Onninno

by Stina Saari

Leikitäänkö?
Oletko ksin? Onninno on ennakkoluuloton runoteos joka haluaa kohdata lukijansa siellä minne kieli ei yllä.
Palkitun Stina Saaren odotettu toinen runoteos on ainutlaatuinen matka uneen ja onneen. Jos kieli ei ole riittävä ilmaisemaan asioita, sen voi purkaa osiinsa ja rakentaa niistä uusia, parempia sanoja ja merkityksiä. Saaren teoksessa levitetään tavuja, kirjaimia ja painomustetta ja kohdataan lukija kielen tuolla puolen. Arja Karhumaan graafinen suunnittelu täydentää Saaren villiä leikillisyyttä.

Genres: Poetry

128 pages, Hardcover

Published October 19, 2023

Reviews

[Elina Mäntylammi · Rating 5 out of 5]

Suloinen, tyylikäs, leikkisä, hassu. Onninno on onni ja ilo lukijalle, joka antaa sanojen, kirjainten ja puheen viedä mennessään.

Harvoin olen lukenut runokirjaa, joka on vapaa ahdistuksesta. Henriikka Tavin Esim. Esa oli sellainen, ja nyt tämä Stina Saaren uusimmainen.

Onninnon graafinen olemus, jonka on suunnitellut Arja Karhumaa, on osa runoutta - kokonaisuus on taideteos.

Jos teos saa lukijan leikittelemään sanoilla ja ajatuksilla, sekä hymyilemään hölmönä, on se tehnyt jotain perin ihanaa - lykännyt kyynisyyttä etäämmälle. Ah, runous!

[Laura Walin · Rating 5 out of 5]

Kävi niin, että rakastuin ihan yllättäen tähän kirjaan, jonka taisin poimia lukulistalle tuosta Goodreadsin feedistäni. Rakastuin niin, että kävin poikkeuksellisesti ostamassa kirjan ihan omaksi, ja poikkeuksellisesti olen jo useamman kerran palannut kirjan pariin. Aina se saa minut hyvälle tuulelle.

Mistä on siis kysymys? En oikein tiedä, jonkinlaisesta sanaperustaisesta, kirjan muotoon taitetusta kokonaistaideteoksesta kenties. Ehkä avantgardistisesta runoudesta? Elämästä, ja niistä pienestä onnen murusista, jotka ihminen onnistuu elämänsä varrella sen virrasta tavoittamaan. Ja vielä luonnoksista, luonnostelusta, valmiin täydellisyydestä. Luomisen prosessista.

Kirja on mustavalkoisten graafisten ja piirroselementtien sekä painetun ja käsinkirjoitetun tekstin mosaiikki, jossa (muun muassa) yhtä kirjainta vaille olevat sanat avaavat useita tulkintoja (kun puussa ymyillään, mitä se on?). Tällaista kirjaa lukiessani ymmärrän, mitä tarkoitetaan sillä että runouden avulla pääsee kurottamaan kielen tuolla puolen oleviin maailmoihin.

[Susa · Rating 5 out of 5]

Tällaisia kirjoja on vaikea merkitä luetuksi, sillä tämä ei ole teos, jota voisi varsinaisesti lukea läpi ja sitten luopua, vaan jokin sellainen, jonka tahtoisi kokea koko ajan uudelleen. Vähän eri sivulta, vähän uudesta kohdasta aloittaen, sana kerrallaan lukien. Ällistyttävän hieno.

[Ville Verkkapuro · Rating 5 out of 5]

This is what the world needs now.
Room for dreams, thoughts, imagination. An invitation to form your own meanings. A gentle call to find the sounds in silence.
What a beautiful book. All of its signs, all that is left out.
Poetry, space, grace.

[Aada Sevón · Rating 3 out of 5]

Söpö, leikittelevä, aivoja kutkutteleva runoteos. Teos on muodoltaan yllättävä ja moderni. Kirjassa on vähemmän tekstiä kuin mitä sen koko antaisi ymmärtää, teos etenee helposti ja siihen on mukava palata. Jään mutustelemaan tätä lukukokemusta <3.

[Leeni · Rating 2 out of 5]

Jälleen pääsin “yllättymään” siitä, että kokeileva runokirja oli mulle liian kokeilullinen xD Tällä on liuta loistavia arvioita, joten tämä on selkeästi monille ollut hyvä kokemus. Postaan tästä lähinnä siksi, koska runot tarvitsevat huomiota (vaikka olenkin ehkä väärä lukija varsinaisesti arvioimaan montaakaan runoteosta).

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Stina Saari voitti Tanssiva karhu -palkinnon esikoiskokoelmallaan Änimling, ja siksi päätyi aikoinaan minunkin lukulistalleni. Änimling on erinomainen, joten odotukset ovat korkealla uuden kokoelman suhteen. Onninno on jo päällisin puolin kiehtova: etukannessa ei lue mitään, kannet on vain koristeltu mustavalkoisin, graafisin kuvioin. Takakanteen on käsin kirjoitettu “En kyllä voi mitenkään tätä perustella sinänsä.” – lupaavaa!

Yksi runouden tehtävistä on toimia jonkinlaisena kirjallisuuden koelaboratoriona, jossa kehitellään kaikenlaista uutta ja omituista, joka sitten suodattuu laajemmin kirjallisuuteen ja kielenkäyttöön ja pitää osaltaan kieltä elävänä ja hengittävänä. Onninno on juuri tätä: se on ehtaa avantgardea, joka osaltaan hylkää kirjoitetun kielen. Onninnossa on aseemisia elementtejä: runoutta on myös runoilijan sormenjälki ja musta tahra sivulla (ja kiitokset sinne, minne kiitokset kuuluvat: Saaren lisäksi on syytä mainita kokoelman graafisesta suunnittelusta vastaava Arja Karhumaa).

Saari tekee Onninnon sivuilla monenlaista ovelaa. Yksi perustemppu on pudotella kirjaimia pois ja luoda siten tulkinnanvaraa. “Me istutaan täällä edelleen, ja ymyillään.” Kirjaimet myös vaihtuvat toisiin; sanat hajoavat, taipuvat, levittäytyvät. Kieli on plastista, liikkeessä; ei tarpeeksi, mutta sittenkin. “Mikä tahansa voi silti oll kaunokirjallisesti. Se / riippuu.” – ja vieressä hirsipuupeli.

Runojen minä kuulostaa paikoin lapselta; kyselee kuin uteluikäinen, on jotenkin naiivi, leikkisä. Toisaalta välillä jostain nousee toisenlaisiakin kulmia. “Harvoin puhutaan siitä, että miellyttäminen on pelkoreaktio. / Konteksti vaihtelee”. Jutteleva runominä yrittää saada yhteyttä ja kontaktia. Onko kieli siihen toimiva väline? Onko muutakaan?

Onneksi meillä on Stina Saaren kaltaisia uskaliaita kokeilijoita ja kustantamoja, joilla on kanttia julkaista jotain tällaista.

[Saana · Rating 4 out of 5]

AAaa aaA painomusteiset sormet nipistelee mua poskista. Sanat ja epäsanat vipeltää mun iholla käymättä ensin merkityksenvahvistusviranomaisen toimistolla, mikä on sinänsä lainvastaista mut kihelmöi niin kivasti

Luin ensin Stina Saaren esikoisen, Änimlingin. Se tarttui vimmaisesti kiinni kasvoista pakottaakseen mut keskittymään sanomaan, joka sen piti saada välitettyä mulle. Se suostutteli ja aneli, mutta mä en voinut auttaa, koska en ymmärtänyt 

Onninnon kanssa me ollaan sen sijaan vekkulissa yhteisymmärryksessä. Leikitään pehmeässä keväisessä nuoskalumessa ja sanojen järjestys ei oo niin tärkeä koska kaikki on selvää muutenkin

[Jani · Rating 5 out of 5]

Ruumiillista, vai pitäisikö sanoa materiaalista, runoutta. Arvosanaksi annan 4.x, joka jonain toisena päivänä pyöristyisi alaspäin, mutta tänään pyöristyy ylös viiteen tähteen. En väitä tietäväni, mitä teos "haluaa sanoa", mutta itselleni jäi heti lukemisen jälkeen päällimmäisimpänä mieleen se, miltä tuntuu, kun elää kirjoittajana käsinkirjoittamisen ja tietokonekirjoittamisen välillä, ja kuinka väline vaikuttaa tuotettuun kieleen.
Kaunis esine ja yhden lukukerran perusteella yksi lempirunokokoelmistani.

[Dani · Rating 4 out of 5]

Kiva leikki, vuoropuhelu kirjan kanssa. Sanat ja tavut jäävät välillä lukijan tulkittaviksi, onko sinusta tänään ”puussa ymyillään” hymyilyä vai lymyilyä? Kirjan ja lukijan suhteen syventyessä perusfontistakin tulee käsialaa ja tämä kirja jos mikä osoittaa, ettei nykyrunoutta tarvitse pelätä.

[Puurojohannes · Rating 4 out of 5]

vantgardist👍

[Laura · Rating 4 out of 5]

Viehättävä, omaääninen