Arvon kissa kertoo suomalaisten rescue-kissojen elämästä 21 tositarinan kautta. Kirjan päähenkilöt ovat entisiä kodittomia kissoja, jotka pelastuivatja löysivät oman kotinsa rakastavan ihmisen luota.
Koskettavien tarinoiden kautta lukija pääsee seuraamaan aitiopaikalta kuinka selviytymistaistelu muuttuu toivoksi ja yksinäisyys rakkaudeksi. Arvon kissa kietoo yhteen kissojen pelastajien, adoptoijien ja kissojen tarinat yksityiskohtaisesti ja elämänmakuisesti.
Kirjailija Heli Mäenpään missiona on herättää empatiaa ja arvostusta kissoja kohtaan, mutta myös lisätä tietoa ja viihdyttää lukijoitaan. Heidi Strengell nostaa upeilla muotokuvillaan esiin jokaisen kissan oman persoonan.
Tämän kirjan luettuasi katsot kissoja uusin silmin.
Tämä on todella tärkeä kirja. Kissoja arvostetaan Suomessa edelleen aivan liian vähän ja tämä kirja osoittaa sen. Onneksi kirjassa esiintyvillä kissoilla oli onnellinen tarina, mutta näin ei valitettavasti kaikkien kohdalla ole.
Tykkäsin isoista kuvista, niitä olisi toki saanut olla enemmän. Tarinat olivat mielenkiintoisia ja niitä oli kiva lukea aina silloin tällöin yksi kerrallaan, että ne jäisivät mieleen hieman paremmin. Tarinoiden välissä olisi voinut myös olla hieman triviaa termeistä, yhdistysten toiminnasta ynnä muusta asiasta, joita kirjassa mainittiin.
Tärkeä ja vaikuttava kirja. Parempaan elämään pelastettujen kissojen tarinat ja persoonat nostetaan keskiöön jokainen arvokkaana ja ainutlaatuisena. Jokaiseen lukuun on upotettu faktoja Suomen kissakriisistä, kissapopulaatioista ja kissan hyvinvoinnista, ja uutta tietoa riittää jopa itseni kaltaiselle (joskin vasta pari vuotta aiheen parissa toimineelle) eläinsuojeluaktiiville.
Tarinat naurattavat, itkettävät, hellyttävät ja koskettavat. Eläväisellä kielellä tuodaan esille paitsi jokaisen kissan yksilöllistä luonnetta, myös kissoja yhdistäviä piirteitä - ja kielellä luodaan kissalle arvoa viittaamalla tähän "hänenä". Heidi Strengellin upeat muotokuvat kissoista antavat heidän kohtaloilleen kasvot.
Heli Mäenpää on onnistunut löytämään osaavia, asialleen omistautuneita haastateltavia eläinsuojelutoimijoista, kissojensa erityisyyden tunnistavia uusia omistajia ja ilmeisesti jopa katumapäälle tulleita entisiä omistajia tai populaatioiden ylläpitäjiä - tärkeä näkökulma tämäkin. Joka tapauksessa kunkin kissan tarina herää eloon tässä kirjassa, josta toivoisin ihmisten lukevan edes viimeisen luvun - vaikka kissojen tarinoiden kautta viesti vasta löytänee perille.
Arvon kissa on kirja, jota suosittelisin kaikille eläinten ystäville. Kirja on puolustuspuhe kissojen arvolle tuntevina, elävinä olentoina, jotka eivät ole vain esineitä, kuten ne valitettavasti lain silmissä nähdään. Heli Mäenpää on tehnyt valinnan kutsua kissoja kirjassaan pronomineilla hän ja he - mielestäni perustellusti.
Kirja kertoo koskettavasti monen kissayksilön tarinan hylätystä lemmikistä tai populaatiokissasta rakkaaksi perheenjäseneksi. Samalla se antaa tietoa ja herättelee tietämättömän lukijansa populaatiokissojen tilanteeseen Suomessa. Moni ei ole tietoinen esimerkiksi siitä, että kissapopulaatioiden syntyyn vaikuttaa aina populaatiota ruokkiva ihminen, ja kissojen valvomatonta ulkoilua näkee puolustettavan yhä valitettavan usein. Arvon kissa tuo tiedon lukijalleen tunteisiin vetoavassa muodossa, sillä kirjan kissoista kerrotaan yksilöinä, joiden tarinaan on liitetty upea muotokuva kissasta. Kirjassa kissa ei ole vain kissa. Kissa on yksilö ja oma persoonansa. Se on kolmijalkainen Milla, populaation kantaemo Kirlia, pikkuaivojen hypoplasiaa sairastava Jiro, yksisilmäinen Iso-Allan tai sokea Mildred, joka on omalle ihmiselleen rakas ja tärkeä.
Arvon kissa on kirja, jonka soisin monen ihmisen lukevan. Eläinrakkauskaan kun ei ole tae siitä, että ihminen ymmärtää ja on tietoinen eläimen parhaasta.
Mukaansatempaava, koskettava, liikuttava, koukuttava. Kirja, joka jokaisen eläinten ystävän tai eläimistä pitävän pitää lukea. Teksti on sujuvaa ja ja tarinoissa pilkistää myös valo ja huumori.
Pelastettujen kissojen tarinoita, ihanaa lukea. Järkyttää ihmisten välinpitämättömyys - jos et pysty ottamaan kissaa mukaasi muuttaessasi, anna se jollekin tai ilmoita eläinsuojeluyhdistykseen. Julmaa jättää kissat kuolemaan hitaasti.
Hauska ja mieltälämmittävä. Kissavideoita kirjamuodossa, jotka valaisevat samalla Suomen villikissaongelmaa ja kissapopulaatioiden todellisia olosuhteita.
Ihana kirja tärkeästä, valitettavasti edelleen ajankohtaisesta aiheesta. Kissojen tarinat aina pelastustilanteesta loppuelämän kotiin saakka on kerrottu eläväisesti, hauskasti ja kutakin kissaa arvostaen. Tieto ja tarinat kietoutuvat taitavasti yhteen, ja kirjaa voi ymmärtää helposti nuorempikin lukija. Ainakin 11-vuotias serkkuni ahmaisi tämän päivässä ja tykkäsi kovin. Kirjan kuvatkin ovat vertaansa vailla. Leppoisa, hyvän mielen kirja, mutta samalla tärkeä puheenvuoro kissojen puolesta.
Ihana <3 Tää lisäsi niin paljon mun halua adoptoida aikuisena kissa, antaa jollekulle koti, mutta olen allerginen. :(( Tosi erilaisia tarinoita ja kissojen persoonat välittyi tästä jotenkin ihanasti, ja kuvat oli parhaita.
Suomalaisten rescue-kissojen selviytymistarinoita ihan järkyttävistä oloista. Kirja itkettää ja toisaalta myös naurattaa kissojen toilailujen ja muiden hauskojen yksityiskohtien kautta. Kirja puhuu kovaan ääneen luonnossa vapaana ulkoilevien kissojen kohtaamista vaaroista. Sanoman toivoisi kuuluvan maan joka kolkkaan. Ihminen osaa olla julma, typerä, ymmärtämättömyydellään tai pahoinvoinnillaan kissojen henkiä vaarantava otus. Surettaa niiden Nissinen puolesta, jotka olemme menettäneet ihmisen tekojen vuoksi. Suosittelen kaikille.
En voi ymmärtää, että miten ihmiset voivat olla noin saakelin tunteettomia ja kylmiä eläimiä kohtaan. Onneksi nämä kirjan kisut löysivät oman perheensä ❤️
Ok, mä oon itsekin tominu yli vuosikymmenen eläinsuojelussa. Se tässä on hyvää, että loukutus ja siihen liittyvät ihmisten tunteet ja tilanteet on tosi realistisia.
Mut sit kun kissoille aletaan antamaan ihmisen ”vuorosanoja”, ajatuksia ja tunteita, niin mennään mun mielestä vinoon. Tää on valitettavasti selkee suuntaus kaikissa eläinsuojeluasioihin keskittyvissä kirjoissa ja valitettavasti karkottaa just ne tyypit, keiden kaikista eniten pitäis eläinsuojeluun liittyviä kirjoja lukea. Et ihminen asettaa eläimelle tunteita ja ominaisuuksia omasta mielikuvituksestaan, omasta tulkinnastaan ”tää sanois näin, tää ajattelis näin” -meiningillä.
Oon myös ollut sijaiskotina kymmennille kissoille, ja tässä annettiin mun näkökulmasta aika romantisoitu kuva kesytysprosessista tai sijaiskotitoiminnasta ylipäätään. Tai sitten nää tän kirjan kissat on olleet poikkeuksellisen kesyjä jo lähtökohtasesti verrattuna siihen mitä pahoista populaatioista yleensä löytyy.
Kaikki kunnia Helille Helin tekemästä työstä, eläinsuojeluihmisiä ei voi koskaan olla liikaa. Se, että mä en pitänyt tästä kirjasta, ei tarkoita sitä, että en arvostaisi Helin tekemää työtä eläinsuojelun parissa.
3.5/5 Kirja on todella merkityksellinen ja avaa upealla ja raadollisella tavalla Suomen löytö/populaatiokissojen tilannetta. Juuri siitä syystä sen lukeminen olikin vaikeaa enkä kyennyt etenmään kuin maksimissaan kolme tarinaa kerrallaan kun tusin vain suurta vihaa ihmisten typeryyttä ja välinpitämättömyyttä kohtaan. Kissoja kohdellaan julmasti ja raa'asti maaseudulla, mikä ei ole itselleni välittynyt, sillä olen kasvanut hyvässä kaupunkiympäristössä, missä kaikki tutut kohtelevat eläimiään perheenjäseninä (niin kuin ne ovatkin).
Kirjan merkityksellisyydelle voisin antaa 6/5, mutta omat tunteeni ja kuvauksen raadollisuus ajavat arvosanani hieman alemmas.
Nimensä mukaisesti kirjassa kerrotaan tarinoita pelastetuista kissoista, jotka ovat onnekkaita saadessaan oman, huolehtivan kodin. Vaikka siinä sivussa kuvataan järkyttäviä kissapopulaatioiden elinolosuhteita, kirjasta jää kuitenkin päällimmäiseksi hyvä mieli siitä, että jotkut yksilöt ovat päässeet viettämään loppuelämäänsä paremmissa olosuhteissa. Hyvän mielen luettavaa / kuunneltavaa.