J&B Scener ur ett skenäktenskap

by Philip Teir

Alla kände till Jörn Donners och Bitte Westerlunds förhållande. Men kände Bitte sin man?

Genres: Nonfiction, Biography, Finnish Literature

228 pages, Hardcover

First published August 1, 2023

About the author

Philip Teir (s. 1980 Pietarsaaressa) on Hufvudstadsbladetin kulttuuritoimituksen päällikkö, joka kirjoittaa itse mm. kirjallisuus-, musiikki- ja televisiokritiikkiä. Hän on toimittanut useita kirjallisuusantologioita ja kirjoittaa myös ruotsalaiseen sanomalehti Expresseniin.

Teirin esikoisteos, runokokoelma Någonting ur hennes mun faller i min mun, ilmestyi 2007. Novellikokoelmassa Donner-ryhmä yhdistyvät urbaani arki ja absurdit sävyt.

Reviews

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Kuten yksi tuttavani totesi: en olisi lukenut kirjaa Jörn Donnerista, mutta tämän kyllä. Vähemmän skandalöösi kuin lööpit antoi ymmärtää. Monimutkainen mutta hienosti kasassa pysyvä rakenne. Poikien erillishaastattelut oli jotenkin tyylistä poikkeava ratkaisu, josta en ole ihan varma. Kuuntelin äänikirjana.

[Päivi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Onpa vaikea sanoa, mitä tykkäsin kirjasta. Toisaalta en ollenkaan, toisaalta aivan valtavasti. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut Jörn Donnerista, en oikeastaan tiennyt hänestä paljon mitään, osasin nimetä lähinnä kansanedustajuuden ja "jotain leffajuttuja" ja epämääräisen intellektuellin naistenmieheyden. Ylipäänsä tuntuu vaikealta olla kiinnostunut tuon sukupolven vaikuttajamiesten tekemisistä; aina jotain epämääräistä hyväksikäyttöhommaa. Kiinnostuin kuitenkin Bitten näkökulmasta, josta olin arvosteluista lukenut. Pitkän avioliiton ja Jörnin kuoleman jälkeen Bittelle selviää, että Jörnillä olikin vielä pidempi toinen suhde, ja sen lisäksi paljon muitakin. Ajattelin, että tämä kirja tarjoaa naisen näkökulmaa metoo-ajassa.

Mutta ei, olikin jotain muuta. Bitte Westerlund on niin tavallisuudesta poikkeava omalaatuinen hahmo, että en kirjan luettuankikaan tiedä mitä tässä juuri tapahtui. Kirjan puolivälissä Bitte sanoutuu projektista irti, mutta en saa selvää, miksi tämä kirja kuitenkin sitten julkaistiin. Oliko tämä sitä mitä kirjoittaja suunnitteli, vai tuliko tästä jotain muuta? Kirjan kertomistapa on omalaatuinen mutta siitä tykkään; välillä kronologista kerrontaa, välillä haastatteluja jotka litteroitu suoraan, välillä jotain ihan muuta. Näkökulmat vaihtelevat, ja Philip Teir käyttää omaa kertojanääntä paljon hyödykseen, kertoo siitä, miten prosessi hänen näkökulmastaan eteni. Ja se onkin oikeastaan mielenkiintoisinta. Kirja on reportaasityylinen, selvästi journalistin kirjoittama. Katsaus todella omituisen perheen todella omituiseen arkeen vuosikymmenten ajan. Mutta olisiko tätä pitänyt kirjoittaa, ja jos, kenen näkökulmasta? Siitä ei ole ollenkaan yhtä mieltä edes itseni kanssa. Pitää kypsytellä.

[Jenna Matintupa · Rating 4 out of 5]

Jag hade en del förutfattade meningar om hur boken skulle vara och kanske också hur det skulle vara skriven, men Teir överträffade sig själv. Han har varvat miljöbeskrivningar och intervjuer med egna tankar och insikter på ett snyggt sätt. Jag hade tänkt att det skulle vara helt ur Bittes perspektiv så när det istället var mer ur Teirs lyfte det boken. Även om det är en bok om Jörn och Bittes liv så blev det också en bok om att mista en närstående och inse att man kanske inte alls kände den människan så väl som man trodde. Om förväntningar och besvikelser. Jörn Donner var och är en stor kulturprofil och att få följa hans liv från sidan genom den här boken var mycket mer intressant än jag trodde det skulle vara. Boken blev en positivt överraskande läsupplevelse!

[Ville Verkkapuro · Rating 4 out of 5]

What an insane story.
This was a great, tight biography and a portrait of a world that doesn't exist anymore. A person, who was truly one of a kind. Winning the Oscar and Finlandia while doing porno, writing 80 novels and doing films and remembering everything and knowing everybody, connecting Nokia bosses to the Chinese, paving way for one of our biggest business success stories etc, knowing highly profilic persons personally. Like Muhammad Ali.
Completely insane. How in the hell did he have time for everything? A true cosmopolite.
I've always thought that Donner was annoying. A mediocre writer and director, completely narcissistic and not that charismatic. But something changed while reading this. Of course he is still all of those things, not the great lover as you'd think and not a great dad and whatever. But thinking about this thing as a whole makes you see the effort and how much it requires. A true übermensch, an inspiration and a warning example in many ways, too. Very important.
A bonus was that ten years ago I spent some time in his apartment as his son was dating a friend of mine. We made tomato soup there.
And what a perfect synthesis for this story for Bitte to dump Jörn's ash into the compost after Jörn complaining about the compost for years.
Great writing, tight and vivid.

[Bokbabbel]

Här har jag gått och varit irriterad på Henrik Tikkanen i tjugo år, och så visar det sig - föga förvånande - att Jörn D är en betydligt större douchebag :)))))).

Lagom omfång, och intressant med olika röster, även om de stundvis vävs in lite klumpigt i texten. Dessutom får frun Bitte en allt mindre del av boken, ju mer den fortlöper.
Men jo, nog är det ju häpnadsväckande vad allt Jörn/Bitte/JörnochBitte hunnit med under sina respektive liv.

[Nina Sarell · Rating 3 out of 5]

En osaa päättää, oliko tämä raikas ja kiinnostavan epäkonventionaalinen vai viimeistelemätön ja hajanainen. Kirjan kohdetta ei vaikuta olevan helppo vangita tarinaksi, jolla olisi annettavanaan jotain aristoteles-henkisiä lukukokemukseen liitettyjä hyviä hetkiä oikeissa kohdissa. Pisteet silti Bittelle, persoonalliselle ja vahvalle hanhinaiselle. (Ja kirjailijalle, joka yritti parhaansa pysyäkseen kyydissä.)

[Julia Donner · Rating 1 out of 5]

Kirja on kirjoitettu nopeasti, julkaistu kiireellä. Mihin pyrittiin? Muutamia pohdintoja lukuunottamatta ohut, tyhjänpäiväinen juttu, jonka fokus on kateissa. Teknisesti tämä on vain kokoelma puhtaaksikirjoitettua aineistoa. Pari - kolme kirjoituskierrosta lisää ja teksti olisi kenties voinut nousta yksityiseltä tasolta yleiselle, pohdinnaksi siitä mitä voimme toisesta ihmisestä tietää ja ihmisten välisistä suhteista jne. Tai - tiivistettynä aineistosta olisi voinut saada kenties hyvän, pohdiskelevan aikauslehtiartikkelin. Tällaisenaan kirja on yhdentekevä - juorunkipeät eivät saa mitään merkityksellistä myllyihinsä, Donnerin inhoajat tietävät jo kaiken ja häntä arvostaneet jättävät tämän teoksen omaan arvoonsa.

[nathalie · Rating 3 out of 5]

I boken får den som inte redan varit bekant med Jörn Donner, en rad med berättelser och en någorlunda tidslinje över hans speciella liv. Boken ska egentligen handla mer om hans 30 år yngre fru Bitte, men jag tycker hon försvinner typ efter 100 sidor. Den här boken är fylld med anekdoter och spännande historier för den som är nyfiken på en av svenskfinlands mest eminenta kulturprofiler och hans relationer.

Boken är bra och underhållande, men känns inte färdig. Vissa kapitel är också helt irrelevanta och jag har svårt att se den röda tråden i många fall.

Är snäll och avrundar uppåt, men det är 2,5 stjärnor.

[Anne Dahl · Rating 3 out of 5]

Aikamoinen tirkistelykirja (ehkä pikkuisen kääk, en halua tietää - Jörnin pukeutumiset lateksialusvaatteisiin ja huulten punaaminen ennen seksiä), mutta en ole lukenut muita kirjoja Jörn Donnerista ja tämä, jos jokin, on ajankohtainen juuri nyt ja vetävästi kirjoitettu, joten tirkistely suotakoon.

Kaikkihan alkaa Jörnin kuolemasta. Ja vain päivissä, miltei tunneissa Bittestä ei tule vain leski vaan myös häväisty petetty nainen, joka kokee koko neljän vuosikymmenen mittaisen avioliittonsa olleen petos.
Bitte ryhtyy penkomaan.
Bitte lukee Jörnin Mammutin henkilöluetteloineen, kaikki Jörnin kirjat, paperit, muistiinpanot ja läpikäy kaiken ja etsii käsiinsä naiset, soittelee, kirjoittelee, jopa tapaa ja tutustuu (miksi oi miksi)
ja koko ajan sijoittaa itseään tapahtumiin, niiden ulkopuolelle, miettii missä itse oli kun tämän ja tämänkin naisen Jörn tapasi.
Bitte koluaa ja tutkii ja paniikinomaisesti, pakkomielteenomaisesti, päin öin tutkii niin paljon, että tekisi mieli sivusta huutaa, että lopeta jo hyvä ihminen, anna olla, ja you got this girl, olen sun puolella, ymmärrän sua eikä syytä häpeään mutta samaan aikaan ymmärrän, todellakin ymmärrän, kyllä petetty peteyn tuntee ja tietää vahingolliset toimintatavat ja tietää että tästäkin selviää, anna mennä vaan, sillä jossain kohtaa kaikki tuo on takana ja koittaa se maaginen hetki, jolloin voi jättää kaiken taakseen, saa rauhan.

Mutta petos on suuri.
Bitten maailma on murskana.
Puoli vuosisataa Jörnillä oli, koko avioliiton ajan, Bitteä merkityksellisempi rakkaussuhde, the one that got away - tyyppinen suhde, täyttymätön ja saavuttamaton ja erittäin saavutettu samaan aikaan. Se rakas, jonka luokse Jörn kaipasi päivin ja öin, the one and only.

Mutta tässä kirjassa oli myös paljon sellaista, mikä ei olut "kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta", enemmänkin elämästä ja ymmärrän kirjailijan tarpeen etsiä lisämateriaalia lapsista ja ystävistä (vain Bitten ystävien haastatteluja tosin) sillä muutoin nuo Bitten näkemykset, kohtaukset avioliitosta olisivat mahtuneet siihen HBL:n haastatteluun.
Olisin siis odottanut enemmän "kohtauksia avioliitosta”, sitä miltä Bittestä tuntui olla naimisissa Jörnin kanssa, nyt esiin tuli vain kosto ja viha ja raivo ja vimmaisuus ja ehkä siksi tämä kirja oli kirjoitettu liian aikaisin Bitten löydösten jälkeen, liian pian Jörnin kuoleman jälkeen koska Bitten ehkä olisi pitänyt saada kaikki tuo tieto kaivaa ihan rauhassa ja pikkuisen myöhemmin olisi voitu saada aidosti niitä ”kohtauksia avioliitosta” sillä se on varmasti ollut kuitenkin aikamoinen.

Teos on myös kuvaus Jörnin elämänaikaisista suhteista työelämässä. Teos pursuaa nimiä namedroppailuun asti. Kaikki suomenruotsalaiset kulttuuri-, taide-, politiikka- ja taloushuiput ja iso osa Rutsistakin ja lukuisia muita eurooppalaisia ja amerikkalaisia nimiä vilisee sivuilla.
Mutta Jörnille kaikki kunnia paljosta työstä, aikaansaamisesta. kirjoista, leffoista, kolumneista, artikkeleista, valokuvista, poliittisesta urasta, kulttuurin tuottamisesta ja käyttämisestä, brändinmukaisesta elämästä…Jörn oli ahkera työssään ja jos haastateltaviin kirjassa on uskominen - ja miksi ei olisi - hän oli kiinnostunut, kuunteleva, kunnioittava, järjestelmällinen, hyvämuistinen, laajasti sivistynyt ja tietävä, kiinnostava. siinä mielessä Tier kirjoittaa Jörnin moninpuolisuuden esiin, ei ehkä niinkään kohtaksia avioliittoon mutta henkilökuvaa Jörnistä ja Bittestäkin vähän.

Toivotan Bittelle tsemppiä, voimaa ja armoa ja jälkikasvulle hyvää jatkoa ja kirjailijalle nostan kippistä myös.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

I'd heard SO MUCH about this book before it even hit the shelves. Apparently, Jörn Donner is still making waves even after he's kicked the bucket. I guess that's the whole point of this "tell-all" book – Jörn's last-ditch effort to stay in the spotlight, even from beyond the grave.

Honestly, I don't think this "scandal" is such a big deal. I mean, come on, a guy who had a reputation for being unfaithful to everyone, can you really be surprised that he had some secret fling hidden away somewhere? They were both adults, and they were both married separately. Life can be pretty darn unpredictable, you know "Before Sunset" etc.? The real shocker, in my opinion, was his relationship with Bitte, considering the massive age gap and the fact that she was just a 22-year-old student while he was 50, married, and had a bunch of kids when they got together. All this stuff about women's lingerie and younger lovers, like that scandalous photo taken of him and a girl on the beach in Gambia, has been splashed across the tabloids a million times. So, I didn't find much shock value here, and honestly, I felt a bit guilty reading all this gossip about a guy who's no longer with us.

My second thought is about Jörn Donner's standing in the Finnish cultural scene – it's like he's still an untouchable legend up on his pedestal. There are a few of those in every country, like Ingmar Bergman and Ulf Lundell in Sweden, Vesa-Matti Loiri (who also had his fair share of romantic entanglements), Mannerheim, and Jörn Donner in Finland. You can't criticize them; you've got to handle them with kid gloves.

Many people seem to think that Donner was super productive in his life with all those books, films, and his political career. But let's face it, his home front was well taken care of by his wife(s) and maids. Plus, he pretty much bailed on his duties as a father to some of his kids by burying himself in his work. I'm honestly pretty peeved about this. The guy's labeled a genius and a master, but it's because some woman (or women) handled everything else and stood by his side. I really hope this old-school model of "genius" fades away, and guys from my generation and younger give their partners the chance to live their lives to the fullest as well.

To be honest, most of what's in this book has already been discussed in the "En varg söker sin podd" and "Lundströms bokradio" podcasts, these are definitely worth listening, if you understand Swedish. And one last thing, Jörn had the most fantastic voice with that Finnish-Swedish accent. Gotta give him that!

[Sari · Rating 1 out of 5]

Teos aiheeltaan kiinnostava, mutta pirstaleisuudessaan aivan liian sekava. Teksti laiskasti jäsenneltyä ja toisteista. Runsaat haastattelut latteita, eikä niiden lisääminen sellaisinaan muun tekstin joukkoon toimi.

[Anna Lucia · Rating 3 out of 5]

No hieman liikaa eri suuntiin menevä tarina, vähän kaikkea kasattu samaan kirjaan lyhyesti, kuin olisi voinut keskittyä enemmän ihan vaan Bitteen ja Jörniin. Mutta ihan viihdyttävä ja kiva sellainen nopea lukukokemus.

["Robert Ekberg" · Rating 2 out of 5]

Om det var tröttsamt att läsa om hur medioker farsa Jörn Donner var i Otto Gabrielssons Vildhavre så är det faktiskt ingenting emot hur tröttsamt det är att läsa om hur medioker make Jörn Donner var; dra mig på en tallpinnevagn tills kälken är färdig, typ.

[Jenny Sandells · Rating 3 out of 5]

Årets första bok. Oväntat inressant, kanske inte om Jörn men om Bitte, om deras tid tillsammans och om vad hon upptäcker när hon öppnar hans dator.

[Maritta Sandler · Rating 5 out of 5]

Parempi kuin odotin. Bitte on hyvä tyyppi.

[Marjatta · Rating 3 out of 5]

Ei muuttanut käsitystäni Jörn Donnerista yhtään paremmaksi.

[Therese Sunngren Granlund · Rating 4 out of 5]

Författarens perspektiv lyfte hela boken. Rekommenderar ljudboksversionen med inläsning av Marco Lindholm. En av de bättre ljudboksinläsningarna jag lyssnat på.

[Riitta · Rating 3 out of 5]

Jörn Donner taitaa olla sellainen ruotsinsuomalainen kulttuuripersoona josta ainakin kaikilla minun ikäpolven edustajista on jonkinlainen kuva ja monenlaisia muistikuvia 60-luvulta lähtien.
En tiedä minkälaisena Suomen Historian kulttuuripersoonana hänet käsitetään 50-100 v kuluttua, ainakin materiaalia tutkittavaksi riittää. En silti usko että hän tulee koskaan saamaan patsasta. Mutta olen ollut väärässä ennenkin.

Kirja pani miettimään, kellä on oikeus kirjoittaa jotain omaelämänkerrallista, ja onko julkisten henkilöiden kaikki salaisuudet yhteistä omaisuutta, eli onko kuolleella oikeutta yksityisyyteen.

Jos kirjan tarkoitus on valottaa Scener ur ett skenäktenskap vaimon, Bitten näkökannalta, niin jotenkin jäi laihaksi ja sekavaksikin. Ehkä Bittenkään ajatukset ja tarve julkaisuun tuli aivan liian aikaisin. Enkä tiedä sitäkään mitä uutta oppisi vaimona siitä että tietäisi miehensä menneisyyden ja avioliiton aikaiset salat tämän poismenon jälkeen. Ehkä surutyön voi tehdä näinkin, piirtää aikajanan jolle merkitsee kaikki miehen naissuhteet, että niitä on niin monta avioliitonkin aikana tuntuu olevan iso pala nieltäväksi, Bittellekin.

Joistakin tulee kuolemattomia kulttuuripersonallisuuksia, riittääkö Jörn Donnerin tuotanto siihen, sen näyttää aika.

[Susanna-Sofia Keskinarkaus · Rating 3 out of 5]

- Elämänkerran näkökulmaksi menneiden suhteiden penkominen on virkistän erilainen - pakkomielteenä leskelle tosin surullinenkin. Kirjan myötä aloin pohtimaan ja pelkäämään kotirouva-ansaa ja sitä, että oma elämä olisi toisen varjossa olemista ja lopussa valheiden ansassa navigoimista
- Kerrontatyyli oli sujuva ja mielenkiintoinen - kunnes aineisto tuntui loppuneen ja tarinat alkoivat kiertää kehää ja ihmiset muuttuivat nimilistoiksi. Viimeinen kolmannes kirjasta ei enää tarjonnut uutta näkökulmaa
- Kirjan kuvauksessa Jörn oli misantrooppi ja Bitte puolestaan eläimiä kohtaan välinpitämätön mikä tietysti minulle maalasi hyvin kylmän kuvan koko henkilöstä
- Ajankuvana kirja toimi paikoitellen hyvin, mutta tarina eteni välillä kronologisesti ja välillä ihmisten kautta ja välillä Jörnin kirjojen tai kirkoittajan haastattelujen mukaan. Jossain vaiheessa tämä oli hämmentävää ja ärsyttävääkin
- Jörn kuulostaa ajoittain mielenkiintoiselta persoonalta, mutta hänen merkitystään en itse hahmota eikä tämä teos hänen ansioitaan selkeytäkään. Toisaalta kirjan fokus huomioiden tämä on hyväkin: en olisi tarttunut kirjaan Donnerin saavutuksista.

[Bloggbohemen · Rating 4 out of 5]

Jörn Donner är en sådan där person som jag alltid vetat vem det är men extremt ytligt. Så, som svensk de har jag ingen egentlig relation till honom mer än som en karaktär någonstans mellan kulturperson och politiker - vilket ju i sig är ett intressant gränsland! Jag läste därför Teirs bok av två anledningar: anslaget med frun Bitte som upptäckt en hemlig relation mellan Jörn och en kvinna som kallas H i boken, dels för att få veta mer om Jörn Donner som person. Måttliga förväntningar således. Därför blev jag så positivt överraskad när jag nästan genast kände att det här är bra, det här vill jag läsa på riktigt. Jag vill ta del av person, av äktenskapet, av kvinnorna, av offentliga bilden och familjens bild. En komplex människa, ett äktenskap med skav. Jag tyckte mycket om läsningen och blandningen av allt från Teirs egna möten med Jörn, Bitte, vänner och barn till mer berättande delar. Läsvärt och oväntat underhållande!

(Har ni inte läst Teirs romaner - gör det! Vinterkriget är en absolut favorit.)

[ForenSeek · Rating 2 out of 5]

Olipahan sekava lukukokemus. Kirja käsittelee tavallaan Jörn Donneria, mutta myös hänen vaimoaan Bitteä, sekä kaikkia niitä naisia joiden kanssa Donner petti puolisoitaan vuosikymmenten varrella. Yhtäkkiä siirrytäänkin sitten haastatteluun ”Jörkan” meppivuosien avustajan kanssa, ja siitä sitten miehen elokuviin. Tällaista kollaasinomaista teosta on varmaankin ollut jännää tehdä, mutta sen lukeminen on hämmentävää. Brutaali tosiasia on lopultakin se, että niin sydämellinen kuin hän varmasti onkin, Bitte Donnerin oma kiinnostavuus on erittäin rajallista, ja sidottu ikuisesti ja vääjäämättömästi Jörniin eikä mihinkään muuhun. Donner itse taas kirjoitti elämänsä aikana kymmeniä kirjoja, joista monet ovat enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallisia, minkä lisäksi miehestä on olemassa elämäkertakirjaa ja dokumenttielokuvaa; materiaalia tästä erikoisesta hahmosta on varmasti saatavilla tarpeeksi jo nyt. Yhden hyvän uutisen tämä kirja tosin välitti: ilmeisesti Donnerin laajasta kirjastosta on tekeillä kirja! Sitä odotellessa.

[Anna-Maria Nylund · Rating 3 out of 5]

En läsvärd bok, absolut. Samtidigt hade jag kanske väntat mig att komma människorna mer inpå djupet för att förstå varför vissa saker var som de verkade vara. Mest öppen känns interjuv med sonen Rafael, hans svar känns mest uppriktiga. Sedan hoppas jag på ett allmänt plan att B får mer uppskattning än endast i förhållande till sin make, en jämförelse verkar inte logisk heller. Med ett stort engagemang kan man få mycket gjort, men det är inte alla förunnat.

I övrigt känns innehållet lika spretigt som vardagen verkar tidvis ha varit. Det får mig som läsare att på ett bra sätt fundera över vad som blir kvar efter mig och om jag eventuellt önskar att allt inte läses eller kollas... Tur att jag städar mina filer flitigt.

[Pia · Rating 2 out of 5]

Voiko Jörn Donnerista kertovasta kirjasta sanoa, että se oli ihan ok? Toiveenani oli saada enemmän tietoa Bitte Westerlundista, joka tuntuu jääneen puolisonsa varjoon. Toisaalta eipä miulla Donneristakaan ole oikein muuta käsitystä kuin lehtijutut ja kohuotsikot – yhtään kirjaa en oo lukenut enkä leffoja katsellut.

Tätä luki ihan sujuvasti pieninä kurkistuksina ja tuokiokuvina, mutta olihan tämä vähän sekava ja hahmoton. Kirjoitusprosessin aikanakin on tullut sellaisia suunnanmuutoksia, että koko kirja on tainnut olla vaakalaudalla. En oikein keksi kenelle tätä suosittelisin, mutta kyllä tämän junassa iltapäivätorkkujen lomassa naposteli.

[Erika · Rating 3 out of 5]

Blev nyfiken på den här när den kom ut och jag läste mycket om den och det hade kanske varit allra mest spännande att läsa den då, och inte ett par månader senare när min biblioteksreservation trillade in. Ändå hyfsat intressant att få veta mer om de här personerna. Läsupplevelsen fördjupades också av att boken också handlar om sin egen tillkomstprocess och att Philip Teirs funderingar och tvivel också får utrymme.
(Läste den svenska originaltexten som ingen orkat lägga in på Goodreads.)

[Riitta · Rating 2 out of 5]

2,5 stjärnor. Besviken fast hade egentligen inga större förväntningar från början. Osammanhängande noteringar om J och B, ihopsamlade i all hast, utan någon röd tråd, liknar mer skriverier i skvallerpressen än en bok. Ändrade inte på något sätt min uppfattning om J men målade däremot en ganska osmickrande bild av B, vilket kanske inte var meningen - eller?

[Ritva Suominen · Rating 3 out of 5]

Vaikea sanoa, mitä tästä jää käteen. Tämän piti olla erilainen näkökulma, mutta huomion varastaa vanha tuttu Donner. No, tämä pohdiskelu on toki dokumentoitu myös mukaan tähän pakettiin. Sääli Bitteä... Tai, ehkä sittenkin, sääli Jörniä, joka sulkeutui loppuun saakka. Vaikea, vaikea sanoa, mitä olen tästä mieltä, lopulta...

[Dan Berggren · Rating 1 out of 5]

Juu Nej sanotaan karjaalla...en ymmärrä miksi tämä kirja on julkaistu.Bittra Bitten ankkalammikon kaverit olisi ollut parmpi kirjan nimeksi....

Ja Huom H=A=AL


Släkten är värst

[Antti Tähtinen]

Jörnistä, Bittestä ja jörnimisestä.

[Pernilla (ett_eget_rum) · Rating 3 out of 5]

Har egentligen ingen relation till Jörn Donner, men det var ändå hyfsat intressant och trevligt.

[Päivi H · Rating 3 out of 5]

Helmet-lukuhaaste: 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä