Kuohuvat vuodet 1916–32 kattavassa veijarimaisessa historiallisessa romaanissa vaikutteille altis nuori Sampo, itsenäinen Suomi ja mainosala varttuvat rinnakkain. Reklaamikulkue Aleksanterinkadulla vuonna 1916 on ilon ja runsauden ruumiillistuma. Sampon isä on suunnitellut kaikkein suurimmat ja komeimmat mainokset. Pian sota-aika muuttaa sekä aikuisten että pääkaupungin kasvot. 1920-luvulla Sampo on jatkuvasti uuden ja kiehtovan äärellä. Pysyvätkö ihanteet ja aitiopaikalta maailman näkevät mainosmiehet matkassa, kun Suomi kehittyy hurjalla vauhdilla?
Siirilän Reklaamiprinssi on vähän sii o soo arvioitavaksi. Pidin ideasta käydä läpi 1920-luvun myrskyistä teknistä ja yhteiskunnallista kehitystä läpi mainosmaailman kautta. Osin insinöörisilmää osoittavat tehdaskuvaukset ja tuoteinnovaatioiden havainnot ovat hyviä, mutta sitten kun ollaan mainoselokuvapätkien tekemisessä, kuvaus menee tylsäksi detaljipuuroksi.
Päähenkilö Sampo on herkkä kummajainen, jota Siirilä heittelee arvaamattomasti milloin mihinkin. Ja samalla tapaamaan Tauno Palon, Olavi Paavonsalon tai Wäinö Aaltosen. Mutta niin Sampo kuin kaikki muutkin tarinan henkilöt jäävät kovin yksiulotteisiksi kummajaisiksi. Olisi odottanut että lapsuudenkaveri Annan – joka on jännittävä moderni nainen – ja Sampon suhde olisi noussut keskiöön, mutta ei, se jää suutariksi.
Keskeinen osa kertomusta on vanhan tosiasioita esiintuoneen reklaamimaailman ja uuden mielikuvia ja onnea lupaavan mainosmaailman murros. Tämä on hyvä ja tärkeä ajankuva ja samalla niin syvä murros, että se tappaa Sampon tunnollisen ja taitavan reklaami-isän. Isä on vain reklaami-isä ja Sampon äiti on kotirouva, josta emme tule tietämään muuta kuin että hän katoaa mystisesti.
Paljon hyviä aineksia, mutta jää hämäräksi mihin kirjailija on tässä lopulta tähdännyt. Kolme ja puoli tähteä.
Reklaamiprinssi vie lukijan kiinnostavalle aikamatkalle noin sadan vuoden takaiseen Suomeen. Siirilä on selvästikin perehtynyt aikakauteen, sen ilmiöihin ja merkkimiehiin. Päähenkilö Sampo on alussa tiedonjanoinen ja erityisherkkä poika, joka ihailee isäänsä, mainosalan yrittäjää. Äitikin perheessä on, eikä tämä voi hyvin. 1920- ja 30-luvulla niin Suomi, maailma kuin Sampokin muuttuvat.
Sampo varttuu ja ujo nuorukainen katsoo maailmanmenoa avoimin silmin. Hän rientää tilaisuudesta toiseen ja tapaa hyvin monia merkkihenkilöitä, kuten Paavo Nurmen patsaan veistäneen Wäinö Aaltosen ja näyttelijä Tauno Palon. Näistä ja muista ajan kuuluisuuksista Siirilä kertoo sitten lukuisia pieniä tarinoita. (Yhdessä niistä Jean Sibelius todistelee aatelista syntyperäänsä jalomuotoisilla varpaillaan.) Vaikka monet tarinat ovat sinänsä kiinnostavia, niitä on liikaa yhteen romaaniin. Tarina pitkittyy ja hyppelehtii sinne ja tänne.
Sampo joutuu milloin huijatuksi, milloin taas hengenvaaraan, mutta nuori mies selviää tilanteista – milloin oman nokkeluutensa, milloin taas ystävien avulla. Aino, Sampon naapuri ja nuoruuden ihastus, on yksi tärkeä pelastaja ja kiinnostava henkilö. Nuorten suhde ei kuitenkaan syvene, sillä Sampo haahuilee ja lopussa hän on jopa hajoamaisillaan.
Tehdaskuvauksista pidin. Niistä tuli mieleeni Tommi Kinnusen Pintti. Myös mainosalan muutosprosessi on uskottava. Kuitenkin teoksen ns. punainen lanka jäi minulta löytämättä. Kirjassa on paljon sinänsä kiinnostavaa havainnointia, toimintaa ja tarinointia, mutta lukijana jäin ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Ehkä syynä on se, että kaikki kirjan henkilöhahmot jäävät yksiuloitteisiksi, enkeleiksi, piruiksi, hulluiksi, kaltoin kohdelluiksi jne.
Teos sopinee parhaiten historiasta kiinnostuneille. Luulisin, että moni Syrjästäkatsojan tarinoista pitävä voisi myös viihtyä Siirilän Reklaamiprinssin seurassa.
Muuta: Olisi ollut kiinnostavaa, jos kirjan tapahtumia olisi valotettu eri näkökulmista. Olisiko toinen kertoja voinut olla Aino ja kolmas kenties mainosalan uusi tulokas Rand?
Vähän Suomi-filmimäinen tunnelmoiva kasvutarina 20-luvun Helsingissä. Hakee välillä vähän naamaahierovan selkeästi yhteyksiä nykyaikaan, ja fokus on välillä hakusessa koheltamisen keskellä, mutta ei aivan turha tarina.
Vaiheilin oliko tämä kolmosen vai nelosen arvoinen. Vaihteeksi vanhaa aikaa, lapsesta nuoreksi aikuiseksi kasvun kuvausta. Pidin mainosmaailmasta ja päähenkilöön oli osaltaan helppo samaistua, osaltaan tuntea sympatiaa. Erilainen ja siksi mukava lukukokemus!
Teos on kiinnostavimmillaan silloin, kun se kertoo Suomen ja maailman menon kehittymisestä mainosalan kautta. Sampo on tiettyyn rajaan asti juuri sopiva henkilö olemaan näiden tapahtumien keskiössä, sillä samalla kerrotaan myös hänen kasvutarinaansa, mutta jossain vaiheessa Sampon itsensä etsiminen muuttuu niin päättömäksi sekoiluksi (viimeisimpänä jonkinlaiseen neitsytkulttiin liittyminen), ettei se tunnu kuuluvan tähän teokseen. Yhdessä hetkessä ollaan melkein komiikan puolella, seuraavassa lasketaankin jo kellariin hirttäytyneen isän ruumista alas katosta.
Sampon kasvukipujen rinnalla kerrotaan todella raskasta tarinaa Sampon perheen ongelmista (vanhempien onneton avioliitto, äidin masennus ja katoaminen ja lopulta isän itsemurha), mutta kaikki tämä tuntuu kulkevan mukana kuin itsekseen jonkinlaisena vähemmän merkittävänä sivujuonteena.
En aina tiennyt, millä vakavuuden asteella tarinaan tulisi suhtautua, ja missä tämän kirjan fokus lopulta oli - sinänsä kiehtovassa historian kuvauksessa, vai Sampon holtittomissa yrityksissä löytää oma paikkansa maailmassa.
This entire review has been hidden because of spoilers.