”Hetkeen kukaan ei sano mitään, kuuluu vain monitorin tasainen piippaus. Katson ensihoitajan laajentuneisiin silmiin. Niistä paistaa sekoitus huojennusta, kauhua ja epäuskoa. Se oli niin lähellä.”
Oli kyse liikenneonnettomuudesta, syrjäseudulla sattuneesta aivoinfarktista tai yllättävän nopeasti edenneestä synnytyksestä, kun elämä on hiuskarvan varassa, paikalle hälytetään muiden viranomaisten ohella usein myös helikopterilääkäri. Yksi heistä on ensihoitolääkäri Heini Harve-Rytsälä, jonka työssä on toistuvasti kyse elämästä ja kuolemasta. Koskaan ei voi tietää, mikä perillä odottaa, mutta kaikkeen on varauduttava. Tämänkin sankarilliselta kuulostavan ammatin takana on kuitenkin ihminen, joka välillä uupuu ja jonka työ- ja arkielämä risteävät toisinaan kipeällä tavalla. Mieleen kummittelemaan jäävistä aaveista ei pääse eroon, mutta niiden kanssa voi oppia elämään.
Peräkkäin kuunnellut helikopterilääkäri ja Helena Juntusen elämäkerta avasivat toden totta suomalaista nykytyöelämää - aivan eri puolilta systeemiä, mutta samanlaisen syvän erikoisosaamisen näkökulmasta. Tämä kollegan kirjoittama kirja osui ja upposi. Heini kirjoittaa kauniisti ja elävästi helikopterilääkärin työstä osana tiimiä, jonka tehtävänä on pelastaa henkiä. Maallikko varmasti herkistyy tämän äärellä samalla tavalla kuin minäkin, en todellakaan kuivin silmin pystynyt kuuntelemaan. Ja kuitenkaan kirjailija ei ole hakemassa sosiaalipornon keinoin sympatiaa tai taivastelua, vaan kirjoittaa suoraan ja koskettavasti ja elämän eri puolet nähden ja ymmärtäen. Tulin miettineeksi, kuinka monella eri tavalla etuoikeutettu suomalainen lääkäri - ja tämän kirjan kirjoittaja samalla - onkaan. Siihen liittyy kirjan ainoa miinus; jollain tavalla kirja kuitenkin ylläpitää haavoittumattoman sankarilääkärin myyttiä, vaikka Heini kirjoittaakin hienosti työn vaativuudesta ja elämän epäreiluudesta.
Kiinnostava, joskin odotin jotain vielä enemmän. Tarinat ”kentältä” olivat tietysti rankkoja ja tiimin arjen kuvaaminen tosi mielenkiintoista. Syvällisempi taso puuttui, vaikka en tiedä, oliko ihan reilua sellaista(kin) vielä vaatia.
Hyvää tässä oli kiinnostavan ja ainutlaatuisen työn kuvaus onnistumisineen ja haasteineen. Olisi toiminut hyvin lehtiartikkelina.
Kirjaksi asti tästä ei oikein ollut. Juonen kaari, tarinan eteneminen ja itse helikopteriläärin työn kuvauksen yläpuolelle nouseva yleinen taso puuttuivat. Teos oli kokoelma irrallisia tapahtumia. Osa tapauksista oli aika samankaltaisia ja osa potilaiden yksityisyyden kunnioittamiseksi niin ylimalkaisia, ettei niistä kerrottu juuri mitään. Lukija jäi pohtimaan, mitä edes tapahtui. Olisiko teos toiminut paremmin autofiktiona, johon olisi ammennettu tosielämän tilanteista?
Tyylillisesti itseäni häiritsi myös osin lässyttävä sävy.
Erittäin pysäyttävä ja moniulotteinen, sekä monisävyinen kirja. Tämä varmasti jakaa mielipiteitä: jonkun mielestä voi olla pettymys, minulle tämän kirjan lukeminen ylitti odotukseni.
Kirjassa lääkäri Heini Harve-Rytsälä kirjoittaa työssään kokemistaan asioista ja tuntemuksista, sekä niiden jälkivaikutuksista oson epäsuorasti, osin vertauskuvin. Kuitenkin niin yleisesti ja yhtäaikaa tarkasti, että yksittäiset henkilöt eivät ole tunnistettavissa, mutta kuitenkin niin, että lukijana on helppo samaistua ja pyrkiä ymmärtämään, mitä kirjoittaja on tekstillään halunnut sanoa.
Jotkut kokemukset tai ihmiskohtalot ovat jääneet hänen muistikuviinsa ja muistoihinsa ”aaveiksi”, jotka tulevat ajatuksiin ja mieleen päivien tai jopa vuosienkin päästä, jonkin hajun, maun, tilanteen tai samankaltaisen henkilön muistuttamana.
Kovia kohtaloita, vaikeita tilanteita, sekä Kuoleman kohtaamista työssään näkevä lääkäri kirjoittaa ja sanoittaa hyvin asioita ja tuntemuksia, mistä yleensä vaietaan.
Pohtii sitä, voisiko terveydenhuollossa puhua virheistä syyllistämättä. Voisiko osoittaa armollisuutta ja inhimillisten virheiden hyväksymistä myös ammattihenkilöille? Voisimmeko olla hivenen vähemmän syyllistäviä ja kostonhimoisia, ja yhtäaikaa hivenen enemmän kiitollisia siitä, mitä meillä on?
Hyvä kirja, jonka suosittelen lukemaan ajatuksella.
Heini Harve-Rytsälän kirja "Helikopterilääkäri" (WSOY, 2023) on yhden helikopterilääkärin kertomus rakkaasta työstä, joka tuo mukanaan paljon kaunista ja merkitystä elämään, mutta tuo myös lähelle musertavat ihmiskohtalot ja kuoleman. Kirja rakentuu potilastarinoiden ympärille, joiden yhteydessä Harve-Rytsälä kertoo niiden herättämistä aaveista, tunteista ja ajatuksista. Harve-Rytsälä avaa jonkin verran myös helikopterilääkärin työtä hälytysten ulkopuolella sekä kertoo joitakin hetkiä yksityiselämästään. "Helikopterilääkäri" on kurkistus ammattiroolin taakse ja tuo auttajan ihmisyyden kaikkien lukijoiden nähtäville. Harve-Rytsälä kertoo, kuinka jotkut vaikeat potilastarinat nostavat tunteet pintaan ja jäävät elämään aaveiksi osana hänen elämäänsä. Hän kertoo myös, kuinka työ tuo hänelle kiitollisuuden tunnetta elossa olemisesta.
Läpi kirjan kerronnasta huokuu lämpö, armollisuus ja viisas pohdinta. Kirjan loppupuolella hoitovirheitä tarkasteltaessa kerronta saa vielä kantaaottavan luonteen, kun Harve-Rytsälä argumentoi ihmisyyden ja virheiden myöntämisen puolesta sekä kannustaa tarkastelemaan virheitä ensisijaisesti järjestelmän näkökulmasta yksilön syyllistämisen sijaan. Kaunista on myös, miten Harve-Rytsälä puhuu roolistaan helikopterilääkärinä osana FinnHEMS 10-tukikohdan henkilöstöä sekä moniammatillista järjestelmää, joka koostuu niin hätäkeskuspäivystäjistä, kenttäjohtajista, pelastajista, rajavartioista, ensihoitajista kuin muistakin ammattilaisista. Toivoisin kirjalle jatko-osaa, sillä haluaisin kuulla lisää tarinoita helikopterilääkärin arjesta.
Sanoin tätä kirjaa kuunnellessani kymmeniä kertoja, joko ääneen tai vain omassa päässäni: minusta ei IKINÄ olisi tällaiseen työhön. Jossa pitää minuuttien varoitusajalla olla valmis hyppäämään helikopterin kyytiin ja yritettävä pelastaa ihmishenki lähes toivottomassa tilanteessa. Jossa jokaisessa vuorossa joutuu sanomaan ne sanat: Olen pahoillani. Hän on kuollut. Jossa pitää sekunneissa tehdä päätöksiä, joiden panoksena kirjaimellisesti on elämä tai kuolema. Kunnioitan tämän kirjan myötä hoitohenkilökuntaa vielä entistäkin enemmän. Herkistyin joissain kohdissa niin, että en voinut kuunnella kirjaa julkisella paikalla. Niinpä jynssäsin saunan lauteita ja itkin vauvan ensiparkaisun ja vanhuksen viimeisen henkäyksen takia.
Minusta oli mukava easter egg, että äänikirjassa oli käytetty tehokeinona oikeita tai ainakin ihan oikeilta kuulostavia radioviestejä, vaikka kieltämättä se ensimmäinen "Heini irti" säikäytti vähäsen :D
Mielenkiintoinen kirja kirjoittajan omista kokemuksista helikopterilääkärinä. Harvoin tulee ajateltua, miten moniin erilaisiin tilanteisiin ensihoitohenkilökunta ja erityisesti helikopteripelastajat joutuvat. Kun tehtävällä tarvitaan lääkäriä, kyse on usein elämästä ja kuolemasta. Työ helokpterista käsin tuo hoitotyöhön oman lisänsä. Toisinaan työtä vaikeuttavat sääolosuhteet, toisinaan taas kopterille ei ole laskeutumispaikkaa lähellä. Työ on varmasti vaativaa ja välillä henkisesti raskastakin, mutta kirjoittaja vaikuttaa pitävän työstään ja kirjasta kerrotaan myös niistä hetkistä, mitkä antavat toivoa ja ilahduttavat työvuorojen aikana.
Harve-Rytsälän kirjan tulis löytyä kaikkien sote-alalla työskentelevien kirjahyllystä. Käsittämättömän upeasti omakohtaisista kokemuksista kirjoitettu kirja, joka käsittelee samalla hengenpelastus-ammateille spesifejä tunteita ja ajatusmalleja. Etenkin pidin osasta, joka käsitteli virheiden pelkoa, tekemistä ja hyväksymistä, sekä riittämättömyyden tunteiden käsittelyä. Itse lääketieteellisen uran alkuvaiheilla aiheesta kuuleminen on äärettömän tärkeää, etenkin kun se tulee Harve-Rytsälän kaltaisen ammattilaisen suusta :)
Mielenkiintoinen kirja helikopterilääkärin arjesta ja siitä raadollisuudesta, jonka tuossa tehtävässä kohtaa. On iloja ja suruja, niinkuin tavallisessa elämässäkin, mutta helikopterilääkärillä joka päivä.
Tietenkin lasten tai heidän lähiomaisten yllättävät kuolemat tuntuvat pahimmalta, mutta kirja pureutuu hienosti myös siihen kuinka erilaisissa olosuhteissa me tässä tasa-arvoisessa Suomessakin elämme ja mihin synnymme.
Koskettava ja ajatuksia herättävä kirja. Oli kiinnostavaa lukea kirjoittajan omista kokemuksista ja työstä. Itsekin olen hoitoalalla, mutta silti hyvinkin erilaisessa työssä kuin Harve-Rytsälä. Luin kirjaa melko lyhyissä pätkissä, mikä oli ehkä hyväkin, koska aihe oli raskas ja moni Harve-Rytsälän kohtaama potilas menehtyi. Helikopterilääkärin työssä kohtaa paljon kuolemaa ja täytyy osata toimia nopeasti sekä tehdä nopeasti hyviä päätöksiä (ei onnistuisi itseltäni).
Inhimillinen kuvaus ensihoitolääkärin työstä. Kirjoittaja kuvaa koskettavasti tilanteita lääkärin ammatista. Yleensä en hakeudu ammatistani kertovan kirjallisuuden äärelle, mutta tämä kirja antoi minullekin hyviä ajatusmalleja sekä vertaistukea vaikeisiin tunteisiin ja tilanteisiin. Empatia ei tule ilmaiseksi, mutta on ehdottomasti työn suola. Liikutuin useasti tarinoita lukiessani, mutta kirja ei kuitenkaan ole sensaatiohakuinen.
Oikein mielenkiintoista oli tutustua helikopterilääkärin työhön ja koko siihen pelastustoimen verkostoon, jossa hän toimii. Tapauskuvaukset olivat hyvin ylimalkaisia, aina ei edes tiennyt, mitä oli tapahtunut. Ymmärrän miksi näin on tehty, mutta ratkaisu jättää tapaukset vähän etäisiksi. Lääketiedettä enemmän kirjassa on psykologiaa. Välillä hyvää pohdintaa peloista, riskeistä, virheistä ja ennen kaikkea kuoleman kohtaamisesta.
Muhun tämä upposi nyt kuin kuuma veitsi voihin. Mielenkiintoista, ei mitenkään mässäilevä, mutta tarpeeksi tarkka kuitenkin. Kaipasin lisää. Tätä olisin voinut lukea loputtomiin. Oli ihana päästä näkemään maailmaa helikopterilääkärin silmin, ja Heinin kirjoittamana tuo matka oli vallan mukava kulkea yhdessä. Kiitos!
Mielenkiintoinen kirja. Odotin kuitenkin enemmän kertomuksia lääkärintyöstä ja potilaista, vähemmän henkilökohtaista filosofiaa - tietty määrä sitäkin tarvittiin kuvailemaan työtä ja sen vaikutusta itseen, mutta osan siitä olisin korvannut kertomuksilla työstä ja potilaiata.
Kiinnostava aihe ja kauniisti kirjoitettu, mutta aivan liikaa toistoa. Lisäksi olisin kaivannut edes vähän lisää yksityiskohtia, joiden kautta muodostaa mielikuvia ja omia ajatuksia.
Kauniisti kirjoitettu haastavan työn raadollisuudesta, mutta myös työn suolasta. Samaistuttava. Kuolemaa käsitelty kauniisti. Suosittelen th-/pela ammattilaisille.
osin mielenkiintoista ja koskettavaa. olisin kuitenkin kaivannut enemmän toimintaa ja kertomuksia potilaista ja vähemmän filosofista pohdintaa, joka toisti itseään liikaa, joka alkoi kyllästyttää.
Erinomainen kuvaus ensihoitolääkärin työstä ja pelastushenkilökunnan työstä laajemminkin. Ajatuksia ja tunteita herättävä kirja, inhimillinen ja kaunis. Pidin kovasti.