Jälkikuolema : Epämukavia ajatuksia holokaustikirjallisuudesta

by Katriina Huttunen

Holokausti ei mene ohi.

Viha ja syyllisyys ovat Euroopan yhteistä perintöä. Miten ymmärtää sitä mitä ei voi ymmärtää?

Jälkikuolema - epämukavia ajatuksia holokaustikirjallisuudesta sisältää esseitä kuolemansurumyönteisen kirjallisuustyöläisen hyllystä. Teoksessa katsotaan keskitysleirikirjallisuuden taakse ja annetaan puheenvuoro selviytymisestään selviytymättömille epäonnistujille, kompastellaan idän ja lännen holokaustin nimettömien uhrien nimissä ja luetaan vanhaa ja uutta kirjallisuutta Norjan juutalaisten likvidoinnista, Buchenwaldin tanskalaisista poliiseista, Auschwitzin Sonderkommandosta ja sotalapsenlapsen syyllisyydestä.

Jälkikuolema tarkastelee syyllisen moraalia, kansanmurhan muistamista ja tietoista unohtamista, vaikenemisen mekanismeja, välttämätöntä häpeää, vastuukysymyksiä ja suremisen tärkeyttä.

Katriina Huttunen (s. 1959) on pohjoismaisen kirjallisuuden suomentaja ja itsemurhasyyllisyyteen erikoistunut kuolemansurukirjailija.

Genres: Finnish Literature, Nonfiction

400 pages, Hardcover

Published October 1, 2023

About the author

Katriina Huttunen is a Finnish translator of Nordic languages and a writer.

Reviews

[Matti Karjalainen · Rating 3 out of 5]

Esseekokoelmassa "Jälkikuolema : Epämukavia ajatuksia holokaustikirjallisuudesta" (Tammi, 2023) kääntäjänäkin tutuksi tullut Katriina Huttunen käsittelee juutalaisten kansanmurhaa oman kirjahyllynsä välityksellä. Huttunen kokee, ettei hän ole kykeneväinen kirjoittamaan itse tapahtuneesta, vaan voi "kirjoittaa vain siitä mitä holokaustista on kirjoitettu ja miten sitä kirjallisuutta luen" (s. 11).

Näkökulmia holokaustiin tarjoilevat osin hyvinkin tunnetut nimet, Primo Levista Art Spiegelmaniin ja Rammstein-yhtyeeseen, mutta aihetta käsitellään myös tuntemattomammaksi jääneiden hahmojen ja tapahtumien kautta. En itse voinut sanoa tietäväni juuri mitään esimerkiksi norjalaisten hankalasta suhteesta kansanmurhaan.

Jossakin taustalla kulkee myös kirjailijan henkilökohtainen tragedia, tyttären itsemurha. "Toivo on surun vaarallisin vihollinen", Huttunen on kirjoittanut tyttärensä kuoleman jälkeen. Se osoittautuu mukalmaksi Tadeusz Borowskin (1922-1951) kirjaamasta ajatuksesta "toivo on holokaustin uhrin vaarallisin vihollinen" (s. 297). Entinen keskitysleirivanki Borowski päätyi hänkin itsemurhaan.

"Jälkikuolema" on raskas kirja teemojensa puolesta, eivätkä vyöryttävä esitystapa ja tekstin muotoilu päästä nekään lukijaa helpolla. Suosittelen kirjaa silti kaikille holokaustista kiinnostuneille. Neljäskään tähti ei kai olisi ollut vääryys.

[Iina Rahkola · Rating 3 out of 5]

Tämän kirjan ehdottomasti paras puoli on se, että se ei mässäile väkivallalla, eikä kerää huomiota keskitysleiriturismilla. Sen sijaan shokkiefekti tehdään tuomalla numerot todellisuuteen, ja tekemällä yksittäisestä numerosta yksilö. Näkökulman vaihtelu eri maiden vaihteleviin tapoihin käsitellä kirjoissaan holokaustia sai paikoin kuulijan hukkaamaan punaisen langan, mutta lopulta anekdootit muodostuivat osaksi isompaa kuvaa. Viimeinen essee, joka käsitteli Rammsteinin Deutchland - kappaletta oli ehdottomasti esseiden parhaimmistoa.
Äänikirjan kuuntelijan näkökulmasta oli toistuvasti tympeää, että saksan, norjan, ruotsin, ranskan ja tanskan kielillä olevat lauseet jätettiin kääntämättä. Mikä lienee ohjannut kustannustoimittajan kättä, kun hän on päättänyt, että saksankieliset pitkät lainaukset ovat yleistietoa, mutta latinankieliset sanonnat tulee kääntää.

[Sami Eerola · Rating 5 out of 5]

Todella hyvä kirja holokaustikirjallisuudesta ja erityisesti otsikossa mainituista epämukavista ajatuksista, jotka liittyvät holokaustin erilaisiin yksityiskohtiin, jotka vaikeuttavat myyttiä, että vain vakaumukselliset natsit olivat syyllisiä holokaustiin ja siitä selvinneet ovat erityislaatuisia ihmisiä

Koska tämä kirja on syvästi henkilökohtainen, en moiti sen kirjoittajan syvästi ateistista, nihilististä ja melkein ihmisvihamiellistä asennetta. Minusta kirjoittaja perustelee pitkin kirjaa aika hyvin miksi ajattelee kuten ajattelee. Itsekin olen ateisti, joten on virkistävää kuulla ettei holokausti ole sellainen tilanne, jossa "tarvitaan" Jumalaa. Kirjailijan teesi on itseasiassa että holokausti todistaa ettei jumalaa ole. Elämällä ei ole mitään tarkoitusta ja kaikki holokaustissa kuolleet, kuolivat turhaan ja sieltä selvinneet, selvisivät sattumalta. Holokausti on vain kauhistuttava esimerkki ihmisen pahuudesta. Ei mitään muuta

[Iira · Rating 4 out of 5]

Vaivaannuttavan kipeä, mutta juuri siten, kuten pitää. Hienoa, että käsitellään myös pohjoismaiden ja Suomen holokaustin aikaisia tapahtumia ja kohtaloita kattavasti. Hiukan listamaisuutta, lisäksi ihmettelin äänikirjassa sitä, miten jotkin vieraskieliset pitkähköt sitaatit oli jätetty kääntämättä kokonaan.