”Kaikkialla ehdollistumme. Mutta muurin läpi tulee valonsäie.”
Tässä kirjassa menemme sisään ovesta, jonka päällä lukee ajattelu. Tavoitteena on päästä kiinni parempaan elämään, siis esimerkiksi yhteiseloon, rakkauteen tai tietoon, ja keinoihin varautua talven yli, ajattelun avustuksella.
Uudessa kirjassaan filosofi E. Saarinen jatkaa ajattelun ajattelun teeman syventämistä koskettaen keskeisiä inhimillisen olemisen kysymyksiä: kuinka sovittaa ajattelun ja tekemisen välinen jännite? Miksi käsitteet ovat samaan aikaan siunaus ja ansa? Miten voisimme kokea maailman välittömästi, tässä ja nyt? Mikä on olennaista, mikä harhaa ja pinnallista?”Mikään ei voi meitä ehdollistaa ja kuitenkin kaikkialla ehdollistumme. Käytännössä ehdollistumme tekemisissä, sovinnaisuuksissamme, rakenteissa jotka olemme rakentaneet ja keksineet suojaksemme. Nautintatekemisiemme ja viihdykkeiden vietteleminä.”Siksi ajattelun ajattelu. Siksi tämä kirja.
Trilogian toista osaa on luonnollisesti pakko verrata ensimmäiseen osaan. Näin tehdessäni huomaan, että minun oli vaikeampi päästä sisälle toiseen osaan, eikö minulla yhtä helposti lähtenyt kehkeytymään mielenkiintoisia ajatuskulkuja. Pidän kuitenkin kirjan viimeistä kolmannesta väkevänä päätöksenä.
Oliko kyse Armi Ratian kuulumisesta E.Saarisen viimeisen luennon heijasteisiin eli kelmuihin? Vai Bridge over troubled watersin kolmannesta säkeistöstä, jota Paul Simon ei olisi ilman bändiä kirjoittanut? Tämänkin kirjan kuuntelun aikana oli monessa kohtaa vaikea pysyä mukana, mutta senhän E.Saarinen juuri haluaa saada tapahtumaan: Että ajattelen ja ajattelen ajatteluani. Kyse on minusta. Kuitenkin vain kolme tähteä, koska matkan varrella oli vaikeita vaiheita.