Johan Aro työskentelee lehtikuvaajana, hänen isänsä Viktor Aro on kirkonmies. Kun isä kuolee, Johan käy läpi suhdettaan isäänsä: yhteisiä muistoja lapsuuden urheilukentiltä Helsingistä, olympiakesää ja kesiä Saimaalla. Erityisen merkittävä ja kipeä on muisto Italiasta, Monzasta, jossa isä saa pankissa liian suuren summan liiroja ja lähtee palauttamaan sitä – palaamatta ennen kuin paljon myöhemmin.
Isän kuolema merkitsee Johanille käännekohtaa elämässä. Nuorena hän oli kapinoinut konservatiivista isäänsä vastaan osallistumalla 1960-luvun lopun opiskelijaliikehdintään. Yhteys isään katkesi tuolloin, mutta nyt Johan lähtee etsimään isänsä jälkiä ja muistojaan Monzasta.
Jukka Pakkasen (s. 1942) romaani Isä joka katosi pohtii isäsuhdetta ja kokonaisen sodanjälkeisen sukupolven isäkapinaa. Siinä on kyse myös rakkaudesta ja anteeksiannosta: rakkaudesta omiin juuriin ja läheisiin ihmisiin sekä elämän kipupisteiden ja anteeksiannon merkityksestä menneisyyden käsittelyssä. Isä joka katosi on Jukka Pakkasen kahdeksastoista romaani.
Lyhyt välipala ja olisin lukenut päivässä, jos osaisin antaa itselleni luvan lukea kirjaa keskellä päivää. Hyvä, että oli lyhyt, sillä kaksi edellistä oli yhteensä lähes 900 sivua. Muuten aika tyypillistä Pakkasta. Ihan miellyttävää luettavaa, mutta ei kovin ihmeellistä. Jotenkin hyvälle mielelle kuitenkin tulin, mutta en ihan nelosen edestä.
Italiaa, muistoja, uskonkysymyksiä. Tuttua Pakkasta ja miellyttävä lukupaketti. Pienoisromaani, joka niukkuudessaan ja tiiviydessään lähentyy jo laajaa novellia.