Laupeudentyö

by Juha Siitonen

Upporikkaan amerikkalaissuvun vesa Elias Rackliff etsii merkitystä elämälleen. Eletään terrorisminvastaisen sodan, pahenevan opioidikriisin ja ilmastonmuutoksen aikaa. WTC-iskujen jälkimainingeissa Rackliff värväytyy armeijan erikoisjoukkoihin ja lähtee sotimaan Afganistaniin ja Irakiin. Sodan pauhu ja kauhu painavat ahdistuksen taka-alalle, mutta eksistentiaalinen tyhjyys ei täyty. Rackliff palaa siviiliin raskaassa lastissa, mieleltään murtuneena. Hän hylkää sukunsa rikkaudet ja vaeltaa Yhdysvaltoja ristiin rastiin löytämättä vastauksia. Lopulta rakkauden vuoksi tehty karmiva laupeudentyö sinetöi kohtalon ja tuo rauhan kidutetulle sielulle.

Laupeudentyö on syväluotaava ja piinaavan tarkka itsereflektio sekä hätkähdyttävä kuva 2000-luvun maailmasta. Romaanin juoni on vetävä, toiminta timantinkovaa ja teemat suuria – parhaiden amerikkalaisten kerrontaperinteiden tapaan.

566 pages, Hardcover

Published September 12, 2023

Reviews

[Eetu Karppanen · Rating 5 out of 5]

Vaikka teoksessa oli yli 500 sivua oli tämä sarjassa niitä kirjoja joita lukee pitkän matkaa mielellään. En oikein osaa edes kuvata miksi tämä resonoi, sillä tarinankerronnallisesti tämä oli jenkkiläinen tarina suomalaisesta suusta. Samalla se puhutteli, hahmon, tarinan ja tarinankerronnan kannalta hyvin. Kantoi ja otti mukaansa, vaikka aiheeksi korostuikin sotilaselämä ja sen vaikutukset. Toisaalta ehkä sotilaselämän motiivit olivat juuri niitä joihin oli helppo samaistua, vaikka sotilastoiminta ja aiheet eivät yleisesti ole kiinnostuksen kärkitasolla.

Kaikkinensa kovin miellyttävä kirja, vaikkakin vaikea ja puhutteleva. Luen ehdottomasti sen mitä kirjailijalta tulevaisuudessa tulee.

[Juha Kähkönen · Rating 4 out of 5]

Laupeudentyö on massiivisen vaikuttava esikoiskirja. Oikeastaan se on kolmekin kirjaa. Ensimmäistä osaa lukiessani mieleen tulivat vahvasti amerikkalaiset kirjailijat Jonathan Franzen, Paul Auster tai Ian McEwan (paitsi että hän ei ole amerikkalainen), ja heidän laajat elämänmittaiset minä ja perhe -romaaninsa. Tunnelma oli niin vahva, että välillä mietin, kuka romaanin on suomentanut, kunnes muistan, että tämähän on suomalainen romaani. En nyt kuitenkaan vielä nosta Laupeudentyötä aivan Austerin rinnalle, vaikka se pitikin minut otteessaan kannesta kanteen.

Toisessa osassa miljöö vaihtuu ja väistämättä mietin taas, kuinka kirjailija on hankkinut sotilaskokemuksensa, kunnes muistan että tämähän on suomalainen romaani. Se tuppaa välillä unohtumaan. Tarinan sisältö järkyttää, vaikka muistaakin, että tämähän on suomalainen romaani.

Ehkä sotilasuran jälkitrauma ei tekstistä riittävästi välity, vaikka ei sen olemassaoloa lukija epäilekään. Ehkä vika onkin minussa, ehkä etäännytän ahdistavuuden, kenties itsesuojelun vuoksi. Tunteettomuutta en tunnusta. Mitenkähän muut lukijat tämän kokevat, en ole tästä kirjasta päässyt vielä kenenkään kanssa keskustelemaan. Ehkä kyse onkin siitä, että kun päähenkilö on aktiivinen määrätietoinen toimija, lukijana koen, että hän hallitsee elämänsä kaikin tavoin muutenkin. Ajatukseni pomppaavat muistelemaan Sinuhen masennuskautta Kreetalla hänen menetettyään Mineansa, sen kuvausta, ja vaikka sen sen lukemisesta on kymmeniä vuosia, muistelen että uskottavasti olin mukana Sinuhen masennuksessa. Nyt minulle jää päähenkilön posttraumaattinen stressi jotenkin ulkokohtaiseksi. Ehkä vertailu on kohtuuton, etenkin kun aikaa näiden lukutapahtumien välillä yhtä paljon kuin nuorukaisella ja eläkeläisellä on ikäeroa.

Kolmannessa kirjassa siirrytään taas aivan erilaiseen maailmaan, omalla tavallaan organisoituneeseen kodittomien yhteisöön. Taas muistutin itselleni, että tämä on suomalainen romaani. Päähenkilöllä on jotain yhtäläisyyttä Aki Kaurimäen Kuolleet lehdet -elokuvasta tutussa Jim Jarmushin elokuvassa The Dead Don't Die metsässä samoilevan ja kiikarilla sivilisaatiota tiirailevan elämäntapa-asunnottoman pääsivuhenkilön kanssa, vaikkakaan ei ulkomuoto vaan kritiikki elämänmuotoamme kohtaan. Väistämätön loppuratkaisu, johon kirja ei vielä aivan lopu, on selvä, mutta miten se tulee, ei välttämättä ole niin selvää. Ja meneekö överiksi. Ilmastohuolen ja huolen maapallon tulevaisuudesta koin hieman irralliseksi romaanin ytimestä, vaikka se juoneen kytkeytyykin. Päähenkilön motiivit tai motiivittomuus jättää kysymyksen siitä, onko kysymys ilmastosta välittämisestä vai siitä ettei niin sanotulla normaalielämällä ole väliä.

Ensimmäinen ja viimeinen lause sulkevat ympyrän.
Tämä olisi hyvä kanditaatti esikoiskirjapalkintokisaan.
Kansi on varsin osuva.
Odotan innolla tekijän seuraavaa romaania.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Tämä oli hieno ja monella tavalla rankka sekä yllättävä suuri kertomus, todella vaikuttava teos! Pyhittääkö tarkoitus keinot, ja millainen hinta teoista jää maksettavaksi? Siinä meille kaikille ihmeteltåvää, ja kirja kysyy näitä hienosti.

[Jussi V · Rating 3 out of 5]

Varsin hyvä! Hurja tarina.

[Sami Eerola · Rating 5 out of 5]

Aivan sairas kirja, mutta kerronnallisesti todella hyvä ja tunteita herättävä. Luin ilman että tutustuin takakansitekstiin, joka spoilaa koko kirjan.