What do you think?
Rate this book
Penni Pähkinäsydän
Penni Pähkinäsydän - Tarinoita Tuulenpesän metsästä
Sydän on viisas, kun se on tulvillaan tarinoita!
Ennen kuin siipensä menettäneen Pennin seikkailu jatkuu, hän saa käsiinsä äitinsä kirjoittaman salaperäisen muistikirjan. Se tempaa hänet lapsuutensa tapahtumiin, jotka tuovat lohtua, jännitystä ja iloa yksinäiseen talveen.
Penni Pähkinäsydän rakastaa kirjoja, ja jokainen lukematon tarina kutkuttaa hänen vilkasta mielikuvitustaan. Kaikkein eniten maailmassa häntä kiehtoo Annelie Elemiina Äkkivuoren teos ”Tarinoita Tuulenpesän metsästä”, jota on pidetty visusti hänen ulottumattomissaan.
Kun äiti lähtee matkoille, Penni ei voi vastustaa kiusausta vaan avaa natisevat kannet ja alkaa ahmia elämänsä kauneimpia ja kauheimpia muistoja. Niihin liittyvät niin Pennin lapsuuden rakkaat viholliset Yrmylä ja Kotkale kuin viisas lelutoukka Rousku ja surullisen haalistunut peilipeikko, joka vain kaipasi piristystä. Kirjan sivuille on kerätty muistoja myös Pennin parhaista ystävistä. Mitä tapahtui, kun rouva Kuutamon leninki alkoi kummitella Viliinalle, ja miten kummassa Liana sai ympäripuhuttua äitinsä hankkimaan heille peräti kahdeksan nukkalukkia?
Jokainen tarina avartaa uteliaan keijun sydäntä ja valmistaa häntä tuleviin koitoksiin, juuri niin kuin äiti on toivonutkin…
”Penni Pähkinäsydän luki tietokirjojen lisäksi romaaneja, novelleja ja piirroskuvallisia tarinoita. Hän osasi ulkoa kaikki lukemansa runot ja esitti niitä vanhemmilleen ennen nukkumaanmenoa. Hän lauloi oppimiaan lauluja sukujuhlissa, vaikka hänen äänensä oli raastavan rupinen ja epävireinen. Penni oli myös itse hyvä tarinankertoja, sillä hän jätti kaikki tylsät, haukotusten täyttämät kohdat kokonaan pois. Eniten Penni kuitenkin rakasti kuulla vanhempiensa ja heidän ystäviensä edesottamuksista, ja kiinnostavin kirja koko maailmassa oli Annelien pöytälaatikossa…”
Ennen kuin siipensä menettäneen Pennin seikkailu jatkuu, hän saa käsiinsä äitinsä kirjoittaman salaperäisen muistikirjan. Se tempaa hänet lapsuutensa tapahtumiin, jotka tuovat lohtua, jännitystä ja iloa yksinäiseen talveen.
Penni Pähkinäsydän rakastaa kirjoja, ja jokainen lukematon tarina kutkuttaa hänen vilkasta mielikuvitustaan. Kaikkein eniten maailmassa häntä kiehtoo Annelie Elemiina Äkkivuoren teos ”Tarinoita Tuulenpesän metsästä”, jota on pidetty visusti hänen ulottumattomissaan.
Kun äiti lähtee matkoille, Penni ei voi vastustaa kiusausta vaan avaa natisevat kannet ja alkaa ahmia elämänsä kauneimpia ja kauheimpia muistoja. Niihin liittyvät niin Pennin lapsuuden rakkaat viholliset Yrmylä ja Kotkale kuin viisas lelutoukka Rousku ja surullisen haalistunut peilipeikko, joka vain kaipasi piristystä. Kirjan sivuille on kerätty muistoja myös Pennin parhaista ystävistä. Mitä tapahtui, kun rouva Kuutamon leninki alkoi kummitella Viliinalle, ja miten kummassa Liana sai ympäripuhuttua äitinsä hankkimaan heille peräti kahdeksan nukkalukkia?
Jokainen tarina avartaa uteliaan keijun sydäntä ja valmistaa häntä tuleviin koitoksiin, juuri niin kuin äiti on toivonutkin…
”Penni Pähkinäsydän luki tietokirjojen lisäksi romaaneja, novelleja ja piirroskuvallisia tarinoita. Hän osasi ulkoa kaikki lukemansa runot ja esitti niitä vanhemmilleen ennen nukkumaanmenoa. Hän lauloi oppimiaan lauluja sukujuhlissa, vaikka hänen äänensä oli raastavan rupinen ja epävireinen. Penni oli myös itse hyvä tarinankertoja, sillä hän jätti kaikki tylsät, haukotusten täyttämät kohdat kokonaan pois. Eniten Penni kuitenkin rakasti kuulla vanhempiensa ja heidän ystäviensä edesottamuksista, ja kiinnostavin kirja koko maailmassa oli Annelien pöytälaatikossa…”
- GenresFantasy
232 pages, Hardcover
Published October 3, 2023
1 person is currently reading
12 people want to read
About the author
Cristal Snow
6 books2 followersViihteen monitoimi-ihme Cristal Snow (s. 1975) tunnetaan muusikkona, ohjaajana, näyttelijänä, juontajana ja nyt myös lastenkirjailijana. Monipuolisesti lahjakas Snow on opiskellut kirjoittamista New Yorkissa ja tehnyt aikaisemmin mm. lasten näytelmiä. Kirjan kirjoittaminen on ollut hänen pitkäaikainen haaveensa, ja idea Penni Pähkinäsydämeen ja keijujen maailmaan syttyi jo viisitoista vuotta sitten.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 2 of 2 reviews
November 6, 2023
Penni Pähkinänsydän-kirjat ovat petollisia: luulet tarttuvasti kevyeen keijukirjaan, mutta matkan varrella huomaatkin, että tarina vie sinut pohtimaan elämän suurimpia kysymyksiä. Ja välillä mennään todella syvälle. Aivan huomaamatta. Mutta ylös noustaan. Silmät ehkä hieman kostuneena, mutta vino hymy huulilla ♥️
Tiedän, että Tuulenpesän kirjastossa ei saa huokailla ja siksi olenkin onnellinen, että luin tämän kirjan kotona. Ja sain huokailla, hymyillä ja hieman kyyneliäkin tirauttaa omassa rauhassa. Varsinkin "Hugon ja Halpertin hirveät häät" osui ja upposi tähän lukijaan. Voi luoja! Se kuvaus ystävyydestä ja siihen liittyvistä peloista 😍
Tämä kirja on suunnattu kaikenikäisille lukijoille ja se todella on niin. Aikuisena lukijana koin, että aikuisten tulisi myös lukea tämä kirja, jossa maailmaa katsotaan pääasiassa pienen keijulapsen silmin, mutta se saa aikuisenkin näkemään asian uudella tavalla. Ja uskon, että kaikkien meidän sisällä on keijulapsi, joka ihmettelee maailmanmenoa ❤️
Kati Vuorenton kuvitus täydentää upeasti kirjan tarinoita; pehmeällä, mutta samalla niin terävällä tyylillä. Eli täysin kirjan luonteeseen sopien 😍 Bravo! 👏🏻
Tiedän, että Tuulenpesän kirjastossa ei saa huokailla ja siksi olenkin onnellinen, että luin tämän kirjan kotona. Ja sain huokailla, hymyillä ja hieman kyyneliäkin tirauttaa omassa rauhassa. Varsinkin "Hugon ja Halpertin hirveät häät" osui ja upposi tähän lukijaan. Voi luoja! Se kuvaus ystävyydestä ja siihen liittyvistä peloista 😍
Tämä kirja on suunnattu kaikenikäisille lukijoille ja se todella on niin. Aikuisena lukijana koin, että aikuisten tulisi myös lukea tämä kirja, jossa maailmaa katsotaan pääasiassa pienen keijulapsen silmin, mutta se saa aikuisenkin näkemään asian uudella tavalla. Ja uskon, että kaikkien meidän sisällä on keijulapsi, joka ihmettelee maailmanmenoa ❤️
Kati Vuorenton kuvitus täydentää upeasti kirjan tarinoita; pehmeällä, mutta samalla niin terävällä tyylillä. Eli täysin kirjan luonteeseen sopien 😍 Bravo! 👏🏻
November 27, 2023
Tämä saattaa jäädä meiltä lukematta loppuun. Toistaiseksi emme ole lasteni kanssa kovinkaan vakuuttuneita. Saattaa johtua siitä, että emme ole lukeneet aiempia Penni Pähkinäsydän -kirjoja, en tiedä.
Tässä kerrotaan tarinoita Pennin lapsuudesta ja jatkuvasti ärsyttää se, että pienen lapsen ääni ei mielestäni ole ollenkaan uskottava tässä. Tulee vähän sellainen tunne, ettei kirjoittajalla ole kovinkaan paljon kokemusta lapsista. (En todellakaan tiedä Snow'sta mitään, joten tämä on vain minun subjektiivinen kokemukseni.) Esim. tässä Pennin on tarkoitus olla nelivuotias:
"...te olette tylsimyksiä ettekä ikinä leiki minun kanssani, Luette tylsiä uutisia tylsistä sanomalehdistä ja ällöttäviä pussailukirjojanne. Ja jos ette lue, niin sitten siivotaan ja pestään vaatteita, jotka likaantuvat kuitenkin uudelleen, tai tehdään pitkiä päiviä töitä, joita tarvitsee tehdä seuraavanakin päivänä. Onneksi minä olen vielä lapsi, sillä aikuisten elämä mahtaa olla uuvuttavaa!"
Olemme lukeneet neljä tai viisi lukua, ja tarinat eivät ole erityisemmin kiinnostaneet lapsiani. Minua itsäni ärsyttää se, että perhe-elämän kuvaukset ovat oudon vanhanaikaisia ja sukupuolinormatiivisia, jota en todellakaan olisi odottanut nykyaikaiselta kirjalta tai kyseiseltä kirjailijalta.
Esim:
"[Äiti:] -Niin kauan kuin minä ruokin tämän tilliäisen ja vaihdan hänen vaippansa, sinä et puutu siihen, mikä hänen ensimmäinen sanansa on, onko selvä?
Isä Pähkinäsydän kröhäisi ja suoristi nolona siipensä. Hän ei ollut kovin etevä lastenhoidollisissa asioissa, vaikka yrittikin näennäisesti Annelieta [äitiä] auttaa.
-Sinä tiedät, että minulla ei kerta kaikkiaan riitä taidot keijuvauvojen kakkoihin ja ruokintaan. Sottaan itseni ja lapsen, olipa kyseessä vaipat tai ruoka, isä puolusteli."
tai:
[Tässä Penni yrittää auttaa vanhempiaan löytämään sisäisen lapsensa:]
"Isä Pähkinäsydän pyyteli heti alkuun anteeksi ja yritti luistaa takaisin päivittäisiin työkiireisiinsä, ja Annelie oli kovin huolissaan hienon mekkonsa likaantumisesta sateessa, mutta Penni ei taipunut. ... Piirtäminenkään ei onnistunut vaan Annelie alkoi laatia värikynillä paperille uutta kakkureseptiä ja isä taikaprofessionaalisia kaavioita ja laskutoimenpiteitä." Plääh. 😕
Tässä kerrotaan tarinoita Pennin lapsuudesta ja jatkuvasti ärsyttää se, että pienen lapsen ääni ei mielestäni ole ollenkaan uskottava tässä. Tulee vähän sellainen tunne, ettei kirjoittajalla ole kovinkaan paljon kokemusta lapsista. (En todellakaan tiedä Snow'sta mitään, joten tämä on vain minun subjektiivinen kokemukseni.) Esim. tässä Pennin on tarkoitus olla nelivuotias:
"...te olette tylsimyksiä ettekä ikinä leiki minun kanssani, Luette tylsiä uutisia tylsistä sanomalehdistä ja ällöttäviä pussailukirjojanne. Ja jos ette lue, niin sitten siivotaan ja pestään vaatteita, jotka likaantuvat kuitenkin uudelleen, tai tehdään pitkiä päiviä töitä, joita tarvitsee tehdä seuraavanakin päivänä. Onneksi minä olen vielä lapsi, sillä aikuisten elämä mahtaa olla uuvuttavaa!"
Olemme lukeneet neljä tai viisi lukua, ja tarinat eivät ole erityisemmin kiinnostaneet lapsiani. Minua itsäni ärsyttää se, että perhe-elämän kuvaukset ovat oudon vanhanaikaisia ja sukupuolinormatiivisia, jota en todellakaan olisi odottanut nykyaikaiselta kirjalta tai kyseiseltä kirjailijalta.
Esim:
"[Äiti:] -Niin kauan kuin minä ruokin tämän tilliäisen ja vaihdan hänen vaippansa, sinä et puutu siihen, mikä hänen ensimmäinen sanansa on, onko selvä?
Isä Pähkinäsydän kröhäisi ja suoristi nolona siipensä. Hän ei ollut kovin etevä lastenhoidollisissa asioissa, vaikka yrittikin näennäisesti Annelieta [äitiä] auttaa.
-Sinä tiedät, että minulla ei kerta kaikkiaan riitä taidot keijuvauvojen kakkoihin ja ruokintaan. Sottaan itseni ja lapsen, olipa kyseessä vaipat tai ruoka, isä puolusteli."
tai:
[Tässä Penni yrittää auttaa vanhempiaan löytämään sisäisen lapsensa:]
"Isä Pähkinäsydän pyyteli heti alkuun anteeksi ja yritti luistaa takaisin päivittäisiin työkiireisiinsä, ja Annelie oli kovin huolissaan hienon mekkonsa likaantumisesta sateessa, mutta Penni ei taipunut. ... Piirtäminenkään ei onnistunut vaan Annelie alkoi laatia värikynillä paperille uutta kakkureseptiä ja isä taikaprofessionaalisia kaavioita ja laskutoimenpiteitä." Plääh. 😕
Displaying 1 - 2 of 2 reviews