En sällsam orkidé

Kuopio #5

by Sirpa Kähkönen, Mattias Huss (translator)

Befolkningen i Kuopio lever i ständig oro. Nu, under sommaren , har arméerna på finska fronten fastnat i stillastående försvarslinjer. Den gångna vinterns hungersnöd var svår, men kvinnorna i staden har bestämt sig för att överleva även detta krig. Det finns dock små ljuspunkter i tillvaron: Anna har fått hem sina barn igen, och under Hildas ledning bakas de första krigsbröden ur en säck rågmjöl. Helvi vet inte hur hon ska skydda Mari, som har nått den ålder då hon lockas av uppmärksamheten från de tyska soldaterna som kommit till stan. I Finland råder dansförbud, men i hemlighet dansar man ändå, tyst i hemmen, utan skor, eller i ladugårdar på landet, på gräsmattorna i staden eller på bryggan vid havet. Dagtid är de vuxna tvingade till hårt arbete för att överleva och de unga måste hjälpa till. Under de korta lediga stunderna vill alla leva så intensivt som möjligt och bara glömma.

Genres: Historical Fiction, Finnish Literature, War

446 pages, Hardcover

First published January 1, 2009

Reviews

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Kuopio-sarjaan toinen yhdenpäivänromaani heti edellisen perään – nyt ollaan kesäkuussa 1942, talvi on takana ja kesä alkamassa ja ihmisillä raskaista sotavuosista huolimatta kesäinen tunnelma.

Ravintola Tatraan ollaan järjestämässä juhlia, joihin pitää saada soittajat ja kaikki. Nuoret tytöt Mari ja Ani taas elävät tytönelämäänsä vaikka käytännössä ainoat nuoret miehet kaupungissa ovat saksalaisia sotilaita, paikalliset miehet kun ovat rintamalla. Teini-ikäiset tytöt keikkuvat lapsuuden ja aikuisuuden rajalla ja seuraukset voivat olla vaarallisiakin.

Taas on oivallinen tunnelma, paljon pieniin yksityiskohtiin tarttumista, monenlaista elämää ja näkemystä sodanajan elämästä erilaisista näkökulmista. Vierailevana tähtenä uutta näkökulmaa tuo tällä kertaa kiertelevä belgialainen journalisti Marieke Candrix.

Jälleen kerran hieno kirja, vaan huolestuttavan vähiinhän nämä alkavat käydä, kaksi osaa enää jäljellä.

[Päivi P. · Rating 3 out of 5]

Kähkösen Kuopio-sarjan neljäs osa jatkaa Tuomen naisten tarinaa vuonna 1942. Yhden päivän romaani kertoo elämästä sota-ajan kaupungissa.

Mikä onni onkaan nälkätalven jälkeen leipoa ja maistaa ensimmäisen kerran leipää! Millaista kutkuttavaa jännitystä nuorille tytöille saavat aikaan komeat saksalaissotilaat, ja mikä huoli vanhemmilla onkaan, ettei tytöille käy näissä seikkailuissa huonosti.

Nuori belgialainen toimittaja Marieke katsoo Suomen tilannetta kiinnostuneena ulkopuolisen silmin, ja ihastuu oppaaseensa, johtaja Lehtivaaraan - eikä ihastus jää yksipuoliseksi.

Lasten elämä pyörii sodasta huolimatta leikeissä. Juho-poika on kiinnostunut luonnosta ja saa tiedon pääsystä oppikouluun. Pieni äitinsä hylkäämä Charlotta ripustautuu hänestä huolehtiviin aikuisiin.

Kipeä on kuvaus hovimestari Helmerin surusta, kun kumppani Onni kaatuu rintamalla. Homoseksuaalit joutuivat salaamaan suhteensa, ja silloin surukin tuntuu entistä raskaammalta.

[Anneli Renfors · Rating 4 out of 5]

Jatkosota ja kesä. Kuopio täynnä saksalaisia, lapsia ja outoja vaeltajia. Surua sydämissään, ikävää ja pelkoja. Suurta rakkautta ja tavallista arkipäivää. Iloa pienistä arjen asioista kuten uunituoreesta leivän palasta. Kähkönen osaa empatian taidon.

[Helena Ketonen · Rating 5 out of 5]

Mielenkiintoista ajan ja eri ikäisten ihmisten kuvausta sodan aikana. Olen todella tykästynyt Kuopio sarjaan. Miten kukakin yritti selviytyä puutteesta ja menetyksistä. Vähästäkin on tyytyväinen, yksinkertaisista asioista kuten tuoreen leivän tuoksusta.

[Anu-vinkkari · Rating 3 out of 5]

Puheenvuoro siirtyy seuraavalle sukupolvelle.

[Liisa · Rating 3 out of 5]

Vähän puurtamiseksi käy Kuopio-sarja, mutta ei tuttuja hahmoja nyt voi jättääkään..

[Elisa · Rating 4 out of 5]

Wikipediasta lueskelin, että alkukesästä 1942 Mannerheim täytti 75 vuotta ja hänet ylennettiin Suomen marsalkaksi. Päivästä tehtiin puolustusvoimain lippujuhlapäivä. Nimettiin Mannerheiminkatu Helsinkiin. Hitler tuli synttärivieraaksi. Kirjassa tutut henkilöt elävät sota-ajan arkea: leivotaan leipää, soitetaan swing jazzia ja saadaan hyviä ja huonoja uutisia. Nuoret naiset piirtävät kosmoskynällä saumat sääriin, kun sukkahousuja ei saanut. Mummuni on kertonut joskus, että hiilelläkin se onnistui. Kirjassa kuvataan teini-ikäisen Marin kautta naiseksi kasvamista tuona aikana. Kun on kyse jälleen yhdenpäivänromaanista, niin yksityiskohdat, pienet asiat ja henkilöiden ajatukset saavat paljon tilaa kerronnassa, vaikka paljon ennättää päivän aikana tapahtuakin. Lapsen silmin yksityiskohdat ovat tärkeitä, ja niiden huomioiminen käy luonnostaan. Aikuisia puolestaan huolettavat monet asiat, joissa riittää puntaroitavaa.