Kehät

by Elina Sallinen

Kehä voi olla taivaan kaarevuuden paljastavaa lintujen etäistä lentoa, kehä voi kiristyä teoreettisten paradoksien ympärille, tai se voi kehystää kauniisti havainnoituja vuodenaikojen yksityiskohtia. Elina Sallisen äkkiseltään fragmentaariselta vaikuttava runoteos paljastuu kehiytyessään määrätietoiseksi haromiseksi kohti erilaisten kokoluokkien ja intensiteettien muodostamia yhteyksiä. Myös henkilökohtainen ja yhteinen alkavat liikkua teoksen luomia syntaktisesti monipuolisia kehiä pitkin. Kehät ovat uusi keino tavoittaa rivien väleissä tapahtuvaa sanomattoman liikettä. Kehät on Elina Sallisen esikoisteos.

Genres: Poetry, Finnish Literature

97 pages, Hardcover

Published April 1, 2023

Reviews

[Helmi Nöjd]

Nyt vittu lähtee tää goodreads taas!! Tän luin ainaki neljästi.

[Readerwhy]

”Kuin rakennus olisi luonnostellut itseään.”

Ensikokemukseni Elina Sallisen runoteoksesta Kehät on Armantrout.

Rae Armantrout.

Mieleeni on jäänyt erityisen vahvasti ne tunnelmat, joita koin lukiessani ensimmäistä kertaa Rae Armantroutin runokokoelmaa Kunhan sanon - valitut runot (suom. Aki Salmela, Poesia 2017). Vastassa oli seinä. Erityisen taidokas seinä ja johonkin samansukuiseen seinämateriaaliin törmäsin Sallisen Kehissä.

Että on läpipääsemättömän tuntuista, mutta sitä vahvemmin tuntuu hienolta ja jollakin tapaa suorastaan juhlavalta. Että näin vähällä, että näin muutamalla sanalla esiin piirtyy suurta. Paljon paljon suurempaa kuin ihminen, vaikkakin niin pienellä ilmaistua.

Kehissä ihmisten ja ei-ihmisten välillä ei ole järjestykseen asettavia rajoja, vaikkakin ensimmäiset havainnoivat toisia. Mutta. Mistä me tiedämme, mitä ei-ihmiset ajattelevat meistä ja minkälaisia havaintoja meidän tekemisistämme ne kirjoittavat muistivihkoihinsa.

Sallisen runoissa ihminen ei ole kruunupää, ei hallitsijan sukua lainkaan. Runoissa on kokija, jonka mukana lukija kaareutuu kehällä. Syntyy uusia havaintoja. Uusia kulmia, joista näkyy muuta kuin ennen.

Kehä vierähtää ja äkkiä edessä on kärpänen tai kissantassu tai vaahtera, joka valuttaa takaansa pimeyttä. Pimeys näkyy niin hyvin, koska on häikäisevän kirkasta.

”Kuin valon takaa toista maailmaa.”

[Satu · Rating 5 out of 5]

Ihana, pienimmät eleet ja liikahdukset tallentava kieli kehii löyhästi kokoon kauniin runoteoksen. Tarkkailun tuntua ja tulkinnan vapautta; tuli mieleen ne hetket, kun lintujen liikkeen harmaassa maisemassa kokeekin yhtäkkiä musiikkina, kun kerrankin ei pinnistele liikaa. Aistiensa kanssa kamppaileva yliherkkä lukija kiinnitti huomiota erityisesti äänten läsnäoloon.

[Mikko Saari · Rating 2 out of 5]

Elina Sallisen esikoisrunokokoelma on Poesian julkaisema, kanneltaan kauniin vihreä teos. Kun sisälle kurkistaa, ei välttämättä ylläty: tämähän näyttää poesialaiselta. Sallisen runous on sirpaleista, säkeet ovat lyhyitä katkelmia sieltä täältä.

Vaan mikä saa yhden sirpaleisen runon soimaan ja toista ei? Siinäpä kysymys, johon en välttämättä osaa vastata. Tämä ei nimittäin soinut, vaan lähinnä narskui. Paikoin Sallisen huomiot osuvat ja ilahduttavat. “– Pidän erityisesti ihmisistä, joita ei enää”, “Kissoista on tullut varovaisia, / on syytä uskoa:”. Tällainen aukinaisuus ja kesken jääminen viehättää.

Vastapainoksi on sitten näitä: “Jatkuu lintu.”, “Yksi käänne / lintuja puhkeaa.”, ”Vielä rantaa pitkin liikkuvat.” Teksti jää etäälle, eikä herätä uteliaisuutta, vaan enemmän turhautuneisuutta. Kielikuvat eivät viettele, vaan työntävät pois.

Samaa turhautumista olen kokenut Silja Järventaustan runouden äärellä. Järventausta on tietenkin palkittu, arvostettu runoilija, ja toisaalta Anna Hollingsworth ihastelee Kehiä Kulttuuritoimituksessa, joten on aivan mahdollista, että minä en vain oivalla jotain. Minulle näiden sirpaleiden väliin ei muodostu ihastuttavia merkitysten verkostoja.

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Kirjoitan tähän, että tämä pitäisi lukea vielä uudelleen ja uudelleen. Mutta palautin kirjaston kirjan, koska seuraava lukija jo odotti.

[Maria Brunni · Rating 3 out of 5]

Tällaiselle vähän runoja lukevalle tämä oli kiinnostava lukukokemus. Mutta vaatisi enemmän lukukertoja, että pääsisi pintaa syvemmälle.

[amaldae · Rating 3 out of 5]

“Kaksinaisuus on epätodellista.
Mikä on todellista, on muodonmuutos.
Nuo rikkoutumisen mekanismit.”