Suurenmoinen epävire

by Aino Vähäpesola

Lämmin romaani elämän kauneudesta ja sen pyhistä hetkistä
Viivi on kustannustoimittaja, joka saa työstettäväkseen tietokirjan urkujen historiasta. Samaan aikaan hänen ystävänsä nukkuu hänen sohvallaan, Viivi tapaa kiinnostavan Manun ja tutustuu naapurin kuolemaa tekevään vanhaan rouvaan. Vaikka kaikki ei ole täydellistä, valo läpäisee arjen.
Urkujen sointi muuttuu, kun tila täyttyy ihmisten lämmöllä – syntyy epävire, joka tekee kaikesta kiinnostavampaa, kuten elämässä yleensäkin.
Aino Vähäpesola kuvaa odotetussa toisessa romaanissaan kartturin tarkkuudella yksityiskohtia, niitä pyhiä pieniä hetkiä, jotka tekevät aivan tavallisesta elämästä loisteliaan kaunista.

Genres: Finnish Literature

247 pages, Hardcover

Published October 5, 2023

Reviews

[Lauri Linna · Rating 3 out of 5]

Vähäpesolan teksti on todella kaunista, tarkkaa ja herkkää. Tarina oli samoin kaunis, mutta tuntui sivuseikalta kerronnan rinnalla. Ehkä jokin jännite olisi tehnyt hyvää?

[Susa · Rating 5 out of 5]

Suurenmoinen epävire oli pikemminkin suurenmoisesti vireessä... Uskomattoman kaunis, hiljainen, eleetön ja viehättävä kirja, joka piti kuitenkin sisällään aivan kaiken. En olisi halunnut tämän loppuvan ikinä, sillä Aino Vähäpesolan tavassa nähdä ja havainnoida maailmaa ja kirjoittaa siitä on jotain niin kaunista, jatkuvia pieniä elämänmakuisia huomioita, joiden nauttimista olisin tahtonut jatkaa loppumattomiin. Todella, todella hieno.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Tässä oli jotain todella hienovaraista, rauhoittava tunnelma ja isoja ajatuksia tavallaan pienen arjen kautta kuvattuna.

[Tomi · Rating 4 out of 5]

Luin tätä kirjaa yli kuukauden, mikä olisi useimpien kirjojen kohdalla ollut kuolemantuomio. Vähäpesolan toisinkoiseen tällainen lukutahti tuntui kuitenkin sopivan: kyse on pienistä hetkistä ja huomioista, viipyilevästä tunnelmasta, ajan kulumisesta ja pienten asioiden isoista vaikutuksista. Hienosti viritetty ("heh") kirja. Pitänee lukea joskus uudelleen vähän paremmalla ajalla.

[Paula]

Luin tämän varmaan väärässä mielentilassa. Epävirettä tässä ei ole. Pinnan alla ei kupli mitään, ei ole ristiriitoja eikä oivalluksia, ei roson rosoa missään! Vain tasaisena soljuvaa yksityiskohtaista kuvausta päähenkilön (kustannustoimittaja) arkielämästä. Urkukirja kuulosti kyllä aidosti kiinnostavalta.

[Ville Verkkapuro]

Forever reading every word written by Aino Vähäpesola as she is an absolute legend.
This was very recognisably Vähäpesola yet something completely new.
Everyone will read this through their own lens and get a unique experience, so please read it and please share what you think.

[Nelli · Rating 3 out of 5]

Pointti on se että mä tiedän että mun elämässä on huvittava aspekti. Mutta ei se mua itseäni naurata. Jos kuitenkin osaisin kertoa kaikesta hauskasti niin ihmiset voisi nauraa niille jutuille mun puolesta. Se nauru tarttuisi muhunkin. Ähkisin lauseiden välissä. Mutta ei muiden vastuulla ole nauraa mua jotenkin ehjäksi tai jotain.

Tää oli tosi kiva lukukokemus – arkinen ja realistinen, ja just sillä tavalla kaunis. Pidin kirjoitustyylistä. Varsinaisesti mitään isompaa ei oikein tapahtunut, mikä tekee arvostelusta vähän vaikeaa, mutta samalla oli tavallaan ihanan virkistävää, ettei ollut draamaa, tavallista elämää vaan.

[Alina Mikkola · Rating 5 out of 5]

Tää oli niin herkkä ja hieno kirja. Samaan aikaan pieni ja iso, puhutteleva ja arkinen. Rakastan Vähäpesolan kirkasta ja tarkkaa kieltä. Onnenkissa oli mulle jotenkin järisyttäväkin lukukokemus, tää oli ehkä enemmän sellainen haikea ja herkkä tuokio, mut se tunnelma oli niin vahvana alusta loppuun tässäkin kirjassa. Nyyh

[Emilia · Rating 4 out of 5]

Todella kaunista ja tarkkaan harkittua tekstiä. Kaunokirjallisesti hieno teos ihan tavallisista arkipäivistä, joiden aikana ei tapahdu mitään niin kovin ihmeellistä, mutta silti paljon yksittäiselle ihmiselle merkittävää.

[T · Rating 3 out of 5]

pari henkilöhahmoa jäi melko pintapuolisiksi,oli silti ihan lukemisen arvonen, kivasti kirjotettu. esikoisromaani hittas lujempaa.

[Karhubear · Rating 4 out of 5]

ihanan rauhallisesti rytmitetty arkista onnellisuutta kuvaava kertomus.

"myöhemmin sanottiin, että sitä vain tiesi, vaikka tutustuminen oli haparoinnin ja jänistämisen maaperää. mikä tahansa voisi sittenkin tuntua virheeltä. jälkeenpäin, jos jotain seurasi, voisi sanoa, että kaikella oli ollut tarkoitus."

[Anni · Rating 2 out of 5]

Tylsä - tai sitten en vain ymmärtänyt tarinan vähäeleistä hienoutta.

[pihla · Rating 3 out of 5]

Samaan aikaan vähän mitäänsanomaton ja kuitenkin tarkkanäköinen ja lohdullinen arkisuudessaan. Paikoitellen todella kaunista kieltä.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Aino Vähäpesolan Suurenmoinen epävire herätti mielenkiintoa aiheensa puolesta: se kertoo urkujen historiaa käsittelevän tietokirjan kustannustoimittamisesta. Kirja-ala ei ole mitenkään tavaton aihe kirjallisuudessa, mutta näppituntumalta sanoisin, että kustannustoimittajat eivät ole aivan tavallisimpia päähenkilöitä lukemissani kirjoissa. Kirjailijoita toki näkee runsaammin.

Kirjan päähenkilö Viivi on nuori nainen, joka työskentelee kustantamolle freelance-kustannustoimittajana, joka on enemmän tai vähemmän erikoistunut tietokirjoihin. Nyt on työn alla laaja urkujen historiaa käsittelevä teos, jonka kustannustoimittamisessa riittää työmaata ja tapaamisia teosta kirjoittavan Johanneksen kanssa. Kotona pyörii ystävä Juuli, jonka kotona on tapahtunut vesivahinko ja välillä on vain saatava etäisyyttä miehestä ja miehen vanhemmista, joiden luokse perhe on paennut. Tuttavapiiriin kuuluu myös naapurin iäkäs rouva, jolle Viivi toimii toisinaan juttuseurana.

Tällaista pienehköä elämänpiiriä Suurenmoinen epävire kuvaa vähäeleisesti. Viivin pakko-oireita, keskusteluja, tutustumista uuteen ihmiseen, suhteen epävarmoja alkuvaiheita. Arkipäiväistä elämää, johon heijastelee eletty elämä ja sitä värittävät peruskokemukset. Viivin kohdalla sellainen on hyvin varhain kuollut äiti, jota Viivi ei koskaan oppinut itse tuntemaan.

Suurenmoisen epävireen aikana koetaan keskusteluja, tapaamisia ja ihmissuhteiden kehitystä, sellaista arkisen pienimuotoista ja kuitenkin kovin kiinnostavaa elettyä elämää. Se urkukirjakin etenee ja voisi kyllä olla ihan mielenkiintoista luettavaa. Tästäkin oppii kyllä yhtä jos toista uruista ja vähintään saa mielenkiintoisia langanpäitä, joista nykiä lisätietoja. Mainio kirja.

Ne katastrofit ja virheet, joita ei ollut tapahtunut mutta joita Viivi pelkäsi, imeytyivät spiraalina takaisin hänen sisäänsä, yksiselitteisesti kuin vesi lavuaarista, vähäpätöisiksi pieniksi täpliksi lukuisten eriväristen täplien joukkoon. Lyhyen hetken ajan liikkeen voima huimasi ja huojensi häntä.

[Liisa · Rating 3 out of 5]

Aino Vähäpesolan uutuus on täynnä arkea ja pyhyyttä, tai oikeastaan arjen pyhyyttä. Kirjan päähenkilö Viivi toimittaa kirjaa uruista, hyppää uuteen parisuhteeseen, kuvittelee kuollutta äitiään ja on tukena ystävälleen. Ja myös miettii elämää globaalien kriisien keskellä, maailman epävireisyyttä, sitä miten me “takerrutaan omiin juttuihimme viimeiseen saakka”. Suurenmoinen epävire tuskin jää tarinana mieleeni pitkäksi aikaa, mutta nautin sen kuuntelemisesta.

[Henbbbs · Rating 3 out of 5]

ei ehkä ihan suurenmoinen, mutta jonkinlainen epävire kuitenkin. en jotenkin päässyt sisään mihinkään. en hahmoihin en heidän elämiin, en mihinkään. jotain tästä puuttuu ihan kokonaan, jotain elämänmakuista ja horjuttavaa ja jännittävää. mutta lupaan lukea kaikki tulevat kirjat (pliis tarviin lisää) Vähäpesolalta maailman loppuun asti. En koe että tää oli mitenkään turha lukukokemus. Oli niitä pieniä arvokkaita hetkiä, kun jäin jumiin sisäänhengitykseen ja sydän vähän pakahtui.

[Tiina Mahlamäki · Rating 4 out of 5]

Vähäeleistä arjen kuvausta, jossa läsnä kuitenkin koko elämä.

[Essi Pailinna-Bertell · Rating 2 out of 5]

”Elämä hänessä jumitti kuin varpunen urkupillissä, ei päässyt siivilleen, vaimensi äänen, salpasi hengen.”

[Päivi H · Rating 3 out of 5]

Helmet-lukuhaaste: 39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta

[Johanna A. · Rating 4 out of 5]

4 ½ tähteä

[Tiina Ollikainen · Rating 5 out of 5]

Rakastin Onnenkissaa ja rakastan tätä. Ihanan arkinen, lakoninen ja sävyisä kerronta. Mitään erityistä ei tapahdu, ja silti tässä on koko elämä.

[Joonas · Rating 4 out of 5]

Ihan hirmu viehättävä kirja. Joku sano että musiikissa on tärkeää myös se, mitä siinä ei ole ja se sopii tähän kanssa.

[Suvituulia · Rating 4 out of 5]

Ihanan kevyt kuvaus arkisista asioista kauniisti. Hetkissä viivyttiin juuri sopivan kauan. Nautin 😊

[Emmi · Rating 5 out of 5]

ihana

[Kirsi Vatanen · Rating 4 out of 5]

Ihana löytö kirjaston best seller -hyllystä. Kerronta vei mennessään ja elämän isot ja pienet asiat kulkivat siinä mukana.

[Heli · Rating 2 out of 5]

Huoliteltua mutta yhdentekevää.

[Tiina · Rating 3 out of 5]

Todella kaunista kieltä ja oivaltavia kohtia, mutta erityisesti Manu jäi paperinohueksi ja tarina ei lunastanut alun lupauksia.

[Sami Eerola · Rating 3 out of 5]

Mitäänsanomaton romaani, joka oli lyhyt ja koin, että opin jotain uruista

[Siiri · Rating 5 out of 5]

vähän harmittaa, että luin tän tosi nopeasti, koska tässä oli niin monta kohtausta ja kappaletta, joiden kohdalle olisin voinut pysähtyä pidemmäksi aikaa. moni kohtaus tuntui tosi pehmeältä ja turvalliselta, ja oisin halunnut itse olla osa niitä. mutta kun jäin myöhemmin pohtimaan tätä kelaa niin tajusin, että mähän oon kokenut tälläsiä samankaltaisia tilanteita omassa elämässäni, mutta oon vaan unohtanut ne enkä oo osannut olla niistä kiitollinen. niin ehkä siksi tää tuntui tosi tutulta, haikealta, voimakkaalta ja paikoittain kipeeltäkin lukukokemukselta.
ainii ja!!! kirjotuksen rytmi ja huomiot oli upeita! palasin useesti takaspäin vaan todetakseni että olipa hienosti ilmaistu asia

[Leeni · Rating 3 out of 5]

Tässä meillä on kirja, jota oli todela miellyttävä lukea, mutta joka aiheet jäivät etäisiksi. Lukisin lisää Vähäpesolaa, jospa seuraavassa osassa olisi mua enemmän kiinnostavia aiheita. Kertojan havainnot maailmasta ovat moniaistisia, ja ylipäätään oli tosi viihdyttävää lukea Viivistä kokemassa maailmaa. Mutkattoman mukava romanssi, jonka arkisuus ei kuitenkaan tunnu tylsältä. Lue, jos haluat arkifiilistelyä kauniisti kirjoitettuna.