Mikko Jalava on puolustanut Supon vakoilututkinnan kohteeksi syyttömänä joutunutta isäänsä ja saanut tuomion virkamiehen törkeästä kunnianloukkauksesta.
Viisi kuukautta tuomiostaan sovitettuaan Mikko kuulee perineensä konemestariksi Kongoon 1911 lähteneen isosetänsä lapsettomana kuolleen pojan. Perintöön kuuluu miljoonien eurojen osuus afrikkalaisessa kaivosyhtiössä.
Perinnön laillistamiseksi Mikon tulisi mennä Belgiaan määräajan kuluessa. Hän jättää palaamatta pantavalvotulta lomaltaan ja matkustaa juristityttöystävänsä Joannan kanssa Brysseliin. Siellä hän tajuaa joutuneensa ansaan, josta vapautuminen edellyttää tekoa, johon hän ei missään nimessä voi suostua.
Samaan aikaan kun Venäjä aloittaa Suomea koskevat vaikutustoimet, Mikko kiskaistaan Keski-Euroopassa yhä käsittämättömämpien tapahtumien pyörteeseen. Hän päätyy isosetänsä jalanjäljille Afrikkaan Wagnerin palkkasotilaiden maalitauluksi keskelle Venäjän ja Kiinan uuskolonialistista valtapeliä, ja sieltä Euroopan valtaytimeen.
Tapahtumilla osoittautuu olevan hätkähdyttävä yhteys Venäjän Suomeen ujuttamiin lonkeroihin, joiden otteessa eräät päättäjät edelleen ovat. He vaarantavat oman etunsa vuoksi kansalaisten turvallisuuden samalla kun aggressiivinen diktatuuri käynnistää musertavan vaikutusoperaationsa Suomessa.
Ilkka Remeksen maailmanluokan trillerit ovat nostaneet hänet Suomen luetuimmaksi kirjailijaksi ja fiktiota ja faktaa yhdistelevän tyylilajin mestariksi. Hänen trilleriensä ajankohtaisuus ja osumatarkkuus häkellyttävät kirja toisensa jälkeen.
Hyvin kirjoitettua proosaa ei lukijana huomaa, koska lauseisiin ei takerru eikä niitä joudu tulkkamaan erikseen. Näin ollen voin sanoa että kirjoittamisen osalta "Pimeyden sydän" on puoliksi hyvin kirjoitettu. Juonikin onneksi hieman parani loppua kohden.
Sikäli pettymys, koska Remekset ovat ennen olleet minulle taattua laatua, mutta joko jokin on muuttunut tai sitten olen kasvanut niistä ulos.
Pimeyden sydän etenee kolme neljäsosaa ihan kelvollisesti. Tosin kirjan kaksi pääjuonta vaihtavat paikkaa ja saattaisi luulla Afrikka-juonen olevan pääjuoni. Sitten tilanne kääntyy ja Venäjän likainen pommi Helsinkiin muuttuu pääjuoneksi, joka johtaa kliimaksiin. Afrikka-juoni sen sijaan jää täysin auki. Tarinan jatkumisen voisi toteuttaa sujuvamminkin.
Pimeyden sydämen tavoitteena lienee ollut kasvattaa suomalaisten itsetuntoa ja uskoa Natoon. Kirjassa kuitenkin todella vahvasti alleviivataan viranomaisten viestinnän tarkoitushakuisuutta ts. totuus voidaan aina kansallisen edun vuoksi ohittaa. Myös maanpetos tulee painaa villaisella kansallisen edun vuoksi. Siinä uuden uljaan Suomen olemus.
Kirjan avustajakaartiin kuuluu hyvin todennäköisesti Supo-taustan omaavaa avustajakaartia ja voi pohtia onko tässä nyt uuden Supon ethos.
Kirjan alussa näytti siltä, että nyt voisi antaa viisi tähteä. Kirjan latteasta lopusta huolimatta kuitenkin neljä tähteä.
Helmet 34/2025 Kirjassa on tunnettu rakennus => 🎧 Ilkka Remes, Pimeyden sydän 👍
Vielä tehdään helmikuun kirjapäivityksiä 😊, vuorossa Ilkka Remes, Pimeyden sydän 👍 Olin kaavaillut tämän 🎧 kirjan alun perin #helmetlukuhaaste2025 kohtaan, ”9 Kirjassa on konflikti”. Mutta siinä vaiheessa, kun kirjassa kuvailtiin tarkasti Senaatintorilla sijaitsevaa Valtioneuvoston taloa 🏫 tajusin kuinka täydellisesti 💯 se sopii kohtaan ”34 Kirjassa on tunnettu rakennus”
Kirjan tarina oli alusta lähtien taattua Ilkka Remestä, vakoilua ja vaarallisia tilanteita riitti. Välillä vauhti oli niin kiivasta, että oli vaikea pysyä mukana, piti hetken miettiä mikä maa 🌍 ja mikä valuutta. 💰 Supersankari 🦸♂️ Mikko Jalava suoriutui monista kiperistä tilanteista ja samaan aikaan toisaalla hänen avopuolisonsa teki omia tutkimuksia ja joutui haastaviin tilanteisiin. Pakko myöntää, että juonen uskottavuus oli välillä koetuksella, perintöjen ja suomalaisen virkamiehen puuhien kanssa.
Kirjan takakansiteksti löytyy kommenteista
Ilkka Remes, Pimeyden sydän 👍
Sopii Helmet lukuhaasteessa 2025 kohtiin: 9 Kirjassa on konflikti 24 Kirjassa tehdään laittomuuksia 34 Kirjassa on tunnettu rakennus
Pitkästä aikaa kunnon Remeskirja! Afrikka-juoni vaikutti kauan pää-juonelta ja se tuntui freessiltä kaikkine käärmeineen ja viidakkoineen.
Venäjä-juoni alkoi hieman puuduttaa. Kun on lukenut jokaisen Remes-kirjan 20 vuoden ajalta, Venäjän ainainen läsnäolo alkaa auttamattomasti väsyttää. Toisaalta, Venäjän uhka on suurempi kuin koskaan ja ymmärrän miksi se on jokaisessa kirjassa mukana.
Kirja ei rönsyillyt mielestäni liikaa, kuten edellisvuosien Remekset, vaan pysyivät hyvin kasassa nivoutuakseen sujuvasti yhteen kirjan loppumetreillä.
Tässä on paljon potentiaalia jatko-osalle, joten toivon hartaasti että sellainen tulee.
Taattua Remestä jälleen kerran: nappaa lukijan heti alusta asti tiiviisti mukaansa, kuljettaa tarinaa sujuvasti useamman eri henkilöhahmon (myös ”pahisten”!) näkökulmasta ja lopussa nivoo kaiken yhteen kliimaksiksi, joka kuitenkin jäi tässä ehkä hieman ohueksi. Tästä syystä yksi tähti pois.
Tarina oli mukavan erilainen aiempiin verrattuna ja jäi tietyiltä osin auki. Jatko-osan siis joutunee hakemaan luettavaksi seuraavaksi!
In the book, the main character escapes from prison with the goal of obtaining evidence of his innocence, but ends up in the Congo with Russian and Chinese assassins on his tail. At the same time, Russia seeks to cause panic and damage in Finland as revenge for NATO membership. The pace in the book is such that the reader can hardly keep up.
Sinänsä hyvä että on enemmän vanhaa remestä, mutta on ihan samanlainen kuin kaikki vanhat. Ei mitään uutta. Jos tykkää remeksen vanhoista kirjoista niin tämä on silloin tuttua luettavaa.
I am a Remes fan, but this one just seemed a bit too much to be believable. Seemed like everything was going wrong, so it was no fun to read. He does write a good ending so I persevered.