What do you think?
Rate this book
Rakennenautintoja
Esseitä romaanin lukemisen ja kirjoittamisen nautinnosta.
Rakennenautintoja pureutuu romaanikirjallisuuteen tarkkanäköisesti ja täsmällisesti, mutta ilolla.
Mikä on romaani ja mistä se koostuu? Miten kirjailija rakentaa romaanin, ja miten rakenne toisaalta vaikuttaa lukukokemukseen? Millainen on fragmentaarinen, syklinen tai posthumanistinen romaani? Emma Puikkosen ja Selja Ahavan teos koostuu kahdeksasta esseestä, joissa leikitellään sillä, mitä kaikkea romaani voi olla.
Rakennenautintoja pureutuu romaanikirjallisuuteen tarkkanäköisesti ja täsmällisesti, mutta ilolla.
Mikä on romaani ja mistä se koostuu? Miten kirjailija rakentaa romaanin, ja miten rakenne toisaalta vaikuttaa lukukokemukseen? Millainen on fragmentaarinen, syklinen tai posthumanistinen romaani? Emma Puikkosen ja Selja Ahavan teos koostuu kahdeksasta esseestä, joissa leikitellään sillä, mitä kaikkea romaani voi olla.
304 pages, Paperback
Published January 1, 2023
13 people are currently reading
131 people want to read
About the author
Selja Ahava
7 books43 followersSelja Ahava graduated with a degree in scriptwriting from the Theatre Academy of Helsinki in 2001. She has written film scripts, a TV series and a radio play. She has also written works that combine text, space and performance.
Selja received a grant from the Laila Hirvisaari Foundation for her debut novel, The Day the Whale Swam Through London (orig. Eksyneen muistikirja). The purpose of this annual award is to support accomplished Finnish authors who are still at the start of their careers to write high quality, poignant books.
Selja has lived in London for five years, having since settled in Porvoo, where she spends her time renovating an old wooden house and raising her children.
Selja received a grant from the Laila Hirvisaari Foundation for her debut novel, The Day the Whale Swam Through London (orig. Eksyneen muistikirja). The purpose of this annual award is to support accomplished Finnish authors who are still at the start of their careers to write high quality, poignant books.
Selja has lived in London for five years, having since settled in Porvoo, where she spends her time renovating an old wooden house and raising her children.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 14 of 14 reviews
June 6, 2025
Toinen lukukerta ja edelleen, kolehteli ja kovaa.
Katsoin myös youtube-kanavalta Rakennennautintoja- keskustelutilaisuuksista tallenteita ja Spotifystä kuuntelin podcastia.
Edelleen siis -
(Tässä ensimmäisen lukukerran ajatukset kirjan lukemisen jälkeen. Mennään näillä :-))
Upea upea upea.
”Esseitä romaanin lukemisen ja kirjoittamisen nautinnosta.
Rakennenautintoja pureutuu romaanikirjallisuuteen tarkkanäköisesti ja täsmällisesti, mutta ilolla.
Mikä on romaani ja mistä se koostuu? Miten kirjailija rakentaa romaanin, ja miten rakenne toisaalta vaikuttaa lukukokemukseen? Millainen on fragmentaarinen, syklinen tai posthumanistinen romaani? Emma Puikkosen ja Selja Ahavan teos koostuu kahdeksasta esseestä, joissa leikitellään sillä, mitä kaikkea romaani voi olla.”
Lyhyesti - todellakin nautinnollinen, kuten jo nimi viittaa. Itselleni tämä, todellakin isosti osui ja upposi! Teoksen rakenne (!), esseemäiset pohdinnat, selkeys, graafinen ulkoasu (kiitos graafikolle Anne- Mari Tenhuselle), viitteet teoksiin, omakohtaisuus, omaäänisyys… Jopa sanasto, teoria ja määritelmät oli esittey niin, etti pakkopullan makua liennut lukukokemukseen, ei lainkaan!
Tämä teos resonoi niiin monella eri tasolla, että ensi lukemalla en taida vielä kyetä erittelemään kaikkia niitä aukkoja, joita tämä täytti tai niitä rakoja, joita tämä paljasti (erityisesti omasta kirjoittamista ja ”säännöistä” ja määritteistä ja mitä ”saa tehdä” ja mitä ”ei saa tehdä” ja asetti monta omaa ajatusta siihen kohtaan, että tekee mieli huutaa ääneen - juurkin noin, just noin, aivan todellaki teen just niin kuin itse haluan okoonkin sitten taas se hykäysviesti ”valitettavasti emme julkaise ….ja vaikka nyt novellikokoelmia tai jotakin genreä jota olen kirjoittanut —- kunnes juurikin vaikka seuraavalla hetkellä ”hei tässä uusi kirjailijamme, jonka kokoelma tai teos tai what ”… —-ja eikö hylkäyskirjeessä voi vaan suoraan sanoa, ettei se vaan ollut kovin hyvä tai että me ei todellakaan edes luettu sitä koska …okei, en lähde avautumaan enemmän….)
ja tämä teos siis antoi rohkeutta tehdä niin kuin sydän sanoo ja tehdä ratkaisuja, jotka sopii minulle mutta ehkä ei jollekin kustantamon palvelumuotoilijalle (kustannustoimittajalle?) ja teen ja uskallan tehdä valintoja (omaan tekstiini siis) muotoja,hyppäyksiä, kaaria, kiinnikkeitä eri tavoin kun kirjoituskurssin ohjaaja sanoo tms…. (Eli tein kirjoituskurssin ohjeen sen version, joka on minä, joka potkii niistä karsinan seinämiä)
Mutta asiaan …
Täydellisesti viiden tähden kirja!
Erityisen resonoiva oli melko lopussa oleva tiivistelmä yhdestä keskustelutilaisuudesta ja siitä millainen voisi olla hyvän (toivottavan) romaanin tulevaisuus. Luin niitä sanoja ja kommentoin lukemaani ääneen tyyliin f%&k yeah ja juuri noin ja todellakin ja just noin ja voisiko noin olla todellakin (koska nyt ei niin ole ?!?) eli esim vaikka erityisen resonoivat ajatukset romaanin monimuotoisuudesta (tulevaisuuden haaveina nämä siis), jolloin olisi (edelleen?) monimuotoista lukijakuntaa lukemassa monimuotoista romaania - eri aikakausilta, eri genreistä, genrelajien väleistä - eikä pääsääntöisesti vain esim algoritmin tai influensserin tai kustantamon palvelumuotoilijan/kustannustoimittajan/markkinointihlön kirjoittamisen tehtaassa työstettyä teosta tarkkaan tähdättyyn markkinarakoon, juuri tähän hetkeen kertakäyttötuotteeksi tehtyä markkinatuotetta, jonka läpeensä stereotypisoitu kohderyhmä pikalukee (tämä on ikioma kärjistykseni - ei siis teoksen viesti).
Tässä teoksessa esitetään toiveita - siis tämän lopussa yhteenvedetyn keskustelutilaisuuden lopputulemana - että tulevaisuuden romaani voisi olla tarkkuutta vaativa teos, jota lukisi se monimuotoisuutta kestävä lukijakunta, joka uskaltaa myös hidastaa ja laajentaa skaalaa monin tavoin ja tällöin keskiöön nousee esim. minimikuratoidut kirjastotarjonnat, joissa on tarjolla muutkin kuin van bestsellereitä. Joten eläköön kirjastot!
Ja tulevaisuuden romaani olisi kestävä vs kertakäyttötuote, mahdollisesti hybridi, yhteisöllinen, käyttäisi ehkä teknologiaa hyväkseen ja ehkä jonkinlainen prosessi voisi olla vallalla vaikka ilmestymisen jälkeenkin.
Hyvin hyvin paljon ajatuksia tuli mieleen tästä mielettömän hienosta kirjasta - INSPIROIDUIN ja VOIMAANNUIN - jota on muuten oikein vaikea saada käsiinsä, mikä on sääli sillä grafiikka näyttää upealta ja tämä todellakin on fyysisen kirjan paikka, vaikkakin kuunneltunakin on hieno kokemus, sillä kirjailijoiden omat äänet ja esseemäisen pohdinnat sopivat yhteen oikein hienosti.
Ah, sydän pakahtuu, miten upea kirja, joten vahva suositus niin kirjoittajille kuin lukijoillekin.
https://www.curatedbyanda.com/l/romaa...
Katsoin myös youtube-kanavalta Rakennennautintoja- keskustelutilaisuuksista tallenteita ja Spotifystä kuuntelin podcastia.
Edelleen siis -
(Tässä ensimmäisen lukukerran ajatukset kirjan lukemisen jälkeen. Mennään näillä :-))
Upea upea upea.
”Esseitä romaanin lukemisen ja kirjoittamisen nautinnosta.
Rakennenautintoja pureutuu romaanikirjallisuuteen tarkkanäköisesti ja täsmällisesti, mutta ilolla.
Mikä on romaani ja mistä se koostuu? Miten kirjailija rakentaa romaanin, ja miten rakenne toisaalta vaikuttaa lukukokemukseen? Millainen on fragmentaarinen, syklinen tai posthumanistinen romaani? Emma Puikkosen ja Selja Ahavan teos koostuu kahdeksasta esseestä, joissa leikitellään sillä, mitä kaikkea romaani voi olla.”
Lyhyesti - todellakin nautinnollinen, kuten jo nimi viittaa. Itselleni tämä, todellakin isosti osui ja upposi! Teoksen rakenne (!), esseemäiset pohdinnat, selkeys, graafinen ulkoasu (kiitos graafikolle Anne- Mari Tenhuselle), viitteet teoksiin, omakohtaisuus, omaäänisyys… Jopa sanasto, teoria ja määritelmät oli esittey niin, etti pakkopullan makua liennut lukukokemukseen, ei lainkaan!
Tämä teos resonoi niiin monella eri tasolla, että ensi lukemalla en taida vielä kyetä erittelemään kaikkia niitä aukkoja, joita tämä täytti tai niitä rakoja, joita tämä paljasti (erityisesti omasta kirjoittamista ja ”säännöistä” ja määritteistä ja mitä ”saa tehdä” ja mitä ”ei saa tehdä” ja asetti monta omaa ajatusta siihen kohtaan, että tekee mieli huutaa ääneen - juurkin noin, just noin, aivan todellaki teen just niin kuin itse haluan okoonkin sitten taas se hykäysviesti ”valitettavasti emme julkaise ….ja vaikka nyt novellikokoelmia tai jotakin genreä jota olen kirjoittanut —- kunnes juurikin vaikka seuraavalla hetkellä ”hei tässä uusi kirjailijamme, jonka kokoelma tai teos tai what ”… —-ja eikö hylkäyskirjeessä voi vaan suoraan sanoa, ettei se vaan ollut kovin hyvä tai että me ei todellakaan edes luettu sitä koska …okei, en lähde avautumaan enemmän….)
ja tämä teos siis antoi rohkeutta tehdä niin kuin sydän sanoo ja tehdä ratkaisuja, jotka sopii minulle mutta ehkä ei jollekin kustantamon palvelumuotoilijalle (kustannustoimittajalle?) ja teen ja uskallan tehdä valintoja (omaan tekstiini siis) muotoja,hyppäyksiä, kaaria, kiinnikkeitä eri tavoin kun kirjoituskurssin ohjaaja sanoo tms…. (Eli tein kirjoituskurssin ohjeen sen version, joka on minä, joka potkii niistä karsinan seinämiä)
Mutta asiaan …
Täydellisesti viiden tähden kirja!
Erityisen resonoiva oli melko lopussa oleva tiivistelmä yhdestä keskustelutilaisuudesta ja siitä millainen voisi olla hyvän (toivottavan) romaanin tulevaisuus. Luin niitä sanoja ja kommentoin lukemaani ääneen tyyliin f%&k yeah ja juuri noin ja todellakin ja just noin ja voisiko noin olla todellakin (koska nyt ei niin ole ?!?) eli esim vaikka erityisen resonoivat ajatukset romaanin monimuotoisuudesta (tulevaisuuden haaveina nämä siis), jolloin olisi (edelleen?) monimuotoista lukijakuntaa lukemassa monimuotoista romaania - eri aikakausilta, eri genreistä, genrelajien väleistä - eikä pääsääntöisesti vain esim algoritmin tai influensserin tai kustantamon palvelumuotoilijan/kustannustoimittajan/markkinointihlön kirjoittamisen tehtaassa työstettyä teosta tarkkaan tähdättyyn markkinarakoon, juuri tähän hetkeen kertakäyttötuotteeksi tehtyä markkinatuotetta, jonka läpeensä stereotypisoitu kohderyhmä pikalukee (tämä on ikioma kärjistykseni - ei siis teoksen viesti).
Tässä teoksessa esitetään toiveita - siis tämän lopussa yhteenvedetyn keskustelutilaisuuden lopputulemana - että tulevaisuuden romaani voisi olla tarkkuutta vaativa teos, jota lukisi se monimuotoisuutta kestävä lukijakunta, joka uskaltaa myös hidastaa ja laajentaa skaalaa monin tavoin ja tällöin keskiöön nousee esim. minimikuratoidut kirjastotarjonnat, joissa on tarjolla muutkin kuin van bestsellereitä. Joten eläköön kirjastot!
Ja tulevaisuuden romaani olisi kestävä vs kertakäyttötuote, mahdollisesti hybridi, yhteisöllinen, käyttäisi ehkä teknologiaa hyväkseen ja ehkä jonkinlainen prosessi voisi olla vallalla vaikka ilmestymisen jälkeenkin.
Hyvin hyvin paljon ajatuksia tuli mieleen tästä mielettömän hienosta kirjasta - INSPIROIDUIN ja VOIMAANNUIN - jota on muuten oikein vaikea saada käsiinsä, mikä on sääli sillä grafiikka näyttää upealta ja tämä todellakin on fyysisen kirjan paikka, vaikkakin kuunneltunakin on hieno kokemus, sillä kirjailijoiden omat äänet ja esseemäisen pohdinnat sopivat yhteen oikein hienosti.
Ah, sydän pakahtuu, miten upea kirja, joten vahva suositus niin kirjoittajille kuin lukijoillekin.
https://www.curatedbyanda.com/l/romaa...
November 14, 2023
Todella kiinnostavia esseitä kirjojen rakenteista! Suosittelen kirjojen ystäville!
July 10, 2025
Selja Ahava ja Emmi Puikkonen ovat kirjoittaneet upean teoksen kaunokirjallisuuden rakenteista. Kirja koostuu kolmesta osasta. Ensimmäisessä varsinaisessa esseejaksossa on viisi eri rakennepiirrettä käsittelevää esseetä, toisessa kirjailijat avaavat omien töidensä kautta sitä, miten kirjan rakenne voi syntyä ja kolmannessa osassa käydään tietokirjamaisesti lyhyesti läpi romaanin historiaa ja romaanin rakenteen keskeistä sanastoa.
Kuten tekijät lupaavat, teos sopii sekä lukijoille että tekijöille. Kirjoittajien teksti on kirkasta ja oivalluttavaa, ja he sekä näyttävät että kertovat, mistä kaunokirjallisen teoksen rakenteessa voi olla kysymys. Samalla heidän kerrontansa on huokoista tunnustaen, että mikä tahansa muukin rakenne, jota kukaan ei ole vielä keksinyt, voi olla mahdollinen.
Lukijana tätä teosta lukee haltioituneena siitä, että voi nyt tarkastella lukemiaan kirjojaan tältä rakenteenkin kannalta, jos haluaa (itse olen niin kärsimätön lukija, että harvoin ehdin rakenteen äärelle pysähtyä). Kirjoittajaa taas Ahavan ja Puikkosen terävät huomiot kutittelevat aivoista ja saavat liikkeelle uusia ja uudenlaisia ajatuksia. Niin inspiroiva teos, että ostan varmaan omaksi, kun tästä tulee syksyllä uusi painos!
Kuten tekijät lupaavat, teos sopii sekä lukijoille että tekijöille. Kirjoittajien teksti on kirkasta ja oivalluttavaa, ja he sekä näyttävät että kertovat, mistä kaunokirjallisen teoksen rakenteessa voi olla kysymys. Samalla heidän kerrontansa on huokoista tunnustaen, että mikä tahansa muukin rakenne, jota kukaan ei ole vielä keksinyt, voi olla mahdollinen.
Lukijana tätä teosta lukee haltioituneena siitä, että voi nyt tarkastella lukemiaan kirjojaan tältä rakenteenkin kannalta, jos haluaa (itse olen niin kärsimätön lukija, että harvoin ehdin rakenteen äärelle pysähtyä). Kirjoittajaa taas Ahavan ja Puikkosen terävät huomiot kutittelevat aivoista ja saavat liikkeelle uusia ja uudenlaisia ajatuksia. Niin inspiroiva teos, että ostan varmaan omaksi, kun tästä tulee syksyllä uusi painos!
January 17, 2026
En ihmettele, että moni kirjoittaja kehuu tätä kirjoittamisopasta. Vaikka Rakennenautintoja on kaikkea muuta kuin perinteinen kirja kirjoittamisesta, se on superinspiroiva — ehkä juuri siksi, että se rikkoo niitä perinteisiä malleja ja pyrkii avaamaan uusia ovia. Eniten itselleni antoi luvut, joissa kirjailijat avasivat ajattelua omien teoksiensa taustalla. Tiet ensimmäisestä ajatuksesta valmiiseen romaaniin ovat hirvittävän erilaisia ja monipolvisia, se valaa uskoa omaankin kirjoittamiseen.
October 28, 2023
innosti ja inspiroi, pidin kovasti!
December 23, 2024
Olisin kovasti halunnut pitää tästä teoksesta enemmän. Kirjan nimi ja idea ovat riemastuttavia; ne kutsuvat pohtimaan romaanin atomeiksi. Ja kun kaksi lempikirjailijoihin kuuluvaa kirjoittaa jotain tällaista, odotukset ovat korkealla. Mutta tunnustan; minulle tämä on vähän liian korkealentoinen, älykäs, filosofinen... vaikea. Myös kaksipalstaisuus ja pieni fontti rasittaa jostain syystä enemmän, kuin pitäisi. Paras osio, koska itselle selkein ja ymmärrettävin, on minusta se, missä mennään käytäntöön ja Ahava ja Puikkonen avaavat omien romaaniensa rakenneratkaisuja.
Kaltaiseni lukijan pitää lukea tätä kirjaa todella tarkasti ja hartaudella löytääkseen tärkeitä oivalluksia ja lukeminen on minulle raskasta, koska teksti on jokseenkin etäistä. Toisaalta, kun oivalluksen saa, se on mullistava ja synnyttää jotain, mitä ilman en halua olla. Tästä lähtien katson jokaista eteeni tulevaa romaania aivan uusin silmin.
Kaltaiseni lukijan pitää lukea tätä kirjaa todella tarkasti ja hartaudella löytääkseen tärkeitä oivalluksia ja lukeminen on minulle raskasta, koska teksti on jokseenkin etäistä. Toisaalta, kun oivalluksen saa, se on mullistava ja synnyttää jotain, mitä ilman en halua olla. Tästä lähtien katson jokaista eteeni tulevaa romaania aivan uusin silmin.
Read
January 21, 2024Selja Ahavan ja Emma Puikkosen Rakennenautintoja - esseitä kirjoittamisen ja lukemisen ilosta on oivallista luettavaa niin kirjoittajille kuin lukijoille. Jälkimmäisille se tarjoaa myös erinomaisen mahdollisuuden todeta, miten vajavaista oma lukeminen usein on. Samalla se antaa käyttöön keinoja oman lukemisen parantamiseen.
Teoksen nimen mukaisesti Ahava ja Puikkonen tarkastelevat kirjallisuutta rakenteiden näkökulmasta. Millä tavoin kirja voidaan rakentaa ja miten erilaisia rakenteellisia työkaluja käytetään.
Koska itse olen erityisen kiinnostunut juuri rakenteista tämä teos on kuin minua varten kirjoitettu. Lukiessani liitelen ja unohdan arkielämän haasteet. Kommentoin itsekseni lukemaani, pohdin ja uppoudun.
Rakennenautintoja on populaariesitys kirjallisuuden maailmaan, eikä vaadi lukijaltaan erityistä etukäteisperehtyneisyyttä kirjallisuuden teoriaan. Ahava ja Puikkonen paitsi tarkastelevat eri kirjojen rakenteita (esim. Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus) myös avaavat omia teoksiaan ja niiden kirjoitusprosesseja.
Teoksen lopusta löytyy myös kattava sanasto, jossa avataan kirjallisuuden termistöä ja lähdeluettelosta on näppärää poimia kirjallisuuden teorian ”jatkokursseja”.
Rakennenautintoja saa erittäin todennäköisesti rakastamaan kirjallisuutta entistä enemmän. Raskain mielin palautan tämän teoksen kirjastoon.
Teoksen nimen mukaisesti Ahava ja Puikkonen tarkastelevat kirjallisuutta rakenteiden näkökulmasta. Millä tavoin kirja voidaan rakentaa ja miten erilaisia rakenteellisia työkaluja käytetään.
Koska itse olen erityisen kiinnostunut juuri rakenteista tämä teos on kuin minua varten kirjoitettu. Lukiessani liitelen ja unohdan arkielämän haasteet. Kommentoin itsekseni lukemaani, pohdin ja uppoudun.
Rakennenautintoja on populaariesitys kirjallisuuden maailmaan, eikä vaadi lukijaltaan erityistä etukäteisperehtyneisyyttä kirjallisuuden teoriaan. Ahava ja Puikkonen paitsi tarkastelevat eri kirjojen rakenteita (esim. Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus) myös avaavat omia teoksiaan ja niiden kirjoitusprosesseja.
Teoksen lopusta löytyy myös kattava sanasto, jossa avataan kirjallisuuden termistöä ja lähdeluettelosta on näppärää poimia kirjallisuuden teorian ”jatkokursseja”.
Rakennenautintoja saa erittäin todennäköisesti rakastamaan kirjallisuutta entistä enemmän. Raskain mielin palautan tämän teoksen kirjastoon.
November 4, 2024
What a wise, deep and thorough study of how to write and to read, too. Perfect in so many ways and a handy tool to keep close to your writing desk.
November 10, 2023
Kevään kuvastokauden kiinnostavimpia kirjoja oli tämä Selja Ahavan ja Emma Puikkosen esseekokoelma, joka käsittelee romaanitaidetta rakenteen näkökulmasta. Esseeteos perustuu samannimiseen keskustelusarjaan, jossa oli vuosina 2021–2022 kolme keskustelutilaisuutta. Niissä puhuttiin romaanin rakenteesta eri näkökulmista. Keskustelut löytyvät yhä verkosta, jos niihin haluaa palata. Niiden sisältö on tislattu tähän kirjaan ja lisäksi näiden kansien välistä löytyy paljon muutakin romaanin rakenteesta.
Teos jakautuu kolmeen osaan. Ensin on viisi esseetä: kaksi kummaltakin tekijältä ja yksi yhteinen, aiheinaan aukot ja poissaolo, aika ja tila, fragmenttiromaanit, toislajiset ja musiikin rakenteet. Esseitä seuraa kolme käytännönläheistä kirjoitusta: ensimmäisessä luonnostellaan kolme erilaista rakennetta samasta tarina-aihiosta ja sen jälkeen Ahava ja Puikkonen avaavat romaaniensa rakenneratkaisuja, esimerkkeinä Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa ja Puikkosen Eurooppalaiset unet. Lopuksi on vielä osio romaanin ja rakenteiden perusteista ja sanasto, jossa esitellään erilaisia rakenneratkaisuja.
Rakennenautintoja on hieno kirja. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille romaaneja kirjoittaville: vaikka sen esimerkit jossain määrin nousevatkin tietynlaisen taideproosan parista, kirjan sivuilta löytyy varmasti inspiraatiota, kirjoitti sitten millaisia romaaneja tahansa. Nämä rakennekysymykset ovat kiinnostavia ja koskettavat sinänsä kaikenlaista kirjallisuutta. Kirja antaa ideoita ravistelemaan kirjoitusjumeja ja keksimään uusia rakenneratkaisuja kirjoihin.
Pelkästä työkirjallisuudesta ei kuitenkaan ole kyse. Rakennenautinnoista voi iloita myös lukija, jolle kirja antaa uusia näkökulmia romaanien rakenteiden havainnointiin ja ymmärtämiseen. Rakennenautintoja on sitä paitsi nautinnollista luettavaa itsessään: se on hyvin kirjoitettu taideteos. Erityisesti kokeellisemman kirjallisuuden ystäville Rakennenautintoja antaa ajateltavaa ja lukuvinkkejä.
Anna-Mari Tenhunen on vastuussa kirjan ulkoasusta ja ansaitsee tulla erikseen mainituksi: Rakennenautintojen taitto ja kuvitus on kiehtovaa.
Teos jakautuu kolmeen osaan. Ensin on viisi esseetä: kaksi kummaltakin tekijältä ja yksi yhteinen, aiheinaan aukot ja poissaolo, aika ja tila, fragmenttiromaanit, toislajiset ja musiikin rakenteet. Esseitä seuraa kolme käytännönläheistä kirjoitusta: ensimmäisessä luonnostellaan kolme erilaista rakennetta samasta tarina-aihiosta ja sen jälkeen Ahava ja Puikkonen avaavat romaaniensa rakenneratkaisuja, esimerkkeinä Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa ja Puikkosen Eurooppalaiset unet. Lopuksi on vielä osio romaanin ja rakenteiden perusteista ja sanasto, jossa esitellään erilaisia rakenneratkaisuja.
Rakennenautintoja on hieno kirja. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille romaaneja kirjoittaville: vaikka sen esimerkit jossain määrin nousevatkin tietynlaisen taideproosan parista, kirjan sivuilta löytyy varmasti inspiraatiota, kirjoitti sitten millaisia romaaneja tahansa. Nämä rakennekysymykset ovat kiinnostavia ja koskettavat sinänsä kaikenlaista kirjallisuutta. Kirja antaa ideoita ravistelemaan kirjoitusjumeja ja keksimään uusia rakenneratkaisuja kirjoihin.
Pelkästä työkirjallisuudesta ei kuitenkaan ole kyse. Rakennenautinnoista voi iloita myös lukija, jolle kirja antaa uusia näkökulmia romaanien rakenteiden havainnointiin ja ymmärtämiseen. Rakennenautintoja on sitä paitsi nautinnollista luettavaa itsessään: se on hyvin kirjoitettu taideteos. Erityisesti kokeellisemman kirjallisuuden ystäville Rakennenautintoja antaa ajateltavaa ja lukuvinkkejä.
Anna-Mari Tenhunen on vastuussa kirjan ulkoasusta ja ansaitsee tulla erikseen mainituksi: Rakennenautintojen taitto ja kuvitus on kiehtovaa.
June 9, 2024
Esseitä, joissa pohditaan romaanin rakennetta ja erilaisia rakenneratkaisuja. Kirjan lopussa on myös lyhyt luku romaanin ja rakenteen perusasioista sekä aakkostettu sanasto. Esseet pohjautuvat samannimiseen keskustelusarjaan.
Kirjassa on paljon kiehtovia ja inspiroiviakin ajatuksia ja kysymyksiä siitä, missä menevät romaanin rajat (tai onko niitä edes) sekä miten romaanin rakenne vaikuttaa sen kirjoittamiseen ja lukemiseen. Mielestäni erityisen kiinnostava essee on Ahavan ja Puikkosen yhdessä kirjoittama Kolme luonnosta tulivuorenpurkauksesta, jossa he hahmottelevat kolme erirakenteista romaaniluonnosta samoista lähtöaineksista.
Kirja näyttää aivan upealta mustavalkoisine kuvituksineen. Minua ilahdutti myös se, että esseissä itsessäänkin tehdään erilaisia rakennekokeiluja. Sen sijaan en oikein lämmennyt sille, että teksti oli kahdessa kapeassa palstassa; mielestäni sitä oli melko rasittavaa lukea. Arvostan kuitenkin sitä, että on haluttu tehdä asioita totutusta poikkeavalla tavalla.
Lasken esseitten eduksi myös sen, että ne onnistuivat herättämään kiinnostukseni useaa sellaista kirjaa kohtaan, joista tuskin olisin muuten koskaan kiinnostunut.
Suurin ongelmani kirjan kanssa on kuitenkin sen esseemuoto. Esseet ylipäänsä eivät ole ollenkaan minun lajini, enkä oikein jaksa niille tyypillistä jaarittelua, poukkoilua ja omakohtaisuutta. Tätäkin lukiessani mietin toisinaan, että "mene nyt jo asiaan, hyvä ihminen", mutta toisaalta aiheet ja esimerkit olivat niin mielenkiintoisia, että lukukokemus ei kuitenkaan kokonaisuutena ollut tuskallinen. (Ja tiedän kyllä, ettei esseeongelmani ole kirjan vika. Sen takia en kuitenkaan pystynyt nauttimaan kirjasta tämän enempää.) Neutraalimmin ja asiatyylisemmin kirjoitettua sanastoa taas oli aidosti ilo lukea.
Myös jotkin kohdat sisällössä vähän tökkivät, kuten Ahavan aika tympeä valitus siitä, että ihmiset ovat lukeneet ja tulkinneet hänen Ennen kuin mieheni katoaa -romaaniaan "väärin" eivätkä ole ymmärtäneet sen hienoja rakenneratkaisuja.
Tämä oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen lukukokemus, ja voin suositella kirjaa rakenneasioista kiinnostuneille kirjoittajille ja lukijoille.
Kirjassa on paljon kiehtovia ja inspiroiviakin ajatuksia ja kysymyksiä siitä, missä menevät romaanin rajat (tai onko niitä edes) sekä miten romaanin rakenne vaikuttaa sen kirjoittamiseen ja lukemiseen. Mielestäni erityisen kiinnostava essee on Ahavan ja Puikkosen yhdessä kirjoittama Kolme luonnosta tulivuorenpurkauksesta, jossa he hahmottelevat kolme erirakenteista romaaniluonnosta samoista lähtöaineksista.
Kirja näyttää aivan upealta mustavalkoisine kuvituksineen. Minua ilahdutti myös se, että esseissä itsessäänkin tehdään erilaisia rakennekokeiluja. Sen sijaan en oikein lämmennyt sille, että teksti oli kahdessa kapeassa palstassa; mielestäni sitä oli melko rasittavaa lukea. Arvostan kuitenkin sitä, että on haluttu tehdä asioita totutusta poikkeavalla tavalla.
Lasken esseitten eduksi myös sen, että ne onnistuivat herättämään kiinnostukseni useaa sellaista kirjaa kohtaan, joista tuskin olisin muuten koskaan kiinnostunut.
Suurin ongelmani kirjan kanssa on kuitenkin sen esseemuoto. Esseet ylipäänsä eivät ole ollenkaan minun lajini, enkä oikein jaksa niille tyypillistä jaarittelua, poukkoilua ja omakohtaisuutta. Tätäkin lukiessani mietin toisinaan, että "mene nyt jo asiaan, hyvä ihminen", mutta toisaalta aiheet ja esimerkit olivat niin mielenkiintoisia, että lukukokemus ei kuitenkaan kokonaisuutena ollut tuskallinen. (Ja tiedän kyllä, ettei esseeongelmani ole kirjan vika. Sen takia en kuitenkaan pystynyt nauttimaan kirjasta tämän enempää.) Neutraalimmin ja asiatyylisemmin kirjoitettua sanastoa taas oli aidosti ilo lukea.
Myös jotkin kohdat sisällössä vähän tökkivät, kuten Ahavan aika tympeä valitus siitä, että ihmiset ovat lukeneet ja tulkinneet hänen Ennen kuin mieheni katoaa -romaaniaan "väärin" eivätkä ole ymmärtäneet sen hienoja rakenneratkaisuja.
Tämä oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen lukukokemus, ja voin suositella kirjaa rakenneasioista kiinnostuneille kirjoittajille ja lukijoille.
November 6, 2025
Rakennenautintoja ylitti odotukset. Molemmat taitavat kirjailijat käsittelevät kirjoittamista esseissään, jotka aukeavat hyvin.
Erityisesti nautin Puikkosen esseestä Jalohaikara, saniainen, romaani, jossa yritetään eläytyä toisenlajisen kokemukseen kutkuttavalla tavalla. Onko tosiaan romaanissa jotain, minkä takia se on ihmiskeskeinen laji, vaikka Matti Pulkkinen sanoo sitä "siaksi, joka syö mitä vain"?
Omista kirjaprojekteista (Ennen kuin mieheni katoaa ja Eurooppalaiset unet) kertovia esseitä varten olisi ollut hyvä lukea mainitut teokset ennen tätä.
Lopuksi käydään läpi vielä lyhyesti yleistä romaanin teoriaa, jonka olisi voinut sijoittaa myös alkuosaan.
Kirjan esseet olivat sopivia jo pitkälle kirjoittamisessa edenneelle, ei aivan vasta-alkajille, sillä avautuakseen niitä pitää voida reflektoida. Kaiken kaikkiaan teos on rohkean ja kokeellisen kirjoittamisen ylistystä. Tosin... "Onko fragmenttien kirjoittaminen hauskempaa kuin niiden lukeminen?" Niinpä.
Erityisesti nautin Puikkosen esseestä Jalohaikara, saniainen, romaani, jossa yritetään eläytyä toisenlajisen kokemukseen kutkuttavalla tavalla. Onko tosiaan romaanissa jotain, minkä takia se on ihmiskeskeinen laji, vaikka Matti Pulkkinen sanoo sitä "siaksi, joka syö mitä vain"?
Omista kirjaprojekteista (Ennen kuin mieheni katoaa ja Eurooppalaiset unet) kertovia esseitä varten olisi ollut hyvä lukea mainitut teokset ennen tätä.
Lopuksi käydään läpi vielä lyhyesti yleistä romaanin teoriaa, jonka olisi voinut sijoittaa myös alkuosaan.
Kirjan esseet olivat sopivia jo pitkälle kirjoittamisessa edenneelle, ei aivan vasta-alkajille, sillä avautuakseen niitä pitää voida reflektoida. Kaiken kaikkiaan teos on rohkean ja kokeellisen kirjoittamisen ylistystä. Tosin... "Onko fragmenttien kirjoittaminen hauskempaa kuin niiden lukeminen?" Niinpä.
February 26, 2024
Pidin paljon, varsinkin siitä kuinka alkupuolella rakennetta tutkittiin esimerkiksi siitä näkökulmasta miten romaaneja voisi kirjoittaa ei-inhimillinen näkökulma ja isommat kokonaisuudet huomioiden, mutta muutenkin paljon ajatuksia ja hyvää raikkautta. Tämä toimii varmasti esim kirjoituskurssin oppimateriaalina, mutta sopii kyllä myös esim lukukokemuksen syventämiseen.
May 3, 2024
Luin teoksen oppiakseni lukemaan paremmin, ja mukaan tarttui oivia eväitä. Luen kirjoja yleensä illalla sängyssä, mutta tätä opusta suosittelen lukemaan virkeämpänä.
June 9, 2024
Täyttä kultaa ja spektroliittia. Kirja kirjoittajille, kirjailijoille ja lukijoille.
Displaying 1 - 14 of 14 reviews