PERTTU HÄKKISEN SOLARFALLINEN ELÄMÄ Elämänjanoinen kummallisuuksien kartoittaja, rajoja rikkova muusikko, maailmojen yhdistäjä. Filosofian maisteri, palkittu toimittaja ja vastuuntuntoinen perheenisä, joka rakasti resuisia lähiöjuottoloita, eksentrisiä alakulttuurijuhlia ja ihmispsyyken varjopuolia.
Perttu Häkkinen (1979–2018) jätti jälkeensä yhden ihmisen tarpeiksi käsittämättömän laajan ja monivivahteisen elämäntyön paitsi muusikkona Imatran Voima- ja Tähtiportti-yhtyeissä, myös tutkivana journalistina mm. Ylellä, Helsingin Sanomissa ja Long Playssa.
Perttu Häkkinen suhtautui vilpittömällä mielenkiinnolla inhimillisen elämän nyrjähtäneimpiin ja eksentrisimpiin puoliin ja valisti Suomen kansaa mitä eriskummallisimmista elävistä ilmiöistä arkipäivän savuverhon takana aina fetisisteistä salaliittoteoreetikoihin, anarkisteista kansallissosialisteihin ja rituaalimaagikoista paholaisenpalvojiin.
PERTTU HÄKKINEN – VALONKANTAJA on väkevä ja moniääninen katsaus Perttu Häkkisen elämään, uraan, vaiheisiin ja persoonaan. Kirjassa oman tulkintansa Pertusta ja hänen Suuren Työnsä kirjavista vaiheista esittävät monet julkisuudesta ja alakulttuurista tunnetut hahmot aina Palefacesta Maria Veitolaan, Tauski Peltosesta Edu Kehäkettuseen ja Jouko Pihosta Taavi Kassilaan, unohtamatta hänen perheenjäseniään, kollegoitaan ja monenkirjavia ystäviään.
Teoksen ovat toimittaneet Boris Brander, Aki Cederberg, Vesa Iitti sekä Jussi K. Niemelä.
"Pyrin välttämään itseni määtittelemistä, koska ihminenhän on pohjimmiltaan jotakin aivan muuta kuin mitä hän itse mieltää." Perttu Häkkinen
Tämä kirja on suuri rakkaudentyö, joka kertoo kunnioituksesta, ystävyydestä ja surusta. Häkkinen oli valtavan laajasti arvostettu, ja moni näistä sadasta ystävien ja tuttujen kertomasta tarinasta nostaa esiin hänen kykynsä kohdata ihmiset aidosti, uteliaana, ilman ennakkoluuloja. Myös hänen avoin kiinnostuksensa ihmisyyden ja maailman eri puoliin on ollut poikkeuksellista. Ihailen näitä molempia ominaisuuksia, ja pidän niitä sivistyksen tärkeimpinä kulmakivinä, kuten myös kykyä nähdä arvoa sekä "alhaisessa" että "ylhäisessä". Kirja myös nostaa esiin kulttuurin, lukemisen ja musiikin merkitystä, ja opin todella paljon uutta konemusiikista ja uppouduin lukiessani sekä Imatran Voiman että Tähtiportin biiseihin.
Upea, monimuotoinen, lämminhenkinen ja kaunis Perttu Häkkisen muistoa kunnioittava teos, jota suosittelen kaikille millään lailla kulttuurista kiinnostuneille. Onneksi Areenastakin löytyy vielä Häkkisen radio-ohjelmat! Eläköön uteliaisuus, avomielisyys ja omien näkemysten haastaminen!
Aivan aluksi: suosittelen katsomaan YouTube -videon, jossa kirjan tekijät kertovat haastattelussa teoksestaan Rosebud-kirjakaupassa. Videon nimi on "Perttu Häkkisen solarfallinen elämä".
Kirja koostuu Perttu Häkkisen tunteneiden ihmisten muistoista, jotka yhteen koottuina muodostavat hänestä omanlaisensa elämäkerran. Jotkut kirjoittajista tapasivat hänet vain muutaman kerran, mutta silti Häkkinen jätti syvän vaikutuksen heidän elämäänsä - kuten niin monen ihmisen elämään, myös hyvin monien radiokuuntelijoiden elämään. On vain oikein, että kirjassa on huomioitu myös radioyleisön ääni, sillä hekin saivat Pertulta paljon, vaikka eivät häntä henkilökohtaisesti tavanneetkaan. Minä olin yksi hänen ohjelmiensa vakiokuuntelijoista, joten mikäpä olisi sopivampi tapa kirjoittaa tästä kirjasta kuin lisätä oma muistoni kirjassa julkaistujen jatkeeksi. Olen aina ollut enemmän radioihminen kuin tv-katsoja. Radio on paljon intiimimpi media.
Sosiaalinen media toi radioon uuden ulottuvuuden kun toimittajan kanssa saattoi huutolaatikon avulla viestiä suoraan lähetykseen. Radio Helsingin huutolaatikossa "tutustuin" pienehköön joukkoon vakiokommentoijia ja lähetin tietysti toisinaan viestejä myös studiossa työskentelevälle toimittajalle - esimerkiksi Pertulle. Kerran Perttu tuli kutsuneeksi itseään keski-ikäiseksi, vaikka eihän hän ehtinyt täyttää edes 40 vuotta. Huomautin hänelle, että niin suuri prosentti väestöstä saavuttaa nykyisin 80 vuoden iän, että alle 40-vuotiaana on liian aikaista kutsua itseään keski-ikäiseksi. Tästä on muuten yli kolmekymppisten parissa tullut nykyisin jonkinlainen trendi, että kutsutaan itseään keski-ikäiseksi vaikka ollaan näin yli kuusikymppisen näkökulmasta kyllä vielä ihan "kakaroita". En muista, mitä Perttu kommenttiini vastasi, mutta minut valtasi äkkiä vahva tunne, ettei Perttu tule elämään vanhaksi. Se oli outoa, sillä tiesin hänen olevan perheellinen enkä uskonut hänen elävän erityisen vaarallista elämää. Tämä "etiäiseni" palautui mieleeni elokuussa 2018, jolloin kuulin Pertun kuolleen pyöräonnettomuudessa Merihaassa. Asun lyhyen kävelymatkan päässä ja olen monta kertaa käynyt kesäisin katselemassa merelle ja satamaan (ennen Kalasataman rakennusprojektia) juuri niillä tienoilla, missä Pertun elämä päättyi. Keräsin muutamia kukkia parvekelaatikkoni kesäistutuksista, jotka olin itse siemenistä kasvattanut, ja vein pienen kimpun Pertun muistopaikalle Hakaniemeen.
Mitä sitten sanoisin itse kirjasta? Se on hyvin toimitettu. Erilaisten kertojien äänet on saatu sointumaan yhteen kuitenkaan hävittämättä niiden yksilöllisyyttä. Minulle ei jäänyt mielikuvaa tilkkutäkistä, vaan kuoron esittämästä yhteislaulusta. Kirjan esittelytilaisuudessa Rosebud-kirjakaupassa tekijät sanoivat, että he yrittivät saada mukaan myös kriittisiä ääniä. Sitä Perttukin olisi arvostanut, mutta tällaisia ei vain löytynyt. Minäkin kaipasin kriittisiä ja jopa vastahankaisia "todistuksia" Pertusta. Samalla kuitenkin ymmärrän, että niin laaja-alainen ajattelija ja humaani luonne kuin Perttu koettiin yleisön ja ystävien piirissä niin tärkeäksi ja poikkeukselliseksi ääneksi, joka erottui massan hyminästä, että ei sellaista halua kivittää. Kaipaamme Pertun ajattelua, näkemyksiä ajan ilmiöistä ja ystävällistä kiinnostusta toisia ihmisiä kohtaan, olivatpa he millaisia tahansa. Tämän päivän polarisoituneessa ilmapiirissä tarvitsisimme paljon perttuja luomaan hyvää ilmapiiriä yhteiskuntaan ja visioimaan sitä, että tulevaisuuteen kannattaa katsoa luottavaisin mielin, vaikka uhkia onkin. Yhdessä meissä on voimaa!
Lopuksi haluan vielä mainita yhden seikan, joka teki Pertun ohjelmista nautittavia. Journalistinen ammattitaito. Ohjelmat olivat aina huolellisesti tehtyjä, harkittuja, ja ajatukset pohjustettuja. Työhön oli käytetty aikaa ja vaivaa oli nähty. Samalla se oli kuintenkin tekijälle myös nautinto. Tästä nautinnon hengestä me kuuntelijat saimme osamme. Lisäksi Perttu puhui huoliteltua yleiskieltä, mitä arvostin suuresti. Ei ollut mitään mä-sä säksätystä ja joutavaa löpinää kaveri"toimittajan" kanssa, jollaista suuri osa radio-"ohjelmista" jopa Ylelläkin nykyisin on. Pertun artikulaatio oli myös selkeää ja puheen rytmitys miellyttävää. Ammattitaitoista työtä, jollaisesta kaikkien radiotyöläisten tulisi ottaa oppia.
Formaatti on raskaahko ja helpommin sulatettava, jos tuntee ennakkoon Häkkisen maailmaa ja työtä. Toimi kuitenkin erinomaisesti juuri Pertti Häkkisen elämän valottamisessa.
Valitun formaatin vuoksi teos jää pakostakin hyvin hajanaiseksi. Toisaalta tästä näkee Häkkisen monialaisuuden ja sosiaalisen merkityksen. Hieno kunnianosoitus renessanssipersoonan muistolle!