Paluumatkalla

by Aino Huilaja

Kirpaisevan hauska seikkailu Euroopan teillä syvenee rehelliseksi kuvaukseksi omannäköisen elämän ja uran etsimisestä.

Pakettiautoon muuttanut entinen uraohjus on päätynyt lapsuutensa maisemiin keskelle Lapin jäätyneitä suomaita. Talvituntureiden syleilyssä on aikaa – ja myös pakko – etsiä elämälle uutta suuntaa.

Kun kevät koittaa, matkan on jatkuttava, mutta minne ja mitä se vaatii? Kiinnostaisiko työ somevaikuttajana vai paluu takaisin uutistoimitukseen? Vastaisiko myöntävästi tosi-tv-tarjoukseen? Ja kiperin kysymys kaikista: voiko nelikymppinen ihminen asua edelleen pakettiautossa?

Paluumatkalla on jatkoa Maikkarin uutisankkurin irtiotosta kertovalle Pakumatkalla-kirjalle.

Genres: Nonfiction, Audiobook, Travel

157 pages, Hardcover

Published October 1, 2023

Reviews

[Noora · Rating 2 out of 5]

Nyt sanon vähän rumasti, mutta mietin lukiessani moneen kertaan, miksi tämä kirja on ylipäätään kirjoitettu. Alun Lappi-osion jälkeen oli aivan liikaa metatekstiä, itsestäänselvien asioiden sanoittamista ja tyhjäkäyntiä. Ymmärrän toki, että korona-ajan loppupuolella ei välttämättä tapahdu paljoa ja pointti oli kertoa siitä, mitä tapahtui varsinaisen pakumatkan jälkeen. Olisin silti paljon mieluummin lukenut niistä paikoista, joissa Huilaja miehensä kanssa kävi ja mitä he siellä tekivät. Nyt kirjassa oli käytetty aikaa ja tilaa esimerkiksi sen selostamiseen, miten some ja puhelin vievät niiiiin paljon aikaa, voi kauhistus. Eiköhän tämä keskustelu ole käyty moneen kertaan viime vuosien aikana. Jos asia haluttiin välttämättä nostaa esille, sen olisi voinut tehdä yhdellä sivulauseella jotenkin, että "pakettiautossakin olen aivan liian kiinni puhelimessani" tai muuta vastaavaa. Nyt asiaa puitiin kappalekaupalla. Editoija olisi voinut olla jämptimpi ja kustantaja kaivaa jälkilöylyjen ytimen. Nyt jäi paljon potentiaalia saavuttamatta. Vai onko kyseessä vain ikuinen toisen kirjan kurimus?
Loppua kohden kirjassa oli enemmän juuri sitä kuvailua ja näyttämistä, mitä olisin kaivannut kirjalta kautta linjan.

[Rini · Rating 2 out of 5]

Huilajan tyyli kirjoittaa on helppolukuista ja mukavaa. Sisällöllisesti perus ok viihdettä.

[Katariina · Rating 3 out of 5]

Kuuntelin teoksen äänikirjana, kuten tein Huilajan esikoiskirjankin kohdalla. Pidän todella paljon hänen äänestään, ja siksi valitsin kuunnella kirjan. Huilaja kirjoittaa sujuvasti ja tekstiä on miellyttävää seurata myös luettuna. Kirjana Paluumatkalla ei mielestäni ole parempi tai huonompi kuin Pakumatkalla, mutta kiinnitin huomiota kohteiden äkillisiin vaihdoksiin. Muistelen, että Pakumatka olisi ollut selkeämmin päiväkirjamainen, jatkuva kertomus tien päältä. Paluumatkalla toi mieleen essee- tai kolumnikokoelman, johon on valittu vain tietyt kirjoitukset matkan varrelta.

[Niina · Rating 5 out of 5]

Voi että minä niin rakastan Ainon tyyliä kirjoittaa omasta elämästään. Ehkä myös siksi, että on virkistävää lukea välillä jotain mikä on totta, mutta silti tarinan muodossa. Vanlife kiinnostaa itseäni erittäin isosti ja toivoisin pääseväni joskus kokemaan saman vapauden tunteen hyvien ja huonojen puolien kera. Toivottavasti saamme taas pian lisää luettavaa Ainolta 🥰

[Taija · Rating 3 out of 5]

Olin kirjoittanut Huilajan esikoisesta, Pakumatkalla-kirjasta näin:

”Olisin tosi paljon halunnut tykätä tästä kirjasta, koska irtiotto oravanpyörästä ja Euroopan kiertely pakulla kuulostaa aivan ihanalta. Mutta ylimielinen ja negatiivinen yleisvire pilasi fiilikset heti alkumetreillä.”

sekä

”Kirjassa oli tosi vähän tekstiä itse matkasta, väliin oli ujutettu jos jonkinlaista muuta asiaa. Median ja entisen työpaikan kritisoimisen sijaan olisin halunnut lukea upeista Euroopan maisemista ja kaupungeista, matkaelämästä ja sen sattumuksista. ”

Nyt fiilikset tästä Paluumatka-kirjasta olivat vähän samat. Kirjoittaja ei enää ole ehkä aivan niin negatiivinen, mutta ärsyttävä hän on. Matkasta ja paluelämästä kerrotaan kovin vähän. Minulle jäi rahastuksen maku. Tekstiä ja sivuja oli tosi vähän (ehkä siihen läppäriin ei sittenkään riittänyt virtaa?) ja kirjassa promottiin myös Van Life -TV-sarjaa. Kirja on esineenä kaunis ja Huilajan puolison ottamat kuvat jälkeen huikean hienoja. Mutta itse tarina ei napannut mukaansa. Uskon, että reissussa olisi ollut enemmänkin kertomisen arvoisia sattumuksia.

Alun karusta mökkielämästä oli hauska lukea, sitä(kin) olisi voinut olla enemmän.

”Maailmassa kun vain on olemassa asioita, joita täytyy kuvata, vaikka kuvilla ei tekisi mitään. Ja noiden asioiden määrä tuntuu kasvaneen räjähdysmäisesti viime aikoina. Kivilaattojen lisäksi on kuvattava lounasannoksia, koiria, kakkupaloja, polkupyöriä, katuja ja rantoja, keikkoja, lakattuja kynsiä, kuuta, kevään ensimmäisiä kukkia, sukkia, varpaita, levynkansia, auringonlaskuja ja tietysti itseään. Eikä kuvista suurinta osaa ladata edes someen, saati että ne päätyisivät valokuva­albumeihin. Siellä ne ovat bitteinä jossakin unohdetulla kovalevyllä, jos sielläkään, eikä niiden ääreen palata koskaan. Ja silti me otamme lisää kuvia. Katselemme maailmaa puhelimemme ruudun läpi. Harva meistä käyttää enää edes kameraa.”

[Kaija · Rating 5 out of 5]

Lukijana Aino Huilaja.
Ylimääräinen tähti tuli lukijalle eli kirjailijalle itselleen, pidän hänen äänestään todella paljon. Vanlife-ohjelmasarjaa oli myös kiva katsella tv:stä ja kirjassa on siihen viittauksia. Kirjaan on poimittu joitakin matkakohteita ja tapahtumia sekä kotimaan osiota myös. Kirjassa kuvataan hienosti melkein jokaisen kokemia tuntemuksia parin vuoden takaa eräänä helmikuun aamuna. Kirjasta ei ole unohdettu itsekriittisyyttä ja toki huumorinpilkettä löytyy myös. Pariskunnan ja pienen koiran jatkosta olisi joskus kiva kuulla lisää.

[Katja Halonen · Rating 4 out of 5]

Kirja jatkaa siitä mihin Pakomatka jäätiin. Liikkuva elämäntapa on tullut pariskunnalle jäädäkseen. Kirjassa parasta olivat luonnon kuvaukset. Lapin kaamoksen sinisen hämärän voi kuvitella samoin kuin Sardinian turkoosinsinisen meren. Onneksi valokuvat olivat vasta lopussa niin mielikuvitukselle jäi tilaa.

[Mona · Rating 3 out of 5]

Siinä missä Pakumatkalla aiheutti reissu- ja seikkailukuumetta, oli hersyvän hauska ja riemastuttavan inspiroiva ja osuva, Paluumatkalla ollaan vähän vaisuja… niin kai siinä käy, kun seikkailusta tulee arkea. Kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen ja helppo. Huilajalla on hyvää pohdintaa ja lisäksi varsinkin Lapin erämaakämpästä oli ihana lukea. Parasta antia ovat Jerry Ylkäsen valokuvat, joita voisi olla enemmänkin 💕 suosittelen siis paperista versiota!

[Tiia · Rating 4 out of 5]

Little glimpse of van life, with not too much glamouring. Her writing is fun and refreshing. You easily understand why someone would choose van life when she describes empty beaches of Sardinia. But she does not polish the actual living that much either. Her second book and still enjoyable.

[Pia · Rating 5 out of 5]

Kirja tuntuu kotoisalta, sen seurassa viihtyy. Tulee kaipuu olla tien päällä tai pohjoisessa. Jälleen kirja osuu poikkeuksellisiin aikoihin ja tallentaa tuntoja, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Toivottavasti näitä kirjoja tulee lisää!

[Ellu Elina · Rating 4 out of 5]

3,5-4/5

[Päivi H · Rating 4 out of 5]

Helmet-lukuhaaste: 16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa

[sennikaani · Rating 3 out of 5]

Mukavaa, soljuvaa luettavaa!

Helmet-lukuhaaste 2023 20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla

[Tuuli - Korpimaan lukija · Rating 4 out of 5]

Mukavaa jutustelevaa kuunneltavaa.

[Heidi · Rating 2 out of 5]

Matkakirjoista tykkään, myös elämäntapamuutoskirjoista. Nämä Huilajan teokset ei tarkennu omaan makuuni, mutta ymmärrän suosionsa.

[Maarit Kaija · Rating 2 out of 5]

Jostain syystä oli vähän jatko-osan makua, vaikka oli toki uusiakin teemoja ja tietenkin maisemia mukana.

[Hansu · Rating 4 out of 5]

Aino Huilajan kirjat on ihania! Ne eivät ole mitään retkioppaita, vaan sisältävät paljon pohdintaa elämästä ja työstä ja tarjoavat kiinnostavia ajatuksia riippumatta lukijan retkeilyinnosta.

[SannaK · Rating 4 out of 5]

Kasvanut lähtemään - tunnistan.
Nopealukuinen ja pohdiskelevampi kuin ensimmäinen, sävyjä myös enemmän.
Vieläkö Ranssi-elämä jatkuu?

[Heidi · Rating 2 out of 5]

Pettymys. Tässä ei ollut samaa tunnelmaa kuin ensimmäisessä kirjassa.

[Anni · Rating 3 out of 5]

Viihdyin ja välillä nauroin, samastuin, ja mietin, miten kauniisti Huilaja puki sanoiksi tuttuja tunteita, kuten "lähtemiseen kasvamista".

[Max Bovellan · Rating 3 out of 5]

Mukavaa matkustuskuunneltavaa kuulokkeissa. Rentoa ja hyväntuulista tekstiä Huilajalta, voin suositella.

[Anu]

Ihan viihdyttävä ja kevyt kuunneltava. Ei ehkä yhtä ajatuksia herättävä kuin edeltäjänsä, mutta sopi hyvin lenkkiseuraksi.

[I · Rating 2 out of 5]

pettymys edelliseen kirjaan verrattuna. melko paljon jaarittelevaa ja tarpeettomalta tuntuvaa tekstiä. kaipasin enemmän matkakohteiden kuvailua.

[Virva Lehto · Rating 4 out of 5]

Odotin tämän kirjan lukemista, koska itseä kiinnostaa aihe. Tämä täydensi hyvin Ylellä esitettyä sarjaa Van life. Alku oli hieman tylsä, mutta yhdeltä istumalta kuitenkin luin tämän. Eikä yhtään vähentänyt kuumetta pakumatkailuun!

[Annika · Rating 4 out of 5]

Huilajan ensimmäinen kirja "Pakumatkalla" oli todella mukaansatempaava kuuntelukokemus kesän road tripillä, joten tälle kirjalle oli korkeat odotukset. Valitettavasti tämä teos tuntui paljon tylsemmältä ja lähti kunnolla käyntiin vasta puolivälissä.

Pisteet kuitenkin kauniista ja kuvailevasta kerronnasta. Lukijana Huilaja on miellyttävää kuunneltavaa.