“Pala palalta se otti sieluni. Irwinismin piti olla vain leikkiä, myytävää imagoa tanssien järjestäjille. Mutta se myytiinkin salaa minulle. Hätkähdän, kun kotiin tulee virallinen kuori, jonka päällä lukee Antti Hammarberg. Nimi on minulle pelottavan vieras.”
Irwin Goodman oli koko Suomen tuntema renttulaulaja, jonka hitit ja persoona muistetaan edelleen. Todellinen ihminen Irwinin takana on sen sijaan jäänyt hämärän peittoon. Läpi elämän kestäneet ongelmat ja yhteiskuntavastaisuus kumpusivat rikkonaisesta lapsuudenperheestä, viinasta sekä kovapäisyydestä.
Antin leski Riitta Hammarberg valottaa kirjassa, miten tapasi miehensä, millainen hän oli kotona ja miten keikkaelämän ongelmat varjostivat perheen elämää. Samoin kansantaiteilijasta kertovat monet muut sukulaiset, ystävät ja työtoverit.
Riitta antoi käyttöön uskomattoman laajan arkiston, joka sisältää muun muassa Antin vanhempien, Antin omia ja Vexi Salmen kirjeitä sekä Ryysyrannan baarikaapin täyttökuitin. Runsaasti kuvitetussa kirjassa on paljon ennen julkaisemattomia kuvia lapsuudesta viimeisiin hetkiin asti.
Elämäkerrat jäävät usein latteiksi, mutta tämä oli toimiva ja viihdyttävä. Irwinin elämästä ja urasta riittää tarinaa, joista suuri osa on legendaa. Marjamäki pyrkii selvittämään asioiden totuudenmukaisen laidan, eikä siloittele tai suurentele Irwinin tekemisiä.
Irwin Goodman oli Antti Hammarbergin alter ego, mutta ajan myötä Antti ja Irwin sekoittuivat. Antti oli siviilipuolellakin renttu, joka miedosti sanottuna olisi voinut hoitaa asioitaan ja ihmissuhteitaan paremmin.
Irwinin uraan mahtui viisi nousua huipulle. Ystävä ja Irwinin brändin isä Vexi Salmi sanoitti ja Irwin sävelsi itse, kunnes luovuus kuihtui 80-luvulla kuulo-ongelmien myötä. Kappaleiden tekeminen oli laskelmoitua ja tavoitteena oli ensisijaisesti uran edistäminen. Molemmilla oli lahjoja yllin kyllin, mistä osoituksena on melkoinen liuta ikimuistoisia biisejä.
Kirja antaa lukijalleen myös näkymän Irwinin uran kautta takavuosikymmenten suomalaiseen viihdejulkisuuteen ja vapaa-ajan viettoon. Kovia sanoja olivat muiden muassa Hymy-lehti, tanssilavat, viina ja Kanarian-matkat.
Kirja oli mielenkiintoinen lukea, sillä itse olin teini-ikäinen Irwinin kuollessa, eivätkä hänen uransa alkuvaiheet olleet tuttuja. Hänen hiteistään tunsin kyllä moniakin. Kiinnostavaa kirjassa oli myös Vexi Salmen osuus. En tiennyt, että Vexi ja Irwin olivat kavereita jo lapsina. Kirja on osin myös surullinen tarina viihdemaailman nurjasta puolesta. Syytä ahdinkoon oli toki ihmisessä itsessäänkin, mutta tulee tunne, että Vexi ja muut käyttivät heikkoluonteista miestä myös hyväkseen. Kirja kertoo joka tapauksessa palan suomalaisen iskelmämusiikin historiaa ja siksikin on lukemisen arvoinen.
Irwin Goodmanin musiikki ei innosta yhtään, mutta hahmona hän oli mielenkiintoinen. Surullinenkin tapaus joka oli oman jääräpäisyytensä uhri. Hyvä teos jonka jälkeen tietää enemmän tästä kansantaiteilijasta.