Vaikka kaikenlaista on tullut luettua, niin nyt ollaan uudella tontilla: ekaa kertaa luen yksittäisestä poliitikosta kertovaa kirjaa. Ja jos joku kysyisi, mikä Anna-Majassa kiinnostaa, niin en osaisi vastata. Ehkä se on se, että kun riittävän paljon lukee rikoksista, alkaa oikeusministerinkin näkökulmat kiinnostaa?
Valta ja oikeudentunto on pieni tuokiokuva ja kurkistus Anna-Majan elämään ja persoonaan sekä poliitikon arkeen. Ne on kirjoitettu sujuvasti ja niin, että politiikkaa perustasolla seuraava (aka mie) pysyy hyvin kelkassa. Niin kovaa kaartia kuin hän suomalaisessa politiikassa onkin, ihmisenä hän on jäänyt vähän vieraammaksi. Kaukaa Pietarsaaresta, ilman suurta naistenlehtijulkisuutta. Se korjautuu tässä.
Tykkäsin myös siitä, että oma ymmärrykseni RKP:tä kohtaan kasvoi. Täältä itärajaltahan puolue vaikuttaa usein siltä, että se taipuu kaikenlaisiin hallituksiin, kunhan ruotsinkielisten oikeuksia ei heikennetä ja Vaasassa säilyy sairaalapäivystys.
Kiinnostavaa on myös se, miten kirjan alkuperäinen nimi on käännetty. Valta pysyy molemmissa versioissa, mutta ärlighet kääntyy rehellisyyden ja vilpittömyyden sijaan oikeudentunnoksi.