What do you think?
Rate this book
Talouden ilmestyskirja
Onko Suomen suuntana talouden ulkomuseo?
Painava puheenvuoro talouden suunnanmuutoksen välttämättömyydestä. Tulevaisuutemme näyttää Pohjolan surkeimmalta ja talouspolitiikkamme on epäonnistunut, mutta suunta voidaan vielä muuttaa. Luovutko mieluummin hyvinvointivaltiosta vai kääritäänkö hihat?
Taloustieteen asiantuntija Aki Kangasharjun suuhun on laitettu lausahduksia ’köyhille ei saa antaa rahaa’, ’pääministeri on tullut hulluksi’ ja ’palkalla ei tarvitse tulla toimeen’. Mutta mitä Kangasharju todella sanoikaan?
Inflaatioshokki ja korona tulivat ja menivät – olemme silti pulassa. Meitä uhkaavat ongelmat, joita päättäjämme eivät näytä pystyvän ratkaisemaan. Kirjassa kerrotaan mitä uhkat ovat, miksi politiikka epäonnistuu ja miten kaikesta voidaan vielä selvitä.
Mitkä ovat velkaantumisen ja nollakasvun syyt, entä mihin väestön vanheneminen vaikuttaa? Ja onko maahanmuutosta oikeasti hyötyä?
Kirja kertoo, kuinka nopeampi talouskasvu mahdollistaa vihreän siirtymän ja miksi poliitikoiden flirtti modernin rahateorian kanssa on pelottavaa. Lukijalle selviää myös, miksi verotusta ei kannata kiristää ja mikä on maailman toiseksi vanhin ammatti.
Yleistajuinen teos on tarkoitettu kaikille Suomen talouskysymyksistä kiinnostuneille.
Aki Kangasharju on taloustieteen tohtori ja dosentti. Ennen Etlan toimitusjohtajuutta hän toimi Nordean pääekonomistina.
Painava puheenvuoro talouden suunnanmuutoksen välttämättömyydestä. Tulevaisuutemme näyttää Pohjolan surkeimmalta ja talouspolitiikkamme on epäonnistunut, mutta suunta voidaan vielä muuttaa. Luovutko mieluummin hyvinvointivaltiosta vai kääritäänkö hihat?
Taloustieteen asiantuntija Aki Kangasharjun suuhun on laitettu lausahduksia ’köyhille ei saa antaa rahaa’, ’pääministeri on tullut hulluksi’ ja ’palkalla ei tarvitse tulla toimeen’. Mutta mitä Kangasharju todella sanoikaan?
Inflaatioshokki ja korona tulivat ja menivät – olemme silti pulassa. Meitä uhkaavat ongelmat, joita päättäjämme eivät näytä pystyvän ratkaisemaan. Kirjassa kerrotaan mitä uhkat ovat, miksi politiikka epäonnistuu ja miten kaikesta voidaan vielä selvitä.
Mitkä ovat velkaantumisen ja nollakasvun syyt, entä mihin väestön vanheneminen vaikuttaa? Ja onko maahanmuutosta oikeasti hyötyä?
Kirja kertoo, kuinka nopeampi talouskasvu mahdollistaa vihreän siirtymän ja miksi poliitikoiden flirtti modernin rahateorian kanssa on pelottavaa. Lukijalle selviää myös, miksi verotusta ei kannata kiristää ja mikä on maailman toiseksi vanhin ammatti.
Yleistajuinen teos on tarkoitettu kaikille Suomen talouskysymyksistä kiinnostuneille.
Aki Kangasharju on taloustieteen tohtori ja dosentti. Ennen Etlan toimitusjohtajuutta hän toimi Nordean pääekonomistina.
ebook
Published September 29, 2023
2 people are currently reading
28 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 3 of 3 reviews
December 23, 2023
Voin suositella kirjaa ainakin kaikille talouspoliittisesta keskustelusta kiinnostuneille. Kangasharju tunnustautuu porvariksi, mikä on hyvä tietää kirjaan tarttuessa. Minun tapauksessa se tarkoitti sitä, että olin paikoin samaa mieltä ja paikoin eri mieltä kirjoittajan kanssa. Kirja saa arvion "hyvä", koska se on selkeä, helppolukuinen ja keskittyy oleellisiin asioihin. Kirja antoi paljon ajattelemisen aihetta sekä tarjosi kiinnostavaa tietoa.
Puutteitakin mielestäni on. Vähän aistin – ja kirjamessuilla Kangasharjua kuunnellessani tulkitsin – että kirjaa oli kirjoitettu viime metreille asti. Kokonaisuus olisi voinut olla rakenteeltaan ja logiikaltaan mietitympi. Pysyin kyllä kärryillä eikä rakenne mikään kauhistus ollut, pientä hiontaa ja vähemmän hajanaisuutta olisin ehkä kaivannut. Myöskään asiahakemistoa ei ollut vaan pelkkä nimihakemisto ja vain pääluvuista saa selville sivunumeron. Toisena merkittävänä puutteena koin lähteiden puutteen. Kangasharju kertoo kirjan alussa, että hän "keventää" tekstiä "jättämällä viittaukset vähän vähemmälle kuin tieteellisissä julkaisuissa on tapana". Sanoisin, että selkeitä viitteitä ei ole vain vähän vähemmän vaan paljon vähemmän enkä käsitä, miten tämä kevensi tekstiä jotenkin merkittävästi. Itse en koe lähteitä tekstissä yhtään niin suurena haittana kuin niiden puuttumisen.
Kangasharju ei pidä siitä, että taloustieteilijöinä esiintyvät muut kuin taloustieteen koulutukseen saaneet, minkä ymmärrän hyvin – eihän se ole oikein väittää olevansa jotakin, mitä ei ole. Samalla kirjasta välittyi kuva, että talouskeskustelu tulisi Kangasharjun mielestä yleensäkin jättää mahdollisimman paljon taloustieteilijöille. Jäin miettimään tätä, sillä Kangasharjun talouskirja sivuaa muun muassa eriarvoisuutta, hyvinvointivaltiota ja terveydenhuoltoa. Olisin kaivannut vähän enemmän pohdintaa siitä, kuinka paljon taloustieteellä tulisi Kangasharjun mielestä olla painoarvoa yhteiskuntakeskustelussa ja politiikkasuosituksissa suhteessa muihin tieteenaloihin ja missä asioissa. Myös joitakin aihepiirejä, kuten eläkkeitä, Kangasharju sivuaa mielestäni vähänlaisesti. Joistakin muistakin asioista olisin mielelläni lukenut kattavampaa pohdintaa.
Vaikka kirjassa oli paljon vakuuttavaa asiaa, en aina täysin vakuuttunut joistakin kirjan väitteistä. Esimerkiksi julkisen sektorin ja terveydenhuollon tehostamista käsittelevässä luvussa oli kohtia, jotka kuulostivat minusta ylioptimistisilta (Kangasharju selvästi uskoo yksityiseen sektoriin julkisten palveluiden tuottajana) ja joissain kohdissa Kangasharju nojaa väitteitään puolustaessaan mielestäni liikaa valikoiviin tapausesimerkkeihin. Parempi lähteytys olisi tässäkin lisännyt luottoa kirjaan.
Selkein erimielisyys minun ja kirjan välille syntyi, kun Kangasharju käsitteli yhteiskuntatieteilijöiden eräässä kirjoituksessaan esittämää kritiikkiä koskien talouskuripolitiikkaa. Tunnen argumentit, joita talouskuria kritisoivat ihmiset esittävät ja luin myös alkuperäisen kirjoituksen. En itsekään pidä argumentteja yleensä kovin hyvinä eikä tämäkään kirjoitus vakuuttanut. Kangasharju menee kuitenkin niin pitkälle, että väittää näiden ihmisten "ammentavan salaliittoteorioista". Käsitän ehkä (?), mistä tämmöinen kuva on voinut syntyä. Salaliittoteoriavihjaukset ovat silti joko olkiukko tai sellaisen ihmisen esittämä väite, jota ei aidosti kiinnostaa vastapuolen väitteen sisältö vaan vain sen alasampuminen. Tämä oli mielestäni mälsää ottaen huomioon sen, kuinka tarkka kirjoittaja itse on siitä, että taloustiede ns. "ymmärretään oikein".
Silti kiinnostava kirja. Sain uusia ajatuksia ja palaan joihinkin kohtiin varmaan uudelleen.
Puutteitakin mielestäni on. Vähän aistin – ja kirjamessuilla Kangasharjua kuunnellessani tulkitsin – että kirjaa oli kirjoitettu viime metreille asti. Kokonaisuus olisi voinut olla rakenteeltaan ja logiikaltaan mietitympi. Pysyin kyllä kärryillä eikä rakenne mikään kauhistus ollut, pientä hiontaa ja vähemmän hajanaisuutta olisin ehkä kaivannut. Myöskään asiahakemistoa ei ollut vaan pelkkä nimihakemisto ja vain pääluvuista saa selville sivunumeron. Toisena merkittävänä puutteena koin lähteiden puutteen. Kangasharju kertoo kirjan alussa, että hän "keventää" tekstiä "jättämällä viittaukset vähän vähemmälle kuin tieteellisissä julkaisuissa on tapana". Sanoisin, että selkeitä viitteitä ei ole vain vähän vähemmän vaan paljon vähemmän enkä käsitä, miten tämä kevensi tekstiä jotenkin merkittävästi. Itse en koe lähteitä tekstissä yhtään niin suurena haittana kuin niiden puuttumisen.
Kangasharju ei pidä siitä, että taloustieteilijöinä esiintyvät muut kuin taloustieteen koulutukseen saaneet, minkä ymmärrän hyvin – eihän se ole oikein väittää olevansa jotakin, mitä ei ole. Samalla kirjasta välittyi kuva, että talouskeskustelu tulisi Kangasharjun mielestä yleensäkin jättää mahdollisimman paljon taloustieteilijöille. Jäin miettimään tätä, sillä Kangasharjun talouskirja sivuaa muun muassa eriarvoisuutta, hyvinvointivaltiota ja terveydenhuoltoa. Olisin kaivannut vähän enemmän pohdintaa siitä, kuinka paljon taloustieteellä tulisi Kangasharjun mielestä olla painoarvoa yhteiskuntakeskustelussa ja politiikkasuosituksissa suhteessa muihin tieteenaloihin ja missä asioissa. Myös joitakin aihepiirejä, kuten eläkkeitä, Kangasharju sivuaa mielestäni vähänlaisesti. Joistakin muistakin asioista olisin mielelläni lukenut kattavampaa pohdintaa.
Vaikka kirjassa oli paljon vakuuttavaa asiaa, en aina täysin vakuuttunut joistakin kirjan väitteistä. Esimerkiksi julkisen sektorin ja terveydenhuollon tehostamista käsittelevässä luvussa oli kohtia, jotka kuulostivat minusta ylioptimistisilta (Kangasharju selvästi uskoo yksityiseen sektoriin julkisten palveluiden tuottajana) ja joissain kohdissa Kangasharju nojaa väitteitään puolustaessaan mielestäni liikaa valikoiviin tapausesimerkkeihin. Parempi lähteytys olisi tässäkin lisännyt luottoa kirjaan.
Selkein erimielisyys minun ja kirjan välille syntyi, kun Kangasharju käsitteli yhteiskuntatieteilijöiden eräässä kirjoituksessaan esittämää kritiikkiä koskien talouskuripolitiikkaa. Tunnen argumentit, joita talouskuria kritisoivat ihmiset esittävät ja luin myös alkuperäisen kirjoituksen. En itsekään pidä argumentteja yleensä kovin hyvinä eikä tämäkään kirjoitus vakuuttanut. Kangasharju menee kuitenkin niin pitkälle, että väittää näiden ihmisten "ammentavan salaliittoteorioista". Käsitän ehkä (?), mistä tämmöinen kuva on voinut syntyä. Salaliittoteoriavihjaukset ovat silti joko olkiukko tai sellaisen ihmisen esittämä väite, jota ei aidosti kiinnostaa vastapuolen väitteen sisältö vaan vain sen alasampuminen. Tämä oli mielestäni mälsää ottaen huomioon sen, kuinka tarkka kirjoittaja itse on siitä, että taloustiede ns. "ymmärretään oikein".
Silti kiinnostava kirja. Sain uusia ajatuksia ja palaan joihinkin kohtiin varmaan uudelleen.
January 6, 2025
Kaikinpuolin järkyttävä teos.
Displaying 1 - 3 of 3 reviews