What do you think?
Rate this book
Sairaan kaunis
Kauneuden ruma puoli.
Tietokirja, joka eksyttää lukijan kauneuden ja terveyden peilitaloon.
Tutkimusmatka korsettien, lootusjalkojen ja kuvamanipulaation historiaan asettaa oman aikamme ihanteet kyseenalaiseen valoon. Matkan varrella sukupuolet, ihonvärit, naistenlehdet ja syntiinlankeemus muodostavat labyrintin. Sen uumenissa kysytään, voiko hirviö olla kaunis ja voiko enkeli olla ruma. Entä mitä on okkulttinen kosmetiikka ja kuka on anti-Jörö-Jukka? Miksi mies bikineissä on rivompi näky kuin mies uimahousuissa? Ja kuka määrää sen, miltä näyttää terve ihminen?
Tietokirja, joka eksyttää lukijan kauneuden ja terveyden peilitaloon.
Tutkimusmatka korsettien, lootusjalkojen ja kuvamanipulaation historiaan asettaa oman aikamme ihanteet kyseenalaiseen valoon. Matkan varrella sukupuolet, ihonvärit, naistenlehdet ja syntiinlankeemus muodostavat labyrintin. Sen uumenissa kysytään, voiko hirviö olla kaunis ja voiko enkeli olla ruma. Entä mitä on okkulttinen kosmetiikka ja kuka on anti-Jörö-Jukka? Miksi mies bikineissä on rivompi näky kuin mies uimahousuissa? Ja kuka määrää sen, miltä näyttää terve ihminen?
297 pages, Hardcover
Published October 1, 2023
8 people are currently reading
133 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 10 of 10 reviews
December 1, 2023
Sairaan hauska ja sairaan kamala kirja samaan aikaan! Kauneuteen ja terveyteen liittyvät kipeät uskomukset ja kontrolloinnin muodot ovat seuranneet rakasta mutta hyväuskoista lajiamme tuhansia vuosia. Kirjassa valotetaan monstrumeihin suhtautumista, kaljulla hiirellä kasvojen hieromista ja elohopean käyttöä hattumateriaalina, ja tietenkin huomioiden tuberkuloosi-chic:n ja sairaalloisen filtterien käytön dorian gray -hengessä. Vahva suositus, jos ihmisyyden ja kauneuden hulluus ja absurdius kiinnostaa! Muista olla hyvä terveys/kauneuskansalainen!
March 20, 2024
Herkullisen sarkastinen ja queer tietokirja kauneusihanteiden historiasta alkaen Assyrian partatrendeistä ja päättyen somefilttereihin. Tiukkaa faktaa, anekdootteja ja omakohtaista pohdintaa juuri sopivassa suhteessa.
Äänikirjan lukijana on Miiko Toiviainen, jonka äänensävy ja painotukset antoivat erityistä tunnelmaa. Jos lukijana ei olisi ollut juuri Toiviainen, olisin kuuntelun sijaan lukenut tämän kirjan.
Hyvin harvoin suosittelen äänikirjan kuuntelua kirjan lukemisen sijasta, mutta tällä kertaa Toiviaisen luenta antoi tekstille lisäarvoa ja nautittavuutta.
Jos tykkäsit Silvia Hosseinin Kirjallisuuden kiihottavasta historiasta, tykkäät varmasti myös tästä.
Äänikirjan lukijana on Miiko Toiviainen, jonka äänensävy ja painotukset antoivat erityistä tunnelmaa. Jos lukijana ei olisi ollut juuri Toiviainen, olisin kuuntelun sijaan lukenut tämän kirjan.
Hyvin harvoin suosittelen äänikirjan kuuntelua kirjan lukemisen sijasta, mutta tällä kertaa Toiviaisen luenta antoi tekstille lisäarvoa ja nautittavuutta.
Jos tykkäsit Silvia Hosseinin Kirjallisuuden kiihottavasta historiasta, tykkäät varmasti myös tästä.
August 4, 2024
"Tarkalleen ottaen näyttämö ei ole edes näyttämö vaan muuttuva labyrintti, jonka seinistä heijastuu vääristyneitä versioita meistä itsestämme ja lähimmäisistämme. Siispä me harhailemme oman kehomme ja toistemme kehojen sokkelossa. Siellä arvonimet, käyttäytymissäännöt sekä sukupuoli ja seksuaalinen halu ovat häilyviä kuvajaisia, joita yritämme ehkä iskeä aloilleen normien nauloilla. Se on Sisyfoksen työtä."
Sairaan kaunis on helppolukuinen mutta informaationtäyteinen kirja siitä, miten ihmiset ovat historiallisesti ymmärtäneet kauneutta, terveyttä, puhtautta ja sairautta, ja miten nykyajan wellness-kulttuuri, kauneusihanteet ja leikkaukset, kuurit, ehosteet ja laitteet joilla ihmiset pyrkivät parantamaan ulkonäköään ovat osa isompaa historiallista jatkumoa.
Nautin Lehtosen teoksesta kovasti, vaikka siinä käsitelliinkin teemoja, jotka aiheuttavat minulle jatkuvaa päänvaivaa omassa elämässäni ja kiukuttavat minua feministinä ja yleensäkin ihmisenä, jota ahdistaa se, miten TV, lehdet, elokuvat, mainonta, sosiaalinen media ja muotibisnes manipuloivat ihmisten ajatuksia siitä millaisia heidän pitäisi olla. Kuten Lehtonen sanookin, kirja tulee ärsyttämään lukijaansa ja loukkaamaan tätä, kuten sen pitäisikin: näistä asioista ei tulisi lukea vaan päätään nyökytellen, koska suurin osa mistä Lehtonen puhuu on vallan karmaisevaa. Kauneuden historia on usein väkivaltaista, ihmishengelle vaarallista, seksististä, rasistista ja queerfobista. Lehtonen kirjoittaa simppelisti mutta fiksusti, höystäen tekstiään niin empatialla kuin sivaltavalla kritiikillä niin Suomen kuin muiden maidenkin yhteiskuntia kohtaan. Kattavaa sukellusta mihinkään teemaan tämä kirja ei anna, koska sen idea on olla pintapuolinen katsaus erilaisiin teemoihin – pukeutumiseen, kauneusleikkauksiin, muoti- ja kauneusbisnekseen, sekä historiallisiin kauneusihanteisiin – ja siten esitellä lukijalle tämän aiheen monimuotoisuutta ja kompleksisuutta. Haluaisin ehdottomasti itse tulevaisuudessa perehtyä enemmän moniin kirjassa mainittuihin teemoihin.
Teos on täynnä mielenkiintoisia asioita ja koen oppineeni paljon. Olen perehtynyt jonkin verran sukupuolen ja seksuaalisuuden historiaan ja niiden mukana tulee luonnollisesti perehdyttyä jonkin verran vaatteisiin, normatiivisiin käsityksiin hyvästä tai kauniista kehosta ja niin edespäin. Lehtosen teoksessa oli siis paljon jo tuttua juttua, mutta se ei minua haittaa. Kertaus on opintojen äiti jne jne. Erityisesti minua kiinnosti se, miten Lehtonen pohdiskeli modernin teknologian, kapitalismin ja niin sanotun kauneuskansalaisuuden teemoja. Normalisoitunut ajatus siitä, että on ihmisen kansalaisvelvollisuus näyttää kauniilta ja nuorelta, ja tieto siitä, että kauneus ja sukupuolinormeihin sujahtaminen helpottavat ihmisten elämää niin koulussa, työmaailmassa kuin oikeudessa, ovat ahdistavia ja piinaavat minua kovasti. Myös se, miten Lehtonen kuvaa keinoja, joilla media manipuloi ihmisiä ja ruokkii ihmisten kehonkuvan vääristymiä ja pelkoa rumuudesta, oli kaameaa luettavaa, koska tunnistan itsessäni sen, miten median kehokuvat voivat ahdistaa ihmistä päivittäin. Läskifobia, rasistiset kauneusihanteet, pelko/viha "vääränlaista" ihokarvoitusta kohtaan ja sen sellainen, kaikki se on arkipäiväistynyttä, eikä näiden normien haastaminen ole helppoa, ei vaikka olisit kuinka itsevarma, koska yhteiskunta rankaisee ihmisiä, jotka sitä yrittävät. Esimerkiksi naisia, jotka eivät sheivaa, kutsutaan likaisiksi ja oudoiksi, transvestismi oli osa sairausluokitusta vuoteen 2011 asti ja lihavat ihmiset saavat jatkuvasti osakseen pilkkaa. Etniset vähemmistöt kohtaavat syrjintää kaikilla elämän aloilla, koska eivät sovi länsimaiseen mielikuvaan hyvästä, kauniista ja terveestä ihmisestä.
Myös se, miten hän näyttää kuinka monet historialliset kauneusihanteet ovat yhä elossa, mutta vain eri muodoissa, oli minusta, näin historioitsijana, kiintoisaa. Korsetteja paheksutaan (osittain valheellisiin tarinoihin ja juoruihin nojaten), mutta kapea vyötärö on yhä in. Tuberkuloosi-chic voi olla meistä typerä ajatus, mutta entä 2000-luvun heroiini-chic? Eikö kalpeus, hentous ja laihuus ole yhä parasta bestiä? Lehtonen tuo hyvin esille sen, miten kauneus ja rumuus ovat kulttuurisidonnaisia, eivätkä kiveen hakattuja faktoja. Ihminen on keksinyt elämää määrittelevät normit ja säännöt, ja vaikka ne tuntuvat yleismaailmallisilta, ne eivät sitä ole. Kauneus on merkinnyt eri asioita kautta historian ja yhä tänäkin päivänä jokin, mitä pidetään esteettisesti kauniina jossakin voi olla outoa toisaalla. Historia on täynnä mitä oudoimpia – joskus jopa karmaisevia – kauneustrendejä, mutta silloin ne olivat yhtä normaaleja kuin nykyajan kauneushaaveet. Lehtonen korostaa myös rodun ja etnisyyden merkitystä kauneuskeskustelussa ja sitä miten, halki historian, kauneus ja terveys on määritelty valkoisuuden ja länsimaalaisuuden kautta, ja miten monet asiat, joita pidetään "epähygienisinä" tai rumina, ovat rodullistettuja piirteitä ja tapoja. Länsimaalaisilla on myös paha tapa katsoa "eksoottisten" kulttuurien kauneustapoja ja paheksua niitä – hijab on tästä hyvä esimerkki – ja samalla unohtaa omien maidensa monenkirjava pukeutumishistoria, jossa on yhtälailla ollut pukeutumissääntöjä, joita on käytetty esimerkisten naisten sortamiseen.
Pukeutumisen, kauneuden ja kaunistautumisen historiaa pidetään usein lähinnä naisia koskettavana alana, mikä on, luonnolisesti, täysin virheellinen näkemys. Kyllä, naiset kohtaavat enemmän ulkonäköön liittyvää syrjintää, häirintää ja naisia on usein säädellyt tiuksemmat pukeutumiskoodit kuin miehiä. Lehtonen kuitenkin nostaa esille myös miehiä piinaavat ulkonäköpaineet, jotka liittyvät usein esimerkiksi lihaksiin, sukuelinten kokoon ja kasvokarvoitukseen. Miesten "sääntöjä" rikkovat leimataan heikoiksi, naismaisiksi ja niin edespäin. Teos keskittyy enemmän naisiin, mutta miehet ja miesoletetut eivät jää täysin pimentoon, mikä on minusta hyvin tärkeää, koska miesten ulkonäköpaineista keskustellaan paljon vähemmän ja niistä jopa usein vitsaillaan.
Lopuksi, haluan vielä sanoa sanasen monstrumeista, eli ihmislajista, jonka Carl von Linné aikoinaan kehitti. Monstrumit olivat outoja, pelottavia tai vinoutuneita olentoja, ihmisen ja eläimen rajamailla eleleviä otuksia, jotka kertoivat jotain aikakautensa yhteiskunnan tilasta. Lehtonen käyttää monstrumin termiä laajasti kuvaamaan kaikenlaisia ihmisiä, joita on historiassa pidetty esimerkiksi ihmiskunnan rappiota edustavina olentoina ja joilta on, syystä tai toisesta, riistetty ihmisyys. Transvestiitit, transsukupuoliset, seksuaalivähemmistöt, lihavat ihmiset, etniset vähemmistöt ja vammaiset ovat kaikki omanlaisiaan monstrumeja enemmistöväestölle, jotka lähestyvät heitä pelolla. Lehtonen kirjoittaa kauniisti siitä, miten kaikissa monstrumeissa kautta historian on aina ollut kauneutta, mutta koska ne eivät ole sopineet aikakauden muotteihin, sitä ei olle nähty. Lehtonen kirjoittaa: "Suurinta kauneutta on se, että joku osaa nähdä monstrumin kauneuden." Se on jotain mitä itse pyrin aina itsessäni vahvistamaan. En halua, että pienikään osa siitä mitä pidän kauniina on konservatiivisen, queerfobisen, rasistisen ja seksistisen yhteiskunnan tuotosta. Koen, että olen saanut rikottua monta peiliä Lehtosen kuvailemassa kauneuden peilitalossa, mutta tämä on jatkuva prosessi meillä kaikilla.
Suosittelisin Lehtosen kirjaa ilolla kaikille joita tällaiset teemat kiinnostavat. Mutta tosiasiassa koen, että lähes kaikille tekisi hyvää joskus pysähtyä miettimään (joko tämän tai jonkun muun kirjan/dokumentin/videon tai tekstin ääressä) omaa suhdettaan omaan kehoonsa ja sitä, mitä pitää kauniina, hyvänä, moraalisena tai rumana ja pelottavana. Jokaiselle tekisi hyvää tajuta, että monet asiat mitä pidämme normaaleina, kuten binäärinen sukupuolijaottelu ja kauneusihanteet, ovat keinotekoisia luomuksia, jotka ovat heitelleet historian aikana ääripäästä toiseen. Normaalin konseptin keinotekoisuuden ymmärtämisessä on jotain hyvin vapauttavaa ja soisin kaikkien kokevan sen joskus.
Sairaan kaunis on helppolukuinen mutta informaationtäyteinen kirja siitä, miten ihmiset ovat historiallisesti ymmärtäneet kauneutta, terveyttä, puhtautta ja sairautta, ja miten nykyajan wellness-kulttuuri, kauneusihanteet ja leikkaukset, kuurit, ehosteet ja laitteet joilla ihmiset pyrkivät parantamaan ulkonäköään ovat osa isompaa historiallista jatkumoa.
Nautin Lehtosen teoksesta kovasti, vaikka siinä käsitelliinkin teemoja, jotka aiheuttavat minulle jatkuvaa päänvaivaa omassa elämässäni ja kiukuttavat minua feministinä ja yleensäkin ihmisenä, jota ahdistaa se, miten TV, lehdet, elokuvat, mainonta, sosiaalinen media ja muotibisnes manipuloivat ihmisten ajatuksia siitä millaisia heidän pitäisi olla. Kuten Lehtonen sanookin, kirja tulee ärsyttämään lukijaansa ja loukkaamaan tätä, kuten sen pitäisikin: näistä asioista ei tulisi lukea vaan päätään nyökytellen, koska suurin osa mistä Lehtonen puhuu on vallan karmaisevaa. Kauneuden historia on usein väkivaltaista, ihmishengelle vaarallista, seksististä, rasistista ja queerfobista. Lehtonen kirjoittaa simppelisti mutta fiksusti, höystäen tekstiään niin empatialla kuin sivaltavalla kritiikillä niin Suomen kuin muiden maidenkin yhteiskuntia kohtaan. Kattavaa sukellusta mihinkään teemaan tämä kirja ei anna, koska sen idea on olla pintapuolinen katsaus erilaisiin teemoihin – pukeutumiseen, kauneusleikkauksiin, muoti- ja kauneusbisnekseen, sekä historiallisiin kauneusihanteisiin – ja siten esitellä lukijalle tämän aiheen monimuotoisuutta ja kompleksisuutta. Haluaisin ehdottomasti itse tulevaisuudessa perehtyä enemmän moniin kirjassa mainittuihin teemoihin.
Teos on täynnä mielenkiintoisia asioita ja koen oppineeni paljon. Olen perehtynyt jonkin verran sukupuolen ja seksuaalisuuden historiaan ja niiden mukana tulee luonnollisesti perehdyttyä jonkin verran vaatteisiin, normatiivisiin käsityksiin hyvästä tai kauniista kehosta ja niin edespäin. Lehtosen teoksessa oli siis paljon jo tuttua juttua, mutta se ei minua haittaa. Kertaus on opintojen äiti jne jne. Erityisesti minua kiinnosti se, miten Lehtonen pohdiskeli modernin teknologian, kapitalismin ja niin sanotun kauneuskansalaisuuden teemoja. Normalisoitunut ajatus siitä, että on ihmisen kansalaisvelvollisuus näyttää kauniilta ja nuorelta, ja tieto siitä, että kauneus ja sukupuolinormeihin sujahtaminen helpottavat ihmisten elämää niin koulussa, työmaailmassa kuin oikeudessa, ovat ahdistavia ja piinaavat minua kovasti. Myös se, miten Lehtonen kuvaa keinoja, joilla media manipuloi ihmisiä ja ruokkii ihmisten kehonkuvan vääristymiä ja pelkoa rumuudesta, oli kaameaa luettavaa, koska tunnistan itsessäni sen, miten median kehokuvat voivat ahdistaa ihmistä päivittäin. Läskifobia, rasistiset kauneusihanteet, pelko/viha "vääränlaista" ihokarvoitusta kohtaan ja sen sellainen, kaikki se on arkipäiväistynyttä, eikä näiden normien haastaminen ole helppoa, ei vaikka olisit kuinka itsevarma, koska yhteiskunta rankaisee ihmisiä, jotka sitä yrittävät. Esimerkiksi naisia, jotka eivät sheivaa, kutsutaan likaisiksi ja oudoiksi, transvestismi oli osa sairausluokitusta vuoteen 2011 asti ja lihavat ihmiset saavat jatkuvasti osakseen pilkkaa. Etniset vähemmistöt kohtaavat syrjintää kaikilla elämän aloilla, koska eivät sovi länsimaiseen mielikuvaan hyvästä, kauniista ja terveestä ihmisestä.
Myös se, miten hän näyttää kuinka monet historialliset kauneusihanteet ovat yhä elossa, mutta vain eri muodoissa, oli minusta, näin historioitsijana, kiintoisaa. Korsetteja paheksutaan (osittain valheellisiin tarinoihin ja juoruihin nojaten), mutta kapea vyötärö on yhä in. Tuberkuloosi-chic voi olla meistä typerä ajatus, mutta entä 2000-luvun heroiini-chic? Eikö kalpeus, hentous ja laihuus ole yhä parasta bestiä? Lehtonen tuo hyvin esille sen, miten kauneus ja rumuus ovat kulttuurisidonnaisia, eivätkä kiveen hakattuja faktoja. Ihminen on keksinyt elämää määrittelevät normit ja säännöt, ja vaikka ne tuntuvat yleismaailmallisilta, ne eivät sitä ole. Kauneus on merkinnyt eri asioita kautta historian ja yhä tänäkin päivänä jokin, mitä pidetään esteettisesti kauniina jossakin voi olla outoa toisaalla. Historia on täynnä mitä oudoimpia – joskus jopa karmaisevia – kauneustrendejä, mutta silloin ne olivat yhtä normaaleja kuin nykyajan kauneushaaveet. Lehtonen korostaa myös rodun ja etnisyyden merkitystä kauneuskeskustelussa ja sitä miten, halki historian, kauneus ja terveys on määritelty valkoisuuden ja länsimaalaisuuden kautta, ja miten monet asiat, joita pidetään "epähygienisinä" tai rumina, ovat rodullistettuja piirteitä ja tapoja. Länsimaalaisilla on myös paha tapa katsoa "eksoottisten" kulttuurien kauneustapoja ja paheksua niitä – hijab on tästä hyvä esimerkki – ja samalla unohtaa omien maidensa monenkirjava pukeutumishistoria, jossa on yhtälailla ollut pukeutumissääntöjä, joita on käytetty esimerkisten naisten sortamiseen.
Pukeutumisen, kauneuden ja kaunistautumisen historiaa pidetään usein lähinnä naisia koskettavana alana, mikä on, luonnolisesti, täysin virheellinen näkemys. Kyllä, naiset kohtaavat enemmän ulkonäköön liittyvää syrjintää, häirintää ja naisia on usein säädellyt tiuksemmat pukeutumiskoodit kuin miehiä. Lehtonen kuitenkin nostaa esille myös miehiä piinaavat ulkonäköpaineet, jotka liittyvät usein esimerkiksi lihaksiin, sukuelinten kokoon ja kasvokarvoitukseen. Miesten "sääntöjä" rikkovat leimataan heikoiksi, naismaisiksi ja niin edespäin. Teos keskittyy enemmän naisiin, mutta miehet ja miesoletetut eivät jää täysin pimentoon, mikä on minusta hyvin tärkeää, koska miesten ulkonäköpaineista keskustellaan paljon vähemmän ja niistä jopa usein vitsaillaan.
Lopuksi, haluan vielä sanoa sanasen monstrumeista, eli ihmislajista, jonka Carl von Linné aikoinaan kehitti. Monstrumit olivat outoja, pelottavia tai vinoutuneita olentoja, ihmisen ja eläimen rajamailla eleleviä otuksia, jotka kertoivat jotain aikakautensa yhteiskunnan tilasta. Lehtonen käyttää monstrumin termiä laajasti kuvaamaan kaikenlaisia ihmisiä, joita on historiassa pidetty esimerkiksi ihmiskunnan rappiota edustavina olentoina ja joilta on, syystä tai toisesta, riistetty ihmisyys. Transvestiitit, transsukupuoliset, seksuaalivähemmistöt, lihavat ihmiset, etniset vähemmistöt ja vammaiset ovat kaikki omanlaisiaan monstrumeja enemmistöväestölle, jotka lähestyvät heitä pelolla. Lehtonen kirjoittaa kauniisti siitä, miten kaikissa monstrumeissa kautta historian on aina ollut kauneutta, mutta koska ne eivät ole sopineet aikakauden muotteihin, sitä ei olle nähty. Lehtonen kirjoittaa: "Suurinta kauneutta on se, että joku osaa nähdä monstrumin kauneuden." Se on jotain mitä itse pyrin aina itsessäni vahvistamaan. En halua, että pienikään osa siitä mitä pidän kauniina on konservatiivisen, queerfobisen, rasistisen ja seksistisen yhteiskunnan tuotosta. Koen, että olen saanut rikottua monta peiliä Lehtosen kuvailemassa kauneuden peilitalossa, mutta tämä on jatkuva prosessi meillä kaikilla.
Suosittelisin Lehtosen kirjaa ilolla kaikille joita tällaiset teemat kiinnostavat. Mutta tosiasiassa koen, että lähes kaikille tekisi hyvää joskus pysähtyä miettimään (joko tämän tai jonkun muun kirjan/dokumentin/videon tai tekstin ääressä) omaa suhdettaan omaan kehoonsa ja sitä, mitä pitää kauniina, hyvänä, moraalisena tai rumana ja pelottavana. Jokaiselle tekisi hyvää tajuta, että monet asiat mitä pidämme normaaleina, kuten binäärinen sukupuolijaottelu ja kauneusihanteet, ovat keinotekoisia luomuksia, jotka ovat heitelleet historian aikana ääripäästä toiseen. Normaalin konseptin keinotekoisuuden ymmärtämisessä on jotain hyvin vapauttavaa ja soisin kaikkien kokevan sen joskus.
July 16, 2024
Jokaisen, joka on koskaan kokenut ulkonäköpaineita tulisi lukea tämä kirja. Kirja on jopa korjaava kokemus, sillä sen tarkan ja monipuolisen kuvailun perusteella ymmärtää, kuinka sekopäisiä ja sairaita kauneusihanteita ja -toimenpiteitä ihmisille asetetaan ja suoritetaan ja kuinka niin on tehty vuosituhansien ajan, vain jotta voisimme olla sen hetkisen trendin mukaisesti kauniita. Todella mielenkiintoinen ja avartava lukukokemus!
January 9, 2024
Sairaan kaunis on viihdyttävää luettavaa ja sen taustatutkimukseen on selkeästi paneuduttu huolella. Kun ihmiskunnan historian kauneustrendit ja niiden taustat tiivistetään tiukkaan pakettiin yksien kansien sisään kunnon kritiikin kera, alkaa ihmiseläin vaikuttaa väkisinkin aika naurettavalta otukselta.
Tiesittekö muuten, että parran saa kasvamaan hieromalla karvatonta hiirenpoikasta naamaan?
Tiesittekö muuten, että parran saa kasvamaan hieromalla karvatonta hiirenpoikasta naamaan?
November 11, 2023
3 ja 4 tähden välillä, pyöristetty nyt sit kuitenkin alaspäin. Ei ollut helppo päättää!
Kirjassa on tosi hyvää sisältöä ja taustatyö on vaikuttavaa. Lähdeluettelo pitkä ja osaaminen ja ymmärrys hallussa. Todella paljon oli uutta ja jos kiinnostaa, oli tarjolla mahollisuus oppia lisää.
Asian laajuus oli ehkä myös vähän ongelma - välillä toivoin, että jotain yksittäistä asiaa (esim. tuberkuloosi-chic, sukuelinten silpominen, meikki) olisi käsitelty enemmän ja syvemmin. Toisaalta kirjaan sopi tyyli, että käydään monta asiaa kevyesti ja maininnalla läpi, mutta toisaalta jäin kaipaamaan syvempää luotausta ja pohdintaa. Kirjassa tulee myös läpi Lehtosen omat pohdinnat minä-kertojan kautta, ja etenkin tämän takia olisin toivonut hieman syvempää/enemmän/perustellumpaa/omapohjaisempaa käsittelyä.
Kiinnostava ja tärkeä aihehan tä silti on, ja etenkin nyky-yhteiskunnan analysoimisessa Lehtonen oli mun mielestä todella vahva ja vakuuttava kirjottaja jonka tekstiä luki mielellään.
Kirjassa on tosi hyvää sisältöä ja taustatyö on vaikuttavaa. Lähdeluettelo pitkä ja osaaminen ja ymmärrys hallussa. Todella paljon oli uutta ja jos kiinnostaa, oli tarjolla mahollisuus oppia lisää.
Asian laajuus oli ehkä myös vähän ongelma - välillä toivoin, että jotain yksittäistä asiaa (esim. tuberkuloosi-chic, sukuelinten silpominen, meikki) olisi käsitelty enemmän ja syvemmin. Toisaalta kirjaan sopi tyyli, että käydään monta asiaa kevyesti ja maininnalla läpi, mutta toisaalta jäin kaipaamaan syvempää luotausta ja pohdintaa. Kirjassa tulee myös läpi Lehtosen omat pohdinnat minä-kertojan kautta, ja etenkin tämän takia olisin toivonut hieman syvempää/enemmän/perustellumpaa/omapohjaisempaa käsittelyä.
Kiinnostava ja tärkeä aihehan tä silti on, ja etenkin nyky-yhteiskunnan analysoimisessa Lehtonen oli mun mielestä todella vahva ja vakuuttava kirjottaja jonka tekstiä luki mielellään.
December 20, 2023
Alkoi vahvasti mutta kirjailijan subjektiiviset näkemykset sai epäilemään kaikki tulkintoja omaan mielipiteeseen perustuvaksi. Mm. Pönötyskulttuurin kritisointi vetoamalla siihen että ei itse halua pönöttää tuntui lähinnä teennäiseltä - samalla kun rummutettiin että kaikki tehkööt kuten parhaaksi näkee. Kirjoittaja ei ole ehkä itse huomannut että jokaisessa sosiaalisessa piirissä on omat norminsa joista poikkeaminen aiheuttaa supinaa. Oli se sitten likaiset vaatteet pönötyspiireissä tai liian puhtaat vaatteet "paremmissa ei-pönötyspiireissä"
January 5, 2025
Mielenkiintoinen kirja kuvaamaan erilaisia kehon ja ulkonäön muokkaamisen keinoja kriittisesti tuhansien vuosien pääatä tähän päivään. Niin monipuoliset aiheet. Ei tullut edes mieleen, kuinka paljon näitä muokkaamistapoja on meihin iskostettu ja normalisoitu. Kuuntelin äänikirjana.
November 6, 2024
Ihan mielenkiintoinen, mutta joku tässä ei nyt iskenyt.
November 11, 2025
Yllättävän hauska ja henkilökohtainen teos. Kauneus on aihe, jota naisena kasvatettu ei voi kovin helposti vältellä. Toisaalta aihe kiinnostaa minua siksikin, että queer-ihmisenä tuntuu, että on tärkeää löytää oma tapansa olla kaunis ja oma määritelmänsä kauneudelle. Fiilasin ulkopuolista kummastelua cisheteroiden soidinmenoista. Tässä oli uusia juttuja yllättävän paljon. Olisin voinut lukea tätä vielä vähän pidempäänkin! Suosittelisin kaikille.
Displaying 1 - 10 of 10 reviews