Feminismistä on vallalla monenlaisia – usein vääriä – käsityksiä. Johanna Frondelius avaa kirjassaan feminismin perusteita laajasti ja auttaa ymmärtämään siitä käytävää keskustelua.
Kirja ravistelee vanhakantaisia ajatuksia ja selittää perinpohjaisesti ja jokaiselle ymmärrettävästi, miksi jokaisen pitäisi uskaltaa olla ylpeästi feministi. Helposti lähestyttävä kirja kertoo historian kautta tasa-arvoliikkeen eri aalloista ja selvittää intersektionaalisen feminismin käsitettä. Se antaa myös konkreettisia esimerkkejä arkielämän feminismistä ja patriarkaatin aiheuttamista ongelmista – feminismin kritiikkiä unohtamatta.
Kirjassa oli hyviä ajatuksia ja sitten oli niitä, jossa oikeutettiin oma toiminta samalla, kun toisen toiminta vastaavalla tavalla estettäisiin. Kirjoittaja on luultavasti niin sisällä feminismissä, ettei huomaa omaa vääryyttä toista kohtaan.
Feminismiä ihan kaikille sanoo olevansa kirja, ”jonka äärellä pysähdymme pohtimaan feministisiä asioita selkeästi ja ymmärrettävästi”. Nyt ei kuulemma tarvitse tuntea ulkoa kaikkia aatesuuntia, koska tässä kirjassa ne selitettäisiin ja samalla lukijaa heräteltäisiin ajattelemaan.
No, miun kohdalla tää ajatteluprosessi oli aika lailla ärsytyksen täyttämä. Oikeasti yleistajuisen tietokirjan kirjoittaminen on kova homma ja vaatii minusta sitä, että pystyn arvioimaan kirjoittajan näkemysten luotettavuutta. Tässä auttaisi kovasti se, että kirjailija esittelisi itsensä ja joko perustelisi kirjoittamansa kunnollisilla lähteillä ja/tai kokemuksillaan & mielipiteillään. Kumpi vaan käy, kunhan se avataan lukijalle.
Nyt ainoa tieto tekijästä on takakannen maininta siitä, että hän on kirjailija ja lisäksi hän kertoo olevansa feministi. Kirjassa on luettelo lähteistä, mutta ei lähdeviitteitä, jolloin lukija ei voi tietää mihin lähteeseen milloinkin viitataan. Osa lähteistä on avattu tekstissä, mutta mielipiteen ja tutkitun tiedon raja jää hähmäiseksi. Se on erityisen ärsyttävää silloin, kun tehdään aika kovia oletuksia tai johtopäätöksiä, kuten nämä:
”Aikuiseksi kasvaminen on paljon vaikeampaa pojille, koska poikien roolit ovat jäykempiä ja rajoittavampia kuin tyttöjen.” ”Miessuunnittelijat tietysti peilaavat asioita omaan viiteryhmäänsä, eivät ilkeyttään mutta ymmärtämättömyyttään.” ”Sukupuolemme määrittää, miten meihin suhtaudutaan."
Ja mitä isompia kansanjoukkoja toivoo teoksellaan tavoittelevan, niin termistö kannattaa olla sen mukainen. Veikkaan etteivät kaikki tiedä ilman selitystä mitä tarkoittaa vaikkapa misogynia tai HR.
Hetkittäin miulla oli olo, että olen joutunut aikakoneeseen ja luenkin 1950-luvun opusta: ”Kun joskus uskaltaa pukeutua ehkä hieman erikoisesti, saattaa saada ihmetteleviä kommentteja tutuilta naisilta.” ”Vaikka naisilla on nykyään Suomessa mahdollisuus kouluttautua, käydä töissä, matkustaa yksin ja mennä vaikka baariin yksin, on tasa-arvon eteen tehtävä vielä paljon työtä.”
Osa meni myös miulta ohi, kuten tämä kuukautisia käsittelevä kohta: ”Toisaalta nämä asiat ovat historiallisesti saattaneet pelottaa miehiä, kuukautiset kun ovat merkki hedelmällisyydestä. Miehet eivät voi synnyttää, ja ehkä siksi kuukautiset ovat tabu.”
Alkuun ajattelin kirjan olevan käännös, jonka käännös vain onnahtelee tähän tyyliin: ”Kuuluisimpia eurooppalaisen naisasialiikkeen historiassa lienevät äänioikeustaistelut ja suffragetit eli naisten äänioikeuden kannattajat.” Mutta ei, ihan suomeksi tämä on kirjoitettu. Ärsyynnyin myös tänkaltaisista latteuksista: ”Se, että on etuoikeuksia joissakin asioissa, ei tarkoita sitä, että koko elämä olisi jatkuvaa auvoa.”
Samoin faktantarkistus on tärkeää. Frondelius sanoo Todella upeeta -telkkasarjan olleen feministinen ilmiö 1980-luvulle tullessa. Ei ole iso virhe sotkea tätä ysärisarjaa vuosikymmentä aikaisemmaksi, muttei siitä kyllä luottokaan lisäänny.
Summa summarum: perhanan ärsyttävä kirja, enkä keksi kenelle sitä suosittelisin.
Johanna Frondeliuksen teos ei peittele asiaansa: kannessa lukee lähes koko kannen kokoisena ”FEMINISMIÄ”. Hieman pelkään, että teksti toimii lähinnä varoituksena niille, joiden tämä kirja kannattaisi lukea. Feminismiä ihan kaikille on nimittäin selkeä ja helppolukuinen selostus siitä, mistä feminismissä on kyse. Kokenut feministi ei siitä kovin paljon uutta irti saa, mutta jos aihe on yhtään vieraampi, tämän kirjan luettuaan on jo merkittävästi paremmin kärryillä.
Kirja alkaa feminismin historiasta kotimaassa ja ulkomailla, esittelee erilaisia vaiheita ja sivupolkuja matkan varrelta ja kertoo, mistä tämän päivän feminismissä on kyse. Teos avaa hyvin sitä, miten patriarkaaliset normit näkyvät eri puolilla yhteiskuntaa ja esittelee naisvihan erilaisia muotoja. Sitäkään ei unohdeta kertoa, miten patriarkaatti ja sen kapeat miesmallit ovat haitaksi miehille. Tätä ei voi liiaksi korostaa: patriarkaatti ei aja kaikkien miesten asiaa! Se on varsin kapean miesjoukon asialla, eikä tarjoa muille miehille muuta kuin vihaa naisia kohtaan. Feminismin tasa-arvoasia sen sijaan tarjoaa patriarkaatista kärsiville miehillekin aitoja ratkaisuja.
Jos akateemisella feminismillä onkin toisinaan taipumusta monimutkaiseen kielenkäyttöön, Feminismiä ihan kaikille ei siihen sorru. Kirja on erittäin selkeästi kirjoitettu; sen tyyli kuulostaa paikka paikoin lähes selkokieliseltä. Tämä on epäilemättä aihe, jonka parissa saa vääntää rautalankaa, joten selkeä ilmaisu on kyllä paikallaan.
Kirjan painotuksista ja yksittäisistä huomioista voi olla erilaisia näkemyksiä, eikä Feminismiä ihan kaikille ole varmastikaan täydellinen esitys monimutkaisesta ja paikoin ristiriitaisesta aiheesta. Kokonaisuutena se kuitenkin toimii nimenomaan selkeänä johdatuksena feminismin nykytilaan. Toivottavasti kirja löytäisi tiensä mahdollisimman monien feminismiä tuntemattomien käsiin.
Minusta tää oli hyvä yleisesitys, jossa oli paljon osuvia pointteja ja joitakin vähemmän osuvia pointteja. Pituutta olisi kyllä voinut olla enemmänkin - minua jäi eniten häiritsemään se, että eri aalloista ei sitten juurikaan kerrottu, vaikka sitä luvattiin oikein takakannessakin ja oli tärkein syy, miksi lainasin kirjan.
Helposti lähestyttävyydestä ja yleistajuisuudesta kuitenkin boingtsit sekä yleisestä nyökyttelyn määrästä, jonka tämä minussa aiheutti.
Melko kevyt yleisteos, joka ehkä välillä oli liiankin pintaraapaisua vain. Hyviä teemoja nostettu esille ja kyllä tän kanssa feminismiin kiinni pääsee.
Vaikuttaa olevan ihan hyvä perusteos. Tällä on joitakin vähän huonompia arvosteluja liittyen esim. lähteisiin tai niiden vähän epäselvään käyttöön, ja tästä olen kyllä samaa mieltä. Eräskin lähde oli gradu, mutta siitäkään ei ainakaan nopeasti löytynyt lisätietoa itse kirjasta. Voi myös olla, että tässä oli jotain sellaista vikaa mitä en tajunnut. Kirja loppui jotenkin yllättäen, tai tuntuu että varsinainen lopetus uupui. Kuvaisin ihan ok perusteoksena, mutta ei pakollisena luettavana jos kokee aiheen jo kovin tutuksi.