Entinen poliisi ja nykyinen kirjailija Kale Puonti muistelee uransa mielenkiintoisimpia haasteita kirjassaan Kokaiinikeilapallo ja muita huumekytän tapauksia
Huumausaineiden ympärillä pyörii Suomessa miljoonabisnes, jota virkavalta yrittää parhaansa mukaan kuihduttaa. Suomalaiset huumekauppiaat ovat harvoin tv-sarjoista tuttujen suurrikollisten kaltaisia, vaan usein kyse on tavalla tai toisella epätoivoisiin tilanteisiin joutuneista ihmisistä.
Yli 30 vuotta huumepoliisina Helsingissä työskennellyt Kale Puonti on koonnut kirjaansa uransa erikoisimpia, tragikoomisimpia ja merkittävimpiä huumejuttuja. Puonti kertoo tarinoita huumeiden kaupasta, salakuljetustavoista, rikollisista ja olosuhteista, jotka johtivat heidän kiinnijäämiseensä. Lain väärälle puolelle ovat eksyneet muun muassa huumeiden käyttöä tutkinut yliopistotutkija, eläköitynyt taidemaalari, helsinkiläinen vaatekauppias ja venäläinen mummo, jolla oli kiinniotettaessa mukanaan tavallista tuhdimmat meetvurstileivät.
Kale Puontin Kokaiinikeilapallo ja muita huumekytän tapauksia näyttää, kuinka kansainvälinen huumerikollisuus rantautui Suomeen ja kuinka poliisin valvonta on vuosien varrella kehittynyt.
En ole viime aikoina lukenut paljon true crimea, enkä varsinkaan huumerikoksista, joten tämä kirja kyllä yllätti näyttämällä, kuinka yleistä huumebisnes Suomessa on ja kuinka usein siitä jää kiinni (todennäköisesti aina). Kirjoittaja ei ollut millään tavalla tuttu minulle. Hän pysyi asiassa, eikä harhaillut muihin aiheisiin. Kollegoiden kehuminen ja kiittäminen välillä ärsytti ja aiheuttivat fiiliksen, että kirja on kirjoitettu vain huumekyttien arvon nostattamiseksi. Mutta silti, aika kiinnostavia tarinoita huumerikollisten tyhmyyksistä.
Kale juttelee kirjassaan samanlaisia juttuja kuin Rikospaikassa, ja osa jutuistakin on samoja. Ihan mielenkiintoista, mutta loppua kohden alkoi vähän puuduttaa.
Kale Puonti on kerännyt omalta poliisiuraltaan mielenkiintoisia tarinoita rikollisista. Jotkut niistä on jo osittain tunnettuja muista yhteyksistä, mutta paljon on uusia tarinoita. Ironinen huumori lisää kerronnan mielenkiintoa ja jotkut kertomukset ovat kuin tv:n sketsisarjoista. Pientä toistoa eri jutuissa on, mutta se ilmeisesti kuvaa huumepoliisin arkipäivää. Pisteet 8,5/10.
True crime -tarinoita genren faneille. Tyyliltään aika sellaista perusäijäilyä, mutta aiheen kiinnostaessa tämän kyllä lukee. Viihdyttävä, joistakin tapauksista olisin voinut lukea vaikka kokonaisen kirjan jo itsessään.