Pysäyttävät tositarinat kertovat lähisuhdeväkivallan merkeistä, seurauksista ja yleisyydestä.
Suomessa 47 prosenttia naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa. Vuosittain noin 20 naista kuolee lähisuhdeväkivallan uhrina. Vaitonaiset kertoo tästä julmasta todellisuudesta.
Huippusuositun Murha joka tapahtui -podcastin Saara Nurmo haastatteli selviytyjiä, omaisia ja asiantuntijoita. Tapauskertomukset antavat laajalle ilmiölle kasvot ja vievät lukijan syvälle sen taustoihin unohtamatta aiheen herkkyyttä.
Jokainen lyönti on liikaa. Jokainen henkisen väkivallan teko on liikaa. Jokainen meistä tuntee jonkun, jota on satutettu.
Kolme esimerkkitarinaa olivat hyvin kirjoitettuja ja tarjosivat monipuolisen ja konkreettisen katsauksen ilmiöön. Lopun luettelomaisen ja melko pintapuoliseksi jäävän yleiskatsauksen sijaan olisin toivonut terävämpää kulmaa ongelman sukupuolittuneisuudesta, väkivallan mahdollistavista misogynistisistä rakenteista ja kerrostunaisuudesta sekä esimerkkitarinoissakin mainituista ylisukupolvisesta naisvihamielisestä väkivallasta. Kirjan kekseliäs nimi erityisesti olisi tarjonnut tähän mahdollisuuden.
ihan jees – tarinat oli hyvällä tavalla erilaisia ja paikoin romaanimaisuutta tavoitteleva kirjoitustyyli toimi. paikoin se tuntui päälleliimatulta ja toivoin, että kirjailija säästäisi ko. tehokeinot fiktioon. lopun infopläjäyksessä on hyvää ja huonoa. rakenteellisesti olisi toiminut paremmin ensin tarina, sitten ”mitä väkivallan muotoja/apukeinoja tilanteeseen tms tässä tarinassa oli?”-tyyppinen rakenne. nyt ensin oli kiinnostavammat osiot, sitten kuivempi joka osin tarjosi hyvin pintapuolista ja selvää asiaa.
Kirja esittelee kolmen eri ikäisen ja eri elämäntilanteissa olevan naisen tai tytön tapauksen, jossa miehet ovat kohdistaneet heihin väkivaltaa. Väkivalta on ollut fyysistä, henkistä, taloudellista ja seksuaalisuutta loukkaavaa.
Kirja kuvaa hyvin sitä psykologista ilmiötä joka syntyy ihmisessä, jota kohdellaan väkivaltaisesti. Kuinka väkivalta ihmissuhteessa hiljalleen lisääntyy ja todellisuus vääristyy, miten uhrin on vaikeaa lähteä tilanteesta monin tavoin alisteisen asemansa ja itsesyytösten takia.
Kirjassa on myös tiedollinen osuus, jossa on eritelty erilaisia väkivallan muotoja sekä päästetty ääneen väkivaltatyön asiantuntijat. Kirjassa on tietoa väkivallan kokijan, tekijän ja sitä todistavan avuksi.
Kirjan lukeminen oli monin tavoin epämukava kokemus. Väkivallasta lukeminen jännittää kehon ja kiihdyttää pulssia. Tarinat ovat osittain liian tuttuja. Tekee mieli taistella ja puolustaa väkivallan uhreja.
Tämä on myös mielestäni kirjan arvo ja tarkoitus: lisätä ihmisten tietoisuutta niin monia koskettavasta väkivaltaongelmasta ja sysätä toimimaan ongelman ratkaisemiseksi.
Tapausesimerkit olivat hyvin kirjoitettuja ja toimitettuja, kun taas lopun "fakta- ja ohjepläjäys" tuntui tosi puuduttavalta mutta toisaalta puoltaa paikkaansa kirjassa. Ehkä se voisi olla tiiviimpi? Joka tapauksessa ilmiön yleisyys yllätti vaikka olen lehdestä lukenut "Suomi on väkivaltainen maa naisille".
Tapausesimerkkejä oli kolme, ja olivat samankaltaisia: juoppo mies, joka välttelee naisen omaa kaveriporukkaa kuin ruttoa (ilmeisesti sen takia etteivät he kiinnittäisi huomiota suhteen epäterveyteen). Jäin miettimään, onko samankaltaisuus sattumaa vai johtuuko se pienestä otoskoosta? Toisaalta on helppo kuvitella esim. uskonnollinen mies joka ei juo mutta hakkaa.
Olen kirjailijan kanssa samaa mieltä siitä että aiheesta voisi kirjoittaa enemmänkin niin uutismediassa kuin kirjoina. Myös tekijän näkökulma kiinnostaisi.
Ihan tärkeä kirja, muttei kovin hyvin kirjoitettu. Tapauskertomukset olivat surullisia ja koskettavia ja lopussa oli ohjeita väkivallan uhreille, läheisille ja väkivallan tekijöille, mikä oli hyvä, mutta olisin odottanut vähän enemmän tutkimustietoa.
analyysiosuus oli turha koska jäi listaksi jonka jokainen voi googlata. joko neljäs tarina tai syvempi analyysi esim naisiin kohdistuvista henkirikoksista podcastiin liittyen olisi ollut antoisampi.
Kolmen naisen kertomukset kaunokirjallisella tyylillä, plus lopussa yleistä tietoa lähisuhdeväkivallasta ja resursseja. Mielestäni kaunokirjallistaminen toimii hyvin, oletan että tietenkin kirjan naiset ovat hyväksyneet tekstit ennen julkaisua (kun muistaakseni jotkut kritisoivat tätä tyyliratkaisua). Karuja tarinoita. Kaikkia vähän erilaisia, mutta silti tarinoissa on samanlaisia varomerkkejä ja muita yhteneväisyyksiä. Ei nyt sinänsä mitään minulle uutta, luin lähinnä oikeiden kokemusten vuoksi. Suosittelen, mikäli aihe mietityttää erityisesti.