Millaista on rakastua poikaan, jota ei ole olemassa kenellekään muulle? Kaksi toisilleen vierasta maailmaa kohtaa koskettavassa nuortenromaanissa.
Live-roolipelejä kirjoittava Didi saa uudessa koulussaan elämänsä haasteen. Koulun kuningas, semikriminaali ja entinen huippu-urheilija Dome pyytää häntä henkilökohtaiseksi päiväkirjakseen. Eikä Domen pyynnöistä kieltäydytä.
Didi joutuu pikamatkalle Domen elämään ja salaisuuksiin. Hänestä tulee ainoa, johon Dome luottaa. Ja pian Didi tuntee pojan, jota kukaan muu ei tunne.
Didin täytyy taistella oikeudestaan elää ikiomaa elämäänsä. Toiselta ei voi pyytää mitä tahansa, ei edes rakkauden vuoksi.
Siri Kolu (18.07.1972) on kirjailija, esitysdramaturgi, ohjaaja ja teatteriopettaja. Hän on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri ja teatteri-ilmaisun ohjaaja. Ennen teatterikoulutustaan hän opiskeli kirjallisuutta ja teatteritiedettä Helsingin Yliopistossa.
Kolu asuu perheineen Vantaalla pääradan varressa. Hän on vapaa kirjailija ja kouluttaja. Vuonna 2013 Siri Kolu valittiin Valtion kirjallisuustoimikunnan puheenjohtajaksi. Hän toimii myös Lukuinto-lähettiläänä.
Kolu rakastaa vintage-vaatteita, katastrofielokuvia, alkukantaisia vinttikoiria, kirpputoreja, viivattomia muistikirjoja, kokeellista esitystaidetta, vieraisiin kaupunkeihin eksymistä ja arjen keksintöjä. Kolun uusin kiinnostuksen kohde on steampunk kuvitteellisena aikakautena ja pukeutumistyylinä. Kolun suurin pahe ovat korkokengät, joita varten hänellä on kotona oma kaappi. Oikeastaan jo kaksi.
Siri Kolun esikoisromaani Metsänpimeä ilmestyi vuonna 2008. Hauskalla ja omaperäisellä Me Rosvolat -seikkailullaan Kolu voitti Otavan ja Kinoproduction Oy:n lastenromaani- ja elokuvakirjoituskilpailun syksyllä 2009. Kirja ilmestyi huhtikuussa 2010. Kirjaan perustuvat elokuva-, näyttämö- ja kuunnelmaversiot ovat tuotannossa.
Me Rosvolat -kirjan voittokulku jatkui, kun se palkittiin Finlandia Juniorilla 2010. Vuonna 2012 Siri Kolu palkittiin Kaarina Helakisa -palkinnolla ja vuonna 2013 Laivakello-palkinnolla. Vuonna 2012 Me Rosvolat voitti Hollannin tärkeimmän tunnustuksen ulkomaiselle lastenkirjalle, Die Zilveren Griffel -palkinnon. Vuonna 2013 Flemish Children’s and Juvenile Books Jury palkitsi Me Rosvolat Belgiassa. Me Rosvolat -kirjan oikeudet on myyty kuuteentoista maahan.
Nuorena maailman sanotaan olevan dramaattinen, mutta tässä ollaan kyllä siinä jo ihan eri tasolla. Toisaalta oli kiinnostavaa lukea larppaajista, aihe ei ole itselle niin tuttu mutta vähän sellainen naapuriharrastus. Inhosin useampaa hahmoa tässä, etenkin Domea, Dome kohtelee Didiä kuin roskaa enkä yleensä pidä siitä realistisissa (?) tarinoissa. Miten, että miten tämä istuu tähän “Love”-sarjaan… Didi itsessään on myös aika epälooginen ja ärsyttävä. En jotenkin tunnista kirjan maailmaa ollenkaan, ihan kuin kyseessä olisi joku mafiaromanssi lukiokuvioiden sijaan. Lue jos rakastat draamaa yli kaiken.
Kahdeksasluokkalainen Didi on vanhempiensa eron jälkeen muuttanut äitinsä ja isoveljensä kanssa asumaan vähän ankeaan kerrostaloon radanvarteen. Uudessa koulussa on onneksi pari hyvää ystävää valmiiksi, mutta myös aivan uudet sosiaaliset ympyrät, joihin Didin on sujahdettava. Samalla Didin mielessä pyörii uusi larppi: edellinen oli iso menestys, mutta mitä seuraavaksi?
Didillä on erikoistaito: hän kirjoittaa muistiinpanoja nopeasti pikakirjoituksella, jota muut eivät osaa lukea. Koulun kingi Dome kiinnostuu tästä. “Mä tarvitsen ihmisen, joka voi kirjoittaa ajatuksia ylös. Ja sä osaat tehdä sen ajattelun tahdissa. En tiedä ketään muuta, joka osaa tehdä niin.” Hän haluaa tehdä Didistä itselleen päiväkirjan, joka kuuntelee Domen juttuja ja kirjoittaa ne ylös.
Didiä inhottaa koko ajatus, mutta tietysti hän suostuu. Koulun kingin palvelemisella on etunsakin. Lisäksi Didi pääsee näkemään, kuka Dome on koulun ulkopuolella. Sieltä paljastuukin aivan eri poika, Dani, ja tähän poikaan Didi rakastuu. Mutta kuinka sovittaa yhteen ihana Dani ja inhottu Dome?
Ahkeran ja taitavan Siri Kolun nuortenkirja on ilmestynyt Otavan LOVE-sarjassa, eli rakkaus on tietysti kaiken keskiössä. Kiinnostavan asetelman Kolu onkin kehitellyt. Jotain vähän teennäistä tässä on, realismi ja uskottavuus ei ole Tämän liukastelevan sydämen vahvuuksia, mutta vähät siitä. Didi suunnittelee kirjassa larppia ja kirjan asetelma on kuin jostain larpista nykäisty. Kokonaisuus siis toimii, kunhan lukija vain heittäytyy mukaan ja hyväksyy asetelman. Tämä liukasteleva sydän on pohjimmiltaan kuitenkin söpö rakkaustarina.
Kirjan kansi on valitettavasti vähän tylsän näköinen. Siihen kuvatut kiviportaat toki liittyvät ohuesti tarinaan, mutta muuten on vähän vaikea uskoa, että se houkuttelisi tarttumaan kirjaan. Onneksi Siri Kolun nimi sitten jo houkutteleekin, ja jollekulle kanteen kuvattu 20-sivuinen noppa voi herättää mielenkiintoa – larppaamisen ohella kirjassa esiintyy hieman muutakin pelaamista, kun Didi pelaa kavereineen muun muassa Talisman-lautapeliä. Se on aina hauskaa tällaisen pelinörtin näkökulmasta.
Tämä oli vetävä mutta jossain määrin hämmentävä lukukokemus, joten tässäpä pari hämmentynyttä merkintää (ja disclaimer, en ollut tämän kirjan kohderyhmää, tunsin itseni lukiessa välillä noin satavuotiaaksi 😆)
* Kirjan lähtöasetelma on, että juuri uudelle paikkakunnalle muuttanut kahdeksasluokkalainen Didi päätyy koulun kuninkaan Domen "päiväkirjaksi" — käytännössä siis kirjaamaan ylös tämän ajatuksia ja salaisuuksia, joita oikeasti herkkä poika ei voi omalle jengilleen kertoa. En oikein missään vaiheessa päässyt yli kuvion epäuskottavuudesta, varsinkin kun se jää vähän kesken loppua kohti.
* Kolu kirjoittaa kauniisti ja tavoittaa parhaimmillaan todella hienosti nuorten mielenmaiseman, pidin päähenkilö Didin tunteiden kuvauksesta paljon. Aitouden ohessa mukana on kuitenkin edellä mainitun kaltaisia epäuskottavia yksityiskohtia, jotka tekivät lukukokemuksesta vähän ristiriitaisen.
* Paljon ristiriitaisuutta henkilöityy juuri Domeen, joka on kahdeksasluokkalaiseksi pojaksi melkoinen red flag. Hän pompottaa Didiä miten mielii ja haluaa aina saada yliotteen jokaisesta tilanteesta, ja kärjistetyimmillään hän on suorastaan mafiapomomainen. Joku nimitti arvostelussaan Didin ja Domen suhdetta myrkylliseksi, ja vaikka Dome katuu tekemisiään ja Didi ansiokkaasti pistää vastaan, aika hähmäinen heidän kuvionsa on, varsinkin kun se menee käytännössä pettämiseksi.
* Tästä huolimatta (tai ehkä sen vuoksi?) Domen ja Didin suhteen edistymisen seuraaminen oli todella koukuttavaa.
* Pidin paljon Didin larppiharrastuksen kuvauksesta, ja harmillisesti se jäi lopussa aika taustalle, vaikka aineksia enempäänkin olisi ollut. Siinä korostui myös ehkä vähän se, miten paljon Domeen lopulta keskityttiin.
Ei tämä oikeastaan ole dnf, koska luin loppuun, mutta hypin ja luin vähän huolimattomasti rasittavimmat kohdat.
Kansikuva viehätti, vei johonkin fantasiamaailmoihin, larppeihin ja ropeen. Oli pettymys miten vähän kirjassa lopulta oli roolipelaamista. Sen olisi vielä kestänyt, mutta mikä ihmeen pakko yläasteikäisten oli käyttäytyä kuin aikuisten? "Mä oon selvä, tää on työilta." Jatkuvaa takinkääntöä ja mafiapomoilua, komentelua ja pätemistä.
Joissain yhteyksissä tulen silti varmasti vinkkaamaan yläasteikäisille, ne kun on enemmän kohderyhmää kuin aikuinen fantasianörtti.
Vaikka tämä nuortenkirja on Otavan love-sarjaa, minulle se oli hieman väkinäisesti etenevä kuvaus rooli- ja valtapeleistä - oli sitten kyse varsinaisista roolipeleistä kuin yläkoulunuorten ihmissuhteistakin. Henkilöt jäivät etäisiksi, eikä kirja jotenkin onnistunut säväyttämään. Suurinta rakkautta on ystävien ja perheenjäsenten välillä. Se on sitä, että pidetään yhtä ja välitetään toisesta hänen itsensä takia. Parhaiten taitaa rakastaa romaanin Tuisku-koira. Päähenkilön vahvuudesta ja tinkimättömyydestä pidin.
Tämä kirja piti loppuun saakka vinkkarinkin otteessaan. Kivaa. Kirja ei ole mikään helpoin, eikä kansi houkuttelevin mutta nyt onkin vinkkarin työ saada tämä tarpeeksi houkuttelevasti myytyä. Ensimmäiseen kirjapakettitilaukseen laitoin jo lukuvaihtoehdoksi. Alkuvuoden vinkkauksiinkin otan mukaan. Katsotaan, miten kohderyhmä tämän ottaa vastaan.
Kirjan romanssi ei vakuuttanut ihan 100-prosenttisesti, mutta pakko arvostaa sitä, miten Tämä on ollut tähänastisista Love-sarjan kirjoista mun suosikki!
En kykene antamaan tälle kirjalle tähtiä, koska se hämmentää minua edelleen. Pidin kirjan ihmissuhteiden kuvausta samalla häkellyttävän totuudenmukaisena ja epäuskottavana, ehkä haluaisin ajatella että tällaista ei voi olla. Mutta ehkä on.
Mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä, raivostuttava.
Hyvä, vaikka juoneltaan hiukan epärealistinen. Jotkut kohdat eivät selvinneet lopussakaan täysin, mikä jätti lukijan pohtimaan, mutta se ei häirinnyt lukukokemusta.