähenkilöiden karsimisesta ja jäljellejääneiden syventämisestä.

Pedon merkit on samaan aikana leppoisa ja nopeatempoinen, ja hyvällä tavalla kotikutoisen oloinen. Talvi on kylmä ja ihmiset pääsevät hengestään hyvinkin brutaaleissa merkeissä, mutta tunnelma on läpi kirjan lämmin ja meininki letkeä. Pahoja asioita tapahtuu, mutta aina on aikaa tilata pizzaa, juoda muutama kalja ja turista Hellhammerista. Välillä tosin tuntuu, että kirjan henkilöt suhtautuvat asioihin vähän turhan lupsakkaasti ottaen huomioon, että Joensuussa pyörii harvinaisen tehokas ja häikäilemätön teurastaja. Mutta oikein hauskaa ja viihdyttävää Pohjois-Karjala -noiria, joka olisi hauska nähdä myös tv-sarjana.

[Tuomas Saarelainen · Rating 4 out of 5]

Eihän tätä meinannut malttaa laittaa pois. Kirja vei hyvin mukanaan. Paljon tuttuja paikkoja, ehkä liikaakin. Lyhyet luvut ja paikasta toiseen poukkoilu ei oo minun mieleen mutta tässä toimi ihan hyvin.

[Tupu · Rating 5 out of 5]

Virkistävä tuttavuus. Viittaukset kirjallisuuden historiasta tuttuihin teoksiin nuhjuisen ja pieruhuumorin sävyttämän kapakkamiljöön ohessa olivat kierolla tavalla hihityttävä poikkeus genreen. Poliisitkin ihan uskottavia, eivät yli-ihmisiä eivätkä toinen lukee, toinen kirjoittaa -tyyppisiä.

[luvustatoiseen · Rating 5 out of 5]

Koukuttava, ennalta arvaamaton

[Heli Y · Rating 3 out of 5]

Murhatutkimuksia Joensuussa. Hauskasti heviäijät tulevat kuppilasta suoraan tutkimuksiin mukaan, pizzapalkalla. Hyvät äijät tuovat kivaa säväyttä kirjaan

[kerttu · Rating 4 out of 5]

🎧 yllätti positiivisesti! Tosi nopee temponen ja piti otteessaan, tosi erilainen kun aluks aattelin. Plussaa miljööstä 🫡