Helikopterilääkäri

by Heini Harve-Rytsälä

Vuosi helikopterilääkärin matkassa

”Hetkeen kukaan ei sano mitään, kuuluu vain monitorin tasainen piippaus. Katson ensihoitajan laajentuneisiin silmiin. Niistä paistaa sekoitus huojennusta, kauhua ja epäuskoa. Se oli niin lähellä.”

Oli kyse liikenneonnettomuudesta, syrjäseudulla sattuneesta aivoinfarktista tai yllättävän nopeasti edenneestä synnytyksestä, kun elämä on hiuskarvan varassa, paikalle hälytetään muiden viranomaisten ohella usein myös helikopterilääkäri. Yksi heistä on ensihoitolääkäri Heini Harve-Rytsälä, jonka työssä on toistuvasti kyse elämästä ja kuolemasta. Koskaan ei voi tietää, mikä perillä odottaa, mutta kaikkeen on varauduttava. Tämänkin sankarilliselta kuulostavan ammatin takana on kuitenkin ihminen, joka välillä uupuu ja jonka työ- ja arkielämä risteävät toisinaan kipeällä tavalla. Mieleen kummittelemaan jäävistä aaveista ei pääse eroon, mutta niiden kanssa voi oppia elämään.

Genres: Audiobook, Nonfiction, Medical, Finnish Literature

240 pages, Hardcover

Published October 12, 2023

Reviews

[Päivi Metsäniemi]

Peräkkäin kuunnellut helikopterilääkäri ja Helena Juntusen elämäkerta avasivat toden totta suomalaista nykytyöelämää - aivan eri puolilta systeemiä, mutta samanlaisen syvän erikoisosaamisen näkökulmasta. Tämä kollegan kirjoittama kirja osui ja upposi. Heini kirjoittaa kauniisti ja elävästi helikopterilääkärin työstä osana tiimiä, jonka tehtävänä on pelastaa henkiä. Maallikko varmasti herkistyy tämän äärellä samalla tavalla kuin minäkin, en todellakaan kuivin silmin pystynyt kuuntelemaan. Ja kuitenkaan kirjailija ei ole hakemassa sosiaalipornon keinoin sympatiaa tai taivastelua, vaan kirjoittaa suoraan ja koskettavasti ja elämän eri puolet nähden ja ymmärtäen. Tulin miettineeksi, kuinka monella eri tavalla etuoikeutettu suomalainen lääkäri - ja tämän kirjan kirjoittaja samalla - onkaan. Siihen liittyy kirjan ainoa miinus; jollain tavalla kirja kuitenkin ylläpitää haavoittumattoman sankarilääkärin myyttiä, vaikka Heini kirjoittaakin hienosti työn vaativuudesta ja elämän epäreiluudesta.

[Inka Partanen]

Kiinnostava, joskin odotin jotain vielä enemmän. Tarinat ”kentältä” olivat tietysti rankkoja ja tiimin arjen kuvaaminen tosi mielenkiintoista. Syvällisempi taso puuttui, vaikka en tiedä, oliko ihan reilua sellaista(kin) vielä vaatia.

[Satu Lindholm]

Hyvää tässä oli kiinnostavan ja ainutlaatuisen työn kuvaus onnistumisineen ja haasteineen. Olisi toiminut hyvin lehtiartikkelina.

Kirjaksi asti tästä ei oikein ollut. Juonen kaari, tarinan eteneminen ja itse helikopteriläärin työn kuvauksen yläpuolelle nouseva yleinen taso puuttuivat. Teos oli kokoelma irrallisia tapahtumia. Osa tapauksista oli aika samankaltaisia ja osa potilaiden yksityisyyden kunnioittamiseksi niin ylimalkaisia, ettei niistä kerrottu juuri mitään. Lukija jäi pohtimaan, mitä edes tapahtui. Olisiko teos toiminut paremmin autofiktiona, johon olisi ammennettu tosielämän tilanteista?

Tyylillisesti itseäni häiritsi myös osin lässyttävä sävy.

[Jenna | Projekti kirjahylly]

⭐ 4.5 stars

[Ossi Mantylahti]

Helikopterihätäpelastaja 112

3/5 ⭐

Usvan keskeltä kuuluu ensin vain roottorin jyske.

Sitten helikopteri ilmestyy näkyviin. Valkoiset valonheittimet leikkaavat pimeyttä ja vihmaa. Kopteri laskeutuu märälle pellolle, ovi liukuu auki ja vihreään lentoasuun pukeutunut lääkäri pudottautuu maahan. Hän kumartuu roottorivirtaan ja lähtee juoksemaan kohti potilasta. Aikaa on vähän. Jokainen sekunti ratkaisee.

Kuva pysähtyy.

Kamera zoomaa hitaasti ulospäin ja saa tuekseen grafiikan. Kuvan reunasta astelee William Shatner.

– Tänään ohjelmassa: elämän ja kuoleman kysymys.

Tunnusmusiikki pärähtää soimaan.

Tämä ei ole Rescue 911. Tämä on Heini Harve-Rytsälän Helikopterilääkäri. Ero ei aina ole aivan niin suuri kuin voisi kuvitella.

Harve-Rytsälä on ensihoitolääkäri, jonka työpäivä alkaa usein siitä, että jollakin toisella ihmisellä on meneillään hänen elämänsä huonoin päivä. Moottoripyörä on lähtenyt käsistä, ihminen on pudonnut, sydän pysähtynyt, lapsi lakannut hengittämästä tai joku on muuten onnistunut rikkomaan itsensä niin perusteellisesti, että tavallisen ambulanssin lisäksi paikalle tarvitaan lääkäri.

Kuolema ei tässä ammatissa ole poikkeustapaus vaan vakituinen työtoveri.

Viisikymppiselle miehelle tulee kuulemma helposti keski-iän kriisi. Tekee mieli kirjoittaa kirja, rakentaa vene tai ostaa moottoripyörä. Minullekin tuli. Helikopterilääkärin jälkeen olen aika tyytyväinen siihen, että valitsin ensimmäisen vaihtoehdon. Sen verran usein kirjassa nimittäin tulee vastaan moottoripyöräonnettomuuksia.

Aihe on erinomainen. Suomalainen ensihoito on tavalliselle ihmiselle melko näkymätön koneisto, kunnes sitä yhtäkkiä itse tarvitsee. Harve-Rytsälä avaa perusteellisesti, mitä tapahtuu hätäpuhelun ja sairaalan välillä. On ensivasteyksikköä, ensihoitoyksikköä, lääkäriyksikköä, kenttäjohtoa, hätäkeskusta, pelastuslaitosta ja poliisia. Jokaisella on oma tehtävänsä ja paikkansa.

Ja voi pojat, kyllä ne osaavat.

Kaikki ovat hyvin koulutettuja. Yhteistyö toimii saumattomasti. Jokainen tietää paikkansa. Tarkistuslistat toimivat. Turvallisuusjärjestelyt toimivat. Kollegat ovat korkeatasoisia ammattilaisia. Potilas ei voisi juuri paremmissa käsissä olla.

Ensimmäisellä kerralla tätä lukee mielellään. Toisella nyökkää hyväksyvästi. Viidennen kerran jälkeen alkaa epäillä, että kirja on saanut rahoitusta Suomen ensihoitojärjestelmän viestintäosastolta.

Eräässä kohdassa Harve-Rytsälä unohtaa kypäränsä tienposkeen. Kollegat tietenkin kuittailevat tapauksesta. Tästäkin täytyy kuitenkin erikseen tehdä selväksi, että naureskelu on hyväntahtoista, kaikki ovat huvittuneita eikä mukana ole ilkeilyä.

Ei pienintäkään vittuilua.

Tämä on suomalainen työyhteisö, jossa jopa vittuilu on sertifioitu, riskinarvioitu ja moniammatillisesti hyväntahtoista.

Kirjan loppupuolella Harve-Rytsälä kirjoittaa itse asian auki: järjestelmä on sankari. Siinä vaiheessa lukija ei varsinaisesti putoa tuoliltaan yllätyksestä.

Tämä erottaa Helikopterilääkärin kiinnostavasti esimerkiksi Juha Hernesniemen Aivokirurgin muistelmista. Hernesniemen kirja oli henkilön kasvutarina järjestelmän sisällä. Siinä oli egoa, säröjä, ristiriitoja, onnistumisia, epäonnistumisia ja vahvoja mielipiteitä. Järjestelmä oli näyttämö, jolla ihminen muuttui.

Harve-Rytsälän kirjassa asetelma on melkein päinvastainen: hän on ratas koneistossa. Erittäin pätevä ratas, erittäin pätevässä koneistossa, joka toimii erittäin pätevästi.

Ja tässä on kirjan suurin ongelma: sanoma on käytännössä valmis ensimmäisten viidenkymmenen sivun jälkeen. Sen jälkeen kirja lähinnä todistaa sen uudelleen.

Harve-Rytsälän henkilökohtaisissa jaksoissa on kuitenkin jotain paljon kiinnostavampaa. Hän kertoo esimerkiksi siitä, kuinka työssä tunteita ei voi aina päästää pintaan. Kun ihmistä elvytetään tai kuolemaa vastaan taistellaan, lääkärillä ei ole aikaa pysähtyä käsittelemään omaa järkytystään. Tunteet tulevat myöhemmin. Mökillä, yöuinnin jälkeen, yksin rantakalliolla saattaa yhtäkkiä tulla itku.

Nämä ovat kirjan parhaita hetkiä.

Samoin kiinnostavaa on Harve-Rytsälän tapa puhua pelosta. Hän ei väitä olevansa peloton. Päinvastoin. Pelkoa saa olla, mutta sitä pitää hallita. Pelko ei saa hallita häntä.

Tästä alkaa vähitellen hahmottua koko kertojan maailmankuva.

Kun maailma on kaoottinen, siihen vastataan kontrollilla. Kun pelottaa, riski arvioidaan. Kun helikopterissa voi kuolla, luotetaan koulutukseen, miehistöön ja turvallisuusjärjestelyihin. Kun lapsi kysyy äidiltään, mitä tapahtuu, jos helikopteri putoaa ja äiti kuolee, vastaukseksi tulee käytännössä lentoturvallisuuden riskianalyysi.

Maailmaa ei voi hallita, mutta sille voidaan rakentaa riskienhallintaprosessi.

Tässä mielessä järjestelmäusko ei ole kirjassa pelkkää työpaikkalojaalisuutta. Se tuntuu olevan Harve-Rytsälälle tapa selviytyä maailmasta, jossa satunnaisia ja hirvittäviä asioita tapahtuu jatkuvasti. Siinä on jotain aidosti kiinnostavaa.

Valitettavasti kirjan dramaturgia kärsii samasta maksimaalisuudesta.

Mittari heiluu lähes jatkuvasti nollan ja sadan välillä.

Joko lapsi kuolee, moottoripyöräilijä murskautuu, sydän pysähtyy ja kuolema kolkuttelee ambulanssin ovella – tai pysähdymme pohtimaan elämän haurautta, vanhemmuutta, kuolemaa, rakkautta ja sitä, mikä elämässä lopulta on tärkeää.

Viittäkymppiä ei juuri ajeta.

Tämä on ymmärrettävää, koska helikopterilääkärin todellisuus varmasti todella on dramaattista. Kirjallisesti olisi silti tehnyt hyvää viettää enemmän aikaa myös tavallisessa työssä. Koulutuksessa. Simulaatioissa. Odottamassa hälytystä. Huoltamassa varusteita. Juomassa kahvia. Tehtävässä, joka osoittautuu turhaksi. Harjoituksessa, jossa joku mokaa.

Tällaista on, mutta kovin vähän. Välimateriaali olisi tehnyt myös katastrofeista suurempia.

Kun jokainen tilanne on hengenvaarallinen, hengenvaarallisuudesta tulee vähitellen normaalia.

Tästä tulee juuri mieleen lapsuuteni Rescue 911. Siinäkin kaikki oli äärimmäisen vaarallista, jokainen sekunti ratkaisi ja paikalle saapuneet ammattilaiset olivat hämmästyttävän päteviä. Se oli erinomaista televisiota ainakin teini-ikäisenä.

Kuuden tunnin kirjassa sama temppu alkaa väsyttää.

Myös proosassa on taipumusta painaa kaasua vähän tarpeettoman syvälle. Harve-Rytsälä näyttää ensin liikuttavan kohtauksen ja selittää sen jälkeen, miksi se oli liikuttava. Kun tilanne on jo dramaattinen, sitä vahvistetaan vielä metaforalla. Kun henkilökohtainen kokemus on kerrottu, siitä johdetaan mielellään yleinen elämänviisaus.

Kirjoittaja ei oikein luota hiljaisuuteen.

Se on sääli, koska parhaissa kohdissa hänellä olisi siihen varaa.

Helikopterilääkäri ei silti ole huono kirja. Päinvastoin: aihe on kiinnostava, potilastapaukset ovat paikoin erittäin voimakkaita ja suomalaisen ensihoidon toimintaa oppii ymmärtämään aivan uudella tavalla. Harve-Rytsälän pohdinnat vanhemmuudesta, pelosta ja työn emotionaalisesta hinnasta ovat myös aidosti henkilökohtaisia.

Kirja vain kertoo saman asian liian monta kertaa.

[Morthen]

Erittäin pysäyttävä ja moniulotteinen, sekä monisävyinen kirja. Tämä varmasti jakaa mielipiteitä: jonkun mielestä voi olla pettymys, minulle tämän kirjan lukeminen ylitti odotukseni.

Kirjassa lääkäri Heini Harve-Rytsälä kirjoittaa työssään kokemistaan asioista ja tuntemuksista, sekä niiden jälkivaikutuksista oson epäsuorasti, osin vertauskuvin. Kuitenkin niin yleisesti ja yhtäaikaa tarkasti, että yksittäiset henkilöt eivät ole tunnistettavissa, mutta kuitenkin niin, että lukijana on helppo samaistua ja pyrkiä ymmärtämään, mitä kirjoittaja on tekstillään halunnut sanoa.

Jotkut kokemukset tai ihmiskohtalot ovat jääneet hänen muistikuviinsa ja muistoihinsa ”aaveiksi”, jotka tulevat ajatuksiin ja mieleen päivien tai jopa vuosienkin päästä, jonkin hajun, maun, tilanteen tai samankaltaisen henkilön muistuttamana.

Kovia kohtaloita, vaikeita tilanteita, sekä Kuoleman kohtaamista työssään näkevä lääkäri kirjoittaa ja sanoittaa hyvin asioita ja tuntemuksia, mistä yleensä vaietaan.

Pohtii sitä, voisiko terveydenhuollossa puhua virheistä syyllistämättä. Voisiko osoittaa armollisuutta ja inhimillisten virheiden hyväksymistä myös ammattihenkilöille? Voisimmeko olla hivenen vähemmän syyllistäviä ja kostonhimoisia, ja yhtäaikaa hivenen enemmän kiitollisia siitä, mitä meillä on?

Hyvä kirja, jonka suosittelen lukemaan ajatuksella.

[Keiju]

Heini Harve-Rytsälän kirja "Helikopterilääkäri" (WSOY, 2023) on yhden helikopterilääkärin kertomus rakkaasta työstä, joka tuo mukanaan paljon kaunista ja merkitystä elämään, mutta tuo myös lähelle musertavat ihmiskohtalot ja kuoleman. Kirja rakentuu potilastarinoiden ympärille, joiden yhteydessä Harve-Rytsälä kertoo niiden herättämistä aaveista, tunteista ja ajatuksista. Harve-Rytsälä avaa jonkin verran myös helikopterilääkärin työtä hälytysten ulkopuolella sekä kertoo joitakin hetkiä yksityiselämästään. "Helikopterilääkäri" on kurkistus ammattiroolin taakse ja tuo auttajan ihmisyyden kaikkien lukijoiden nähtäville. Harve-Rytsälä kertoo, kuinka jotkut vaikeat potilastarinat nostavat tunteet pintaan ja jäävät elämään aaveiksi osana hänen elämäänsä. Hän kertoo myös, kuinka työ tuo hänelle kiitollisuuden tunnetta elossa olemisesta.

Läpi kirjan kerronnasta huokuu lämpö, armollisuus ja viisas pohdinta. Kirjan loppupuolella hoitovirheitä tarkasteltaessa kerronta saa vielä kantaaottavan luonteen, kun Harve-Rytsälä argumentoi ihmisyyden ja virheiden myöntämisen puolesta sekä kannustaa tarkastelemaan virheitä ensisijaisesti järjestelmän näkökulmasta yksilön syyllistämisen sijaan. Kaunista on myös, miten Harve-Rytsälä puhuu roolistaan helikopterilääkärinä osana FinnHEMS 10-tukikohdan henkilöstöä sekä moniammatillista järjestelmää, joka koostuu niin hätäkeskuspäivystäjistä, kenttäjohtajista, pelastajista, rajavartioista, ensihoitajista kuin muistakin ammattilaisista. Toivoisin kirjalle jatko-osaa, sillä haluaisin kuulla lisää tarinoita helikopterilääkärin arjesta.

[Kirjamonsteri]

Sanoin tätä kirjaa kuunnellessani kymmeniä kertoja, joko ääneen tai vain omassa päässäni: minusta ei IKINÄ olisi tällaiseen työhön. Jossa pitää minuuttien varoitusajalla olla valmis hyppäämään helikopterin kyytiin ja yritettävä pelastaa ihmishenki lähes toivottomassa tilanteessa. Jossa jokaisessa vuorossa joutuu sanomaan ne sanat: Olen pahoillani. Hän on kuollut. Jossa pitää sekunneissa tehdä päätöksiä, joiden panoksena kirjaimellisesti on elämä tai kuolema. Kunnioitan tämän kirjan myötä hoitohenkilökuntaa vielä entistäkin enemmän. Herkistyin joissain kohdissa niin, että en voinut kuunnella kirjaa julkisella paikalla. Niinpä jynssäsin saunan lauteita ja itkin vauvan ensiparkaisun ja vanhuksen viimeisen henkäyksen takia.

Minusta oli mukava easter egg, että äänikirjassa oli käytetty tehokeinona oikeita tai ainakin ihan oikeilta kuulostavia radioviestejä, vaikka kieltämättä se ensimmäinen "Heini irti" säikäytti vähäsen :D

[Katja Halonen]

Mielenkiintoinen kirja kirjoittajan omista kokemuksista helikopterilääkärinä. Harvoin tulee ajateltua, miten moniin erilaisiin tilanteisiin ensihoitohenkilökunta ja erityisesti helikopteripelastajat joutuvat. Kun tehtävällä tarvitaan lääkäriä, kyse on usein elämästä ja kuolemasta. Työ helokpterista käsin tuo hoitotyöhön oman lisänsä. Toisinaan työtä vaikeuttavat sääolosuhteet, toisinaan taas kopterille ei ole laskeutumispaikkaa lähellä. Työ on varmasti vaativaa ja välillä henkisesti raskastakin, mutta kirjoittaja vaikuttaa pitävän työstään ja kirjasta kerrotaan myös niistä hetkistä, mitkä antavat toivoa ja ilahduttavat työvuorojen aikana.

[Rosa Ihalainen]

Harve-Rytsälän kirjan tulis löytyä kaikkien sote-alalla työskentelevien kirjahyllystä. Käsittämättömän upeasti omakohtaisista kokemuksista kirjoitettu kirja, joka käsittelee samalla hengenpelastus-ammateille spesifejä tunteita ja ajatusmalleja. Etenkin pidin osasta, joka käsitteli virheiden pelkoa, tekemistä ja hyväksymistä, sekä riittämättömyyden tunteiden käsittelyä. Itse lääketieteellisen uran alkuvaiheilla aiheesta kuuleminen on äärettömän tärkeää, etenkin kun se tulee Harve-Rytsälän kaltaisen ammattilaisen suusta :)

[Tomi Metsäniemi]

Mielenkiintoinen kirja helikopterilääkärin arjesta ja siitä raadollisuudesta, jonka tuossa tehtävässä kohtaa. On iloja ja suruja, niinkuin tavallisessa elämässäkin, mutta helikopterilääkärillä joka päivä.

Tietenkin lasten tai heidän lähiomaisten yllättävät kuolemat tuntuvat pahimmalta, mutta kirja pureutuu hienosti myös siihen kuinka erilaisissa olosuhteissa me tässä tasa-arvoisessa Suomessakin elämme ja mihin synnymme.

[Spidermonkey]

Koskettava ja ajatuksia herättävä kirja. Oli kiinnostavaa lukea kirjoittajan omista kokemuksista ja työstä. Itsekin olen hoitoalalla, mutta silti hyvinkin erilaisessa työssä kuin Harve-Rytsälä. Luin kirjaa melko lyhyissä pätkissä, mikä oli ehkä hyväkin, koska aihe oli raskas ja moni Harve-Rytsälän kohtaama potilas menehtyi. Helikopterilääkärin työssä kohtaa paljon kuolemaa ja täytyy osata toimia nopeasti sekä tehdä nopeasti hyviä päätöksiä (ei onnistuisi itseltäni).

[Laura Moilanen]

Inhimillinen kuvaus ensihoitolääkärin työstä. Kirjoittaja kuvaa koskettavasti tilanteita lääkärin ammatista. Yleensä en hakeudu ammatistani kertovan kirjallisuuden äärelle, mutta tämä kirja antoi minullekin hyviä ajatusmalleja sekä vertaistukea vaikeisiin tunteisiin ja tilanteisiin. Empatia ei tule ilmaiseksi, mutta on ehdottomasti työn suola. Liikutuin useasti tarinoita lukiessani, mutta kirja ei kuitenkaan ole sensaatiohakuinen.

[Leena]

Oikein mielenkiintoista oli tutustua helikopterilääkärin työhön ja koko siihen pelastustoimen verkostoon, jossa hän toimii. Tapauskuvaukset olivat hyvin ylimalkaisia, aina ei edes tiennyt, mitä oli tapahtunut. Ymmärrän miksi näin on tehty, mutta ratkaisu jättää tapaukset vähän etäisiksi. Lääketiedettä enemmän kirjassa on psykologiaa. Välillä hyvää pohdintaa peloista, riskeistä, virheistä ja ennen kaikkea kuoleman kohtaamisesta.

[Tiitu Lehtineva]

Muhun tämä upposi nyt kuin kuuma veitsi voihin. Mielenkiintoista, ei mitenkään mässäilevä, mutta tarpeeksi tarkka kuitenkin. Kaipasin lisää. Tätä olisin voinut lukea loputtomiin. Oli ihana päästä näkemään maailmaa helikopterilääkärin silmin, ja Heinin kirjoittamana tuo matka oli vallan mukava kulkea yhdessä. Kiitos!

[Mervi]

Mielenkiintoinen kirja. Odotin kuitenkin enemmän kertomuksia lääkärintyöstä ja potilaista, vähemmän henkilökohtaista filosofiaa - tietty määrä sitäkin tarvittiin kuvailemaan työtä ja sen vaikutusta itseen, mutta osan siitä olisin korvannut kertomuksilla työstä ja potilaiata.

[Anu]

Kiinnostava aihe ja kauniisti kirjoitettu, mutta aivan liikaa toistoa. Lisäksi olisin kaivannut edes vähän lisää yksityiskohtia, joiden kautta muodostaa mielikuvia ja omia ajatuksia.

[Leena Aalto]

Hyvä ja mukaansatempaava kirja. Antaa ajattelemisen aihetta etenkin elämän rajallisuudesta ja arvaamattomuudesta.

[Fanny Hakala]

Paras kirja tässä kategoriassa. Käsittelee kuolemaa kauniisti ja kasvattaa ymmärystä siitä, miten tärkeää ja hienoa työtä Suomen ensihoito tekee.

[Rini]

Kauniisti kirjoitettu haastavan työn raadollisuudesta, mutta myös työn suolasta. Samaistuttava. Kuolemaa käsitelty kauniisti. Suosittelen th-/pela ammattilaisille.

[Juissi]

3.5.

[Linnea]

Hyvä kirja ja mielenkiintoista kuulla helikopterilääkärin työstä. Jotain jäi kuitenkin puuttumaan.

[Inari Halonen]

hyvää ja laadukasta pohdintaa mut vähän mehh

[Sofia]

osin mielenkiintoista ja koskettavaa. olisin kuitenkin kaivannut enemmän toimintaa ja kertomuksia potilaista ja vähemmän filosofista pohdintaa, joka toisti itseään liikaa, joka alkoi kyllästyttää.

[Laura]

Tylsä. Tuttuja juttuja mutta liian tuttuja.

[Ronja]

3.5

[Helena]

Erinomainen kuvaus ensihoitolääkärin työstä ja pelastushenkilökunnan työstä laajemminkin. Ajatuksia ja tunteita herättävä kirja, inhimillinen ja kaunis. Pidin kovasti.

[Viherniityn Julia]

Oli mukava päästä kurkistamaan ja tutustumaan tähän ammattiin.

44: Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen
#helmet2024