Venäjän hyökkäys Ukrainaan järkytti Maxim Fedorovia, jonka äiti on ukrainalainen ja isä venäläinen. Toukokuussa 2022 Fedorov lähti Kiovaan Ylen pysyväksi toimittajaksi. Siitä lähtien hän on seurannut ukrainalaisten sota-ajan elämää lähietäisyydeltä. Ja nähnyt ukrainalaisten pelottomuuden ja lannistumattomuuden. Jokaisella ukrainalaisella on sodasta omanlaisensa tarina. Osa niistä on koottu näiden kansien väliin. Fedorov kertoo myös siitä, minkälaista on elää ja tehdä töitä sota-ajan Ukrainassa. Ukrainassa vietetty aika on ollut hänelle myös omien juurien etsimistä tilanteessa, jossa keskenään kamppailee kaksi maata, jotka edustavat kahta identiteetin osaa. Fedorov kertoo esimerkiksi moskovalaisesta asianajajasta, joka muutti Kiovaan, oppi ukrainan kielen ja puolusti Ukrainan entistä presidenttiä oikeudessa. Venäjän hyökkäyksen jälkeen hän ilmoittautui alueellisen puolustuksen riveihin suojelemaan Ukrainaa synnyinmaaltaan. Tai nuoresta valkovenäläisestä miehestä, joka päätti salaa sukulaisiltaan lähteä taistelemaan Ukrainan vapauden puolesta sekä Itä-Ukrainasta kotoisin olevasta naisesta, joka asuu siirtolaisille tarkoitetussa parakissa ja tekee kaikkensa saadakseen takaisin Donetskiin poliittiseksi vangiksi jääneen miehensä.
Hienosti ruohonjuuritasolla ja yksittäisten ihmisten, ja Fedorovin itsensä kautta Ukrainan tilannetta selittävä ja avaava kirja. Itselle tuli välillä tunne, että teos on kirjoitettu aavistuksen nopeasti ja kokonaisvaltainen yhtenäisyys puuttui. (Harmi, että myös naisten kohtaloista kertova kappale on todella lyhyt.)
Oikein hyvä katsaus Ukrainan nykytilanteeseen, kaikkeen siihen, mitä sota on tuonut mukanaan. Sujuva lukea, mutta paikoitellen olisin kaivannut syvemmälle pureutumista joihinkin asioihin. Ruohonjuuritasolla liikkuminen oli ilahduttavaa, eikä Fedorov turhaan tee itsestään päähenkilöä vaikka tietyistä asioista kertookin omasta näkökulmastaan. Joissain paikoissa oli hieman toistoa, mutta ei häiritsevästi. Itse nautin erityisen paljon kieleen ja huumoriin keskittyvistä luvuista ja etenkin kieleen ja sen kehittymiseen liittyvistä asioista olisin voinut lukea paljonkin lisää. Raskaasta aiheestaan huolimatta kirja ei ole erityisen raskas.
Lingvistinä nautin eniten ukrainan ja venäjän kielten eroista kertovasta kappaleesta. Jäin pohtimaan sitä, milloin on perusteltua muuttaa esimerkiksi kaupunkien tai jokien nimiä. Pidin kovasti myös huumoria ja vähemmistöjä käsittelevistä luvuista. Koska olen aika vasta kuunnellut Sofi Oksasen hyytävän hyvän Samaan virtaan: Putinin sota naisia vastaan -kirjan, tämän kirjan naisten sotakokemuksia käsittelevä luku tuntui mielestäni melko vajaalta. Toisaalta tässä kirjassa on hyvää se, että väkivaltaisuuksilla ei mässäillä, mutta toisaalta jotkin kohdat olisivat ehkä kaivanneet vähän lihaa luiden ympärille.
Katson nykyään lentokoneiden jättämiä vanoja taivaalla eri tavalla kuin ennen.
Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja aiheesta, joka nyt on pinnalla ollut valitettavasti useamman vuoden. Tietysti koko kirja oli mielenkiintoinen, ja hienoa ettei Fedorov tehnyt itsestään päähenkilöä vaikka kuvaakin asioita oman elämänsä kautta. Minulle juuri nämä oman elämän tarinat olivat se parhaus, mitä sain näistä kirjoista ja se, miten sekalainen tausta hänellä on kun on Ukrainalaisia ja Venäläisiä sukujuuria, asuu Suomessa ja niin edelleen. Se kulttuurinen tausta kiehtoi itseä todella paljon. Muutkin asiat olivat kyllä kiinnostavia, mutta minulle kulttuuri ja kulttuurinen tausta on tärkeää ja se kiehtoo ihmisissä.
Helppolukuinen ja sujuva kirja, kertoo aika paljon myös Fedorovista itsestään. Sotatilanne ja siitä tehtävät johtopäätökset ovat kahden vuoden takaa ja tavallaan ylioptimistisia. Sota on kirjassa kuitenkin vain taustalla. Asioita lähestytään henkilöiden kautta, mikä on hyvä juttu. Melko paljon asiaa myös ukrainan kielestä ja muista kieliteemoista.
Ajankohtaisuus ja kaikkialla näkyvä kuvamateriaali toivat tämän kirjan tarinat iholle. Silti ihmettelin, miten etäälle jäätiin. Teksti oli hyvää lehtitekstiä, mutta tunnetasolla ei päästy hirveän syvälle.
Tärkeä kirja ja hyvin kirjoitettu. En pidä tällaisen arvostelusta tähdin mutta jos pitää niin ehkä kirja on hieman liian optimistinen. Mutta silti ehkä yksi viime vuoden tärkeimmistä kirjoista.
Yksi Ukraina-kirja-suosikeistani! Hieno teos vastaa hyvin suomalaisia tai ainakin itseäni askarruttaviin kysymyksiin. Tavallisten ihmisten ääni saadaan kuuluviin. Onko venäjänkielisillä ukrainalaisilla identiteettikriisi, onko ukrainalaisilla syytä alemmuuskompleksiin ja miten sota päättyy, nämä kaikki ovat kiinnostavia kysymyksiä. Mielenkiintoisia asioita ovat myös suomalaisten oma kolonialistinen historia sekä suhde mm. karjalaisiin ja saamelaisiin.
Kyrön kirjan ohella tämä täytyy lukea uudelleen kunhan ehtii.