What do you think?
Rate this book
Yö on oranssi häkki
Yö on oranssi häkki on tiheän kaunis ja julma tarina rakkaudesta. Henri on valokuvaaja, yksinäinen kulkija, joka yrittää vahingoittaa kaikkia jottei itse vahingoittuisi. Anni on pienentänyt itsensä ensin näyttelijä-äidin ja sittemmin miehensä varjoon. Salaa hän kuitenkin uhmaa kumpaakin pakenemalla omaan yksityisyyteen.
Vähitellen Henrin ja Annin salaisuuksien esirippi vedetään auki ja he uskaltavat katsoa toisiaan silläkin uhalla, että se minkä he toisesta ja itsestään näkisivät, pelästyttäisi heitä. Lapsuuden kiintymys on muuttunut aikuisten vetovoimaksi, molempia haavoittavaksi rakkaudeksi.
Vähitellen Henrin ja Annin salaisuuksien esirippi vedetään auki ja he uskaltavat katsoa toisiaan silläkin uhalla, että se minkä he toisesta ja itsestään näkisivät, pelästyttäisi heitä. Lapsuuden kiintymys on muuttunut aikuisten vetovoimaksi, molempia haavoittavaksi rakkaudeksi.
- GenresFiction
112 pages, Hardcover
First published January 1, 2000
1 person is currently reading
5 people want to read
About the author
Riitta Jalonen
22 books16 followersRiitta Elisabet Jalonen is a Finnish writer who is a graduate of the Master of Arts degree from the University of Tampere. She is married to writer Olli Jalonen.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 3 of 3 reviews
August 24, 2014
Riitta Jalonen kävi kertomassa kirjailijan työstä äidinkielen tunnilla lukiossa. Muutama vuosi sen jälkeen ilmestyi pienoisromaani Yö on oranssi häkki, jonka muistan nähneeni myös kotimaisen kirjallisuuden oppiaineen lukulistoilla. Viime vuonna kuulin Jalosen kertovan puolestaan tuoreimmasta teoksestaan kirjallisuustapahtumassa, ja äskettäin sen hain vihdoin lainaksi. Samalla päätin lukea yhden aiemman teoksen kirjailijalta. Oli jo aikakin.
Jos arvio koskisi pelkästään kieltä, antaisin viisi tähteä. Kerronta on hyvin kuulasta ja pelkistettyä, mutta ei laisinkaan kolkolla tai luonnottomalla tavalla. Jo otsikosta voi arvata, että kieli on usein myös symbolista ja Jalonen mielestäni hallitsee hyvin tämän tehokeinon. Juoni ei polveile tai rönsyile, vaan kirjassa pikemmin viipyillään erilaisissa tunnelmissa kuin seurataan tapahtumien kulkua. Henkilögalleria on pieni eikä ketään kuvata kovin tarkasti, joten lukija saa rauhassa täydentää kokonaiskuvaa.
Jos arvio koskisi pelkästään kieltä, antaisin viisi tähteä. Kerronta on hyvin kuulasta ja pelkistettyä, mutta ei laisinkaan kolkolla tai luonnottomalla tavalla. Jo otsikosta voi arvata, että kieli on usein myös symbolista ja Jalonen mielestäni hallitsee hyvin tämän tehokeinon. Juoni ei polveile tai rönsyile, vaan kirjassa pikemmin viipyillään erilaisissa tunnelmissa kuin seurataan tapahtumien kulkua. Henkilögalleria on pieni eikä ketään kuvata kovin tarkasti, joten lukija saa rauhassa täydentää kokonaiskuvaa.
August 30, 2022
Jalonen on minulle uusi kirjailijatuttavuus, vaikka hän on todella paljon kirjoittanut, paljon monenlaista julkaissut kirjailija, palkittu kirjailija. Olisi pitänyt tulla lukulistalle jo vuosia sitten mutta on mennyt multa kaikki nämä vuodet ihan ohi.
Mutta ei mene ohi enää!!! Nyt on lukupinossa monen monta Jalosen teosta - ja vaikeus valita mistä aloittaa, niin monta kiinnostavaa teemaan, tarinaa.
Yö on oranssi häkki - teoksen valitsin, koska nimi on upea! Kuin itsessään runo - ja niin oli tavallaan kirjakin, kuin lyyrinen kuvaelma, juuri sitä lajityyppiä mitä rakastan.
Teoksen tekstiä, tunnelmaa kattoi alakulo, värit, jotka liudensivat tai terävöittivät kaikki tunteet ja sanat, alakulo tai jopa synkkyys teki tunteista ja henkilöistä liukuvia. Kieli oli ihanaa lyriikkaa puhdasta harkittua tekstin virtaa, henkilöt ärsyttäviä rikkinäisiä, jotenkin lähellä mutta etäisiä, kuin Jalonen olisi asettanut lukijan katsomaan maalaamaa kuvaa, maisemaa, naista, joka on asetettu ja asettautunut kaiken sivuun, mutta kuitenkin keskiöön, itsensä äitinsä miehensä rakastajansa.
Olin vaikuttunut miten upeasti Jalonen sanoittaa, miten kiinnostavasti, liikkuen mutta viipyillen kuljettaa tekstiä - virheetönntä ja vaivatonta. Ottaa tarinaan mukaan - vaikka henkilöt eivät olletkaan kovin kutsuvia.
Harvoin siteeraan kirjaan, mutta tämä : ”:vesi ei pysähdy paikalleen kuin paha olo, ei suru, ei ilo ja onnikaan, eikä mikään jää ihmiseen pysyvästi: muistot siirtyvät keskeltä reunalle, pudottautuvat syvälle tullakseen jonakin päivänä taas pintaan, ensimmäisiksi kaikista.”
” Olisin halunnut sanoa Henrille, että minun rakkauteni ei muutu koskaan vastakohdakseen, ettei sen aikamuoto ikina muutu.”
Itsellä on ollut jo pitkään kaipuu suomalsiin naiskirjailijoihin, Vartioon, Mikkolaan, Joenpeltoon, Parrakseen, Kaipaiseen, Suosalmeen, Manneriin, Kilpeen ja jotenkin Jalosessa oli jotain sellaista viime vuosisadan upeille naiskirjailijoilemme kuulunutta, heille ominaista, tekstiä ilman itsetehostusta, luottaen tekstiin kikkailemattomuuteen ja tuli jotenkin kotoisa, turvallinen olo, sillä ehkä sieltä, noiden kirjailijoiden joukosta löytyvät useat niistä teoksista, joihin aina palaan.
Suosittelen!
Mutta ei mene ohi enää!!! Nyt on lukupinossa monen monta Jalosen teosta - ja vaikeus valita mistä aloittaa, niin monta kiinnostavaa teemaan, tarinaa.
Yö on oranssi häkki - teoksen valitsin, koska nimi on upea! Kuin itsessään runo - ja niin oli tavallaan kirjakin, kuin lyyrinen kuvaelma, juuri sitä lajityyppiä mitä rakastan.
Teoksen tekstiä, tunnelmaa kattoi alakulo, värit, jotka liudensivat tai terävöittivät kaikki tunteet ja sanat, alakulo tai jopa synkkyys teki tunteista ja henkilöistä liukuvia. Kieli oli ihanaa lyriikkaa puhdasta harkittua tekstin virtaa, henkilöt ärsyttäviä rikkinäisiä, jotenkin lähellä mutta etäisiä, kuin Jalonen olisi asettanut lukijan katsomaan maalaamaa kuvaa, maisemaa, naista, joka on asetettu ja asettautunut kaiken sivuun, mutta kuitenkin keskiöön, itsensä äitinsä miehensä rakastajansa.
Olin vaikuttunut miten upeasti Jalonen sanoittaa, miten kiinnostavasti, liikkuen mutta viipyillen kuljettaa tekstiä - virheetönntä ja vaivatonta. Ottaa tarinaan mukaan - vaikka henkilöt eivät olletkaan kovin kutsuvia.
Harvoin siteeraan kirjaan, mutta tämä : ”:vesi ei pysähdy paikalleen kuin paha olo, ei suru, ei ilo ja onnikaan, eikä mikään jää ihmiseen pysyvästi: muistot siirtyvät keskeltä reunalle, pudottautuvat syvälle tullakseen jonakin päivänä taas pintaan, ensimmäisiksi kaikista.”
” Olisin halunnut sanoa Henrille, että minun rakkauteni ei muutu koskaan vastakohdakseen, ettei sen aikamuoto ikina muutu.”
Itsellä on ollut jo pitkään kaipuu suomalsiin naiskirjailijoihin, Vartioon, Mikkolaan, Joenpeltoon, Parrakseen, Kaipaiseen, Suosalmeen, Manneriin, Kilpeen ja jotenkin Jalosessa oli jotain sellaista viime vuosisadan upeille naiskirjailijoilemme kuulunutta, heille ominaista, tekstiä ilman itsetehostusta, luottaen tekstiin kikkailemattomuuteen ja tuli jotenkin kotoisa, turvallinen olo, sillä ehkä sieltä, noiden kirjailijoiden joukosta löytyvät useat niistä teoksista, joihin aina palaan.
Suosittelen!
October 16, 2007
The book tells the stories of Anni and Henri, who as kids went to school together. Now, as adults, Henri is a photographer and Anni lives in an unhappy marriage. They meet when Henri wants to take pictures of his old classmates. They have a brief affair that changes their lives. After reading this, all I can say once again is that parents can really make the lives of their kids terrible.
Displaying 1 - 3 of 3 reviews