Laske salaa kymmeneen

by Laura Lähteenmäki

”Hän tiesi, että hänellä oli vielä tämä leikki.”

Laske salaa kymmeneen on villi ja hurmaava lastenromaani lapsuuden kymmenestä viimeisestä leikistä, porukkaan kuulumisen tärkeydestä ja kasvamisen eritahtisuudesta.

Pätkiksissä on viisi tyttöä, ja Myy on se viides. Neljännen luokan päättyessä muilla alkaa temppuleiri ja he viestittelevät ryhmässä, johon Myy ei kuulu. Sitten loman ensimmäisenä aamuna metsän reunasta ilmestyy pörrötukkainen Lassi, joka pyytää Myytä ulos. Kun hän sukeltaa Lassin perässä saniaismetsään, Pätkisten rakennekynsijutut ja välttelevät viestit unohtuvat. Koko kesän heitä vievät toinen toistaan hurjemmat, hauskemmat ja hikisemmät leikit, kunnes eräänä päivänä Lassin kotitalo metsän takana on tyhjä.

Genres: Childrens, Finnish Literature, Fiction

205 pages, Hardcover

Published September 1, 2023

Reviews

[Mimi · Rating 5 out of 5]

Olipahan jollain tavalla ihan täydellinen. Mun omat lapset ovat nyt kolmannella ja viidennellä luokalla, joten näitä teemoja pyöritellään paljon. En tiedä onko tämä ihan suoraan lapsille suunnattu, mutta ehkei tarvitse ollakaan. Kaunis, ihana kirja.

[Kiki · Rating 4 out of 5]

Lukiessani riemastuin monta kertaa siitä, kuinka hyvin tuttuja kokemuksia oli sanoitettu. Sitä, kuinka leikki voi viedä täysin mennessään, mutta myös loppua niin, että alakoulun pihalla ei enää leikitä loikkista ja hippaa vaan jutellaan pienissä rykelmissä. Paljon pieniä havaintoja, joille nyökyttelin niiden ollessa niin osuvia. Pohditaan, kuljettaisiinko seuraava talvi ilman toppahousuja ja laitettaisiinko kouluun palatessa ripsiväriä. Halutaan olla isoja, mutta toisaalta ikuisesti pieniä.
Liikutti ja hymyilytti.

[Camilla · Rating 4 out of 5]

Työkaverini suositteli tätä teosta, eikä todellakaan turhaan! "Laske salaa kymmeneen" on mainio kuvaus siitä, miltä tuntuu olla lapsuuden ja esimurrosiän kynnyksellä. Toisaalta leikkiminen kiehtoo, toisaalta nolottaa. Samalla romaanissa käsitellään uskottavasti 10-vuotiaiden tyttöjen valtahierarkkioita ja niihin liittyviä pelejä. Teos ei lässytä, mitä pidän sen ehdottomana vahvuutena.

Kohderyhmältään romaani vaatii melko paljon. Tekstissä on runsaasti sisäistä pohdintaa sekä suorastaan aikuismaista luontokuvausta. Heikkojen lukijoiden teos tämä ei missään nimessä ole. Uskon, että romaani toimii parhaiten vanhemman ja lapsen yhteisenä lukukirjana, jolloin teoksen teemoista on mahdollista keskustella heti lukuprosessin aikana.

Sitten vielä täysin teoksesta irrallinen huomio: Luin jokin aika sitten Tuomas Liuksen dekkarin, Sudenkorennon kesä, joka sijoittuu 80-luvulle. Tuossa romaanissa päähenkilö kipuilee lapsuuden ja murrosiän välimaastossa 12-vuotiaana ja pohtii täysin samoja asioita: vieläkö saa leikkiä? Välillä tuntuu, että lapsuuden ja murrosiän välinen raja siirtyy koko ajan varhaisemmaksi. Omalla opettajaurallani tapasin lapsia, jotka eivät edes koulun ensimmäisillä luokilla leikkineet.

[Elisa · Rating 5 out of 5]

Tämä oli niin kaunis, ihana, haikea ja ilahduttava, että annan hövelisti tähtiä.

Lähteenmäki kuvaa tyttöjen välistä ystävyyttä ja kaverikiemuroita hyvin todentuntuisesti, tuollaista se just oli. Tarinassa häilytään lapsuuden ja nuoruuden välissä, ja siitäkin kerrotaan ihanasti: kun tuntuu, että kaikki muut samanikäiset puhuvat vain rakennekynsistä ja elämä alkaa olla aika vakavaakin, ja itse haluaisi vaan vielä uppotua mielikuvitusleikkien maailmaan.

Tätä on tosiaan aika vaikea vinkata kohderyhmälle. Mutta aikuiselle tästä jäi sellainen haikean hyvä fiilis, tuollaistahan se elämä lapsuuden ja nuoruuden rajamailla oli.

[Veera · Rating 5 out of 5]

Liikutti ja pisti miettimään. Miksi leikki-ikä on niin lyhyt? Mikä kiire lapsilla on kasvaa isoiksi. Surettaa pelkästään ajatuskin siitä että 10 vuotias olisi jo kavereiden mielestä liian vanha leikkimään.

[Sanni · Rating 4 out of 5]

Tää oli tosi liikkis!

[Anu-vinkkari · Rating 3 out of 5]

Sympaattinen ka kaunis tarina leikki-iän lopulta. Kasvu tapahtuu lapsilla eri tahtiin ja se luo väistämättä jännitteitä kaverisuhteisiin varhaismurrosiän alkaessa. Symppis tarina, mutta en usko että päähenkilön ikäiset lapset osaavat tätä vielä ymmärtää/kautta arvostaa. Kokemuksiin tarvitaan hiukan etäisyyttä, ennen kuin niitä voi analysoida. Veikkaan, että kirja viehättää enemmän aikuisia kuin lapsia.

[Linnea · Rating 4 out of 5]

tää oli tosi symppis. tartuin tähän koska näin kehuja igssä ja tän kansi oli jotenkin aivan upea. ja vaikka en iän puolesta suoraan kohderyhmää olekaan (päähenkilö on nimittäin kymmenen vuotias) niin rakastin tätä. jotenkin niin todentuntuista kuvausta lapsuuden ja nuoruuden rajalla tasapainottelusta. tää tarina oli täynnä kaverisuhteita, ulkopuolelle jäämistä, leikin voimaa, surua ja menetystä sekä yhteyden ja ymmärryksen löytämisen merkitystä.

jotenkin puhuttelevaa tässä oli leikkimisen käsittely ja kuvaus. miten tyhjästä voi vain mielikuvituksella syntyä mahtavia seikkailuja. miten tunnit voivat juosta niin nopeasti niihin uppoutuneena. samalla tärkeässä osassa oli myös se, milloin leikkiminen loppuu. milloin lapsuus muuttuu nuoruudeksi ja milloin leikkiminen aletaan nähdä liian lapsellisena. voiko nelosluokkalainen vielä leikkiä? realistista ja tärkeää pohdintaa, sillä leikillä on niin valtava merkitys ja voima.

[Veera · Rating 5 out of 5]

4,5 tähteä; arvon vielä kumpaan suuntaan pyöristän arvioni.
Arvioin kirjan täysin aikuisen näkökulmasta, sillä kirja toimi mielestäni loistavasti juuri siinä kontektissa. Joku muu voi arvioida, miten se iskee kohderyhmään.

Ihan alussa kirja tuntui vähän turhankin tarkoitushakuiselta, sillä Myyn ystävyyssuhteiden kurjuutta alleviivattiin melko kankeasti. Kun alkutilanne on esitelty, tarina nousee kuitenkin siivilleen. Tarina ei ole erityisen juonivetoinen, tai ainakin juonia risteilee useampi rinnakkain. Sen sijaan kirja soljuu eteenpäin tunnelmoiden ja Myyn kasvun rinnalla. Lapsuuden ja nuoruuden välistä välivaihetta kuvataan upealla herkkyydellä ja kirja toi oman, jo menetetyn lapsuuden hiukan lähemmäs. Tuntuu että tässä kirjassa tavoitettiin jotain tärkeää, mutta hyvin vaikeasti sanoitettavaa. Lukufiilikset olivat haikeita, mutta jotenkin kiitollisia mahdollisuudesta palata lapsen mielenmaiseman ääreen edes kirjassa.

[Liisa · Rating 5 out of 5]

"Vatsassa tuntui sama tiukka solmu kuin keväällä, kun hän oli kuullut temppuleiristä tai kun hän oli seissyt muiden vierellä näiden halatessa toisiaan. Tuntui kuin hän olisi maailman viimeisin ja yksinäisin ihminen. Täysin hylätty jollekin hapettomalle ja vedettömälle planeetalle." (s. 130)

Myy tuntee itsensä ulkopuoliseksi tiiviissä tyttökaveriporukassa, mutta helpotusta kesään tuo naapurin uusi Lassi, jonka kanssa Myy leikkii metsässä hauskoja ja mielikuvituksellisia leikkejä. Vitosluokan alku lähenee ja välillä on vaikea tietää mikä on liian lapsellista ja mikä tuntuu aidosti hyvältä. Elämän rosoisuutta kuvataan lämpimästi ja rehellisesti.

[Erja Linnonmaa · Rating 4 out of 5]

Tämä on jotenkin salaviisas ja kipeän kaunis tarina. On se oikeassa paikassa lasten kertomusten seassa, siitä en tiedä. Mulla on ollut tapana pitää kirjastossa aikuisten osaston puolella lastenkirjavinkkiä, tämä on täydellinen sinne.

[emsi · Rating 4 out of 5]

kaunis kuvaus siitä miltä tuntuu olla murrosiän kynnyksellä lapsuuden ja teiniyden pyörteessä. oletin tän olevan lapsille suunnattu kirja mutta kohderyhmä voisi olla hyvinkin laaja. hupsu ja kiinnostava sukellus lapsen mieleen ja elämään!

[Anu Ojaranta · Rating 5 out of 5]

Hurjan hieno kirja!

[Vuokko · Rating 3 out of 5]

Lämmintä kuvailua lapsuuden mahdollisesti viimeisistä leikeistä 11-vuotiaiden näkökulmasta

[Selma · Rating 3 out of 5]

Siis ihan hyvä muttei niin hyvä.

[Lotta · Rating 3 out of 5]

Sympaattinen tarina ystävyydestä ja kasvamisesta. Tuli itsellekin ihan kaipuu leikkimiseen.

[Minja · Rating 4 out of 5]

4,5 🫶

[Ringa · Rating 5 out of 5]

Tämä oli surullinen ja ihana tarina lapsen kasvusta ja muutoksista joita tapahtuu. Itkin aika paljon.

[Kirjamonsteri · Rating 4 out of 5]

Tämä on kirjoitettu niin hyvin, että sydämeen vähän sattuu. Minulla on itselläni kokemusta siitä, miten varsinkin alakoulussa tytöt ajautuvat tai heitä rohkaistaan ajautumaan pareiksi, tai sitten ihan korkeintaan kahden parin nelikoksi. Voin hyvin kuvitella miten pahalta tuntuu kun selviää, että muilla neljällä on oma, salainen WhatsApp-ryhmä ja viikonloppuisin saa aina katsoa muiden tilapäivityksistä, että he ovat kaksistaan tai nelistään. Tästä voisi lukea vinkkauksessa pätkän sivuilta 38-39.

Kirjassa on kuvattu myös uskomattoman hienosti leikkimistä. Miten pienestä jutusta yksi keksii jotain, toinen kehittää siihen vähän lisää ja lopulta uppoudutaan tunneiksi siihen omaan universumiin, missä kaikki on mahdollista. Loistava esimerkki sivuilla 63-64. Onko nelosluokkalaisen vain pakko seistä kaikki välitunnit puhumassa rakennekynsistä, jos oikeasti haluaisi vielä leikkiä ponitallia? Kuka päätt��ä, milloin leikkiminen pitää lopettaa?

Pidin paljon siitä, että kaikki Pätkikset ovat selkeästi erilaisia ja kokonaisia hahmoja, joissa on sekä hyvää että pahaa. En kertaakaan mennyt sekaisin tyttöjen nimissä, koska he ovat niin selvästi omanlaisiaan, vaikka hengaavatkin yhdessä. Aikuinen bongaa vähän rivien välistä myös ulkonäköpaineita ja ehkä syömishäiriöitäkin. Pidän myös siitä, miten kauniisti kuvataan äidin ja tyttären suhdetta, kun isä ei ole kuvioissa mukana ja rakas vaari sairastuu vakavasti. En ole vielä varma, miten tätä saisi vinkattua niin että lapsetkin voisivat innostua lukemaan kirjan. Mutta itse pidin tästä siis todella paljon!