Olen seurannut Maijan uraa ensimmäisestä Pitkä ihana leikki -levystä asti. Ostin sen, rakastuin ja kuuntelin melkein puhki. Itse asiassa ostin aina heti kaikki hänen uudet levynsä niin kauan kuin levyjä ylipäätään ostettiin. Maija on kaikkien aikojen lemppariartistini. Välillä on tullut muitakin suosikkeja, mutta Maija on ja pysyy.
Olen käynyt lukuisilla Maijan keikoilla vuosien ja vuosikymmenten saatossa, en muista kuinka monella. Olin mukana myös linnanpuistossa lämpimässä kesäyössä katsomassa Maijan ja Jennin keikan, jonka jälkeen Maija jäi tauolle, ja josta hän kirjassakin kertoo. Seuraava keikkalippu polttelee jo taskussa, sain sen joululahjaksi yhdessä tämän kirjan kanssa ❤️
”Aivan viimeinen keikkamme oli Turun linnan pihalla. Samana iltana esiintyi myös Jenni Vartiainen. Hän oli noussut supertähdeksi julkaistuaan upean Seili-levyn, ja oli itsestään selvää, että hän esiintyisi toisena, siis pääesiintyjän paikalla.
”Eikun mä haluan, että Maija on pääesiintyjä!” Jenni sanoi. ”Tämä on Maijan viimeinen keikka, mä en voi, en KEHTAA esiintyä tokana.”
”Tietenkin sä olet pääesiintyjä, höpsö”, sanoin liikuttuneena hänen kiltteydestään. ”Mutta: kiitos.”
Lauloimme lavalla yhdessä Totuutta ja tehtävää. Se oli hieno hetki.
Oman keikkamme jälkeen menimme koko bändi takahuoneena toimivaan konttiin. Olimme ensin jäykkinä omissa nurkissamme, sitten menimme halaamaan toisiamme ja purskahdimme kaikki itkuun. Oli helpottavaa itkeä. Olin uskomattoman väsynyt, ja kun ajattelin kaikkea sitä mitä olimme yhdessä tehneet ja miten se oli nyt ohi, sydämeen sattui. Nostimme useat maljat samppanjaa ja menimme sitten kuuntelemaan Jennin keikkaa. Lapset olivat mummolassa, ja meillä oli tarkoitus juhlia koko yö. Musiikki vyöryi kauniina, dramaattisena ja melodisena kesäillassa.”
Monet kirjassa kuvatut Maijan elämän ja uran vaiheet olivat entuudestaan tuttuja, olenhan seurannut häntä jo kauan. Hauska kuitenkin lukea näistä asioista Maijan itsensä kertomina. Kirjaan oli kivasti kerätty erilaisia tapahtumia ja käänteitä Maijan elämästä. Kieli oli suomen kielen ammattilaiselta maijamaisen taidokasta ja monipuolista. Sisältö kiinnostavaa ja sujuvaa. Pidin siitä, että kappaleet olivat lyhyitä ja napakasti nimettyjä.
”Usein sanotaan, että musiikki ja matematiikka liittyvät toisiinsa, mutta minusta parempi vertailukohta musiikille on lauseenjäsennys. Musiikin teoria, asteikot ja rytmit ovat loogisia ja säännöt eksakteja, mutta itse musiikki velloo vapaasti eikä taivu täsmällisesti sääntöihin. Myös kielioppisäännöt ovat likiarvo ja sopimus, johon orgaaninen ja analoginen kieli sullotaan selkeyden vuoksi. Lauseenjäsennyksessä onnistutaan antamaan sääntöjä ilmiölle, joka on todellisuudessa vapaa ja oikukas kuin itse luonto.”
Maijan lauluissa pidänkin erityisesti lyriikoista. Ne ovat älykkäitä, koskettavia, samaistuttavia. Suomen kieltä käytetään poikkeuksellisen upeasti.
”Suomen kieli on minun maailmani. En osaa tehdä lauluntekstejä muuta kuin suomeksi – Japani-projekti osoitti, että jollain tavalla osaan ne siitä sitten kääntää, mutta syntyprosessi tapahtuu suomeksi. Se on minun alitajuntani ja tunteideni kieli.
Joskus kuulee ihmettelyjä siitä, mikseivät useammat tai jopa kaikki suomenkieliset artistit vain vaihda kieltään englanniksi. Olemmeko me kaikki arkoja, pelokkaita tai kunnianhimottomia? Mutta ei kyse ole siitä. Kieli ei vaihdu toiseksi tuosta vain. Lauluntekstissä rytmi ja sanojen hahmo vaikuttaa kaikkeen. Kielessä on koko maailma.”
Maija on samaa ikäluokkaa kuin minä, hän kertoo (lauluissaan, mutta myös tässä kirjassa) minua koskettavista asioista.
”Mietin, tulisiko minusta puutarhaihminen. Sellainen, joka kertoo aina keväisin, kuinka ihanaa on työntää kädet multaan! Halusin olla sellainen, mutta kukkapenkkien rikkaruohot saivat minut lamaantumaan. Jätin puutarhanhoidon, mutta ripustin pyykkejä kesäiltaisin ulos takapihalle ja tunsin suurta onnea.”
Kirja alkaa Maijan lapsuudesta. Isovanhempienkin taustat käydään perusteellisesti läpi. Lapsuus Töölössä (Helsinki Maijan kotikaupunkina on kirjassa muutenkin vahvasti läsnä), innoittavia ja samanhenkisiä ystäviä Kallion ilmaisutaidon lukiossa (joista monet nykyään julkisuudesta tuttuja), palo olla rokkitähti. Maija kertoo suhteestaan Sami Aaltoseen ja vaikeasta erosta, sekä rakastumisesta nykyiseen aviomieheen Mikko Kososeen. Äitiyden ja rocktähteyden yhdistämisestä, väsymisestä, tauosta. Uudelleen tulemisesta, hallikeikoista, muuntautumiskyvystä.
Kirjassa on tietysti paljon musiikkibisneksestä ja biisien tekemisestä. Erilaisista sointukuvioista. Niistä en itse ymmärrä mitään, mutta niistäkin oli mielenkiintoista lukea.
Kirjaa lukiessa oli mukava kuunnella siinä mainittuja biisejä - niin Maijalta itseltään kuin Tarharyhmältä (itselle uusi tuttavuus, mutta ihastuin!) sekä Maijan ihailemilta artisteilta Janis Joplinista Madonnaan.