What do you think?
Rate this book
Täällä Rauli Virtanen - Kohtaamisia Vietnamista Ukrainaan
”Menen sinne, mistä muut haluavat pois”
Ulkomaantoimittaja Rauli Virtasen ensimmäisestä matkasta konfliktialueelle Vietnamiin on yli 50 vuotta. Siitä lähtien hän on matkannut kameransa kanssa sinne, mistä muut yrittävät päästä pois.
Täällä Rauli Virtanen kerää yhteen Virtasen kokemukset Vietnamin sodasta Ukrainan sotaan. Konflikteja ja katastrofeja muutaman metrin etäisyydeltä todistanut Rauli Virtanen tekee työtään, jotta voisi kertoa meille tavallisista ihmisistä kriisin keskellä. Usko muutokseen ja ihmisen hyvyyteen on säilynyt, vaikka vastaan on tullut vaarallisiakin tilanteita.
Ulkomaantoimittaja Rauli Virtasen ensimmäisestä matkasta konfliktialueelle Vietnamiin on yli 50 vuotta. Siitä lähtien hän on matkannut kameransa kanssa sinne, mistä muut yrittävät päästä pois.
Täällä Rauli Virtanen kerää yhteen Virtasen kokemukset Vietnamin sodasta Ukrainan sotaan. Konflikteja ja katastrofeja muutaman metrin etäisyydeltä todistanut Rauli Virtanen tekee työtään, jotta voisi kertoa meille tavallisista ihmisistä kriisin keskellä. Usko muutokseen ja ihmisen hyvyyteen on säilynyt, vaikka vastaan on tullut vaarallisiakin tilanteita.
- GenresAudiobookNonfiction
256 pages, Hardcover
Published September 1, 2023
2 people are currently reading
23 people want to read
About the author
Rauli Virtanen
8 books4 followersRauli Virtanen on freelancetoimittaja, tietokirjailija ja ohjaaja, joka tunnetaan erityisesti maailman kriisialueilla tekemistään reportaaseista.
Hänen artikkelinsa ja dokumenttinsa ovat olleet esillä sekä suomalaisissa että kansainvälisissä tiedotusvälineissä.
Virtanen on saanut uransa aikana mm. Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon, Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon, Urho Kekkosen 70-vuotisjuhlasäätiön tunnustuspalkinnon, SPR:n ”Inhimillinen kädenojennus” -tunnustuksen ja Puolustusvoimain sotilasansiomitalin.
Hänen artikkelinsa ja dokumenttinsa ovat olleet esillä sekä suomalaisissa että kansainvälisissä tiedotusvälineissä.
Virtanen on saanut uransa aikana mm. Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon, Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon, Urho Kekkosen 70-vuotisjuhlasäätiön tunnustuspalkinnon, SPR:n ”Inhimillinen kädenojennus” -tunnustuksen ja Puolustusvoimain sotilasansiomitalin.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 7 of 7 reviews
December 30, 2023
Olen lukenut Virtasen kirjoja aiemminkin ja pitänyt niistä. Myös tämä kirja on nopeasti lukaistu ja antaa katsauksen maailman tilanteeseen.
Kirja ei niinkään kerro kohtaamisista maailmalla, vaan on enemmän raportteja eri konfliktien tilanteista. Ja siksi ehkä kertausta muihin Virtasen kirjoihin. Toki herättelevää on erityisesti se, miten monet konfliktit jatkuvat vuosikymmenestä toiseen vaikka median ja länsimaiden kiinnostus lopahtaakin.
Kirja ei niinkään kerro kohtaamisista maailmalla, vaan on enemmän raportteja eri konfliktien tilanteista. Ja siksi ehkä kertausta muihin Virtasen kirjoihin. Toki herättelevää on erityisesti se, miten monet konfliktit jatkuvat vuosikymmenestä toiseen vaikka median ja länsimaiden kiinnostus lopahtaakin.
February 4, 2025
Tämä kirja oli kyllä hirveä pettymys, riman alitus suorastaan.
Aihe on tärkeä, maailman kauheuksista ja konflikteista pitää puhua. Ihmisten pitää tiedostaa ja muistaa historian hirveydet.
Mutta ei ei näin!
Teksti oli sekavaa tajunnanvirtaa ilman selkeää rakennetta tai punaista lankaa. Lukija ei pysy kärryillä. Sekkkaukset, sodat ja konfliktit ovat Virtaselle varmasti hyvin tuttuja, mutta lukijaa olisi ehkä pitänyt vähän johdatella ja muistutella. Rakentaa tekstiä loogisemmin, lisätä taustatietoja. Nyt vain pompittiin nimistä, päivämääristä ja vuosiluvuista toiseen. Tuutattiin tilastofaktoja (tai ainakin toivon että ne olivat faktoja). Välillä tapahtui jotain hirveää, mutta sitten taas hypittiin jonnekin muualle. Tekstin taso oli muutenkin samaa luokkaa kuin vanhan isäni Facebook-päivitykset. Ei uskoisi ammattitoimittajalta.
Mikä tämän kirjan tarkoitus oli? Puhutaan sotarikoksista, vesipulasta ja sademetsien tuhoamisesta - ja siinä välissä partureista ja sipulin myyjistä. What? Ilmeisesti kirja on vain sekava kooste Virtasen valokuvista vuosien varrelta, ne on niputettu jotenkin aihepiireittäin, ja sitten lisätty mieleen pulpahtavaa tekstiä kuvien tueksi?
Kaiken lisäksi tekstiin oli ujutettu paljon omituista itsensä pönkittämistä. ”Etuoikeutettuna maailmankansalaisena olen vieraillut lukuisilla sotien ja raakuuksien muistopaikoilla, kuten…” ”Lukuisilla Bosnian matkoillani…”
Pidin aikoinaan kovasti Rauli Virtasen Reissukirjasta. Suorastaan rakastin sitä. Ihmettelenkin miksi tämä oli näin huono. Ehkä hänellä oli kirjoissa eri taustajoukot (tai tästä ne puuttuivat kokonaan)?
Virtasen kuvat kuuden vuosikymmen ajalta ympäri maailmaa olivat pääosin ihan mielenkiintoisia, ja lopun ”selkkauksia selostamaasa” -kuvakavalkadista heräsi viimeistäänkin huomaamaan, miten konfliktien määrä maailmassa on vakio. Niitä on aina ollut, ja tulee varmaan aina olemaankin.
Virtanen on tehnyt kunnioitettavan uran pelottavassa työssä. Siksi se olisikin ansainnut paremman kirjan. Jäsennellymmän, loogisemman, paremmin kirjoitetun.
Aihe on tärkeä, maailman kauheuksista ja konflikteista pitää puhua. Ihmisten pitää tiedostaa ja muistaa historian hirveydet.
Mutta ei ei näin!
Teksti oli sekavaa tajunnanvirtaa ilman selkeää rakennetta tai punaista lankaa. Lukija ei pysy kärryillä. Sekkkaukset, sodat ja konfliktit ovat Virtaselle varmasti hyvin tuttuja, mutta lukijaa olisi ehkä pitänyt vähän johdatella ja muistutella. Rakentaa tekstiä loogisemmin, lisätä taustatietoja. Nyt vain pompittiin nimistä, päivämääristä ja vuosiluvuista toiseen. Tuutattiin tilastofaktoja (tai ainakin toivon että ne olivat faktoja). Välillä tapahtui jotain hirveää, mutta sitten taas hypittiin jonnekin muualle. Tekstin taso oli muutenkin samaa luokkaa kuin vanhan isäni Facebook-päivitykset. Ei uskoisi ammattitoimittajalta.
Mikä tämän kirjan tarkoitus oli? Puhutaan sotarikoksista, vesipulasta ja sademetsien tuhoamisesta - ja siinä välissä partureista ja sipulin myyjistä. What? Ilmeisesti kirja on vain sekava kooste Virtasen valokuvista vuosien varrelta, ne on niputettu jotenkin aihepiireittäin, ja sitten lisätty mieleen pulpahtavaa tekstiä kuvien tueksi?
Kaiken lisäksi tekstiin oli ujutettu paljon omituista itsensä pönkittämistä. ”Etuoikeutettuna maailmankansalaisena olen vieraillut lukuisilla sotien ja raakuuksien muistopaikoilla, kuten…” ”Lukuisilla Bosnian matkoillani…”
Pidin aikoinaan kovasti Rauli Virtasen Reissukirjasta. Suorastaan rakastin sitä. Ihmettelenkin miksi tämä oli näin huono. Ehkä hänellä oli kirjoissa eri taustajoukot (tai tästä ne puuttuivat kokonaan)?
Virtasen kuvat kuuden vuosikymmen ajalta ympäri maailmaa olivat pääosin ihan mielenkiintoisia, ja lopun ”selkkauksia selostamaasa” -kuvakavalkadista heräsi viimeistäänkin huomaamaan, miten konfliktien määrä maailmassa on vakio. Niitä on aina ollut, ja tulee varmaan aina olemaankin.
Virtanen on tehnyt kunnioitettavan uran pelottavassa työssä. Siksi se olisikin ansainnut paremman kirjan. Jäsennellymmän, loogisemman, paremmin kirjoitetun.
November 21, 2023
Its quite a pack. Raulis voice is one of a kind and pleasure to listen. Best part of the book are the stories of people he has met along the way and their stories, real stories of this unfair world full of horrors. Some parts of the book is like listening an actual report, that's where my mind starts wonder. But it is a very good cut of the world’s current state and how everything is slipping out of control. All the process that has been done in past decades we are slowly loosing. Hunger, misery, childwork, child marriages, monstrous behaviour and dictators are all increasing with so many other things that have been improved, like schooling. Rauli has been reporting about wars since sixties and we have learnt absolutely nothing. We are making circles and behaving worse on every round. It's sad reading, but it is reality. And told by him, it sounds like there might be a little hope there. Maybe hope has made him able to do his work and that's why you can sense his hope.
May 24, 2024
Tämä oli paikoin tai oikeastaan melkein koko ajan aivan järkyttävää kuunneltavaa. Kaikista kokemuksistaan huolimatta tai ehkä juuri niiden vuoksi Rauli Virtasesta on tullut ihminen, joka kohtaa joka ikisen ihmisen ihmisenä. Jos maailmassa olisi enemmän hänen kaltaisiaan ihmisiä, maailma olisi parempi paikka. Vaikuttava teos!
May 27, 2024
Odotukset olivat korkealla, koska aiempi Raulin kirja oli loistava. Tämä oli kuitenkin pettymys. Aika sekava ja luentomainen, vaikea seurata mukana. Tulin myös todella surulliseksi siitä, millainen ihminen voi ihmiselle olla - varsinkin kirjan alkupuoli on todella hevi. Miten emme koskaan opi, miksi historiat toistavat toisiaan?
October 13, 2023
Mielenkiintoista, mutta melko lohdutonta kuunneltavaa. Ihmiskunta toistaa virhetään eikä opi. Käsittämätöntä, että Virtanen on todistanut näitä kauheuklsia näin monina vuosikymmeninä.
May 19, 2024
Vuonna 2023 julkaistussa valokuvareportaasiteoksessa ”Täällä Rauli Virtanen” – Kohtaamisia Vietnamista Ukrainaan antaa kattavan kuvauksen yli 50 vuotta kestäneestä valokuvaajan ja toimittajan urasta upeine kuvineen, joille ei tee oikeutta uusiopaperille siirretyt muoto- ja tilannekuvat maailman eri kriisipesäkkeistä vuosikymmenten varrelta.
Itsekin muistan vuosikymmeniä sitten seuranneeni tämän pelottoman reportterin vaiheita Etelä-Amerikasta aina Kauko-itään saakka. Myös Suomen Kuvalehdestä luin aikoinaan Virtasen juttuja ja pidin niitä realistisen objektiivisina tarinoina, miten ihmisiä sorrettiin eri puolilla maailmaa. Kuitenkin koko ajan kirjan edetessä Virtanen osoittautuu aina vain puolueellisemmaksi, ja lopulta teksti on tulvillaan pidäkkeetöntä propagandaa ja vihapuhettakin.
Yhteentoista eri lukuun jaotellut osiot on pilkottu vielä monesti pirstaleisiksi alaluvuiksi. Mukana kuljetellaan omaa henkilöhistoriaa ja vaiheita maailman turuilla. Siinä sivussa esitellään vinoutuneita poliittisia näkemyksiä ja yksinkertaistettuja syitä erilaisille selkkauksille. Arabikevään mullistukset vuonna 2011 kuitataan lähinnä sillä, että egyptiläisillä oli leivästä pulaa, ja siitä se alkoi. Toisinaan on ”Pelilautana Persianlahti” tai ollaan ”Veden vallassa”. Ilmastokriisiä revitellään täysin rinnoin, ja ”Slava Ukraini!”-luvussa päästetään russofobia täysin valloilleen. Lopussa on vielä kuvakollaasi merkittävimmistä etapeista.
Tekstit on hyvin kirjoitettu, mikä toimii sikäli hyvin, jos haluaa tämän opuksen avulla pönkittää harhaista käsitystä länsimaisesta hegemoniasta ja Yhdysvaltojen ylläpitämästä maailmanjärjestyksestä ja sorrosta eli ”rules-based international orderista”, jonka avulla CIA, Nato ja näiden taustavaikuttavat pitävät yllä jatkuvaa sotatilaa eri puolilla maailmaa pakottamalla heikommat valtiot alistumaan. Tony Blairkin esitetään innokkaana terrorisminvastaisena sodankävijänä. Venäjä on Virtasen mielestä ”roistovaltio” ja Ukraina on hänestä voittanut informaatiosodan Venäjää vastaan 100–0. Virtanen vihaa diktaattoreita ja ilkkuu niiden kaatumista, kuten Romanian Ceaușescun. Putin ja Lukashenkon ovat hänestä samaa porukkaa kuin Salazar ja Franco, ja nämä kaksi ensin mainittuakin joutaisivat syöstyksi vallasta.
Kirja oli kiinnostavaa luettavaa, jos jättää harhaisen ja pinnallisen valtavirtaa myötäilevän poliittisen propagandan huomiotta, kun yrittää tavoittaa, mitä Virtanen kuvillaan haluaa kertoa. Aika kaukana ollaan Jonh Pilgerin tinkimättömästä otteesta. Loppua kohden, kun on lytätty jo kuolleet afrikkalaiset diktaattoritkin, annetaan ohjeita, miten koulutusta pitäisi järjestää, sivistystä lisätä ja ihmisten tietoisuutta lisätä Virtasen esittelemistä aiheista.
Kriittinen lukija on kuitenkin perehtynyt (toivon mukaan) pintaa syvemmältä kirjan aiheisiin eikä omaksu päätä pahkaa toimittajalegendan paasaamia argumentteja Venäjän ”täysimittaisesta hyökkäyssodasta”, jolle ei ole hänestä mitään perusteita. Ei kerrota sanaakaan Naton pitkäaikaisista laajentumistavoitteista Ukraina mukaan lukien. Jokainen Wikileaksin tunteva ja varsinkin nykyisen CIA:n johtajan William Burnsin (entinen Yhdysvaltojen Venäjän suurlähettiläs) vuodettuja muistioita Ukrainan aseistamiseksi ja vallankaappauksen masinoimiseksi 2014 huomaa ehkä tuntevansa lähinnä myötähäpeää vimmaisen aggressiivisesta kirjoitustyylistä, jollainen menee aika ajoin ihan yli äyräiden…
Itsekin muistan vuosikymmeniä sitten seuranneeni tämän pelottoman reportterin vaiheita Etelä-Amerikasta aina Kauko-itään saakka. Myös Suomen Kuvalehdestä luin aikoinaan Virtasen juttuja ja pidin niitä realistisen objektiivisina tarinoina, miten ihmisiä sorrettiin eri puolilla maailmaa. Kuitenkin koko ajan kirjan edetessä Virtanen osoittautuu aina vain puolueellisemmaksi, ja lopulta teksti on tulvillaan pidäkkeetöntä propagandaa ja vihapuhettakin.
Yhteentoista eri lukuun jaotellut osiot on pilkottu vielä monesti pirstaleisiksi alaluvuiksi. Mukana kuljetellaan omaa henkilöhistoriaa ja vaiheita maailman turuilla. Siinä sivussa esitellään vinoutuneita poliittisia näkemyksiä ja yksinkertaistettuja syitä erilaisille selkkauksille. Arabikevään mullistukset vuonna 2011 kuitataan lähinnä sillä, että egyptiläisillä oli leivästä pulaa, ja siitä se alkoi. Toisinaan on ”Pelilautana Persianlahti” tai ollaan ”Veden vallassa”. Ilmastokriisiä revitellään täysin rinnoin, ja ”Slava Ukraini!”-luvussa päästetään russofobia täysin valloilleen. Lopussa on vielä kuvakollaasi merkittävimmistä etapeista.
Tekstit on hyvin kirjoitettu, mikä toimii sikäli hyvin, jos haluaa tämän opuksen avulla pönkittää harhaista käsitystä länsimaisesta hegemoniasta ja Yhdysvaltojen ylläpitämästä maailmanjärjestyksestä ja sorrosta eli ”rules-based international orderista”, jonka avulla CIA, Nato ja näiden taustavaikuttavat pitävät yllä jatkuvaa sotatilaa eri puolilla maailmaa pakottamalla heikommat valtiot alistumaan. Tony Blairkin esitetään innokkaana terrorisminvastaisena sodankävijänä. Venäjä on Virtasen mielestä ”roistovaltio” ja Ukraina on hänestä voittanut informaatiosodan Venäjää vastaan 100–0. Virtanen vihaa diktaattoreita ja ilkkuu niiden kaatumista, kuten Romanian Ceaușescun. Putin ja Lukashenkon ovat hänestä samaa porukkaa kuin Salazar ja Franco, ja nämä kaksi ensin mainittuakin joutaisivat syöstyksi vallasta.
Kirja oli kiinnostavaa luettavaa, jos jättää harhaisen ja pinnallisen valtavirtaa myötäilevän poliittisen propagandan huomiotta, kun yrittää tavoittaa, mitä Virtanen kuvillaan haluaa kertoa. Aika kaukana ollaan Jonh Pilgerin tinkimättömästä otteesta. Loppua kohden, kun on lytätty jo kuolleet afrikkalaiset diktaattoritkin, annetaan ohjeita, miten koulutusta pitäisi järjestää, sivistystä lisätä ja ihmisten tietoisuutta lisätä Virtasen esittelemistä aiheista.
Kriittinen lukija on kuitenkin perehtynyt (toivon mukaan) pintaa syvemmältä kirjan aiheisiin eikä omaksu päätä pahkaa toimittajalegendan paasaamia argumentteja Venäjän ”täysimittaisesta hyökkäyssodasta”, jolle ei ole hänestä mitään perusteita. Ei kerrota sanaakaan Naton pitkäaikaisista laajentumistavoitteista Ukraina mukaan lukien. Jokainen Wikileaksin tunteva ja varsinkin nykyisen CIA:n johtajan William Burnsin (entinen Yhdysvaltojen Venäjän suurlähettiläs) vuodettuja muistioita Ukrainan aseistamiseksi ja vallankaappauksen masinoimiseksi 2014 huomaa ehkä tuntevansa lähinnä myötähäpeää vimmaisen aggressiivisesta kirjoitustyylistä, jollainen menee aika ajoin ihan yli äyräiden…
Displaying 1 - 7 of 7 reviews