Romaani tavallisesta keski-ikäisestä naisesta, joka menettää miltei kaiken.
Varpun keskiluokkainen omakotitaloelämä on järkkynyt. Avioliitto kunnallispoliitikon kanssa ja vakityö opettajana ovat jääneet pikkukaupunkiin, ja isosisko on järjestänyt hänelle kerrostaloasunnon Helsingistä. Aiemmin Varpu pesi ystäviensä ikkunat, nyt hän pesee vieraiden ikkunoita – ja vakoilee samalla entistä elämäänsä Instagramin kautta. Tuuli Salmisen Varpu kuvaa perhesuhteita, surua ja häpeää itkettävän ihanasti ja absurdeja tilanteita viiltävän viihteellisesti. Varpu taipuu muttei katkea.
Olipa viihdyttävää lukemista, pidin kovasti tämän itselleni uuden kirjailijatuttavuuden vetävästä kirjoitustyylistä. Vaikka kirjan aiheet olivat jokseenkin surumielisiä (pettäminen, ero, läheisen menetys, psykoosiin sairastuminen, taloudelliset huolet, työn menetys), kirja oli riemastuttava, suorastaan vapauttava.'Saksanvarpu' oli inhimillinen päähenkilö ja huomasin pitäväni monesta muustakin hahmosta. Lisäänpä saman tien Tuuli Salmisen muutkin kirjat toivelistalleni.
Varpussa on juuri sopivassa määrin tarjoiltuna ihanaa, nautittavaa mustaa huumoria, joka tekee vaikeasta aiheesta keveämmän.
Vakavammin ajateltuna, kirja herätti monenlaisia mietteitä siitä, miten ihmismieli tapahtumiin ja elämänkäänteisiin reagoi, sekä siitä, miten eri tavalla eri ihmiset reagoivat, kun toinen "sekoaa" ja toinen ei. Siitä olisin kuitenkin huolissani tällaisen Varpun psykoosiin sairastumista kuunnellessa, että saako vielä 2020-luvullakaan apua mielenterveysongelmiin aina kun tarvitsee, vai oliko Varpu onnekas? Entä jos ei ole kunnon tukiverkkoa, entä jos et osaa itse hakea apua, entä jos läheiset ummistavat silmänsä? Entä jos ei ole Irinan kaltaista siskoa, entä jos et tapaa uusia ihmisiä, kun menetät vanhoja? Entä jos ei vastaan kävelekään kuin tarjottimella uutta kutsumusta, jos vanha työ jää taa? Ja miten käy sitten, jos et ole avulle vastaanottavainen, sillä heitäkin on.
Äh. En nyt yhtään saanut kiinni tästä juonesta tai ihmisistäkään, en vakavalla enkä humoristisemmalla tasolla, vaikka minun kai pitäisi jollain tapaa olla ainakin iän puolesta tässä skenessä kartalla.
Viihdyttävän hauska! Vaikka päähahmon ja juonen osalta ei mitenkään mullistava oli tekstissä kiva ote ja hyviä kohtauksia. Viihdyin tämän parissa oikein hyvin.
Viisikymppisen Varpun elämä muuttuu, eikä ihan kivuttomasti muutukaan. Selviytymistarina hippusella mukavan tavallisina käsiteltyjä pieniä neurooseja, joita meiltä kaikilta varmasti löytyy.