Tainnutuskehto

by Elli Valtonen

Hurja ja kaunis esikoisromaani auttamisen halusta ja sen alle musertumisesta.

Iiris, Janna ja Santeri aloittavat eläinlääkäriopinnot. Heistä jokaista ajaa halu auttaa ja tehdä työtä, jolla on merkitystä. Opintojen myötä he tottuvat näkemään hätää, väkivaltaa ja kuolemaa ja joutuvat ymmärtämään, etteivät useimmiten voi tehdä niille paljoakaan. Voimattomuuden tunteen kanssa on opeteltava elämään, jos pystyy.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Animals, Audiobook, Medicine, Activism, Mental Health

245 pages, Hardcover

Published September 1, 2023

Reviews

[Susa · Rating 5 out of 5]

En muista lukeneeni mitään tämän kaltaista, näin kiivasta ja yököttävää. Todellista ja kuvottavaa. Huutoitkin viimeisen viidenkymmenen sivun ajan.

En ole syönyt lihaa lähes kymmeneen vuoteen ja tämä kirja muistutti syitä, miksi en.

[Mia · Rating 5 out of 5]

Vuoden tärkeimpiä kirjoja minulle. Tärkeä, hauska, hirveä, surullinen. Rankasta aiheesta huolimatta kirjaa ei voi päästää käsistään. Ehkä tämä on kirja, joka kaikkien lihansyöjien pitäisi lukea?

[Ville Verkkapuro · Rating 5 out of 5]

What a display of power this book was. At times I felt it was overwhelmingly good, dominating. Because reading these debut novels you are always on guard in a way, trying to see the best of them, trying to catch the big idea and wish the best, see the potential. But this was just like a juggernaut, like an eagle flying in the room. Tenderness and raw emotion combined with disgustingly bloody, almost gory images, commenting on big themes such as cruelty towards animals.
I've been thinking so much about ethics lately. There's wars going on. I've been relatively quiet on them. I'm not sure what to do. I donate money, I tell that I'm not supporting war. Who would be? And politics are always tricky, though there's humans on both sides. The bad guy is always good and the good is bad. I don't believe in evil. But I believe in systems that are built that can be brought down. I believe in the next right thing. And when it comes to war and clear injustice, I'm just thinking... all these people opposing cruelty, war and genocide yet still munching on their cheeses, chocolates, their chimkin nuggies, laughing as they say they can't give up cheese, it's so gooooood.
And then opposing cruelty again, without having to really give up anything.
Just something to think about maybe? Because cheese and chocolate are two perfect examples of completely unnecessary products, made only for your selfish pleasures with trails of blood behind them. Highly unethical both for animals and humans.
Yeah cheese is good, but you know what is even better? Not torturing animals.
Oooooooookay, I'm cooling down now and getting back to this book. Because it was insanely good with clear, surprising themes and a setting that is natural for the writer but very refreshing for the reader. Flowing smoothly, yet still containing tight, profoundly deep and clever sentences throughout.
I'd suggest you combine this book with the films Dominion and Earthlings and sprinkle some Instagram stories on top.

[Lyyra Virtanen · Rating 5 out of 5]

Hieno, niin hieno. Uudenlainen avaus (tai en ainakaan itse ole lukenut eläinlääkärien psyykkistä vointia käsitteleviä teoksia, eläinten oikeuksia toki käsitelty kirjallisuudessa) ja tärkeä puheenvuoro. Kosketti todella syvältä, tai lähinnä löi nyrkillä palleaan ja potki päähän. Tavoitin tästä todella paljon asioita, jotka sanottiin taitavasti mutta painavasti rivien väleissä, mitään ei alleviivattu liikaa, miten tämän aihepiirin asioita voisikaan alleviivata liikaa. En usko, että saan unta ensi yönä, mutta oli sen arvoista. Kaikista paras kirjallisuus on juuri tällaista.

[Jaana · Rating 5 out of 5]

Tainnutuskehto oli todellinen yllättäjä. Enpä muista, koska olisin viimeksi lukenut esikoisromaanin, joka olisi samalla tavalla lyönyt ilmat pihalle. Oma taitonsa saada kudottua väkivalta ja herkkyys tällä tavoin saumattomasti yhteen.

[Laura Walin · Rating 3 out of 5]

Elli Valtosen Tainnutuskehdon pääviesti on raju kritiikki länsimaisen ihmisen eläinsuhdetta kohtaan. Hän lähestyy aihetta omakohtaisen kokemuksen kautta siitä näkökulmasta, mikä on eläinlääkärikoulutuksemme sisältö.

Kirjan parasta antia - ja samalla raskainta luettavaa - ovat juuri eläinlääkärikoulutusta kuvailevat, brutaalit, banaalit, vimmaiset jaksot, jossa Valtonen lukijaa ja itseään säästämättä kertoo, mitä etenkin tuotantoeläimille tässä maassa tehdään. Valtosen sanat ovat väkeviä ja todistus vakuuttava.
Myös jaksot valvontaeläinlääkärin arjesta ovat pysäyttäviä.

Siksi onkin sääli, että kirja on rakenteeltaan sellainen, että se mielestäni laimentaa Valtosen tärkeän viestin. Olisin itse supistanut kirjan aikajanaa ja tiivistänyt tapahtumat itse opiskeluaikaan. Olisin myös karsinut kirjasta ihmissuhde-elementtejä ja seksuaalisuuden pohdintoja, jotka nyt veivät huomiota pääasiasta.

Kirjana ja lukukokemuksena annan tälle nyt kokonaisuutena siis kolme tähteä, mutta toivoisin, että kaikki lukisivat kirjan vaikuttavimmat sivut eläinten kohtelusta. Ne ovat viiden tähden tärkeitä.

[Jasmin Siltavirta · Rating 5 out of 5]

"Koirassa on kaksi asiaa, joiden edessä olen suojaton. Toinen on huokaus. Koira huokaa kuin ihminen. Väsyneenä, pitkästyneenä, helpottuneena, tyytyväisenä. Samoissa kohdissa, samalla tavalla. En ole kuullut sellaista kissalta. Märehtijät puhahtavat, mutta jollakin omalla logiikallaan. Se ei liikuta kyyneliin.

Toinen asia ovat huulet. Silkkiset, helposti värähtävät, jos niitä koskettaa. Ei mielellään kosketeta, jos koiralta kysytään. Kun hoidan nukutettua koiraa, melkein aina silitän varovasti sen huulia, jos hoitaja käy huoneesta poissa."

Pyhä, trauma ja väkivalta kannattelevat Tainnutuskehdon tarinaa. Se antaa äänen näkymättömälle eläinlääkärille, yhteiskunnan hylkäämille narkomaaneille ja mielisairaille, ja ylämaanmulleille pulttipyssyn edessä. Muistan tämän aina.

[Ellen · Rating 5 out of 5]

Tää oli ihan vitun raastavaa luettavaa. Kognitiivinen dissonanssi, turtuminen. Miten ihminen pysyy kasassa nähtyään sen, mitä tässä kirjassa kuvaillaan. Jotta joku voi syödä munakasta ja pekonia aamupalaksi. Miten järjestelmää muutetaan, jos ne jotka tietää, mitä siellä oikeesti tapahtuu on desensitoitunu aikoja sitten/ei koskaan välittänytkään tai ylikuormittuu, sairastuu, kuolee sen taakan alla

[Tapani · Rating 5 out of 5]

Tämä kirja todella yllätti. Tarinansa lisäksi se on vahvin manifesti eläinten kohtelusta, sekä samalla melkoinen kannanotto siihen liittyvään koulutuspolitiikkaan. Kiedottuna herkkään ja koskettavaan muotoon, ei voi kuin ihailla.

[Mahla Kettunen · Rating 5 out of 5]

Rikki repivä, intensiivinen, koukuttava, kaunis, lohduton, toivoakin pirskauttava.

Itkin yhteiskunnan raakuutta, itkin kirjailijan kielen kauneutta. Muunlajiset eläimet eivät ole turvassa täällä. Me ei olla turvassa täällä. Mutta meillä on vielä toisemme <3 :””)

[Lauri Linna · Rating 5 out of 5]

Eläinlääkäriopiskelijoiden moraalisten ristiriitojen kuvaus teki vaikutuksen.

[Inkeri · Rating 5 out of 5]

Sanattomaksi vetää. Elli Valtosen Tainnutuskehto on vahvaa proosaa, jossa on vielä vahvempi sanoma. Tarina on kuvottava ja järkyttävä mutta äärimmäisen tärkeä.

Kirja kuvaa eläinlääkäriopiskelijoita kokemiensa ja näkemiensä asioiden äärellä, kun moraali ja henkinen selkäranka särkyy pala palalta. Valtonen kuvaa eläinteollisuutta ja eläintenoikeuksia uudesta ja herättelevästä näkökulmasta. Yksinäisyys päivittäisten eettisten kysymysten äärellä ahdisti sekä yksityisten ihmisten tyhmyyden valtavan lastin alle melkein musertui, joten itkuhan lopussa pääsi. Tarina jää mitä luultavimmin kaihertamaan pitkäksikin aikaa.

4,5⭐️

[Greta Virkki · Rating 4 out of 5]

eläinoikeuksista, traumoista ja valinnoista. veikkaan että tää kirja jää kiristämään mun sydäntä pitkäks aikaa

[Lassi · Rating 5 out of 5]

Tää oli semmonen musertava ja hirvee kirja. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille. Etenkin jos laitat joskus jotain eläinperäistä suuhusi

[Johanna · Rating 5 out of 5]

This was extremely powerful, disturbing and fresh.

[pihla · Rating 5 out of 5]

Kirja on todella taitava, vahva ja vaikuttava kuvaus eläinteollisuudesta sekä eläinlääkärin ristiriitaisesta tehtävästä maailmassa, jossa suhde eläimiin on monella tapaa vääristynyt. Toisaalta teos kuvaa hienovaraisen kauniisti myös ihmissuhteita ja mielenterveyttä, mutta niidenkin kuvaus on ehdottomasti vahvimmillaan silloin, kun ne kytketään eläinteemaan.

Kirja kosketti minua ehkä eniten puolivälinsä paikkeilla, ja niinpä loppu ei tuntunut enää yhtä vaikuttavalta, vaikka ei se sinänsä mitään pettymystä tuottanutkaan. Lukemistani teoksista kirja on kuitenkin tähän mennessä ehdottomasti vuoden merkittävin ja koskettavin.

[Helena · Rating 5 out of 5]

Olipa ravisuttava kirja! Hurja ja brutaali sisältö yhdistyi huikean kauniiseen kielelliseen ilmaisuun, josta pidin tosi paljon. Teurastamoihin liittyvät kuvaukset olivat järkyttäviä, aivan uutta ajateltavaa itselleni toivat myös kuvaukset valvontaeläinlääkärin työstä. Tunsin suurta empatiaa kaikkia kolmea päähenkilöä kohtaan, mutta lukukokemuksena tämä herätti myös surua, ahdistusta ja syyllisyyttäkin - miksi syön lihaa?! Tätä kirjaa ei ehkä ihan helposti unohda.

[Aava · Rating 5 out of 5]

Mitähän tässä edes voi sanoa. En muista, milloin viimeksi jokin kirja olisi herättänyt minussa näin voimakkaita tunnereaktioita. Ainoa teos, joka tavoittaa *sen*. Ehkä oikeasti paras lukemani kaunokirjallinen teos. Tuntuu naiivilta pelkistää johonkin viiteen tähteen.

[Iida · Rating 5 out of 5]

Hemmetin hieno ja hirveä.

[Sini · Rating 5 out of 5]

Loistava, mutta aivan kamala. Omalla tavallaan asioiden tuttuus teki niistä vielä hirveämpiä, sillä kirja pakotti lukijan kohtaamaan oman tekopyhyytensä ja muistamaan, mikä on tehotuotannon ja myös pienempien eläinten omistamisen hinta tämänhetkisessäkin yhteiskunnassa. Aloitin kirjan tietäen, että eläinlääkärit ovat yksi itsemurhatilastojen huipulla olevista ammattiryhmistä, ja nyt tiedän myös kunnolla miksi. Itkin ja voin pahoin, mutta lukisin uudestaan. Suosittelen jokaiselle, jota millään tavalla kiinnostaa hätkähdyttävä teksti todellisuudesta, jossa elämme.

[Lotta · Rating 4 out of 5]

En pystynyt laskemaan tätä käsistäni. Ahdistava ja koskettava yhtä aikaa

[Satu · Rating 5 out of 5]

Luin vasta nyt ja rakastin! Kieli, rytmitys, kaikki! Silti ehkä eniten: inhimillisyys, ihmisyys, eläimyys, kaltaisuus. Elämän ja kuoleman tapaiset perusasiat.

Olemme kaikki lihaa, mutta kuka saa päättää elämästä tai kuolemasta, ja miksi?

[Siiri · Rating 4 out of 5]

juuuuuuuuh. useassa kohtaa pidättelin oksennusta ja itkua, mutta silti en pystynyt lopettamaan lukemista. en pysty katsomaan varmaan ketään eläinlääkiksen opiskelijaa tavallisesti enää. hyvä muistutus myös siitä, miksi oonkaan vegaani.

[Elsi · Rating 3 out of 5]

Syvästi koskettava ja vaikuttava kirja. Itselleni lukijana kaikki rakenteelliset ja kerronnalliset ratkaisut eivät toimineet. Silti teos piti otteessaan.

[Anni · Rating 5 out of 5]

Todellakin kirja, joka jokaisen, etenkin jokaisen lihansyöjän, pitäisi lukea. Järkytti myös se, mitä kaikkea eläinlääkärit kohtaavat työssään ja jo opinnoissaan. Ei ihme, että ammattikunnassa on erityisen paljon uupumusta ja jopa itsemurhia on keskimääräistä enemmän.

Edit 26.6.2024. Tämän kanssa sopii mainiosti yhteen Laura Gustafssonin Mikään ei todella katoa.

[jennu · Rating 5 out of 5]

tää aiheuttaa nii paljon tunteita en oikeesti osaa sanottaa yhtäkää niistä

[Laura · Rating 5 out of 5]

Harvoin on kirja itkettänyt näin paljon. Raju ja kamala kirja, samalla jotenkin kaunis.

[Sarri Honkanen · Rating 5 out of 5]

Yksi tämän vuoden parhaimmista lukukokemuksista! Upea kirja, joka jäi mieleen pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen.

[Joanna · Rating 4 out of 5]

Tästä tuli ihan todella paha mieli – sellainen eksistentiaalinen pahoinvointi. Usein tuntui vaikealta jatkaa lukemista, kun koko teos on niin lohduton ja täynnä kärsimystä.

Itse tekstistä mulla ei ole negatiivista sanottavaa; tämä on hyvin kirjoitettu teos. Aikaa on helppo hahmottaa, kohtaukset on selkeitä, hahmot tunnistettavia mutta muuttuvia. Tunnelataus on koko ajan vedetty ihan tappiin, ja varsinkaan loppua kohti ei hengähdystaukoja oikein anneta. Vaikka tässä on synkkyyttä ihan loputtomasti, löytyy teoksesta myös myötätunnon ja toivon hetkiä. Lievästi kryptinen ote mun muistiinpanoista: "elämässä pitäviä voimia; koirien merkitys, omat muistot, vieressä oleminen, autossa istuminen". Jotenkin piti muistutella itseäni, että hyviä, lohdullisia ja rakkaita asioita on olemassa myös niiden hirveimpien aikojen keskellä.

Antaisin muuten viisi tähteä, mutta mulle tämä vaan on liian raskas teos. Tämä nostatti teräviä muistoja oman koiran kuolemasta, masentuneisuudesta ja huolesta läheisiä kohtaan, enkä ehkä juuri nyt ollut valmis kohtaamaan näitä asioita näin rajusti ja yllättäen.

On vaikea sanoa, suosittelisinko tätä muille. Toisaalta suosittelen, koska onhan tämä tosi silmiä avaava kuvaus eläinten kärsimyksestä meidän yhteiskunnassa. Toisaalta en suosittele, koska joskus on parempi tehdä oma osuutensa auttaakseen ja sulkea silmät lopulta kärsimykseltä. Mä olen ollut kasvissyöjä niin monta vuotta, että omatunto ei kolkuta. Mua tämä lähinnä satutti turhaan. Tai toisaalta, ehkä tämä lisäsi hieman mun empatiaa eläimiä kohtaan. Satutti joka tapauksessa.

[Maria Lampilahti · Rating 3 out of 5]

Luin tän jo hetki sitten, ja, emt, vähän ehkä petyin. Odotin tältä hirveesti ja tää olikin kirjana hyvä - sai ajattelemaan uudella tavalla ihmisten suhdetta eläimiin, tarina vei mukanaan, kieli oli kaunista ja oivaltavaa. Mua jäi kuitenki ärsyttämään se, kuinka lyhyt tää oli, koska niin monesta aiheesta sai vaan pintaraapasun. Jopa päähenkilö jäi etäälle, ja tuntu, ettei se itekään ajatellut kauheen syvällisesti mistään. Oli traagista menneisyyttä ja eettisiä ristiriitoja, mutta niitä ei oikeen kunnolla käsitelty eikä ne siks edenny mihinkään, ne vaan unohdettiin. Musta tässä tarinassa ois ollu potentiaalia monen sadan sivun edestä, olisin kaivannu niin paljon lisää !!