"Ei, Valpuri ajatteli. Ajatus oli kirkas ja korvensi häntä aivan kuin hänen sydämensä tilalla olisi ollut tulusraudalla isketty kipinä, joka roihahti liekkiin kohdatessaan kuivan sytykkeen. Hän ei voisi antaa periksi, ei antautua, ei heittäytyä taas kerran miesten armoille. Valpuri ei aikonut joutua taas käräjille kuulusteltavaksi eikä rangaistavaksi piiskalla, hirttoköydellä tai pyövelin kirveellä."
On vuosi 1635. Noidaksi epäilty nainen Valpuri Kinni heitetään Turun Aurajokeen. Vesikokeella halutaan varmistua siitä, onko syytetty todella noita. Valpuri on kulkenut pitkän matkan Kuurinmaalta aina Ala-Satakunnan Liitsolaan saakka, mutta maailmassa ei tunnu olevan sellaista kolkkaa, jossa hän saisi elää rauhassa ilman noituussyytöksiä.
Valpuri osaa lukea loitsut ja parantaa yrteillä ihmisten ja karjan vaivat, mutta kirkonmiehet, kaupunkilaiset ja maaseudun väki näkee hänessä vain syntisen naisen, jonka paholainen on viekoitellut luonnottomiin tekoihin. 1600-luvulla maleficium on synti, ja noituus rikos, josta rangaistaan kuolemalla.
Punainen noita on 1600-luvulla eläneen todellisen henkilön, liitsolalaisen Valpuri Kinnin, tarina. Eri arkistolähteitä löytyneistä yksityiskohdista piirtyy kuva itsepäisestä, sanavalmiista ja omalaatuisesta naisesta, joka ei sopeudu rooliinsa.
3,5 tähteä. Vahvasti historiallisten dokumenttien pohjalta kirjoitettu tarina Valpuri Kinnistä/Kynistä, joka on yksi Suomen noitavainojen tunnetuimmista uhreista. Valpurin elämää seurataan 1600-luvun alkupuolelta puolivälin yli. Tarinassa kuvataan hyvin kirkon ja juorujen valtaa sekä ennakkoluuloja ja vihaa niitä naisia kohtaan, jotka valitsevat itse elämänpolkunsa. Historialliset faktat on tarkistettu, ja maailma on sen vuoksi uskottava. Pohdin kuitenkin, onko tässä nojattu lähteisiin liikaa: lukijalle selitettiin asioita nykypäivän näkökulmasta, ja myös Valpurin ajatukset tuntuivat tulevan 2000-luvulta käsin. Toki hän on ollut edistyksellinen nainen omana aikanaan, mutta tämä nykyajan tuntu vähensi tekstin imua ja kerronta jäi etäiseksi. Olisin halunnut tuntea enemmän, kun luin vesikokeesta ja ruumiillisista rangaistuksista, mutta ne jäivät hieman kliinisen kuvauksen tasolle. Luin tämän pohjaksi omaan projektiini, jossa seikkailee toinen historian noita, ja tämän teoksen miljöön kuvaus ja sanasto antoivat paljon.
Äärimmäisen kiinnostava ja äärimmäisen turhauttava fiktiivinen elämänkerta. Teos on kirjoitettu kauniisti ja on ilo lukea. Jouduin lukiessani kohtaamaan turhauttavan toden siitä millaista oli olla oppinut nainen 1600-luvulla. Kirkon patriarkaatin alla oleva parantajanainen ei vain voinut voittaa, teki hän mitä hyvänsä.
Kaikin puolin erinomainen lukukokemus, suosittelen!
Jotenkin odotukset oli todella korkeella, koska Valpurin tarina on todella kiinnostava ja siitä ois saanu varmasti loistavan romaanin. Tää ei kuitenkaan lunastanut odotuksia, jotenkin tuntu, että kerronta jäi vajaaks ja etenkin lopussa hypeltiin juonessa jopa sekavaan sävyyn. Henkilöt ei myöskään yhtään kasvanut tai kehittynyt kirjan mukana, eikä niiden tuntemuksia kuvattu juurikaan vaan oikeestaan homma pysy samana vähä tasapaksuna koko kirjan, vaikka miljöö välissä vaihtukin.
noituus ja noitavainot on niin mielenkiintonen asia siis miettikää että "noituutta harjoittavat" naiset vaan edusti vastarintaa ja itsenäisyyttä ja vaihtoehtosia yhteisöllisiä talouden muotoja ja ne vietiin käräjille ja poltettiin ja hukutettiin jotta saatais murrettua niitä elämäntyylejä ja ajatuksia jotka ei sovi kapitalistiseen talousjärjestelmään siis olin jatkuvasti nii turhautunu tätä lukiessa
Odotin tältä enemmän. Mulle käy usein näin historiallisten romaanien kanssa, mutta tämäkin oli liian hidastempoinen, yksitoikkoinen ja itseään toistava. Äänikirjan lukijan tasainen tulkinta ei ainakaan elävöittänyt tarinaa yhtään. Tuntuu, että kaikki Valpurin elämän kiinnostavimmat vaiheet ohitettiin nopeasti ja esim. Tukholmassa vietettiin turhan kauan aikaa. Ja joo, tämä on (kirjailijan tulkinta) todellisen henkilön tarinasta, mutta varmasti jotain vapauksia olisi voinut ottaa, jotta tarina olisi vähän mukaansatempaavampi. Esittelyteksti vaan antaa kirjasta jännittävämmän kuvan. Se antaa myös olettaa, että noituutta käsiteltäisiin vähän syvällisemmin, mutta aika pintapuoliseksi se jäi.
" – Kuule, Valpuri, mitä ikinä tapahtuukaan, älä anna periksi, älä anna viedä sisuasi.
– Mitä sinä tarkoitat? Valpuri kysyi. - -
– Sanonpahan vain, hän aloitti, että monenlaiset miehet ja kirkkoherrat ja porvarit ovat meidän kaltaisiamme jahdanneet, mutta eivät he ymmärrä, mitä he tekevät, ja ehkä Jumala vielä antaa sen heille anteeksi. Ja jos ei anna, niin menkööt helvettiin jok'ikinen. Kirkkoherrat, piispat ja porvarit."
Mulle tuli jostain innostus lukea noidista ja parantajista kertovia kirjoja. Punainen noita osui aika lähelle sitä mitä hain, mutta ei ollut niin "cottagecore" kuin olisin halunnut! Teoksessa oli hyvä lukemisen imu ja kaunista kuvailua luonnosta, myös 1600-luvun elämä ja uskomukset tulivat tutuiksi. Jotain syvyyttä teos olisi kuitenkin kaivannut vielä lisää, ehkä päähenkilö ja muut hahmot jäivät kuitenkin hieman etäisiksi.
Tosi kahtiajakautuneet fiilikset tän kirjan suhteen. Kerronta, luonto, historia upeaa, mutta toisaalta käsittämätön turhautumisen tunne ihan koko kirjan ajan. Miten hiton vaikeaa elämä on ollut 1600-luvulla ja etenkin naiselle, ja vieläpä ns. itselliselle naiselle joka ei suostu olemaan vain miesten käyttöesineeksi alistama. Kaiken hyvän vastapainoksi oli loputon määrä kurjuutta, väkivaltaa, eläinten kaltoinkohtelua jne jne jne. Oikeasti, en tiedä mitä ajatella tästä kirjasta. Mutta jättipä ainakin tunnejäljen. Ja hei, jokainen joka väittää että ennen kaikki oli paremmin, niin EI OLLUT! Mä en tällä kertaa anna tälle tähtiä ollenkaan. Ei vaan pysty. Silti todella hienosti tartuttu Valpurin Kinniin ja tuotu hänen elämänsä tämän fiktiivisen elämäkerran myötä kaikkien luettavaksi. Keitä kiinnostaa muutoin Valpuri, niin kannattaa aloittaa vaikka tästä: https://www.geni.com/people/Valpuri-K...
Jenna Kostetin Punainen noita kertoi 1600-luvulla oikeasti eläneestä Valpuri Kinnistä, joka sai useita eri tuomioita siitä, että hoiti ja paransi ihmisiä ja eläimiä. Parantaa sai virallisesti vain miehet, välskärit. Niitähän oli todella vähän, joten kansa tarvitsi itselleen hoitajia ja parantajia, samoin eläimet, ja niitä taitoja kehittyi sekä mies- että naispuolisille parantajille. Valitettavasti Valpuri Kinnin aikana noitavainot olivat pahimmillaan.
Noitavainon kohteeksi joutuneet ihmiset saivat erilaisia tuomioita, joista on jäänyt oikeudenpöytäkirjoja. Valpuri Kinni upotettiin jopa Aura-jokeen, mutta nousi sieltä ylös. Jos hän olisi jäänyt pohjalle, hän ei olisi ollut noita. Elämänhalu ja uimataito pelastivat. Siispä hän oli noita.
Tuntuu ehkä vähän epäreilulta antaa vain kaksi tähteä, koska oli tässä hyviäkin puolia. Kirjan tarina ja aihe olivat kiinnostavia. Itselleni tämä jäi kuitenkin valjuksi, koska kerronnassa tuli vastaan niin paljon häiritseviä elementtejä. Kerronta oli itselleni usein liian toteavaa: kerrottiin miten asiat ovat, eikä näytetty sitä esimerkiksi hahmojen toiminnan kautta. Kirjassa oli myös paljon toisteisuutta. Lisäksi itseäni häiritsi tapa, jolla historiallisia faktoja tuotiin esiin. Tuntui, että nykylukijoille piti selittää paljon asioita, mutta sitä ei osattu tehdä kerrontaan luontevasti istuvalla tavalla. Ja varmasti monelle lukijalle selitykset olivatkin tarpeen, itselleni monet faktat olivat tuttuja, joten ehkä en ollut täysin kohderyhmää.
Koskettava ja feministinen teos. On ihmeellistä miten Valpurin elinaikana naisen lääketieteellinen osaaminen ja empatia eläimiä kohtaan riittää noitasyytöksiin. Katon varmasti Turussa Aurajokea sekä Hämeenlinnassa linnan ja kirkon aluetta eri tavalla.
tää oli tosi tosi mielenkiintonen ja kivaa luettavaa! tykkäsin vilpurista päähenkilönä ja aidon ihmisen tarinan muuttaminen fiktioks on must aina cool konsepti
Jenna Kostetin tuore teos kuvaa tutkimustietoihin pohjautuen Suomen ehkä tunnetuimman noidan, Valpuri Kinnan (tai Kynin) elämää. Minkälaisia ihmisiä alettiin 1500-luvun Ruotsissa ja Suomessa nimittää noidiksi ja minkälaista toimintaa noituudeksi. Valpuri itse koki olevansa yrttien tuntija ja parantaja ja myös kristitty. Noidaksi nimitetyistä ihmisistä tuli yhteisöissä tapahtuneiden sairauksien, onnettomuuksien ja muiden murhenäytelmien syntipukkeja, ja heidän viattomista lauseistaan ("ei kannata lähteä ajamaan humalassa heikoille jäille") muotoutui ennustuksia ja kirouksia. Valpuri eli elämänsä, osin myös omasta halustaan, yhteisöjen laitamilla ja ulkopuolella. Kostetin teos on elävä ja ymmärtävä kuvaus Valpurista ja siitä ympäristöstä ja yhteisöstä, jossa hän eli.
Tässä on kaikki elementit kohdallaan: Historiallinen romaani Suomen 1600-luvusta, upea kansi ja vielä noitia.
Mut voi äh, ei niin ei. Yllätyshuono. Tai jos ei huono, niin ei hyväkään. Kerronta oli jotenkin puisevan yksitoikkoista. Noita-asiat pintapuolisia. Kuitenkin melko hyvä entry level kirja noituuteen ja kuinka he olivat lääketieteen ja feminismin edelläkävijöitä. Sopii hieman nuoremmille paremmin.
Herätti mukavasti sitä sisäistä raivoa mikä kytee aina, kun kyseessä on ihmisten, etenkin naisten, sortaminen kristinuskon nimessä. Sai tuntemaan olonsa vain kiitolliseksi siitä, ettei ole missään tekemisissä järjestäytyneen uskonnon kanssa.
Tarina kertoo todellisesta 1600-luvulla eläneestä henkilöstä, Valpuri Kinnistä, joka joutui käräjille noituudesta syytettynä useampaankin kertaan elämässään. Aika alkeellinen on ihmisten mieli ollut tuohon aikaan. Jos joku onnistuu yrteillä ja luonnon antimilla parantamaan kylän ihmisiä ja eläimiä, heti uskotaan henkilön olevan saatanan palvelija, noita, joka ansaitsee rangaistuksen. Kiitollisuus ei ole tullut mieleenkään säästetystä elämästä tai parannetusta vaivasta.
Ankeat ajat ja ihmisten empatian puute tulivat tarinassa hyvin esiin. Tarinan teki surulliseksi ja raa’aksi erityisesti eläinten kaltoinkohtelu ja ei Valpurinkaan elämä helppoa ollut narsisti veljen ja äkkipikaisen äidin kanssa, puhumattakaan ahdasmielisestä kyläyhteisöstä. Naisten yleinen huono asema 1600-luvulla toi lisä ankeutta elämään.
Kirjassa oli hieman turhaa toistoa, mutta kokonaisuutena se oli mielenkiintoinen ajankuvan tulkinta.
Oh, mikä teos! Mitä mainiointa historiallista kuvausta Valpuri Kinnistä ja 1600-luvun elämänkulusta ja noitavainoista, tutkimustietoon perustuen. Ehkä nykypäivän uushenkisten noitapiirifiilistelyiden ja manifestointien äärellä tämä kirja vaikuttaa tylsältä, kun ei olekaan loitsuja ja sen sellaista mystistä henkisyyttä. Mutta henkilökohtaisesti tämä oli erittäin kiehtova. Feministinen, ajankuvaa avaava ja kliseisesti sanottuna mukaansatempaava teos. 1600-luvun Turku, sosiaaliset hierarkiat (niin perheet kuin kirkko/kansa ja säädyt), luonto ja yrtit sekä esimerkiksi suhtautuminen eläimiin menneenä aikana (radikaalia kouluttaa eläimiä lempeydellä eikä lyömisellä...) olivat kiinnostavia. Ihailen Jenna Kostetin kykyä kertoa histoiallista tarinaa niin uskottavasti. Näkyy siispä mielestäni tekstissä hänen asiantuntemus ja paneutuminen aiheeseen. Upea kansi mainittava myös.
Historiallisiin lähteisiin perustuva kertomus Valpurista, naisesta, jota aikalaiset kutsuvat joko noidaksi tai parantajaksi, kumpi nyt sattuu omaan suuhun ja mielikuviin paremmin sopimaan. Pidin erittäin paljon aikalaiskuvauksesta ja siitä, miten tunnistin kertomuksessa mainittuja paikkoja, joten pystyin oikeasti kuvittelemaan elämää tarinassa. Matkakuvaukset muuttuivat elävimmiksi ja kirjan lukemisen jälkeen teki mieli mennä kartasta vielä katsomaan ja vertailemaan etäisyyksiä. Ahdistava tunne siitä, miten Valpuria, hänen äitiään ja muita naisia kohdeltiin tuohon aikaan vertautuu hyvin nykypäivään. Välillä oli vaikea lukea kohtia, joissa huokui tietämättömyys ja pelko tuntematonta kohtaan ja kuinka se vaikutti ihmisten toimintaan. Kuinka kirkko pyrki hallitsemaan ihmisten elämää ja miesten ja naisten välinen kuilu ammotti suuruuttaan. Rakastin kuitenkin Valpuria ja kuinka hän pysyi omana itsenään kaikesta huolimatta.
Punainen noita oli kirjapiirimme huhtikuun kirja – ja vei heti mukanaan. Kiinnostava ja mukaansatempaava lukukokemus, joka herätti monenlaisia ajatuksia. Kirja kertoo vahvasta naisesta 1600-luvun Suomessa, aikana jolloin poikkeavuus, itsenäisyys tai pelkkä erilaisuus saattoi riittää syyksi tulla leimatuksi noidaksi. Toisaalta oli hienoa huomata, että tällaisia rohkeita ja omanarvontuntoisia naisia on ollut olemassa aina – jopa silloinkin, kun sellaisena oleminen oli hengenvaarallista.
Samalla kirja oli pysäyttävä muistutus siitä, kuinka helposti yhteisö voi päättää totuuden jonkun puolesta. Miten epätoivoista on yrittää selittää, ettei ole syyllinen – kun syyttely ja tuomio on jo päätetty. Ahdistava ja surullisen ajankohtainen teema.
Kiinnostava historiallinen romaani oikeasta henkilöstä pitkälti arkistolähteisiin perustuen. Kostetin aiempaan vastaavalla tavalla syntyneeseen kirjaan Margaretan synti verrattuna historiallisten seikkojen kertominen tuntui tässä tarinassa luontevammalta. Juoni ei kuitenkaan ole yhtään niin jännittävä kuin mitä ehkä nimestä ja kuvauksesta toivoisi. Yliluonnollisia elementtejä ei ole mukana ja ylipäätään romaani on aikalailla vain dramatisoitu Valpuri Kinnin elämäntarina. Toki paljonhan siihen elämään on mahtunut kaikenlaista rajua meininkiä, joten ehkäpä kirja olisi ollut vetävämpi jännärinä tms.
Vaikuttava teos todellakin! Tämähän perustuu oikeaan historialliseen henkilöön Valpuri Kinniin, ja noudatteleekin melko tarkasti tämän elämänvaiheita. Punainen noita tarjoaa karua kuvausta elämästä 1600-luvun Suomessa sääty-yhteiskunnassa ja ottaa kantaa naisen asemaan. Toki myös noitien vainoaminen ja kirkon asema on tässä tosi vahvasti läsnä. Mielestäni aivan erinomainen teos ja toi myös naisten historiaa hyvin esiin: jos nainen pystyi samaan kuin mies tai enempään, hän oli automaattisesti noita. Historiallisen tiedon lisäksi tämä oli erittäin mukaansatempaavasti kirjoitettu ja juoni pujotteli hyvin tapahtumarikkaudesta ja rauhallisempiin jaksoihin. Iso suositus!
Tykkäsin kyllä tästä, herätti ajatuksia erityisesti naisten asemasta kyseisenä aikana ja jollain tavalla jotkut teemoista heijastelivat nykypäiväänkin. Olen todella kiinnostunut villiyrteistä (1600 -luvulla olisivat varmaan pitäneet minuakin noitana…), joten yrttien käytön kuvailu kirjassa oli myös mielenkiintoista. Ainut mikä häiritsi oli paikka paikoin turha toisto ja aiempien tapahtumien kertaaminen. Kirja ei ole erityisen pitkä ja tapahtumat muisti kyllä lukiessa hyvin, joten toistaminen alkoi jossain vaiheessa ärsyttää.
Kirja oli puhtaasti TYLSÄ. Kirjoitus oli hyvää ja aihepiiri mielenkiintoinen. Mutta. Käytännössä sama asia tapahtui uudelleen ja uudelleen, eri aikakautena, hieman eri tvistillä. Tähän pitäisi ehkä suhtautua historiikkina. Joita en taas normaalisti itse lue milloinkaan.. Lopussa kirja alkoi puuduttamaan ja piti vain luovuttaa ja silmäilin viimeiset n 50 sivua ja hosuin kirjan loppuun. Eli lähes dnf.
Tällä kirjalla on historiallista arvoa Valpuri Kinnin tarinan tuomisessa tähän päivään. Arvostan laajaa taustatyötä ja faktojentarkastusta. 1600-luvun alkupuolen miljööt, ihmisten elintavat ja kasveilla parantamisen keinot eivät ole helppoja kuvattavia. Tarina koukuttaa selvittämään, kuinka Valpurille käy. Jotkut Valpurin ajatukset erityisesti naisen asemasta tai eläinten kohtelusta vaikuttavat tosin liian moderneilta jopa aikanaan edistykselliselle noitanaiselle.
A really great book. The depiction of the 17th century is realistic, you can literally live with it. The feelings and thoughts of the people are described nicely. The history of Finland comes out well.
Punaisessa noidassa puhutteli etenkin historialliset yksityiskohdat, luonnonyrtit lääkekasveina ja kuinka Kostet kertoo Valpurin tarinan niin tyylillisesti kuin ajassa hyppien. Kokonaisuutena erinomainen romaani!
Mielenkiintoinen kirja, jota luki mielellään. Ainoastaan ihmisten yksiulotteinen pahuus ja pahantahtoisuus tuntuivat raskailta lukea, mistä syystä vain kolme tähteä.