Käännä hirviö kylkiasentoon

by Alina Tomnikov

Näyttelijätähden vangitseva esikoisromaani kuvaa nuoren naisen matkaa juurilleen ja oman itsensä äärelle.


Helena on juuri juhlinut häitään ja muuttanut ihanaan asuntoon rakastavan ja niin kovin täydellisen aviomiehen kanssa. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta äkkiä vastuunkantoon tottunut Helena ei osaa tehdä pienintäkään omaa elämäänsä koskevaa päätöstä. Kun ahdistus purkautuu väkivaltaisuutena aviomiestä kohtaan, Helena pakenee kotoaan ja astuu junaan. Hän matkustaa Turun ja Kempeleen kautta Moskovaan ja Pietariin, lapsuuteen ja menneisiin suhteisiin.

Tumman humoristinen romaani vie lukijan perimmäisten kysymysten äärelle: Miten lapsuus näkyy meissä? Mistä aikuisuus alkaa?

448 pages, Hardcover

Published August 1, 2023

Reviews

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Onpa hieno ja oma ääni, siitä tähdet vaikka teoksena kirja ei aina pysynyt hallinnassa ja oli auttamatta aika pitkä. Ihana päähenkilö ja sen pää. Niin elossa dialogi myös, ehkä näyttelijyys näkyi siinä. Haluan lisää kirjoja Tomnikovilta. Ja haluun tälle uuden takakansitekstin, luulin parisuhdeväkivallan olevan joku teema.

[Ennu Leiwo · Rating 4 out of 5]

voi miten tämä olikin näin hyvä, varmaan yksi parhaista (ellei paras) 2000-luvun Suomeen sijoittuvista "nuoren naisen kasvutarinoista", joita oon lukenut! hauska, traaginen ja tarkka romaani kiintymyssuhteista, traumasta, rakkaudesta ja perheestä. ja Venäjästä.

Alina Tomnikovilla on tosi upea tilanne- ja huumorintaju ja toivon, että tämä löytäisi vielä paljon uusia lukijoita. ja että Tomnikov kirjoittaa lisää.

[Iida · Rating 2 out of 5]

Alussa olin, että maksimissaan kaksi tähteä, mutta lopussa oli parempi mieli ja päädyin kolmeen. Tulin kuitenkin myöhemmin siihen tulokseen, että lukukokemus ja kirja oli sittenkin kahden tähden arvoinen.

Alussa toivoin, että romaanissa tapahtuisi jotain, kun kerran sivujakin on yli neljä sataa. Aloin kuitenkin ihastua episodeihin, päähenkilön isään, realistiseen ja tunnistettavaan ja jopa viihdyttävään dialogiin, jossa lauseet jäävät kesken ja itseään korjataan sujuvasti niin, että sanajärjestys heittelee hienoja häränpyllyjä.

Romaanissa on teemoja ehkä liikaa: parisuhde ja rakkaus, (kasautuneet) traumat ja niiden käsittely, monikulttuurisen ihmisen identiteetti länsimaa+Venäjä-yhdistelmällä, oman itsensä etsiminen ja löytäminen. Tai ehkä tässä olisi sopivasti, jos juoni olisi vähän vähemmän rikottu ja juonenpätkiä olisi koottu paremmin yhteen.

Romaani jättää todella paljon arvailujen varaan: Miksi pupu on niin tärkeä? Miksi syömiseen ja ruokaan kiinnitetään niin paljon huomiota? Miksei Helena osaa päättää? Mitä on mennyt rikki lapsena? Missä veli on? Miksi Helenaa pelottaa mennä äidin asuntoon? Lukijan mieli alkaa tarjota diagnooseja: läheisriippuvuus, turvaton kiintymyssuhde, pakko-oireinen häiriö, syömishäiriö, alkoholismi, masennus, narsismi, kilpirauhasen vajaatoiminta. Mutta Tomnikov ei anna diagnoosia (pl. epilepsia), mikä ensin ärsytti mutta tuntui sitten oikealta ja tietysti hyvin sopivalta romaaniin, joka ei selitä mitään.

Juoni oli aikarakenteeltaan erittäin rikottu. Luvun alut antavat vihjeen siitä missä liikutaan: Viiva tarkoittaa kerronnan nykyhetkeä ja otsikon saaneet luvut ovat muistoja. Mietityttämään jäi, kuinka pitkään Helena oli reissussa, joka alkoi hoitoaine-episodin jälkeen ja vei lopulta Moskovaan ja Pietariin hyvin pitkältä tuntuvaksi ajaksi.

Eniten ilahdutti Helenan oivallus antaa ratkaisukeskeiselle miehelleen ohjeet lohduttamiseen heikolla hetkellä. Tässä oli mielestäni tarinan onnellinen loppu, vaikka oivallus ei aivan lopussa ollutkaan.

Eniten hämmensi, miksi kukaan antaa henkilöhahmolle nimeksi Kulli. Googlasin, että se on virolainen sukunimi. Hyvä on sitten. Olihan se tyyppi myös aika mulkku.

Ihan hyvä esikoisromaani. Lopulta kannatti lukea.

[Elsa Kalervo · Rating 3 out of 5]

Alina Tomnikovin esikoisteoksessa on valtava määrä potentiaalia. Toivon hartaasti, että esikoiskirjailijalta on tulossa uutta materiaalia, sillä pidin suuresti hänen tavastaan kirjoittaa. Raikasta, henkäyksenkevyttä ja oivaltavaa. Tässä teoksessa on aineksia ainakin kolmeen romaaniin, ja runsauden tähden lukeminen oli ajoittain raskasta.

Teemoja on useita, ne kulkevat rinnakkain, päällekäin, lomittain, ja valitettavan usein langanpäät jäivät solmimatta, kun uusi aihio tai ajatus jo vyöryy päälle. Oman äänen löytyminen, äiti- ja isäsuhteet sekä lapsuus kahden kulttuurin välillä on tässä kuitenkin kantavia isoja teemoja, joita tosin käsitellään paikoitellen melko toisteisesti ja junnaavasti.

Tajunnanvirtamainen autofiktiolta tuoksahtava kerronnantyyli on haastava, mutta vaikka tämän teoksen osalta olisin toivonut tiivistystä ja tiukempia ohjaksia, luen mielelläni Tomnikovilta (toivottavasti paremmin jäsenneltyjä) romaaneja tulevaisuudessa!

[Linnea · Rating 4 out of 5]

Kiinnostava esikoisromaani juurista ja kiintymyssuhteista, pupuista ja epävarmuuksista.

Aikatasoja oli paikoin haastava seurata, ja välillä puhekielisyyskin tuntui erikoiselta, mutta toisaalta koukutuin tarinaan, elämän tahmeuteen ja hapuiluun.

[Adelein · Rating 5 out of 5]

Pidän Alina Tomnikovista näyttelijänä, joten hänen esikoisromaaninsakin kiinnosti. Päähenkilö on kolmekymppinen Helena, joka on hiljattain mennyt naimisiin Jessen kanssa. Suhteet venäläiseen isään, ailahtelevaiseen äitiin ja siskoon pyörivät Helenan mielessä, ja hän kokee vaikeaksi tehdä itsenäisiä päätöksiä. Myös ruoka, sen tuottama ilo ja syyllisyys, kontrolloi Helenaa. Tarvitaan junamatka siskon kanssa mummolaan, työkeikka Moskovaan ja vaeltelua Pietarissa lapsuuden reissuilta tutuissa maisemissa, jotta Helena pääsee sukeltamaan muistoihinsa ja ymmärtää, kuka oikein on.

En osaa edes tarkkaan eritellä, mikä kaikki tässä viehätti, mutta hurmaannuin! Upposin mukaan päähenkilön elämään. Tomnikov kirjoittaa sujuvasti ja käsittelee rakkautta - sekä puolisoon että perheeseen - erittäin kauniisti. Slaavilaisuus tuo tähän oman viehättävän vivahteensa. Ihana!

[Kathryn K. · Rating 4 out of 5]

Hiomaton timantti! Yltäkylläinen ja kesytön, tajunnanvirtamaisessa runsaudessaan sekä virkistävä että uuvuttava kirja. Teoksen hengästyttävästä vimmaisuudesta tuli paikoitellen mieleen Antti Holman Järjestäjä, johtuneeko tekijöiden näyttelijätaustasta?

Olisihan tätä toki voinut karsia ja selkeyttää, mutta luulen, että jotakin olennaista olisi silloin saattanut hukkua matkan varrella.

[Venla · Rating 3 out of 5]

Hyviä ja kiinnostavia teemoja ja potentiaalia. Mutta kirjasta olisi todennäköisesti voinut karsia puolet, ellei jopa 2/3 pois ilman, että mitään kauhean oleellista olisi jäänyt uupumaan. Tosi paljon toistoa ja aukijääviä lankoja vähän väärissä kohdissa, aika vähän etenemistä ja paljon paikallaan junnaamista sekä epäselvyyttä siitä, missä tarinan osassa milloinkin mennään.

[Iida · Rating 4 out of 5]

Ihana kirja. Minua on aina kiehtonut se, että onko omat muistoni lapsuudesta oikein ja ovatko muut perheessä kokeneet asiat samoin kuin minä. Tässä hiukan niitä teemoja. Syömisasiat kiinnostivat ja pupu. Tosi hyvää dialogia.

[Eija Toiviala · Rating 3 out of 5]

Mielestäni ihmisillä meni vähän liian hyvin, että siellä oikeita konflikteja olisi ollut. Päähenkilön isäsuhde oli vähän kompleksinen, mutta...

[Anni · Rating 2 out of 5]

Yritin ja yritin, mutten päässyt tämän kirjan kyytiin. Kurittomuudessaan jo pitkäveteinen, huomaan ajattelevani kun kahlaan sivuja eteenpäin.

[Anna-Mari · Rating 3 out of 5]

Olisin voinut antaa neljäkin tähteä, koska pidin kovasti kerronnan tyylistä. Joitakin juonen rönsyjä olisi kuitenkin voinut karsia, sillä nyt romaani tuntui pitkältä ja alkoi jo vähän kyllästyttää.

[Mona · Rating 3 out of 5]

Äh, miten harmittaa suunnaton hukattu potentiaali. Irrallisten, hyppivien, jäsentelemättömien välähdysten sijaan olisin halunnut lukea ehjän tarinan. Sillä Tomkikov kirjoittaa hyvin! Monet hienot ja kiinnostavat teemat jäävät nyt turhan kesken. Koin kahdessa kulttuurissa kasvamisen kuvauksen äärimmäisen kiehtovana ja oli ihana piipahtaa Pietarissa (Venäjänkaipuuta on vaikea uskaltaa kokea saati sanoittaa tänä päivänä…). Koska kirja oli kuitenkin miljoonan teeman sekamelska, päällimmäiseksi mieleen jäi jännä fiilis autofiktionomaisesta vuodatuksesta. Jokaisen meidän elämästä voi halutessaan kirjoittaa kirjan, mutta lukijana toivoisin, että siihen kehitellään tarvittaessa vanha kunnon rehellinen JUONI!

[Liisa · Rating 4 out of 5]

Alina Tomnikovin esikoisromaani Käännä hirviö kylkiasentoon* on vahvasti nykyhetkeen punoutunutta poukkoilevaa ajatusten virtaa, nuoren naisen itsensä etsintää ja perhesuhteiden selvittelyä. Teoksen päähenkilö Helena on juuri naimisiin mennyt venäläisiä juuria omaava näyttelijä, joka kamppailee monille tuttujen haasteiden kuten silmäryppyjen, terveen ruokasuhteen ja työhön liittyvien paineiden kanssa. Lisäksi avioelämään sopeutuminen ei suju aivan mutkattomasti, ja lopulta Helena päättää lähteä: Turusta Kempeleelle, Moskovasta Pietariin. Suhde perheenjäseniin tarkentuu Helenan ajatusvirran seasta, ja hän joutuu myös tutkiskelemaan suhdettaan Venäjään Ukrainan sodan sytyttyä.

Pidän siitä, kuinka syvälle Helenan pään sisälle kirja vie. Hän on monella tavalla samaistuttava hahmo ja uskon, että kaikille löytyy yhtymäkohta johonkin Helenan piirteeseen, haasteeseen tai kokemukseen, sillä niitä riittää ja kaikki kuvaavat nykyaikaa osuvasti. Yksi lempiasioistani on Helenan suhde unipupuunsa (ehkä myös yksi niistä asioista, joihin samaistuin).

“Illalla nukahdan niin, että pidän pupua kädestä kiinni.
Viimeinen asia, jonka ennen nukahtamista tunnen, on pupun pehmeä ja tunkkainen vatsa poskeani vasten ja sen muhkurainen käsi kädessäni.”

Epäselvyys siitä, mihin kohtaan autofiktion ja fiktion välisellä asteikolla teos sijoittuu, häiritsi ajoittain. Mutta eipä sillä oikeastaan ole merkitystä - omasta elämästä ammentaminen on varmasti osasyy siihen, että hahmot ja kohtaukset tuntuvat niin todellisilta. Välillä todella randomeilta, mutta uskottavilta. Siis kohtaukset. Niitä lukiessa oli pakko ihmetellä, miten Tomnikoville on tullut mieleen tällainen dialogi tai interaktio. Niin satunnaisia ja ensisilmäyksellä merkityksettömiä, mutta osana teosta toimivia. Kohtausten poukkoilevuuden takia olisin toivonut esimerkiksi päivämääriä lukujen alkuun, edes osan. Silloin olisi helpompi seurata Helenan elämän aikajanaa. Toisaalta voi ajatella, että Käännä hirviö kylkiasentoon tarkoituksella syleilee elämän sekavuutta, onnistuen siinä taidokkaasti.

*Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta

[Katja Halonen · Rating 1 out of 5]

Tämä kirja ei oikein auennut minulle. Tapahtumat liikkuvat monessa aikatasossa, mikä teki juonesta sekavan. Ehkä tämän olisi voinut kirjoittaa kronologisessa järjestyksessä. Epävakaa lapsuuden perhe lienee vaikuttanut, että päähenkilö oli vähän haahuileva ja epävakaa aikuisenakin. En tykännyt.