Kaunokirjallinen elämäkerta soi haikeasti ja hellästi, mutta myös kovaa ja korkealta.
Se kertoo erään sopraanon vaiheikkaan tarinan.
Häpeilemätön diiva, kotona viihtyvä kosmopoliitti, uraäiti, entinen juoppo, maailman estradit valloittanut sopraano Helena Juntunen raottaa verhoa oopperatalojen takahuoneisiin.
Kun tiiviin lauseen mestari, häpeän tulkki Petri Tamminen sai viestin Helena Juntuselta, hän tunnisti tarinan ja usutti sen esiin. Kuinka tullaan oopperalaulajaksi? Vaatiiko kenties maailman erikoisin työ erikoiset huvit? Kuinka soi muistoissa isän huikkaama kutsu syömään?
Pysäyttävä, kiertelemätön ja lämpimän humoristinen kirja klassisen musiikin maailmasta lumoaa rytmillään.
Olipa yllättävä, hämmentävä ja omaääninen kirja! Pidin tästä tosi paljon. Tätä täytyy ehdottomasti suositella erityisesti äänikirjana kuunneltavaksi. Toivon, ettei kukaan erehdy luulemaan tätä perinteiseksi oopperatähden elämänkerraksi, sillä tämä oli paljon kaikkea muuta. Hyvin rehellisiä, intiimejä, runollisia, hauskoja ja traagisiakin palasia minulle aiemmin tuntemattoman ihmisen elämästä, taidemaailmasta ja sen ulkopuolelta. Erityisen avoimesti Juntunen kertoi ajanjaksostaan, jolloin päihteet hallitsivat hänen elämäänsä. Upeaa, että hän pääsi niistä irti.
En ehtinyt heti kirjoittaa arviota luettuani, ja tämä viikko joka väliin jäi, tekikin kirjan muistijäljelle erittäin hyvää. Kuuntelin kirjan Helena Juntusen itsensä lukemana, ja se teki tästä ihan omanlaisensa taide-elämyksen, ei vain siksi että hän aina välillä puhkesi laulamaan - ihanaa- vaan hänen äänensä vangitsevuus oli aivan omanlaistaan.
Taiteilija tosiaan kokee elämän eri tavalla. Hänen luovuutensa lähde pulppuaa, eikä suinkaan kronologisesti ja suoran kerronnan keinoin, vaan monipuolisesti virtaillen eri suuntiin, eri kerroksissa. Hän kertoo kiehtovasti elämän varrella kohdatuista teemoista, ajatuksista, taiteesta, taitelijoista, yksityiselämästä, laulajana kasvamisesta, riippuvuudesta, kodista, ihmissuhteista. Taiteilijaelämäkerrat voivat joskus olla puuduttavia, mutta tämä lennätti ilmaan ja teki vähän taiteilijaksi kuulijan itsensäkin. Erityinen kiinnstavuusplussa siitä, että olemme ikätovereita - miten kuivakkaalta oma ihan kiinnostava työura tuntuukaan tällaisen supertähden rinnalla...
Hieno äänikirjakokemus Juntusen lukemana ja laululla rikastettuna. En tunne oopperan kenttää enkä Juntusta, kirja puhutteli kuitenkin. Tamminen on saanut taltioitua kohteensa kirjan ainekseksi ainutlaatuisesti. Poukkoileva, rehellinen teos tuntui kuvaavan Juntusta. Suosittelen, nimenomaan äänikirjana!
Kaunis ja vivahteikas teos taiteilijuudesta, laulusta ja oopperasta. Herkkää ja maalailevaa tekstiä, joka avaa aistit ja innostaa. Äänikirjana täydellinen Juntusen laulun säestämä iltasatu.
"Oma elämä, oma olemus piilossa siinä pukupussissa jota kannan paikasta toiseen"
Olipas virkistävän erikoinen, tämä oli kuin jonkin sortin ääninäytelmä lauluineen kaikkineen! Juntunen on viihdyttävä ja tarina ihan kiinnostava. Lopussa alkoi hiukan ärsyttää tyyli ja lukemisen hitaus, ei ihan pitänyt otteessaan loppuun asti.
Olipas ihan todella hieno! Nappasin kirjan antikvariaatista mukaani sisälle katsomassa ja se olikin paljon enemmän kuin odotin. Ooppera on itselleni vieraimpia taiteenlajeja mutta kirjan luettuani haluan perehtyä siihen enemmän.
Juntunen ja Tamminen ovat selvästi toimineet hyvin yhteen. Kieli oli kaunista, koskettavaa, terävää ja oivaltavaa. Tätä oli ihana lukea iltaisin, viipyillä itselle vieraan maailman äärellä.
Mielenkiintoinen pieni katsaus maailmaan, jota en tunne ollenkaan, mutta tyyli oli mun makuun vähän liian pelkistetty. Jotenkin tuntui että olisi lukenut pitkää Twitter-ketjua?
Tämä ilmaisuvoimainen teos kuuluu ehdottomasti viime aikojen kirjasadon kärkeen. En pidä äänikirjoista, mutta kun nyt äänikirjoja halutaan, niin tällä tavoin se kuuluu tehdä: median ominaisuudet ja mahdollisuudet hyväksi käyttäen, kirjailija itse lukemassa. Tässä on toivottu esikuva tulevaisuuden musiikkiaiheisille kirjoille. Oli silkkaa ylellisyyttä saada kuunnella Helena Juntusen ääntä puhuttuna ja laulettuna. Mitä teoksen kielelliseen ilmaisuun tulee, Juntunen on Petri Tammisen huomassa tarinaansa kirjoittaessaan ollut mestarin opissa. Lopputulos on kielelliseti kuulas ja ilmaisultaan tiivis. Ensin kuuntelin teoksen, ja se oli niin antoisan upea, että luin sen vielä kertaalleen sähkökirjana, hitaasti ja joka lauseesta nautiskellen. Parasta olisi näin ollen sekä kuunnella että lukea se, koska painetussa ja e-kirjassa on Juntusen elämänvaiheita selventämässä rooliluettelo, diskografia ja valokuvia. Bravo!
Kirjaelämys kaikin puolin! Ihailtavaa avoimuutta ja rohkeutta kertoa myös työn ja elämän varjopuolista. Todella antoisaa kuvausta laulamisen tekniikasta ja laulajan mielenmaisemasta musiikkia tehdessään, kiehtovaa tarinointia oopperan maailmasta. Teksti ei mene kovin syvälle, vaan pysyy rehellisen oloisen kuvauksen tasolla, mikä on ehkä hyväkin – sopii oopperan epätodellisen ja todellisen väliseen magiikkaan. Pikkasen oli myös jotain kuittailua ja kettuilua, tai näin tulkitsin jotkut kommentit kollegoista ja kapellimestareista. Äänikirjana kuuntelin ja mukana oli myös varsin onnistunutta musiikkimateriaalia. Juntusen ääntämys on hypermuotoiltua ja luenta hyperhidasta, joten ensimmäistä kertaa piti lisätä tallenteen toistonopeutta: 1.2-kertaisena pystyin kuuntelemaan. Mutta joo: suositus tälle(kin) uutuuskirjalle!
Helena Juntunen ei käytä leopardikuosia eikä elämää suurempia korvakoruja, mutta hän on yhtäkaikki menestyvä oopperalaulaja. Yhdessä Petri Tammisen kanssa hän on kirjoittanut lyhyitä katsauksia, muistoja arvioita elämänsä varrelta. Kirja on kiinnostava ja helppolukuinen, uskoakseni sopii sellaisellekin lukijalle joka ei tunne oopperaa. Juntunen kertoo avoimesti ja älykkäästi, mutta ei jää selittelemään tai jahkailemaan. Menestyvänkin oopperalaulajan elämästä syntyy niin raadollinen kuva, että kummastuttaa, miten sellainen ammatti ketään kiehtoo. Kirjan taitto on ilmava ja palaset tarjotaan mukavasti jaoteltuina ja itseironian ja huumorin värittäminä.
Helena Juntusen elämäkerta ei ole mikään marmoripatsas. Teoksesta nauttiakseen ei tarvitse tuntea Juntusta tai tietää oopperastakaan mitään.
Laulajan ääni johdattaa lukijaa näyttämökulisseissa ja nuottirivien väleissä anekdootti kerrallaan. Kertoja ei lumoudu itsestään, ja poissa on ylähyllyn taidepuhekin. Musiikista ja sen liepeistä kerrotaan kaikkien aistien kautta ja koko keholla.
Petri Tammisen ja Helena Juntusen kynät nojaavat toisiinsa erinomaisesti. Laulajan tähänastiselle elämäntyölle on rakennettu arvoisensa lava.
Kuuntelin tämän äänikirjana. Lukija oli itse Helena Juntunen. Käsittämättömän upea kuvaus oopperamaailmasta ja oopperalaulajan kokonaisvaltaisesta elämästä. Paljon kadehtittavaa, mutta tarkemmin ajatellem ei ollenkaan. Ei tule helpolla leipä oopperalaulajan pöytään. Eeikoinen ja upea ammatti. Hieno kirja, jonka uskon kuuneltavana, luettuna ja paikoin laulettunakin olevan hieno elämys muillekin. Ei vaadi laajaa oopperatuntemusta.
Kirjaston pikalainahyllyltä sattumalta nappaamani lukukokemus.
Kirja herätti erilaisia ajatuksia ja tunteita, sillä se oli paikoin erilainen, kiinnostava, erikoinen, innostava, ihmeellinen, paljas, tuskallisen rehellinen, utuisen metaforamainen, osin diivamainen ja osin tuikitavallinen…
Ainutlaatuinen ja yllättävä, paljastava ja verhoiltu yhtäaikaa, ehkä, jos pitäisi muutamalla sanalla kuvailla…
Ei varmastikaan kaikkien makuun, mutta minä pidin kirjasta ja sen sisällöstä kyllä.
Mireenkiintoista kuulla se anatomia ja fysiologia miten oppia laulajaksi. Kiva lisäksi pienet laulupätkät. Mutta nää mee too jutut ja alkoholismit ne on niin kuultu. Ihmetytti vähän, miten tarkkaan pystyi kuvaamaan mitä oli juonut, kun kuitenkin muistit meni ryypätessä. Kirosanojen käyttö ei mielestäni sekään koskaan tee tekstistä coolia …kuuntelin lentokentällä koneen lähtöä odotellessa , meni sellaisena ajankuluna, mutta kirjallinen tuotos varsin keskinkertainen, ellei peräti keskeneräinen.
Yhdeltä istumalta luettava elämäkerta, joka on tosi vetävä. Juoni etenee teemoittain, rivit ovat lyhyitä kuin runossa. Oopperalaulaja Juntunen on minulle uusi tuttavuus, mutta se ei vähentänyt tämän värikkään teoksen mielenkiintoisuutta. Juntunen on selvästi musiikillisen taituruutensa lisäksi myös mahdottoman hyvä, hauska ja älykäs jutuniskijä.
Kirja on mielenkiintoinen kuvaus oopperalaulajan urasta valoineen ja varjoineen. Kirja oli kirjoitettu hieman erikoiseen tyyliin ja hyppi välillä aiheesta toiseen, vaikka jonkinlainen kronologinen järjestys olikin säilytetty. Itseäni olisi kiinnostanut lukea vielä enemmän esiintymisistä ja harjoituksista, mutta Kirja tarkoitus lienee ollut kertoa Juntusen elämästä kulissien takana.
Nyt täytyi ottaa ihan hattu päästä. Tämä teos on jotain ihan muuta - kuin laulu, päiväkirjan irtolehtiä tai pitkällä matkalla yöjunassa ajateltuja ajatuksia. Runollisia, yllätyksellisiä, taidokkaasti vangittuja välähdyksiä maailmasta, jonka vain harvat pääsevät näkemään sellaisena kuin se on.
Tätä kirjaa ei kannata lukea, vaan kuunnella. Juntunen lukee kirjansa itse ja se, plus laulunäytteet tuovat kirjaan mahtavan lisävivahteen. Tarina on mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu. Taiteilijaelämää sanan varsinaisessa merkityksessä.
Tiivis ”elämäkerta” lyhyillä, kiinnostavilla anekdooteilla maailmasta, josta en tiennyt mitään. Mitään enempää ei tarvinnut kertoa. Kirjan markkinointi tekijän alkoholiongelmalla oli typerää, koska siitä tämä ei kerro, vaan se todetaan kuten kaikki muukin mikä halutaan todeta.
Persoonallinen kuvaus taiteilijasta ja taiteilijan elämän sattumuksista. Erityisen kiinnostava teos on klassisen musiikin ja oopperan ystäville. Ihana Helena!
Oopperamaailma avautui pienen rakosen verran. Kirjassa omanlaisensa tunnelma ja tarina vie myös korkeakulttuurin arkiseen puoleen. Lyhyet laulukohdat hienoja. (äänikirja)
Uskalias ja aito. Räävi, mutta samaan aikaan hento. Ei tarvitse olla mitään tietotaitoa oopperasta ymmärtääkseen tunteet, joista kirja kertoo. Nyt myöskin tiedän jotakin oopperasta.