Vangitseva kertomus nuorista, jotka osallistuvat tosi-tv-ohjelmaan autiolla saarella.
Hei, tahdotko olla kuuluisa?
Kuusi nuorta on valittu tosi-tv-ohjelmaan, jonka järjestäjä vaatii osallistujilta ehdotonta vaitioloa. Vene kuljettaa nuoret kuvauksiin pienelle Seelannin saarelle. Siellä heitä odottaa ankea majoitus ja viesti, jonka mukaan tuotantotiimi saapuu seuraavana päivänä.
Pian alkaa tapahtua selittämättömiä asioita. Onko karulla saarella muitakin? Salaako joku nuorista jotain? Ja ennen kaikkea, miksi juuri heidät on valittu ohjelmaan?
Taidokkaasti tihenevän tunnelman taustalla kaihertavat teot, joita ei voi enää perua. Lopulta mikään ei ole sitä, miltä näyttää.
Luottokirjailijani on jälkeen kirjoittanut teoksen, joka säilyy vinkkaussetissäni todennäköisesti vuosia. Aivan kuten ensimmäiset kohtaamiset eli Vili Voipio - sarja.
Tässä kirjassa erityisesti lämmittää se, että kirjaa ei ole kirjoitettu näkökulmatekniikalla kuten kirjan alussa ehkä kuvittelee. Hyvä niin, sillä vinkkauskäytössä sellainen ei aina toimi ja voi olla haastavaa heikommalle lukijalle. Ja vinkkarillekin, joka ei myöhemmin muista kuin ensimmäisen henkilön.
Tää oli kiva ja yllättäväkin. Piti otteessaan ja käsitteli myös tärkeitä teemoja, miten meidän toimet voivat vaikuttaa peruuttamattomasti toisen elämään. Nopeasti hotkaistu välipalakirja.
”Hei, tahdotko olla kuuluisa? Toivotko, että mielipiteitäsi kuunnellaan ja arvostetaan?” Kun nuorelta kysyy näin, moni epäilemättä vastaisi kyllä. Niin käy Seelanti-kirjassakin. Joukko nuoria saa salaperäisen kutsun mukaan kansainväliseen tosi-tv-formaattiin. Se on niin salaperäinen, että kaikki yksityiskohdat ovat salaisuuden verhoamia.
Kuusi nuorta tarttuu tarjoukseen ja matkustaa venekyydillä Seelannin saarelle, missä ohjelma olisi tarkoitus tehdä. Vastaanotto on yllättävän karu, eikä tuotantoyhtiön väestä ole tietoakaan. Se tietysti herättää jos jonkinlaisia epäilyksiä, mutta paikalla on sentään viesti joka vakuuttelee, että tuotantoyhtiö saapuu paikalle seuraavana päivänä. Vaan entäs kun ei saavukaan ja kun alkaa vaikuttaa siltä, että jollakulla on pahat mielessä?
Säeromaanien pioneerina tutuksi tullut Kirsti Kuronen kirjoittaa vaihteeksi suoraa proosaa. Seelanti on jännäri, jossa joukko nuoria joutuu hankalaan tilanteeseen. Jokaisella on ollut oma syynsä lähteä mukaan tosi-tv-ohjelmaan, vaikka osallistuminen on tuottanut osalle vähän vaikeuksiakin, mutta kaikilla on taustallaan myös jotain, jonka vuoksi juuri heidät on kutsuttu mukaan.
Kuronen rakentaa tarinan hyvin: henkilöt esitellään taitavasti ja sen jälkeen alkaa tunnelman kehitteleminen. Trillerimittapuulla Seelanti on aika maanläheinen: tapahtumien taustalla ei ole mitään rikollisneroa tai suuria salaliittoja, joten lopputuloskin on jotenkin kotikutoinen. Se on realistista ja mielenkiintoista. ”Pahempi toistaan kumpikin on”, voisi siteerata Apulantaa: Seelannissa ei ole yksiselitteistä pahista.
Jutun juonena on se, miten teoistaan voi joutua vastuuseen pitkänkin ajan päästä ja miten teoilla voi olla kauaskantoisia seurauksia, ja siinä Seelanti onnistuu hyvin. Kuronen on onnistunut luomaan eloisan henkilökatraan, jonka on heittänyt kiinnostavaan asetelmaan, ja pidin myös suunnasta, josta pelastus lopulta saapuu.
Suljettujen saarten mysteereissä vaan on aina jotakin karmivan ihastuttavaa. Tämäkin piti tiukassa otteessa lukiessa, joskin jälkeenpäin tarinaa pohtiessa nousi monenlaista kysyttävää. Odotin, että uhan tunnulla olisi mässäilty vielä vähän lisää, vaikka toisaalta näen, että tarinan ”opetukseen” keskittyminenkin oli hyvä ratkaisu.
Nautin tästä kirjasta! Sen mukana Eikä yksikään pelastunut -klassikko tuotiin 2000-luvun Suomeen, ja viittauksen neiti Marpleenkin olin lukevinani.
Romaani kietoo ensi riveiltä otteeseensa, ja jännite kantaa läpi tarinan. Lyhyet luvut ja runot rytmittävät juonta konstailemattoman dynaamisesti. Kokonaisuus oli uskottava, tummiakin sävyjä tuoreesti käsittelevä. Romaani muistuttaa, että kaikesta huolimatta ratkaisevinta on seuraava askel.
Mukava ylläripylläri, kun kuvittelin juonen olevan jotakin muuta. Mutta eipäs ollutkaan. Sain nenälleni. Hyvä joskus näinkin päin. Kovasti tykkäsin. Oli mukavan helppoa ja soljuvaa tekstiä. Yläkoulun vinkkaukseen.
Yksi mieleenpainuvimmista kirjoista joita olen lukenut.Mielenkiintoinen konsepti ja aihe.Kirjassa käsiteltiin myös vakavia aiheita ja tuli tirautettua pari kyyneltä lukiessa.Mielenkiintoiset hahmot ja huolellisesti kirjoitettu kirja.Lukisin uudelleen.
Kirja on mielenkiintoinen kannesta kanteen ja käsittelee erittäin tärkeää asiaa kiusaamista ja sen jättämiä jälkiä.
Kirja on loistavasti suunniteltu tapahtumien osalta. Tapahtumista on tehty erittäin mielenkiintoisia kerronta tyylin avulla. Tapahtumat kerrotaan päähenkilöiden näkökulmista, joka on toteutettu loistavasti. Tämän avulla lukija pääsee paremmin selville millaisesta päähenkilöstä on kyse.
Kirjassa lukija pääsee mielestäni erinomaisesti mukaan pohtimaan kirjan arvoituksia.
Kirja ei ole kauhean pitkä, jonka ansiosta ei niin innokkaille lukijoille kirja on täydellinen avustus kirjojen pariin.
Hyvä tarina, vaikka Annan toteutuksen kanssa olisin miettinyt kahdesti. Kiusaamisella on helvetin pitkät arvet ja joku asia joka kiusatulle on ollut nöyryyttävää voi kiusaajalle olla mitäänsanomaton tapahtuma.
jos joku täti päättäis kirjottaa ex on the beachista kauhuversion ilman viinaa ja seksiä, ja lisäis siihen kiusatun tytön kummallisia kostovoimafantasioita, nii se ois tämmönen.
Ihan ok välipalakirja, joka piti otteessaan sen pari tuntia, minkä lukeminen vei aikaa. En ole varma, onko tämä nuorten kirjallisuutta, mutta tarina ja kerronta olivat joka tapauksessa varsin naiiveja. Puhtaita kirjoitusvirheitäkin oli yllättävän paljon (esim. asioita painettiin villalla, vaikka oikea muoto on villasella). Lapsekkuudestaan huolimatta kirja onnistui hieman puhuttelemaankin tuomalla esiin tärkeitä teemoja. Eräänlainen satu, johon sisältyi tarinaperinnettä kunnioittaen myös opetus.
Vau mikä juoni ! Alussa ei todellakaan arvaa, mitä lopulta tapahtuu. Todella napakka sekä pituudeltaan että luvuiltaan - jos syystä tai toisesta tarvitset tällaista luettavaa, etsi Seelanti käsiisi ❣️ En muista montakaan kirjaa, jotka olisin lukenut yhtä nopeasti. Silti kirjassa on muutakin kuin pinnallinen juoni.
Kirjan nuoret olisivat alussa tarvinneet jonkinlaista lähdekritiikkiä, mutta ovat saarella silti neuvokkaita. Ja ihana mummo 😄👍
Loppu oli oikein hyvä ja tärkeitä teemoja, mutta viimestä 40 sivua lukuunottamatta kirja oli hyvinkin tylsä. Ymmärrän, sillä lopussa lähes kaikelle annettiin merkitys, mutta olisi alussa ja kirjan aikanakin voinut jotain tapahtua, jotta kirjaa olisi ollut mielenkiintoisempaa lukea.
Tämä todellakin piti otteessaan ja sainkin tän luettua lähes yhdeltä istumalta. Tiivistunnelmainen nuorten romaani oli paikoittain aika jännittävä, mutta samalla myös sopivan lyhyt, jottei käynyt pelottavaksi ja toisaalta ettei mielenkiinto ehtinyt hiipua.
Osan juonenkäänteistä arvasin, mutta näin lyhyenä kirjana kuvailisin tätä ihan lukemisen arvoisena. Minun oli vähän vaikea tuntea emptatiaa Erästä Hahmoa kohtaan, jonka syitä monet asiat kirjassa ovat. Niin överi tapa ratkaista ongelmia, että itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Muutenkaan ei mikään maailman realistisin kirja, jos tunnistat että se vaivaa sinua lukijana usein. Nyt voisi kiinnostaa joku oikeasti reality-telkkarista kertova kirja. Lue, jos haluat lukea jännän kirjan saaristomaisemissa.