Ettekö te tiedä kuka minä olen

by Saku Tuominen

Menestynyt yrittäjä ja luovuuden puolestapuhuja kääntää elämäkertakirjan idean ylösalaisin.

”Minua ei kiinnosta, mitä kaikkea olen tehnyt ja milloin. Sen sijaan olen kiinnostunut siitä, miten kohtaamani ihmiset ovat vaikuttaneet siihen, kuka tänään olen.”

Saku Tuomisen oma ääni kannattelee kokonaisuutta, joka rakentuu lyhyistä tarinoista ja hänen mieleensä painuneista havainnoista ja lauseista. Tuominen pohtii, miksi ihminen usein muistaa sivuseikoilta vaikuttavia asioita tärkeiden painuessa unohduksiin.

Erilainen mutta puhutteleva elämäkerta perustuu kirjallisista lähteistä tarkistettujen yksityiskohtien sijaan henkilökohtaisiin muistikuviin, joskus hyvinkin huteriin.

Genres: Nonfiction, Audiobook

477 pages, Hardcover

Published October 1, 2023

About the author

Saku Tuominen on tietokirjailija sekä ideoiden tuottamiseen erikoistuneen Idealist Groupin perustaja ja luova johtaja. Aiemmin hän toimi 20 vuotta tv-tuottajana. Hänen intohimonsa on luova ajattelu ja rohkeiden ideoiden toteuttaminen. Saku on myös suosittu luennoitsija, ja hän on kouluttanut kymmeniä yrityksiä Suomessa ja ulkomailla. Hän on julkaissut useita teoksia ideoiden luomisesta, paremmasta työelämästä, hyvästä elämästä sekä tehnyt kaksi keittokirjaa. Työnsä ohella Saku pelaa jääkiekkoa ja viljelee oliiveja Italiassa.

Reviews

[Päivi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin kirjasta ärsyttävän paljon. Ajattelin että törmään etuoikeutettuun miesselittämiseen, ja toki, sitäkin oli tarjolla. Mutta kuka sitä etuoikeuksilleen mahtaa, ja ainakin Tuominen on käyttänyt osansa hyvin, tajunnut maailmasta paljonkin ja kohdannut niin kiinnostavia ihmisiä ja tilanteita, että anekdootteja kuunteli mielellään. Kirjoittaja lukee kirjansa itse, ja papillinen maneeri on semiärsyttävä - joka sanan jälkeen taidepaussi.

Tykkäsin kovasti työelämäpohdinnoista, tekemisen laadun korostamisesta ja kaikesta huolimatta hyvin humaanista otteesta elämään, kasvun asennetta kyllä piisaa.

[Otso Laxenius · Rating 5 out of 5]

Poskettoman hyvä kirja ajattelusta ja ajattelun ajattelusta. Eräänlainen oodi ihmisille ympärillä, ja kiitoslaulu. Elämänkerraksi tätä kirjaa on vaikea ajatella, koska teos on enemmänkin kokoelma sattumuksia tarinan muotoon puettuna. Kokonaisuuden ei olekaan tarkoitus olla yhtenäinen, vaan tilkkutäkki, kuten elämäkin. Ehdottoman suositeltava lukuelämys!

[Elina S · Rating 3 out of 5]

Jäin arpomaan kolmen ja neljän tähden väliin. Neljää olisivat puoltaneet kirjan monet helmet, todella puhuttelevat, jopa liikuttavat fragmentit, jotka saatan muistaakin; olenhan jo nyt kertonut niistä erinäisille ihmisille. Katkonainen lukutapa ja kokonaisuudesta lopulta liian moni kerskailuksi kokemani juttu kampesivat tähän.

[Heini Ki · Rating 3 out of 5]

Saku Tuomisen tarinat ovat ajatuksia herättäviä ja useampikin kertomus jätti tunnejäljen mutta tällä kertaa äänikirjaformaatti pudottaa pisteitä rajusti. Sujuvaan äänikirjan luentaan tottuneena Tuomisen. Tapa. Pitää. Tauko. Joka. Sanan. Jälkeen. Hiersi. Liikaa. Siksi suosittelen ennemmin luettuna.

[Kirsi Vatanen · Rating 4 out of 5]

Nautin nämä herkulliset makupalat elämästä yhden yön aikana.

[Emmi · Rating 3 out of 5]

Kiinnostavia anekdootteja ja oivalluksia. Äänikirjana en voi suositella, koska Tuomisen lukutyyli on erittäin töksähtelevä.

[Essi Pailinna-Bertell · Rating 4 out of 5]

”Palaute käynnisti itsessäni jonkin reflektioprosessin, jonka huomaan jatkuneen tähän päivään saakka. Mietin silloin ja mietin nyt kommenteista henkinyttä raivoa, ja sitä, kuinka eri tavalla asiat voi kokea esimerkiksi kahdessa vierekkäisessä pöydässä ja kuinka eri tavalla asioihin, kaikkeen mitä elämässämme tapahtuu, voi reagoida. Mietin sitäkin, millaisena muu elämä näyttäytyy, jos Savoyn terassille joutuminen laukaisee tälläisen reaktion.

Mietin myös sitä, kuinka suuri osa elämämme ärsytyksistä johtuu siitä, että olemme tunnistavinamme tilanteissa jotain sellaista, mitä niissä ei ole.”

[Inka Partanen · Rating 4 out of 5]

Minulla ei ole mitään Saku Tuomista vastaan, mutta silti olin epäluuloinen tätä kirjaa kohtaan - vielä senkin jälkeen, kun useampi (fiksu) tuttu oli kehunut kirjaa. Odotuksena oli jonkinlainen ärsyttävä omakehumuistelo, jota Tuominen tässä kuitenkin pyrkii kaikin keinoin väistelemään. Mielenkiintoisia anekdootteja, mukavan maadoittunutta pohdiskelua, ihan hienoja elämänohjeitakin. Ei itsekorostusta, mutta ei myöskään kynttilä vakan alla.

[Antti Tähtinen · Rating 4 out of 5]

Viisautta viipaleina

[Taija · Rating 4 out of 5]

Olen pitkään seurannut ihaillen Saku Tuomista, hänen elämäänsä ja uraansa. Miten joku onkaan niin älykäs, luova ja aikaansaava. Olen lukenut joitain Tuomisen kirjoja, mm. työelämän hallinnasta. Toisista olen pitänyt, toisista en niinkään.

Kirjassa Tuominen kertoo lyhyitä, sekalaista tarinoita elämänsä varrelta. Muistoja, joihin yleensä liittyy muita ihmisiä. Tarinoita ei ole mitenkään erityisemmin strukturoitu tai kategorisoitu, eivätkä ne etene kronologisesti kuin ehkä ihan löyhästi.

Tuominen pohtii muistamista. Mitä muistamme, mitä unohdamme. Miksi muistamme lapsuudesta ja nuoruudesta niin vähän. Miksi muistamme jotkut asiat kirkkaasti, mutta useimmat painuvat unholaan. Usein muistamme poikkeavat tilanteet, usein ne ikävät. Muistamme vain sen yhden kerran kun isä suuttui, ei niitä satoja kertoja, jolloin hän ei suuttunut.

Ja se mitä muistamme, onko se totuus? Muut läsnäolijat voivat muistaa asiat aivan toisella tavalla, jopa päinvastaisesti.

Tämä pohdinta oli mielenkiintoista, koska olen itsekin miettinyt paljon samaa ja harmitellut sitä että muistan niin vähän. Evoluutio on epäonnistunut, ihmisen muisti on surkea. Vai sittenkin, onko evoluutio oikeassa. Elämä on helpompaa kun unohtaa, kaikkea ei ole tarkoituskaan muistaa. Joka tapauksessa lohduttavaa, että sellainen menestyjä kuin Saku Tuominen tuskailee näiden samojen kysymysten parissa. Ehkä en siis itsekään ole aivan toivoton tapaus, kun unohdan ja olen unohtanut niin paljon.

Monet kirjan tarinoista olivat oikein huvittavia, nauroin monessa kohtaa ääneen.


”Päätin kysyä Miklulta asiasta, joka kiinnosti minua kovasti:
”Nyt kun olet tehnyt muutaman vuoden ajan työtä maailman parhaiden kanssa, osaatko arvioida, mikä erottaa ihan hyvät maailman parhaista?”
Miklu mietti hetken ja vastasi:

”Luulen, että parhaat ovat poikkeuksellisen hyviä tunnistamaan olennaisen ja keskittymään siihen.””

[Mona · Rating 4 out of 5]

Olen aina pitänyt Tuomisen tavasta kirjoittaa; valtavan näkemyksellisesti, mutta helposti ymmärrettävästi. Hänen kykynsä oivalluttaa on suorastaan häkellyttävä. Siltikin ennakko-odotukseni tätä teosta kohtaan oli lievä ärsytys ja odotin etuoikeutetun mieshenkilön itsekeskeistä viisastelua. Kirjan nimi ei myöskään osu minuun, vaan pidän sen ironiaa yksinkertaisesti huonona.

Mutta ei voi mitään, jälleen kerran Tuomisen teos on loistava. Hänen muistoistaan muodostuu kaunis, elämänmakuinen, kiitollisuutta ruokkiva upea tarina, jonka parissa vaikutuin monessakin kohtaa.

Ja inspiroiduin, sillä tämä vuoden 2024 ensimmäinen kirja herätti ajatuksen kirjoittaa vastaava oma muistelmateokseni (ei tietenkään julkaistavaksi, vaan omaksi iloksi) ja toteuttaa samalla yhtä uuden vuoden lupauksistani, mikä oli kirjoittaa enemmän.

(Helmet lukuhaaste 42 kohta. Kirjan nimessä on alaotsikko )

[Tiina · Rating 4 out of 5]

Katsoin kirjaston uutuushyllystä ääliöimäisen ärsyttävää kirjan nimeä, varmana että tuota ei ainakaan tarvitse lukea. Sitten tunnistin Tuomisen naaman, ja kirja siirtyi lainakasaan.

Ajatuksia herättäviä ja/tai hauskoja anekdootteja. Osaa tarinoista selittelin jo parillekin ihmiselle eteenpäin. Mukana yksittäisiä lauseita, joista oli kertakaikkisen innostunut, ja toisaalta tarinoita jotka vaativat koko luvun auetakseen.

Kirjoitustyyli on taas tyypillistä Tuomista, lyhyitä kappaleita, ytimekkäitä lauseita ja sinne tänne ripoteltua kursiivia. Joskus ärsyttävää, mutta enimmäkseen miellyttävää luettavaa.

[Suvi · Rating 4 out of 5]

Taattua Tuomisen laatua. Ytimekäs kirjoitustyyli teki kirjasta helppolukuisen ja sujuvasti eteenpäin soljuvan. Vaikka muistot olivat irrallisia palasia, niistä muotoutui silti yhteneväinen kokonaisuus. Varsin loogista, kun kyseessä on poikkeavasta tulokulmasta huolimatta elämäkerta. Ainut asia, mikä ärsytti oli jatkuva kursiivin käyttö. Se on Tuomiselle tyypillinen maneeri, jota ilman ainakin itse voisin hyvin elää. Mutta kaikkinensa mielenkiintoinen ja kattava katsaus Tuomisen elämään (tai enimmäkseen uraan) virkistävän erilaisesta kulmasta kerrottuna.

[Katja · Rating 4 out of 5]

So-called autobiographies are often dull, self-important, and full of self-praise, but since I’ve listened to Saku Tuominen with interest in various contexts and forums, I decided to give his book a chance. In it, Saku shares his thoughts and reflections on thinking — and thinking about thinking — through short stories drawn from different stages of his life. This "autobiography" is more like a patchwork quilt of suitably brief and at times hilariously funny anecdotes from a man who’s been involved in all sorts of things.

[PL83 · Rating 4 out of 5]

Toisiinsa liittymättömistä lyhyistä Tuomiselle elämän aikana tapahtuneista sattumuksista ja oivalluksista koostuva kokoelma. Vähän mietin, olisiko kolmosen vai nelosen arvoinen kirja, mutta kääntyi jälkimmäiseen. Tuominen vaikuttaa osaavan vaihtaa näkökulmaa ja ymmärtävän erilaisuutta. Lisäpisteitä stoalaisen filosofian Amor Fati -tyyppisistä ajatuksista.

[Kirsi · Rating 4 out of 5]

Ehkä jopa olisin voinut antaa 5⭐ mutta ei mikään kirja ole täydellinen 😁
Siis tavallaan kirja ei kertonut mistään, mutta toisaalta todella monta mielenkiintoista tarinaa ja/tai opetusta. Melkein teki mieli tehdä muistiinpanoja.

[Jukka Häkkinen · Rating 4 out of 5]

Hauska kokoelma Saku Tuomisen ajatuksia, joista tulee tunne, että olisi Sakun kanssa illallisella ja hän tarinoisi siellä elämänkokemuksiaan. Osa tarinoista on todella teräviä ja kaikki erinomaisen viihdyttäviä. Tätä oli ilo lukea!

[Heidi Miettinen · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin kirjasta ja tavasta, jossa Salu kertoi esimerkkien kautta tilanteista, joissa hän on oppinut jotain elämästä. Kirja antoi ajattelemisen aihetta ja sai reflektoimaan omia ajatuksia kirjan antiin. Ehkäpä opin itsekin kirjan myötä uusia asioita hyvästä elämästä.

[Nonnis Valtari · Rating 3 out of 5]

Viime vuosina Sakun puheita kuulleille useita tuttuja tarinoita. Osaa kappaleista makusteli pitkään, osa taas ei harmikseni herättänyt minussa minkäänlaisia tunteita. Toivoin neljää, annan kolme ja puoli tähteä.

[Sunsole · Rating 5 out of 5]

Ihana ❤️

[Timo Saloranta · Rating 4 out of 5]

Ei tosiaan perinteinen elämänkerta vaan ennemminkin kokoelma mielenkiintoisia kohtaamisia ja anekdootteja vuosien varrelta. Osaan näistä liittyy opetus. Varmasti jokaiselle lukijalle jää muutamia näistä lyhyistä tarinoista mieleen, sen verran moneen on Saku ehtinyt vuosien varrella mukaan.

[Mirva Puranen · Rating 5 out of 5]

Tämän tulen lukemaan vielä uudelleen. Saku ❤️

[Eliisa · Rating 3 out of 5]

Monta hyvää huomiota, monta turhaa. Jos on katsonut televisiota vain vähän, osa tarinoista jää etäisiksi.

[Jarkko Laine · Rating 4 out of 5]

Polveileva, mutta samalla hyvin sujuva menneiden muistelu. Jokainen kertomus ja kohtaaminen tarjoaa pienen palan hyvän elämän rakennuspaloista.