What do you think?
Rate this book
Puhe eläinten puolesta
Kiitetty kirjailija, tutkija ja filosofi Elisa Aaltola pureutuu kirjassaan Puhe eläinten puolesta siihen, miten eläimistä puhutaan.
Miten kieli vaikuttaa eläimiä koskeviin käsityksiin ja asenteisiin? Voisimmeko oppia puhumaan tavalla, joka huomioi paremmin myös muut lajit?
Ei-inhimillinen jätetään usein uutisten ulkopuolelle – siitä vaietaan ja se syrjäytetään. Lauseista suljetaan pois tuhoutuva luonto ja eläinvainajat, joista ihmiset ovat tottuneita vaikenemaan.
Aaltola antaa julkiselle puheelle eläimistä vaihtoehtoja ja haastaa totuttuja oletuksia siitä, millaisia olentoja eläimet ovat ja miten heitä tulisi kohdella. Toislajisilla eläimillä on omat tapansa kommunikoida ja käsitteellistää, ja he kertovat läheisilleen, vihollisilleen, ihmisille ja itselleen tuon tuostakin asioita. Miten puhua eläimistä tavoilla, jotka tunnistavat sen, että myös eläimellä on mieli?
Kirja koostuu esseistä, joihin sisältyy paljon henkilökohtaista. Kieltä koskeva pohdinta nivoutuu osaksi Aaltolan omia kokemuksia filosofina, joka ei pelkää puhua eläinten puolesta.
Miten kieli vaikuttaa eläimiä koskeviin käsityksiin ja asenteisiin? Voisimmeko oppia puhumaan tavalla, joka huomioi paremmin myös muut lajit?
Ei-inhimillinen jätetään usein uutisten ulkopuolelle – siitä vaietaan ja se syrjäytetään. Lauseista suljetaan pois tuhoutuva luonto ja eläinvainajat, joista ihmiset ovat tottuneita vaikenemaan.
Aaltola antaa julkiselle puheelle eläimistä vaihtoehtoja ja haastaa totuttuja oletuksia siitä, millaisia olentoja eläimet ovat ja miten heitä tulisi kohdella. Toislajisilla eläimillä on omat tapansa kommunikoida ja käsitteellistää, ja he kertovat läheisilleen, vihollisilleen, ihmisille ja itselleen tuon tuostakin asioita. Miten puhua eläimistä tavoilla, jotka tunnistavat sen, että myös eläimellä on mieli?
Kirja koostuu esseistä, joihin sisältyy paljon henkilökohtaista. Kieltä koskeva pohdinta nivoutuu osaksi Aaltolan omia kokemuksia filosofina, joka ei pelkää puhua eläinten puolesta.
271 pages, Paperback
Published October 1, 2023
19 people are currently reading
176 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 19 of 19 reviews
March 24, 2024
Taidokasta pohdintaa kielen vaikutuksesta siihen, miten toisen lajisista ajattelemme. Kiinnostavinta olivat Aaltolan oivallukset siitä, miksi pelkät järkiargumentit eivät riitä kaikkia vakuuttamaan ja toisaalta huomiot eläinten omista kielistä. Osa kieltä koskevista ajatuksista sen verran "radikaaleja", että vasta-argumentien läpikäyntiä olisin toivonut enemmänkin.
April 29, 2024
raskas luettava aiheensa ja kovan filosofisen tekstin ansiosta. paikoin fyysisesti huono olo eläinten olojen kuvailusta, ei uutta mutta erityisen kamalalla tavalla sanallistettua tietoa. osa teksteistä oli aika korkealentosia ja sellasia että jos sellaiselle lihansyöjälle jolle aaltolan järkiargumetit ei riitä (ja ahdistavan monelle ei riitä), ei nää välttämättä suuntaisi oikeaan suuntaan haastavuutensa takia. ei ihan sujuvin lukukokemus myöskään raskautensa takia.
ajatuksia herättäviä lainauksia:
”Mikä olisi selvempi kokemus uhasta, joka ylittää käsittely- ja sietokyvyn, kuin elinkelvottomaksi kuumeneva planeetta tai sisaruslajiemme kuolema?”
s. 22
”—ihmisen idea itsestään on kuollut. Me emme ole niin moraalisia ja valistuneia kuin toivomme olevamme vaan erittäin väkivaltainen laji, joka jatkaa
tuhoaan kaikesta lempeyteen kehottavasta tiedostaan huolimatta. Tämä on lohkaissut meihin trauman.”
s. 170
”Usein sanotaan, ettei traumoja voi verrata. Itse ajattelen, että ehdottomasti voi ja pitää. Sian kokema kipu ja kauhu ovat eksponentialisesti suurempia kuin mikään koskaan kohtaamani. Vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta edes asettaa niitä rinnakkain
samaan lauseeseen tai puhua omista jäljistäni keinona ymmärtää sian vastaavia. Oma kipu voi tehdä toisen tuskan ymmärtämisen helpommaksi mutta ei mahdollista sen täydellista tavoittamista saati tee traumoista keskenään verrannollisia. Tehotuotannon eläimet pakotetaan kohtaamaan asioita, joita hyvin harva ihminen koskaan joutuu edes kuvittelemaan.”
s. 179
”Elollinen huutaa huomiotamme – huutaa. Se koettaa kutsua sisällämme olevaa alkuperää hereille, jotta osaisimme valita toisin ennen kuin on lian myöhäistä. Tuo elollinen puhuu ennen kaikkea toisten
eläinten kielillä.
Kuuletko?”
s. 258
ajatuksia herättäviä lainauksia:
”Mikä olisi selvempi kokemus uhasta, joka ylittää käsittely- ja sietokyvyn, kuin elinkelvottomaksi kuumeneva planeetta tai sisaruslajiemme kuolema?”
s. 22
”—ihmisen idea itsestään on kuollut. Me emme ole niin moraalisia ja valistuneia kuin toivomme olevamme vaan erittäin väkivaltainen laji, joka jatkaa
tuhoaan kaikesta lempeyteen kehottavasta tiedostaan huolimatta. Tämä on lohkaissut meihin trauman.”
s. 170
”Usein sanotaan, ettei traumoja voi verrata. Itse ajattelen, että ehdottomasti voi ja pitää. Sian kokema kipu ja kauhu ovat eksponentialisesti suurempia kuin mikään koskaan kohtaamani. Vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta edes asettaa niitä rinnakkain
samaan lauseeseen tai puhua omista jäljistäni keinona ymmärtää sian vastaavia. Oma kipu voi tehdä toisen tuskan ymmärtämisen helpommaksi mutta ei mahdollista sen täydellista tavoittamista saati tee traumoista keskenään verrannollisia. Tehotuotannon eläimet pakotetaan kohtaamaan asioita, joita hyvin harva ihminen koskaan joutuu edes kuvittelemaan.”
s. 179
”Elollinen huutaa huomiotamme – huutaa. Se koettaa kutsua sisällämme olevaa alkuperää hereille, jotta osaisimme valita toisin ennen kuin on lian myöhäistä. Tuo elollinen puhuu ennen kaikkea toisten
eläinten kielillä.
Kuuletko?”
s. 258
February 11, 2024
Maailma ois niin paljon parempi paikka, jos kaikki lukisi tämän. Jopa mä, tositosi vegaani ihminen, tajusin tästä uusia asioita, eläinsuhteeseen ja ihan maailmaankin liittyen. Fanitan Elisa Aaltolaa niin paljon. Niin hyvä kirja!!!
September 18, 2025
Että maailmassa on muita, jotka ovat kanssani samoilla aaltopituuksilla suhteessa muihin eläimiin, kuin minä. Siitä ilahdun. Seuraan myös Eläinoikeusakatemian Facebook-sivuja. Yhteiskunta, jossa elämme, sen ihmiset, ovat nostaneet ihmiset arvoon arvaamattomaan muiden eläinten yläpuolelle. Tämä on uskontojen, kasvatuksen ja puhutun ihmiskielen syytä. Väitetään, että muut eläimet eivät ajattele, koska eivät puhu ihmisten kieltä tai eivät opi sitä puhumaan. Väitetään, ettei eläin tunne, että eläin vain on, siksi sitä voidaan tappaa, . jsatuttaa ja kasvattaa syötäväksi.
Ihan parasta on Aaltolan määritelmä ihmisestä: "Ihminen (maapallon haitallisin laji) (Homo sapiens) Tuntomerkit: muistuttaa simpanssia ja bonoboa. ... Fyysisiltä ominaisuuksiltaan moniin lajeihin nähden vähäpätöinen, hyödyntää erilaisia vempaimia kompensoimiseksi. Juostessa usein lyllertää, huohottaa tai harppoo niin, että variksia naurattaa. ... Esiintyminen: Ihminen alkoi levitä Afrikasta noin 300 000 vuotta sitten. Nykyisin levittäytynyt ympäri maapalloa. Tullut Suomeen itsensä eli ihmisen toimesta ; Suomessa siis haitallinen vieraslaji. ... Ravinto: Sekasyöjä. Tulee toimeen vegaanina. Jotkut yksilöt uskovat olevansa lihansyöjiä ja kiivastuvat kuullessaan nyhtökaurasta. ... Muuta: ... Erityispiirre: tappaa nauttiakseen ja ampuu näkemänsä villieläimet. ... Tärkeä koronavirustwn ja monien muiden vaarallisten tautien levittäjä. Ilmastokriisin ja luontokadon syy. ... Historia haitallisin laji. ..." (s. 247-248)
Ihan parasta on Aaltolan määritelmä ihmisestä: "Ihminen (maapallon haitallisin laji) (Homo sapiens) Tuntomerkit: muistuttaa simpanssia ja bonoboa. ... Fyysisiltä ominaisuuksiltaan moniin lajeihin nähden vähäpätöinen, hyödyntää erilaisia vempaimia kompensoimiseksi. Juostessa usein lyllertää, huohottaa tai harppoo niin, että variksia naurattaa. ... Esiintyminen: Ihminen alkoi levitä Afrikasta noin 300 000 vuotta sitten. Nykyisin levittäytynyt ympäri maapalloa. Tullut Suomeen itsensä eli ihmisen toimesta ; Suomessa siis haitallinen vieraslaji. ... Ravinto: Sekasyöjä. Tulee toimeen vegaanina. Jotkut yksilöt uskovat olevansa lihansyöjiä ja kiivastuvat kuullessaan nyhtökaurasta. ... Muuta: ... Erityispiirre: tappaa nauttiakseen ja ampuu näkemänsä villieläimet. ... Tärkeä koronavirustwn ja monien muiden vaarallisten tautien levittäjä. Ilmastokriisin ja luontokadon syy. ... Historia haitallisin laji. ..." (s. 247-248)
January 19, 2025
En ollut aiemmin lukenut mitään Aaltolan tekstejä, enkä odottanut mitään. Mutta tähän kannatti tarttua, vaikka ristiriitaisesti välillä toivoinkin, että en olisi koskaan avannutkaan tätä kirjaa 😂 Kirja nimittäin herätti pettymystä ja vastenmielisyyttä koko ihmislajia kohtaan. Paljon helpompi olisi ollut olla ajattelematta, välittämättä ja näkemättä.
Silmäkulmat kostuivat useassa kohtaa ja välillä kirja kosketti niin vahvasti, että lukemisesta täytyi pitää tauko.
Ei siis keveintä luettavaa. Mutta uskon että jokainen tämän kirjan lukukerta tekee maailmasta hitusen paremman.
Silmäkulmat kostuivat useassa kohtaa ja välillä kirja kosketti niin vahvasti, että lukemisesta täytyi pitää tauko.
Ei siis keveintä luettavaa. Mutta uskon että jokainen tämän kirjan lukukerta tekee maailmasta hitusen paremman.
December 29, 2025
3.75 - erittäin mielenkiintoisia ja (minulle) uusia näkökulmia. Omakohtaiset kokemukset ja niiden kuvaukset olivat osa kirjan parasta antia -niiden sitomista filosofiseen pohdintaan olisi toivonut enemmänkin. Toistoa oli hieman liikaa; välillä pohdinnat harhautuivat jo aiemmin läpikäytyihin aiheisiin. Aaltola osaa kuitenkin erinomaisesti herätellä meitä unissakävelijöitä.
February 26, 2024
Tähän kirjaan tarttuminen vei aikansa; jouduin palauttamaan sen kirjastoonkin ja lainaamaan uudestaan. Tiedän kyllä, miksi välttelin lukemista. Halusin vältellä häpeää, syyllisyyttä ja oman tekopyhyyteni paljastumista. Elisa Aaltola kirjoittaa siitä, millä tavalla eläimistä puhumme, miten eläimiin liittyvät sanavalinnat ohjaavat asenteita ja suhtautumista eläimiä kohtaan.
Puhe eläinten puolesta -kirjan esseet pursuavat väkivaltaa, traumoja, kärsimystä. Ne ovat kuitenkin kokemuksia, joista ei puhuta. Kun uutisoidaan metsäpalosta, voidaan kertoa viiden kuolleen. Viiden ihmisen, niin, mutta entä kaikki metsän eläimet? Hekö selviytyivät kuin ihmeen kaupalla raivoisasta metsäpalosta, vai eikö heitä lasketa? Eikä tietenkään lasketa, koska eläimethän eivät ylipäänsä tunnu kuolevan (poislukien lemmikit ja jotkut muut harvat yksilön aseman saavuttaneet eläimet). Tuotantoeläimiä ei tapeta, saati murhata; heidät ”poistetaan”. Suurten määrien tehotuotannossa eläimet näyttäytyvät loputtomina ja yhtenäisenä kokonaisuutena.
Aaltola liittyy sisältövaroituksia vastaan puhuvaan joukkoon. “Epämiellyttävien tuteiden välttely [on] kammottava virhe”, Aaltola toteaa, ja jatkaa, että on toki järkevää itsesuojelua olla altistamatta itseään loputtomasti puheelle muiden ahdingosta, mutta väistelemällä kokonaan negatiivisia ja epämukavia tunteita, tulee väistelleeksi myös niiden kantamia varoituksia ja viestejä. Sulkemalla silmänsä ja korvansa eläinten kaltoinkohtelulta tulee mahdollistaneeksi sen jatkamisen. Todellisuudesta muodostuu yksipuolinen kuva, jos epämukavista asioista kertovat vaiennetaan. Tiedän kyllä, ketkä haluaisivat hiljentää Aaltolan ja olisivat hyvin tyytyväisiä, jos hänen nostattamiaan ikäviä tunteita ei kenenkään tarvitsisi enää kokea.
Ikäviä tunteita Puhe eläinten puolesta nimittäin herättää. Loogiset argumentit ovat eläinten puolella: minusta on kiistatta selvää, että on väärin tuottaa eläimille kärsimystä. On väärin tuottaa uusia eläinyksilöitä vain siksi, että niitäkin voi piinata lihantuotannon vuoksi. Siitä huolimatta ostan itsekin jauhelihapaketteja, kananmunia ja maitotuotteita. Se on raskas kokemus, ja toki sen on syytäkin olla. Ei tuotantoeläimilläkään helppoa ole.
Aaltola on tärkeä. On hyvä, että joku kirjoittaa nämä asiat ja hahmottelee mahdollisuuksia käyttää kieltä toisella tavalla, joka olisi ymmärtäväisempi ja ystävällisempi toisenlajisia kohtaan. Hyvä, että joku puhuu eläinten puolesta. Se, miten raivokkaasti Aaltolaa vastustetaan, kertoo omaa kieltään tämän työn tarpeellisuudesta.
Alussa oli sana. Sana ei ollut Jumalan vaan ihmisen luoma. Se muuttui lihaksi, valutti verta, oikeutti väkivaltaa ja tyhjensi luontoa elämästä. Siksi sanaa oli tutkittava – ja siksi se oli korvattava uudella tavalla puhua, kuunnella ja vaieta.
Puhe eläinten puolesta -kirjan esseet pursuavat väkivaltaa, traumoja, kärsimystä. Ne ovat kuitenkin kokemuksia, joista ei puhuta. Kun uutisoidaan metsäpalosta, voidaan kertoa viiden kuolleen. Viiden ihmisen, niin, mutta entä kaikki metsän eläimet? Hekö selviytyivät kuin ihmeen kaupalla raivoisasta metsäpalosta, vai eikö heitä lasketa? Eikä tietenkään lasketa, koska eläimethän eivät ylipäänsä tunnu kuolevan (poislukien lemmikit ja jotkut muut harvat yksilön aseman saavuttaneet eläimet). Tuotantoeläimiä ei tapeta, saati murhata; heidät ”poistetaan”. Suurten määrien tehotuotannossa eläimet näyttäytyvät loputtomina ja yhtenäisenä kokonaisuutena.
Aaltola liittyy sisältövaroituksia vastaan puhuvaan joukkoon. “Epämiellyttävien tuteiden välttely [on] kammottava virhe”, Aaltola toteaa, ja jatkaa, että on toki järkevää itsesuojelua olla altistamatta itseään loputtomasti puheelle muiden ahdingosta, mutta väistelemällä kokonaan negatiivisia ja epämukavia tunteita, tulee väistelleeksi myös niiden kantamia varoituksia ja viestejä. Sulkemalla silmänsä ja korvansa eläinten kaltoinkohtelulta tulee mahdollistaneeksi sen jatkamisen. Todellisuudesta muodostuu yksipuolinen kuva, jos epämukavista asioista kertovat vaiennetaan. Tiedän kyllä, ketkä haluaisivat hiljentää Aaltolan ja olisivat hyvin tyytyväisiä, jos hänen nostattamiaan ikäviä tunteita ei kenenkään tarvitsisi enää kokea.
Ikäviä tunteita Puhe eläinten puolesta nimittäin herättää. Loogiset argumentit ovat eläinten puolella: minusta on kiistatta selvää, että on väärin tuottaa eläimille kärsimystä. On väärin tuottaa uusia eläinyksilöitä vain siksi, että niitäkin voi piinata lihantuotannon vuoksi. Siitä huolimatta ostan itsekin jauhelihapaketteja, kananmunia ja maitotuotteita. Se on raskas kokemus, ja toki sen on syytäkin olla. Ei tuotantoeläimilläkään helppoa ole.
Aaltola on tärkeä. On hyvä, että joku kirjoittaa nämä asiat ja hahmottelee mahdollisuuksia käyttää kieltä toisella tavalla, joka olisi ymmärtäväisempi ja ystävällisempi toisenlajisia kohtaan. Hyvä, että joku puhuu eläinten puolesta. Se, miten raivokkaasti Aaltolaa vastustetaan, kertoo omaa kieltään tämän työn tarpeellisuudesta.
En siis halua kritisoida kielen käyttöä vaan sille annettua ylivaltaa. Kielestä ei tarvitse, tule tai edes voi päästää irti, mutta sen ensisijaisuutta on paikoittain arvioitava uudelleen. Tämä ei tarkoita kielen hylkäämistä vaan myös ei-kielellisen tunnistamista.
November 17, 2023
"Eläinteollisuus on traumateollisuutta. - - Eläintiloilla kasvaa masentuneita, ahdistuneita ja traumatisoituja yksilöitä."
"Kielen avulla voidaan hiljentää muita, vältellä pimeytemme paljastavia aiheita ja korvata nämä puhtaaksi valkaistuilla tarinoilla siitä, keitä me olemme ja mitä teemme."
"Taiteella voi tuoda esille eläimen merkityksellisyyttä, ja voimakkaimmillaan se vie toisenlajisten lumon äärelle. - - Itse asiassa eläintä itseään voi lähestyä kuten taidetta - tai taiteilijaa."
PARAASSS.
Pidin tästä ehkä jopa enemmän kuin Esseitä eläimistä (se on paljon sanottu), sillä tämä kuljetti jotenkin vielä lähemmäs itse toisenlajisia ja heidän kokemusmaailmaansa. Ei käsitelty niinkään niitä "tavallisia" tuotantoon ja hyötykäyttöön liittyviä kysymyksiä, vaan sukellettiin paljon syvemmälle. Monituisia uusia ajatuksia, oivalluksia, samaistumisia. Sain paljon erilaisia näkökulmia kieleen ja sen muuttamisen keinoihin, myös moni traumaa käsittelevä asia tuli aivan uutena. Vaikka paljon uutta, välillä filosofisesti aika syvällistäkin tietoa tulikin vastaan, kaikki oli selitetty järkevästi ja niin, että ymmärtäminen oli jokseenkin helppoa. Ainoastaan intuitiota käsittelevä luku vaati todellista pohdintaa.
En tule varmaankaan ikinä pääsemään yli Elisan tajunnanräjäyttävästä tavasta käyttää kieltä. Se on voimallista, kaunista ja etsiskelevää. Hän käyttää sitä todella luovasti eikä arastele uusien ilmausten tai sanojen käytön suhteen. En ole varma, onko "tietoismielinen" Elisan itsensä keksimä sana, mutta jotenkin se lumosi minut täysin. Samoin lumosivat ne kohdat, joissa Elisa oli onnistunut kirjoittamaan häkellyttävän uskottavasti toisen lajin näkökulmasta. En oikeasti tiennyt että sitä olisi mahdollista tehdä niin hyvin. Myös ihmisen "lajikuvaus" oli jotenkin puhdistava - se oli juuri sellaista rehellisyyttä jota tarvitsin.
Ainoa, josta antaisin hieman miinuksia, on ehkä Elisan omaa elämää kuvaavat kohtaukset. Ne toimivat kirjassa toki todella hyvin ja nivoutuivat yhteen esseiden aiheiden kanssa, mutta jotenkin se, että ne eivät muodostaneet yhtenäistä tarinaa, häiritsi. Tämä on aika pieni asia, enkä usko, että se olisi varsinaisesti häirinnyt, ellen olisi verrannut kirjaa Esseitä eläimistä -teokseen - siinähän tavallaan esitettiin yhtenäisempi tarina Elisan lapsuudesta. Kuitenkin nyt se aiheutti hieman hämmennystä.
Kokonaisuudessaan kirja oli kuitenkin parasta, mitä olen lukenut pitkään pitkään aikaan, ja täytti kyllä (korkeat) odotukset. Suosittelen ihan kaikille tätä sekä myös Esseitä eläimistä!
"Kielen avulla voidaan hiljentää muita, vältellä pimeytemme paljastavia aiheita ja korvata nämä puhtaaksi valkaistuilla tarinoilla siitä, keitä me olemme ja mitä teemme."
"Taiteella voi tuoda esille eläimen merkityksellisyyttä, ja voimakkaimmillaan se vie toisenlajisten lumon äärelle. - - Itse asiassa eläintä itseään voi lähestyä kuten taidetta - tai taiteilijaa."
PARAASSS.
Pidin tästä ehkä jopa enemmän kuin Esseitä eläimistä (se on paljon sanottu), sillä tämä kuljetti jotenkin vielä lähemmäs itse toisenlajisia ja heidän kokemusmaailmaansa. Ei käsitelty niinkään niitä "tavallisia" tuotantoon ja hyötykäyttöön liittyviä kysymyksiä, vaan sukellettiin paljon syvemmälle. Monituisia uusia ajatuksia, oivalluksia, samaistumisia. Sain paljon erilaisia näkökulmia kieleen ja sen muuttamisen keinoihin, myös moni traumaa käsittelevä asia tuli aivan uutena. Vaikka paljon uutta, välillä filosofisesti aika syvällistäkin tietoa tulikin vastaan, kaikki oli selitetty järkevästi ja niin, että ymmärtäminen oli jokseenkin helppoa. Ainoastaan intuitiota käsittelevä luku vaati todellista pohdintaa.
En tule varmaankaan ikinä pääsemään yli Elisan tajunnanräjäyttävästä tavasta käyttää kieltä. Se on voimallista, kaunista ja etsiskelevää. Hän käyttää sitä todella luovasti eikä arastele uusien ilmausten tai sanojen käytön suhteen. En ole varma, onko "tietoismielinen" Elisan itsensä keksimä sana, mutta jotenkin se lumosi minut täysin. Samoin lumosivat ne kohdat, joissa Elisa oli onnistunut kirjoittamaan häkellyttävän uskottavasti toisen lajin näkökulmasta. En oikeasti tiennyt että sitä olisi mahdollista tehdä niin hyvin. Myös ihmisen "lajikuvaus" oli jotenkin puhdistava - se oli juuri sellaista rehellisyyttä jota tarvitsin.
Ainoa, josta antaisin hieman miinuksia, on ehkä Elisan omaa elämää kuvaavat kohtaukset. Ne toimivat kirjassa toki todella hyvin ja nivoutuivat yhteen esseiden aiheiden kanssa, mutta jotenkin se, että ne eivät muodostaneet yhtenäistä tarinaa, häiritsi. Tämä on aika pieni asia, enkä usko, että se olisi varsinaisesti häirinnyt, ellen olisi verrannut kirjaa Esseitä eläimistä -teokseen - siinähän tavallaan esitettiin yhtenäisempi tarina Elisan lapsuudesta. Kuitenkin nyt se aiheutti hieman hämmennystä.
Kokonaisuudessaan kirja oli kuitenkin parasta, mitä olen lukenut pitkään pitkään aikaan, ja täytti kyllä (korkeat) odotukset. Suosittelen ihan kaikille tätä sekä myös Esseitä eläimistä!
January 10, 2025
Kirjassa oli muutamia hienoja oivalluksia mm. kielen ja kokemuksen suhteeseen liittyen, joista pidin. Lukukokemus jäi kuitenkin kokonaisuudessaan ohuemmaksi mitä toivoin. ”Puhe eläinten puolesta” nimen sijaan kirjan nimeksi olisi sopinut paremmin vaikka ”Henkilökohtainen puhe ihmisistä, jotka välittävät eläimistä”, sillä kirja käsitteli suurimmaksi osaksi näitä ihmisiä, heidän kokemuksiaan, ajatuksiaan ja tunteitaan.
Olen henkilökohtaisesti kiinnostunut eläinten oikeuksista, kokemuksista ja kielistä, ja valitettavasti en oppinut niistä juuri lisää tästä kirjasta. Kirja tuntui enemmän kirjailijan omalta pohdiskelulta suhteestaan eläimiin, ja tunnepitoisilta sekä leikkimielisiltä arvauksilta siitä, mitä ne kenties ajattelevat ja kokevat. ”Ihminen näyttää muiden apinoiden mielestä karvattomuutensa takia rumalta”-tyyppisten lauseiden sijaan olisin mieluummin kuullut tutkimukseen perustuvaa tietoa siitä, miten muiden apinoiden on havaittu suhtautuvan ihmiseen.
Olen henkilökohtaisesti kiinnostunut eläinten oikeuksista, kokemuksista ja kielistä, ja valitettavasti en oppinut niistä juuri lisää tästä kirjasta. Kirja tuntui enemmän kirjailijan omalta pohdiskelulta suhteestaan eläimiin, ja tunnepitoisilta sekä leikkimielisiltä arvauksilta siitä, mitä ne kenties ajattelevat ja kokevat. ”Ihminen näyttää muiden apinoiden mielestä karvattomuutensa takia rumalta”-tyyppisten lauseiden sijaan olisin mieluummin kuullut tutkimukseen perustuvaa tietoa siitä, miten muiden apinoiden on havaittu suhtautuvan ihmiseen.
November 7, 2023
Sekava kokonaisuus, jossa on kuitenkin monia valopilkkuja. Filosofiaa, kirjoittajan omia ajatuksia ja kokemuksia, jänniä välitarinoita. Kannatti lukea, mutta en ihan ensimmäiseksi eläinoikeuskirjaksi suosittele.
December 8, 2023
🎧 Todella hieno teos. Kuinka paljon ihmiset voisivat halutessaan oppia eläimiltä, ja ymmärtää näitä paremmin. Sopi hyvin kuunneltavaksi.
December 22, 2023
Hieman turhan joka puolelle kurotteleva, mutta hurmaava, kaunokirjallinen esseekokoelma. Eläinaktivisti-kielitieteilijänä aiheet olivat mielenkiintoisia!
December 28, 2023
vaikuttava ja täynnä asiaa, joka antaa ajattelemisen aihetta. jää kuitenkin vähän pintapuoliseksi ja on kovin vahvasti valkoisen ihmisen historiasta käsin kirjoitettu
February 7, 2024
Kiitos Elisa kun puhut eläinten puolesta! Arvostan todella paljon!❤️
March 29, 2024
Voisipa antaa vielä enemmän tähtiä. Niin tärkeä aihe, sujuvasti kirjoitettu, puhutteleva ja ajatuksia herättävä. Suosittelen kaikille
May 19, 2024
Kirjailija, tutkija ja filosofi Aaltola ei käsittele kiihkeissä esseissään pelkästään sitä, miten puhumme eläimistä, vaan miten tapamme puhua johtaa siihen, kuinka kohtelemme eläimiä. Kirja on todellakin herättelevä ja jäin pohtimaan, että ehkä tarkoituksella hieman provosoivakin? Jokainen sivistynyt ihminen varmaan allekirjoittaa ajatuksen, että eläinten turha kärsimys on tuomittavaa, mutta ohjaako toimintaamme kuitenkin ikiaikaiset tavat, joissa eläin on vain esineellistetty tuotantoväline? Aaltola torjuu saamaansa kritiikkiä eläinten inhimillistämisestä, mutta todellisuudessa sortuu siihen kuvaamalla, kuinka susi "kapinoi" ilmestymällä ihmisten pihapiireihin.
Teos saa ajattelemaan (mikä on aina mahtavaa!), mutta ehkä kiihkeän näkemyksen korostamat äärimmäisyydet vievät hieman teoksen uskottavuutta.
Teos saa ajattelemaan (mikä on aina mahtavaa!), mutta ehkä kiihkeän näkemyksen korostamat äärimmäisyydet vievät hieman teoksen uskottavuutta.
June 14, 2024
Todella vaikuttava kirja. Saa näkemään maailman ihan eri tavalla.
March 20, 2025
Olisin kaivannut vielä syvällisempää pohdintaa jostain syystä. Toki useampi herättelevä ajatus ja ahaa -elämys.
April 30, 2025
Osittain raskasta ja toisteista tekstiä, mutta sain paljon oivalluksia ja ajatuksia tästä teoksesta. Tässä oli hyvää argumentaatiota ja painavaa asiaa.
Displaying 1 - 19 of 19 reviews