What do you think?
Rate this book
14 tuntia takaisin
Taidokas esikoisromaani muistista ja muistoista
Vuosi 1970: sisarukset nousevat New Yorkista Pan Amin lennolle matkallaan kohti Suomea ja veljensä hautajaisia.
Vuosi 1929: sisarukset lähtevät laivamatkalle Viipurista Amerikkaan yltäkylläisemmän elämän perään vailla tietoa tulevasta.
Vuosien kulu on pyöristänyt muistojen kulmat, häivyttänyt kiinnekohdat – mitä on ajan verhon takana; minne päivät ovat valuneet?
Vuosi 1970: sisarukset nousevat New Yorkista Pan Amin lennolle matkallaan kohti Suomea ja veljensä hautajaisia.
Vuosi 1929: sisarukset lähtevät laivamatkalle Viipurista Amerikkaan yltäkylläisemmän elämän perään vailla tietoa tulevasta.
Vuosien kulu on pyöristänyt muistojen kulmat, häivyttänyt kiinnekohdat – mitä on ajan verhon takana; minne päivät ovat valuneet?
198 pages, Hardcover
First published September 7, 2023
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
Read
October 5, 202314 tuntia takaisin on hätkähdyttävän kypsä ja kaunis, epätyydyttävä juuri oikealla tavalla - valmiiksi tulemista tai loppuja ei varsinaisesti ole.
Siskokset Hertta ja Olga muuttavat Viipurista Pohjois-Amerikkaan vuonna 1929. Millainen elämästä muodostuu? Ja mistä se muodostuu - siinä on viinilaseja, sadetta, päättämättömyyttä ja ohimenemisiä. Tällainen kuva elämästä tekee haikeaksi ja koskettaa kevyesti. Se, miten muistot pyyhkiytyvät pois, konkretisoituu Olgan muistisairaudessa, mutta yhtä reikäiseltä tuntuu Hertan elämä, joka on ollut... tavallinen?
Kauniissa kielikuvissa muisti on merivettä, joka on sattumanvaraista ja hallitsematonta. Kerronta soljuu vaivattomasti eri aika tasojen välillä. Mietin pakostakin, mistä tällaiset tarinat oikein kumpuaa, mikä saa nuoren kirjailijan lukitsemaan keski-iän ylittäneet hahmonsa lentokoneeseen 70-luvulla ja muistelemaan jo-menneen ajan maasta-/-maahanmuuttokokemusta? Liikutaan siis 1920-luvulta vuoteen 1970, mutta romaani ei varsinaisesti tunnu historialta, vaan hetkeltä. Tässä on jotain elävää ja onnistunutta, mutta erilaista.
Mielenkiintoinen, rohkea (i.e. joistakin röyhkeä) ja itselleni luonteva ratkaisu on myös vaatia lukijalta kaksikielisyyttä: jos englanti ei suju, jää tämän kirjan dialogista paitsi, koska suurin osa keskusteluista käydään Amerikassa, missä kirjan omanlaisen realismin nimissä puhutaan englantia. Englanninkielinen dialogi kuitenkin jotenkin hajottaa romaanin fiktiivisyyttä muistuttamalla että muiden kirjojen yksikielisyys on epärehellistä.
Kirsikkana kakun päällä läpi kirjan kulkee Shakespearen sonetti numero 30: menneisyyden menetyksiä ja pettymyksiä voi surra, mutta muistot ystävästä voivat myös kullata ja parantaa...
14 tunnissa takaisin on kerronnallista syvyyttä, viisautta ja valmiutta, mitä esikoisista harvemmin tapaa.
Siskokset Hertta ja Olga muuttavat Viipurista Pohjois-Amerikkaan vuonna 1929. Millainen elämästä muodostuu? Ja mistä se muodostuu - siinä on viinilaseja, sadetta, päättämättömyyttä ja ohimenemisiä. Tällainen kuva elämästä tekee haikeaksi ja koskettaa kevyesti. Se, miten muistot pyyhkiytyvät pois, konkretisoituu Olgan muistisairaudessa, mutta yhtä reikäiseltä tuntuu Hertan elämä, joka on ollut... tavallinen?
Kauniissa kielikuvissa muisti on merivettä, joka on sattumanvaraista ja hallitsematonta. Kerronta soljuu vaivattomasti eri aika tasojen välillä. Mietin pakostakin, mistä tällaiset tarinat oikein kumpuaa, mikä saa nuoren kirjailijan lukitsemaan keski-iän ylittäneet hahmonsa lentokoneeseen 70-luvulla ja muistelemaan jo-menneen ajan maasta-/-maahanmuuttokokemusta? Liikutaan siis 1920-luvulta vuoteen 1970, mutta romaani ei varsinaisesti tunnu historialta, vaan hetkeltä. Tässä on jotain elävää ja onnistunutta, mutta erilaista.
Mielenkiintoinen, rohkea (i.e. joistakin röyhkeä) ja itselleni luonteva ratkaisu on myös vaatia lukijalta kaksikielisyyttä: jos englanti ei suju, jää tämän kirjan dialogista paitsi, koska suurin osa keskusteluista käydään Amerikassa, missä kirjan omanlaisen realismin nimissä puhutaan englantia. Englanninkielinen dialogi kuitenkin jotenkin hajottaa romaanin fiktiivisyyttä muistuttamalla että muiden kirjojen yksikielisyys on epärehellistä.
Kirsikkana kakun päällä läpi kirjan kulkee Shakespearen sonetti numero 30: menneisyyden menetyksiä ja pettymyksiä voi surra, mutta muistot ystävästä voivat myös kullata ja parantaa...
14 tunnissa takaisin on kerronnallista syvyyttä, viisautta ja valmiutta, mitä esikoisista harvemmin tapaa.
November 12, 2023
Kypsä, kaunis ja ihastuttavan vähäeleinen.
Read
October 26, 2023Something quite unexpected for a debut novel, from Kosmos.
Got a little insight on how to deal with different languages in a novel. This went boldly towards it and I liked it. Somehow I'm still not quite sure what I got. I think it's a bit unfair to blame authors for not catching the themes as there's responsibility with the reader, too. I'm not always good at taking hints or vibing, I'd like the theme stated to me in the first act, preferably by a side character and then getting a good synthesis. Why don't you explain it to me like I'm five years old, like Michael Scott said in The Office. But obviously the themes were all there, in PLANE sight. Heheh.
I'm giving this three stars as I know there's four- and five star novels inside Karlsson, just waiting to get out. And there's nothing worse than getting too much too soon. A good, long trip ahead. Can't wait to see the pictures. Wonderful stuff, big potential and good images.
Got a little insight on how to deal with different languages in a novel. This went boldly towards it and I liked it. Somehow I'm still not quite sure what I got. I think it's a bit unfair to blame authors for not catching the themes as there's responsibility with the reader, too. I'm not always good at taking hints or vibing, I'd like the theme stated to me in the first act, preferably by a side character and then getting a good synthesis. Why don't you explain it to me like I'm five years old, like Michael Scott said in The Office. But obviously the themes were all there, in PLANE sight. Heheh.
I'm giving this three stars as I know there's four- and five star novels inside Karlsson, just waiting to get out. And there's nothing worse than getting too much too soon. A good, long trip ahead. Can't wait to see the pictures. Wonderful stuff, big potential and good images.
December 15, 2023
Lähempänä neljää kuin kolmea.
Uuden äärellä taas.
Halusin lukea vaihteeksi jotain joltain itselleni täysin uudelta kirjailijalta, esikoiskirjailijalta, jonkin olisi uusinta uutta, mutta ei vielä läpeensä hypetetty tai ruodittu.
Törmäsin Sonja Karlssonin 14 tuntia- teokseen, joka toki on HS:n arvostelema ja siten maankuulu, mutta kovin paljon muuta ennakkotietoa ei teoksesta minulla ollut. Kirjailijasta sinällään en yleensäkään muutoinkaan kaipaa ennen lukemista tietoa. Kirja ja teksti on se mikä kiinnostaa, ei ne lähtökohdat mistä kirjailija kirjoittaa tai se kuka kirjailija sinällään on erityisesti niin kun kyse on siis täysin fiktiivisestä teoksesta.
Esikoiskirjailija Sonja Karlsson siis ja teoksensa 14 tuntia. Ja tämä oli hyvä!
Ensinnäkin - kirjassa oli jotain uutta ja raikasta olkoonkin, että jotain jäi puuttumaan.
Teoksessa oli kiva rakenne. Napakka raami - lentokone, 14 tunnin lento New Yorkista Lontoon kautta Helsinkiin, 1970-luku. Sisarukset ja toisen sisaruksen mies matkustavat ja tuon matkan ajan nuorempi siskoista, puoli vuosisataa elämästään Pohjois-Amerikassa viettänyt nainen kuorii elämänsä takaumin.
Raikasta ja uutta oli englanninkielinen dialogi suomenkielisessä tekstissä.
New Yorkissa kun oltiin, keskustelu /dialogi oli englanninkielistä, mutta ajatukset ja kerronta, kommentointi dialogin liepeillä suomeksi. Mielestäni valinta oli mainio, toki se tiputtaa lukijakunnasta ne, joita valittu muoto ärsyttää tai ne, joilta englanninkieli ei taivu.
Se myös mikä oli erityisen kivaa oli vanhemman sisaruksen alkavan muistisairauden kuvaus.
Karlsson oli myös hyvin kuvannut ensi kertaa lentävän tuntemukset ja kahden siskon välisen hauraan ystävyyden mutta vankan rakkauden.
Aikamoinen aikaloikka muistoihin oli lentokonematkustaminen 1970-luvulla. Silloin lentokoneissa sai polttaa, juomatarjoilu oli runsasta. Lisäksi lentomatkalle pukeuduttiin hienosti ja hyvin - arvokas ja ainutkertainen tilaisuus siis.
Loppuvaiheessa jotenkin hyydyin tai herpaannuin enkä pysynyt imussa. Odotin jo loppua ja kuuntelin viimeiset parikymmentä sivua äänikirjana. Krista Kosonen sopi hyvin lukijaksi eikä ollut syytä rypistellä englanninkielisissä osuuksissakaan.
Uuden äärellä taas.
Halusin lukea vaihteeksi jotain joltain itselleni täysin uudelta kirjailijalta, esikoiskirjailijalta, jonkin olisi uusinta uutta, mutta ei vielä läpeensä hypetetty tai ruodittu.
Törmäsin Sonja Karlssonin 14 tuntia- teokseen, joka toki on HS:n arvostelema ja siten maankuulu, mutta kovin paljon muuta ennakkotietoa ei teoksesta minulla ollut. Kirjailijasta sinällään en yleensäkään muutoinkaan kaipaa ennen lukemista tietoa. Kirja ja teksti on se mikä kiinnostaa, ei ne lähtökohdat mistä kirjailija kirjoittaa tai se kuka kirjailija sinällään on erityisesti niin kun kyse on siis täysin fiktiivisestä teoksesta.
Esikoiskirjailija Sonja Karlsson siis ja teoksensa 14 tuntia. Ja tämä oli hyvä!
Ensinnäkin - kirjassa oli jotain uutta ja raikasta olkoonkin, että jotain jäi puuttumaan.
Teoksessa oli kiva rakenne. Napakka raami - lentokone, 14 tunnin lento New Yorkista Lontoon kautta Helsinkiin, 1970-luku. Sisarukset ja toisen sisaruksen mies matkustavat ja tuon matkan ajan nuorempi siskoista, puoli vuosisataa elämästään Pohjois-Amerikassa viettänyt nainen kuorii elämänsä takaumin.
Raikasta ja uutta oli englanninkielinen dialogi suomenkielisessä tekstissä.
New Yorkissa kun oltiin, keskustelu /dialogi oli englanninkielistä, mutta ajatukset ja kerronta, kommentointi dialogin liepeillä suomeksi. Mielestäni valinta oli mainio, toki se tiputtaa lukijakunnasta ne, joita valittu muoto ärsyttää tai ne, joilta englanninkieli ei taivu.
Se myös mikä oli erityisen kivaa oli vanhemman sisaruksen alkavan muistisairauden kuvaus.
Karlsson oli myös hyvin kuvannut ensi kertaa lentävän tuntemukset ja kahden siskon välisen hauraan ystävyyden mutta vankan rakkauden.
Aikamoinen aikaloikka muistoihin oli lentokonematkustaminen 1970-luvulla. Silloin lentokoneissa sai polttaa, juomatarjoilu oli runsasta. Lisäksi lentomatkalle pukeuduttiin hienosti ja hyvin - arvokas ja ainutkertainen tilaisuus siis.
Loppuvaiheessa jotenkin hyydyin tai herpaannuin enkä pysynyt imussa. Odotin jo loppua ja kuuntelin viimeiset parikymmentä sivua äänikirjana. Krista Kosonen sopi hyvin lukijaksi eikä ollut syytä rypistellä englanninkielisissä osuuksissakaan.
April 14, 2025
14 tuntia takaisin on kummallinen pieni kirja, jossa tosin on omat konventionaaliset puolensa. Tarina ei mielestäni ole mitenkään kovin poikkeuksellinen, eniten kirja jäänee mieleeni lähinnä siitä, että valtava osa siitä on kirjoitettu englanniksi. Lyhyt kuvaus yhden suvun elämästä vuosien 1929 ja 1970 välillä. Muistista, valinnoista, valinnoiden tekemättä jättämisestä. Kielestä nautin, mutta loppu jäi kummallisuudessaan makuuni vähän avoimeksi ja epäselväksi. Tämä voisi olla hyvää matkaseuraa, tai seuraa matkasta haaveilevalle. Ihan kiva siis, mutta en usko että olisin jaksanut lukea pidempää versiota.
December 9, 2023
4.5 tähteä. Arkinen mutta maaginen, häkellyttävän hienosti kuvattu pieniä hetkiä etenkin New Yorkissa 40- ja 50-luvuilla, kun suomalaiset siskokset loivat uutta kotia - ja identiteettiä - rapakon takana. Taitavaa kuvausta sisarussuhteesta, sen erityisyydestä mutta myös raskaudesta, kuinka se on lujaa ja samalla haurasta.
June 22, 2024
Kivan erilainen kirja ajan kulumisesta ja valinnoista. En tykännyt englanninkielisistä repliikeistä. Loppu oli vähän kummallinen. Muuten pääsin hyvin eläytymään tarinaan, vaikka en päähenkilön ratkaisuja ihan ymmärtänyt.
December 23, 2023
Jätti (hyvällä tavalla) tyhjäksi. Kokonainen elämä, iloineen ja suruineen, muisteltuna yhden lentomatkan aikana? Vau.
Displaying 1 - 8 of 8 reviews