What do you think?
Rate this book
Vallattomat viettelijät #4
Tessa, eli kuinka veret seisautetaan
Tervetuloa madame Tessan hoideltavaksi!
1750-luvun Skotlantiin sijoittuvassa romaanissa käytellään sujuvasti niin skalpellia kuin naisellisia avuja. Kuin tehty Outlander- ja Bridgerton-faneille!
Tessasta ei koskaan pitänyt tulla välskäriä. Silti hän on ajautunut harjoittamaan kirurgin ammattia salaa ja hankkinut jopa mainetta Edinburghin pimeillä kujilla. Kun hänen pakeilleen sitten könyää vankikarkuri Duncan musketinkuula kyljessään, Tessa päättää kursia salskean jakobiittikapinallisen kasaan ja suojella tätä punatakeilta. Mutta entä jos hänen onkin suojeltava läheisiään Duncanilta? Kapinalliset kaappaavat Tessan mukaan seikkailuun, jossa roiskuu veri ja räiskyy lempi – eikä edes kirurgin oma sydän ole turvassa.
1750-luvun Skotlantiin sijoittuvassa romaanissa käytellään sujuvasti niin skalpellia kuin naisellisia avuja. Kuin tehty Outlander- ja Bridgerton-faneille!
Tessasta ei koskaan pitänyt tulla välskäriä. Silti hän on ajautunut harjoittamaan kirurgin ammattia salaa ja hankkinut jopa mainetta Edinburghin pimeillä kujilla. Kun hänen pakeilleen sitten könyää vankikarkuri Duncan musketinkuula kyljessään, Tessa päättää kursia salskean jakobiittikapinallisen kasaan ja suojella tätä punatakeilta. Mutta entä jos hänen onkin suojeltava läheisiään Duncanilta? Kapinalliset kaappaavat Tessan mukaan seikkailuun, jossa roiskuu veri ja räiskyy lempi – eikä edes kirurgin oma sydän ole turvassa.
395 pages, Hardcover
First published June 17, 2024
About the author
Terhi Tarkiainen
9 books47 followersTerhi Tarkiainen on kotoisin Lappeenrannasta, sittemmin helsinkiläistynyt, mutta aina karjalainen. Koulutukseltaan hän on humanisti, kirjoittajana kujeileva humoristi ja omaleimainen historiallisen romaanin taituri. Monipuolinen kirjailija tunnetaan niin 1700-luvun brittineidoista kertovasta Vallattomat viettelijät -sarjasta kuin nyky-Suomeen sijoittuvasta Verta hampaissa -vampyyrisarjasta. Jo nuorena Tarkiainen ilmoitti haluavansa Kaari Utrioksi Kaari Utrion paikalle, aikuisena hän on tyytyväinen vain saadessaan seurata perässä.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 10 of 10 reviews
January 24, 2025
"Tessa asetti lyhdyn leikkauspöydän kulmalle ja meni hakemaan naulakosta kirurgin esiliinansa. Rinnuksiin kuivunut veri rapsahteli iloisesti hänen sitoessaan essun nauhat vyötäisilleen. 'Niin ja otan maksun mielellään etukäteen. Kuolleet eivät tahdo muistaa velkojaan.'"
Madame Tessa pyörittää Edinburghissa epävirallista välskärin vastaanottoa, jossa hän paikkailee, hoitaa ja huolehtii ihmisistä, joilla ei ole varaa tai mahdollisuuksia tavata virallisia, koulutuksen saaneita lääkäreitä. Kun, eräänä päivänä, Tessan kotipihalle ilmestyy englantilaisen vartijan luodista osuman saanut skotlantilainen jakobiittikarkuri, Tessa ajautuu mukaan seikkailuun täynnä juonia, verta, kommelluksia, menneisyyden aaveita ja himoa.
Tarkiaisen kirjat piristävät päivääni aina. Tessan kertomus sai minut hymilemään ja nauramaan, mutta ajoittain se myös järkytti minua ja sai minut kihisemään kiukusta. Vaikka Tarkiaisen historialliset romaanit ovat hauskoja ja täynnä menoa ja meininkiä, niissä käsitellään usein myös vakaviakin aiheita – tämän kirjan tapauksessa seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Ymmärrän, että jotakuta voisi tökkiä se, miten kirjassa heilahdellaan tunnelmasta toiseen, mutta itse, useampia Tarkiaisen teoksia lukeneena, olen jo tottunut hänen räiskyvään kirjoitustyyliinsä ja siihen, että voit hihitellä yhdellä sivulla ja seuraavalle päästessäsi olla hieman järkyttynyt. Pidän siitä, että hän herättää lukijassaan kaikenlaisia tunteita. Hänen kaikkia teoksiaan yhdistää myös se, että niiden hahmot ovat harvoin herttaisia tai täydellisen mukavia ihmisiä, vaan he kaikki ovat rosoisia ja tekevät paikoittain todella typeriä, jopa inhottaviakin, juttuja. Pidän myös tästä, koska mikään ei ole tylsempää kuin teos täynnä puhtoisia pulmusia, jotka ovat moraalisuudessaan jossain pyhimyksen tasolla.
Tessa ja Duncan, teoksen päähenkilöt, olivat molemmat todella hauskoja hahmoja. Pidin Tessan itsepäisyydestä ja siitä, miten hän osaa teeskennellä tarpeen tullen rohkeampaa kuin todella on. Monet luulevat hänen olevan kivikova ja vailla pelkoa, vaikka tosiasiassa hän tuntee pakokauhua ja hirvitystä kuin kuka tahansa. Nautin myös siitä, että vaikka hänen suuri unelmansa on auttaa ihmisiä ja parantaa heidän haavereitaan, hän ei ole kovinkaan pehmeä tai herttainen persoona paitsi niille, joita hän eniten rakastaa. Hänen uhrautuvaisuutensa menee välillä liiankin pitkälle, mutta niin menee myös hänen suojelevaisuutensa ja valmiutensa odottaa ihmisistä pahinta. Ottaen huomioon hänen taustatarinansa, kaikki hänen valintansa ja ennakko-oletuksensa käyvät kuitenkin järkeen, mikä on tärkeintä. Minun ei tarvitse aina olla samaa mieltä kuin hahmot joista luen, tärkeintä on, että ymmärrän miksi he päätyvät valintoihinsa. Esimerkiksi se, että Tessan tarina päättyi mielestäni tyydyttävällä tavalla. Pidin siitä, että
Duncan oli yhtä aikaa sekä todella hupaisa – hänen kuiva huumorinsa iski minuun – että todella surullinen hahmo. Hänen klaaninsa on hajalla, hän on menettänyt perheenjäseniä ja ystäviä taisteluille ja mestauksille, ja hän on joutunut olemaan pakosalla jo vuosia. Vankilassa, josta hän kirjan alussa pakenee, häntä kohdeltiin karmaisevalla tavalla, joka on jättänyt hänelle lukuisia fyysisiä sekä henkisiä arpia. Oli hauska seurata miten hänen suhteensa jakobiittiaatteeseen kehittyy kirjan edetessä ja hänen rakastuessaan Tessaan. Alussa, hän on Ainut kritiikkini Duncaniin liittyen oli se, että hänen vehkeensä jatkuva kuvailu jättimäiseksi ja uskomattoman kookkaaksi sai mielikuvitukseni laukkaamaan ja tuloksena oli mielikuva jostakin perin alienmaisesta ja tyystin epäinhimillisestä.
Duncanin ja Tessan suhde, kirjan keskeinen romanssi, alkoi hyvin rosoisesti Duncanin pamahtaessa Tessan puutarhaan ja Tessan kaivaessa luodin tämän kyljestä, mutta mikä Tarkiaisen romansseista nyt koskaan olisi edennyt siivosti ja helposti? He eivät ole suosikkiromanssini Tarkiaiselta, mutta pidin heistä silti ja halusin heidän pääsevän yli alun karmaisevista väärinkäsityksistä, jotka lietsoivat Tessan raivoa Duncania kohtaan. Lempisuhteeni kirjassa oli Tessan ja hänen kämppiksensä ja kumppaninsa Queenien ystävyys. En tiennyt, että Tessassa oli queerhahmoja ja -teemoja, ja tämän saaminen selville ilahdutti minua suunnattomasti. Tessan ja Queenien suhde oli minusta todella kaunis, koska se todellakin uhmaa perinteisiä määritelmiä ja nimityksiä. He ovat ystäviä, mutta he olivat aikanaan myös rakastavaisia ja he ovat kasvattaneet Jamieta yhdessä jo useamman vuoden. He ovat exiä, mutta satunnaisesti palaavat toistensa syliin ja he selvästi rakastavat toisiaan yhä, mutta eivät välttämättä perinteisen romanttisessa mielessä. He jakavat monivuotisen historian ja tuntevat toistensa pahimmat arvet ja pelot – Tessa oli . He eivät ole enää pari, mutta he eivät halua elää erossa toisistaan ja ovat keksineet tavan olla yhdessä joka on molemmille hyvä. Olisin toivonut loppua kohden hieman enemmän Queenieta (hän oli hauska hahmo, mutta jäi vähän etäiseksi) ja heidän suhteensa kuvausta, mutta jo ihan tällaisenaankin se oli minusta kovin koskettava, monitahoinen ja hieno suhde kahden queernaisen välillä.
Romaanin keskiössä on jakobiittiaate ja skotlantilaisten unelmat vapaudesta ja uudesta taistelusta englantilaisia kohtaan. Olen jossain määrin perillä Skotlannin historiasta, mutta kieltämättä jouduin googlailemaan jonkin verran varmistaakseni missä mennään ja mitkä jutut kirjasta olivat tosia. Minusta on aina mukava oppia uutta historiasta, joten pidin siitä, millaisten juttujen parissa kirjassa pyörittiin. Pidin myös kovasti siitä, miten erilaisia tuntemuksia kirjan eri hahmoilla oli jakobiittiaatteesta. Queenie on vannoutunut aatteen kannattaja, kuten myös Duncan, joka on kuitenkin nähnyt paljon julmuuksia, joita aatteen puolesta on tehty. Tessa on skotlantilaismielinen, mutta ei halua turhaa verenvuodatusta ja taisteluita. Duncanin kamala setä Angus on valmis tekemään mitä vain, jopa Kirjassa pohdiskellaan jonkin verran sitä, kuinka pitkälle jonkin aatteen vuoksi voi mennä ennen kuin se muuttuu vain väkivallaksi tai kaaokseksi, ja kuinka paljon ihminen voi uhrata aatteelle oman onnensa kustannuksella. Tarinat kapinoista ja vallankumouksista ja niihin liittyvistä moraalisista ja henkilökohtaisista dilemmoista kiinnostavat minua aina. Skotlantilaisten ja englantilaisten välistä vihanpitoa kuvataan myös monitahoisesti, ilman, että kumpikaan puoli leimataan läpeensä hyväksi tai pahaksi. Jakobiittien keskuudessa on sadisteja kuten Angus-setä, ja englannin riveissä taistelee miehiä kuten
Lääketieteen historiasta kiinnostuneena olin riemuissani siitä, että Tessa on välskäri. Kohtaukset, jossa hän operoi olivat usein aika ällöä luettavaa, mutta se, miten asiantuntijat ovat kautta historian hoitaneet potilaitaan on minusta kiehtovaa. Kirjassa nostetaan esille 1700-luvulla ja vielä pitkään sen jälkeenkin vallinnut seksistinen ajatus siitä, etteivät naiset voi olla lääkäreitä tai kirurgeja koska he ovat niin hentosia ja typeriä sellaiseen älylliseen toimintaan. Tessaa nälvitään ja vähätellään, mutta hän ei antanut sen missään vaiheessa lannistaa itseään – hänen itsevarmuutensa oli viehättävää. Yksi kirjan hauskimpia kohtauksia oli se, kun Lääkärien ja kirurgien toimeen liittyen pidin myös siitä, että niin sanotut säkkimiehet saivat kirjassa aika ison roolin. Nämä heput kaivoivat työkseen hautoja auki ja kärräsivät tuoreita ruumiita kirurgeille, jotta he saattoivat treenata leikkauksia ja tutkia ihmiskehoja. Ällöä, I know, ja karmaisevaa ruumiin ja tämän läheisten kannalta, mutta nämä ihmiset olivat myös usein epätoivoisia ja tarvitsivat rahaa elättääkseen itsensä ja rakkaansa. Pappa Thompsonin duuni saattoi olla aika kamalaa ja osittain laitontakin, mutta hänkin oli vain ihminen. Tessan pragmaattisuus tulee hupaisasti esille siinä, miten rennosti hän suhtautuu säkkimiesten toimeen (poikkeuksena ovat ne, jotka avittavat ihmisiä manalan porteille saadakseen heidät säkkiinsä). Tarkiaisen kirjoja lukiessa voi nähdä, että hän on historioitsija koulutukseltaan. Ne ovat hauskoja, romanttisia seikkailuja, mutta niiden historiapuolet ovat kiinnostavia ja aitoja.
Suosittelisin Tessaa, kuten kaikkia muitakin Tarkiaisen historiallisia romaaneja, ihmisille, joita kaipailevat historiallisia romanttisia seikkailuja, jotka eivät ole aivan puhtoisia ja joissa lemmiskellään sekä nujakoidaan verisesti. Tarkiaisen valttikortti, hänen kykynsä yhdistellä tragediaa ja komediaa kutkuttavan koukuttavalla tavalla, ei sovi kaikille, mutta jos se iskee, se iskee.
Madame Tessa pyörittää Edinburghissa epävirallista välskärin vastaanottoa, jossa hän paikkailee, hoitaa ja huolehtii ihmisistä, joilla ei ole varaa tai mahdollisuuksia tavata virallisia, koulutuksen saaneita lääkäreitä. Kun, eräänä päivänä, Tessan kotipihalle ilmestyy englantilaisen vartijan luodista osuman saanut skotlantilainen jakobiittikarkuri, Tessa ajautuu mukaan seikkailuun täynnä juonia, verta, kommelluksia, menneisyyden aaveita ja himoa.
Tarkiaisen kirjat piristävät päivääni aina. Tessan kertomus sai minut hymilemään ja nauramaan, mutta ajoittain se myös järkytti minua ja sai minut kihisemään kiukusta. Vaikka Tarkiaisen historialliset romaanit ovat hauskoja ja täynnä menoa ja meininkiä, niissä käsitellään usein myös vakaviakin aiheita – tämän kirjan tapauksessa seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Ymmärrän, että jotakuta voisi tökkiä se, miten kirjassa heilahdellaan tunnelmasta toiseen, mutta itse, useampia Tarkiaisen teoksia lukeneena, olen jo tottunut hänen räiskyvään kirjoitustyyliinsä ja siihen, että voit hihitellä yhdellä sivulla ja seuraavalle päästessäsi olla hieman järkyttynyt. Pidän siitä, että hän herättää lukijassaan kaikenlaisia tunteita. Hänen kaikkia teoksiaan yhdistää myös se, että niiden hahmot ovat harvoin herttaisia tai täydellisen mukavia ihmisiä, vaan he kaikki ovat rosoisia ja tekevät paikoittain todella typeriä, jopa inhottaviakin, juttuja. Pidän myös tästä, koska mikään ei ole tylsempää kuin teos täynnä puhtoisia pulmusia, jotka ovat moraalisuudessaan jossain pyhimyksen tasolla.
Tessa ja Duncan, teoksen päähenkilöt, olivat molemmat todella hauskoja hahmoja. Pidin Tessan itsepäisyydestä ja siitä, miten hän osaa teeskennellä tarpeen tullen rohkeampaa kuin todella on. Monet luulevat hänen olevan kivikova ja vailla pelkoa, vaikka tosiasiassa hän tuntee pakokauhua ja hirvitystä kuin kuka tahansa. Nautin myös siitä, että vaikka hänen suuri unelmansa on auttaa ihmisiä ja parantaa heidän haavereitaan, hän ei ole kovinkaan pehmeä tai herttainen persoona paitsi niille, joita hän eniten rakastaa. Hänen uhrautuvaisuutensa menee välillä liiankin pitkälle, mutta niin menee myös hänen suojelevaisuutensa ja valmiutensa odottaa ihmisistä pahinta. Ottaen huomioon hänen taustatarinansa, kaikki hänen valintansa ja ennakko-oletuksensa käyvät kuitenkin järkeen, mikä on tärkeintä. Minun ei tarvitse aina olla samaa mieltä kuin hahmot joista luen, tärkeintä on, että ymmärrän miksi he päätyvät valintoihinsa. Esimerkiksi se, että Tessan tarina päättyi mielestäni tyydyttävällä tavalla. Pidin siitä, että
Duncan oli yhtä aikaa sekä todella hupaisa – hänen kuiva huumorinsa iski minuun – että todella surullinen hahmo. Hänen klaaninsa on hajalla, hän on menettänyt perheenjäseniä ja ystäviä taisteluille ja mestauksille, ja hän on joutunut olemaan pakosalla jo vuosia. Vankilassa, josta hän kirjan alussa pakenee, häntä kohdeltiin karmaisevalla tavalla, joka on jättänyt hänelle lukuisia fyysisiä sekä henkisiä arpia. Oli hauska seurata miten hänen suhteensa jakobiittiaatteeseen kehittyy kirjan edetessä ja hänen rakastuessaan Tessaan. Alussa, hän on Ainut kritiikkini Duncaniin liittyen oli se, että hänen vehkeensä jatkuva kuvailu jättimäiseksi ja uskomattoman kookkaaksi sai mielikuvitukseni laukkaamaan ja tuloksena oli mielikuva jostakin perin alienmaisesta ja tyystin epäinhimillisestä.
Duncanin ja Tessan suhde, kirjan keskeinen romanssi, alkoi hyvin rosoisesti Duncanin pamahtaessa Tessan puutarhaan ja Tessan kaivaessa luodin tämän kyljestä, mutta mikä Tarkiaisen romansseista nyt koskaan olisi edennyt siivosti ja helposti? He eivät ole suosikkiromanssini Tarkiaiselta, mutta pidin heistä silti ja halusin heidän pääsevän yli alun karmaisevista väärinkäsityksistä, jotka lietsoivat Tessan raivoa Duncania kohtaan. Lempisuhteeni kirjassa oli Tessan ja hänen kämppiksensä ja kumppaninsa Queenien ystävyys. En tiennyt, että Tessassa oli queerhahmoja ja -teemoja, ja tämän saaminen selville ilahdutti minua suunnattomasti. Tessan ja Queenien suhde oli minusta todella kaunis, koska se todellakin uhmaa perinteisiä määritelmiä ja nimityksiä. He ovat ystäviä, mutta he olivat aikanaan myös rakastavaisia ja he ovat kasvattaneet Jamieta yhdessä jo useamman vuoden. He ovat exiä, mutta satunnaisesti palaavat toistensa syliin ja he selvästi rakastavat toisiaan yhä, mutta eivät välttämättä perinteisen romanttisessa mielessä. He jakavat monivuotisen historian ja tuntevat toistensa pahimmat arvet ja pelot – Tessa oli . He eivät ole enää pari, mutta he eivät halua elää erossa toisistaan ja ovat keksineet tavan olla yhdessä joka on molemmille hyvä. Olisin toivonut loppua kohden hieman enemmän Queenieta (hän oli hauska hahmo, mutta jäi vähän etäiseksi) ja heidän suhteensa kuvausta, mutta jo ihan tällaisenaankin se oli minusta kovin koskettava, monitahoinen ja hieno suhde kahden queernaisen välillä.
Romaanin keskiössä on jakobiittiaate ja skotlantilaisten unelmat vapaudesta ja uudesta taistelusta englantilaisia kohtaan. Olen jossain määrin perillä Skotlannin historiasta, mutta kieltämättä jouduin googlailemaan jonkin verran varmistaakseni missä mennään ja mitkä jutut kirjasta olivat tosia. Minusta on aina mukava oppia uutta historiasta, joten pidin siitä, millaisten juttujen parissa kirjassa pyörittiin. Pidin myös kovasti siitä, miten erilaisia tuntemuksia kirjan eri hahmoilla oli jakobiittiaatteesta. Queenie on vannoutunut aatteen kannattaja, kuten myös Duncan, joka on kuitenkin nähnyt paljon julmuuksia, joita aatteen puolesta on tehty. Tessa on skotlantilaismielinen, mutta ei halua turhaa verenvuodatusta ja taisteluita. Duncanin kamala setä Angus on valmis tekemään mitä vain, jopa Kirjassa pohdiskellaan jonkin verran sitä, kuinka pitkälle jonkin aatteen vuoksi voi mennä ennen kuin se muuttuu vain väkivallaksi tai kaaokseksi, ja kuinka paljon ihminen voi uhrata aatteelle oman onnensa kustannuksella. Tarinat kapinoista ja vallankumouksista ja niihin liittyvistä moraalisista ja henkilökohtaisista dilemmoista kiinnostavat minua aina. Skotlantilaisten ja englantilaisten välistä vihanpitoa kuvataan myös monitahoisesti, ilman, että kumpikaan puoli leimataan läpeensä hyväksi tai pahaksi. Jakobiittien keskuudessa on sadisteja kuten Angus-setä, ja englannin riveissä taistelee miehiä kuten
Lääketieteen historiasta kiinnostuneena olin riemuissani siitä, että Tessa on välskäri. Kohtaukset, jossa hän operoi olivat usein aika ällöä luettavaa, mutta se, miten asiantuntijat ovat kautta historian hoitaneet potilaitaan on minusta kiehtovaa. Kirjassa nostetaan esille 1700-luvulla ja vielä pitkään sen jälkeenkin vallinnut seksistinen ajatus siitä, etteivät naiset voi olla lääkäreitä tai kirurgeja koska he ovat niin hentosia ja typeriä sellaiseen älylliseen toimintaan. Tessaa nälvitään ja vähätellään, mutta hän ei antanut sen missään vaiheessa lannistaa itseään – hänen itsevarmuutensa oli viehättävää. Yksi kirjan hauskimpia kohtauksia oli se, kun Lääkärien ja kirurgien toimeen liittyen pidin myös siitä, että niin sanotut säkkimiehet saivat kirjassa aika ison roolin. Nämä heput kaivoivat työkseen hautoja auki ja kärräsivät tuoreita ruumiita kirurgeille, jotta he saattoivat treenata leikkauksia ja tutkia ihmiskehoja. Ällöä, I know, ja karmaisevaa ruumiin ja tämän läheisten kannalta, mutta nämä ihmiset olivat myös usein epätoivoisia ja tarvitsivat rahaa elättääkseen itsensä ja rakkaansa. Pappa Thompsonin duuni saattoi olla aika kamalaa ja osittain laitontakin, mutta hänkin oli vain ihminen. Tessan pragmaattisuus tulee hupaisasti esille siinä, miten rennosti hän suhtautuu säkkimiesten toimeen (poikkeuksena ovat ne, jotka avittavat ihmisiä manalan porteille saadakseen heidät säkkiinsä). Tarkiaisen kirjoja lukiessa voi nähdä, että hän on historioitsija koulutukseltaan. Ne ovat hauskoja, romanttisia seikkailuja, mutta niiden historiapuolet ovat kiinnostavia ja aitoja.
Suosittelisin Tessaa, kuten kaikkia muitakin Tarkiaisen historiallisia romaaneja, ihmisille, joita kaipailevat historiallisia romanttisia seikkailuja, jotka eivät ole aivan puhtoisia ja joissa lemmiskellään sekä nujakoidaan verisesti. Tarkiaisen valttikortti, hänen kykynsä yhdistellä tragediaa ja komediaa kutkuttavan koukuttavalla tavalla, ei sovi kaikille, mutta jos se iskee, se iskee.
March 23, 2025
Kirja on saatu arvostelukappaleena /mainostarkoituksessa kustantamolta Instagramin kautta.
Terhi Tarkiainen kirjoittaa historiallista romantiikkaa ja paranormaalia vampyyriromantiikkaa, ja jotenkin huomaan kummankin uppoavan minuun. Tämän ensimmäistä laatua edustavan Vallattomat viettelijät -sarjan vetovoima ei ole vieläkään hiipunut. Luulen, että voisin lukea vielä monta vastaavaa. Tässä kirjassa on muuten bi-päähenkilö jolla on sutinaa myös naisen kanssa, tästä aspektista tykkäsin erityisesti, ja mielestäni se oli toteutettu hyvin osana kokonaisuutta. Kirjan luettuani aloin kevyesti miettimään, miltä näyttäisi sarjan osa, jos keskeinen suhde ei olisikaan miehen ja naisen välillä. Annettiin vähäsen ja haukkaan heti koko käden! Nokkelan hauska kirjoitustyyli ja pidettävät hahmot yhdistyvät historiankuvaukseen, joka on ehkä vähän naisystävällisempää kuin historiallisessa romantiikassa perinteisesti.
Terhi Tarkiainen kirjoittaa historiallista romantiikkaa ja paranormaalia vampyyriromantiikkaa, ja jotenkin huomaan kummankin uppoavan minuun. Tämän ensimmäistä laatua edustavan Vallattomat viettelijät -sarjan vetovoima ei ole vieläkään hiipunut. Luulen, että voisin lukea vielä monta vastaavaa. Tässä kirjassa on muuten bi-päähenkilö jolla on sutinaa myös naisen kanssa, tästä aspektista tykkäsin erityisesti, ja mielestäni se oli toteutettu hyvin osana kokonaisuutta. Kirjan luettuani aloin kevyesti miettimään, miltä näyttäisi sarjan osa, jos keskeinen suhde ei olisikaan miehen ja naisen välillä. Annettiin vähäsen ja haukkaan heti koko käden! Nokkelan hauska kirjoitustyyli ja pidettävät hahmot yhdistyvät historiankuvaukseen, joka on ehkä vähän naisystävällisempää kuin historiallisessa romantiikassa perinteisesti.
August 6, 2024
Pidin perehtyneisyydestä 1700-luvun kirurgian maailmaan ja tarinan nivomisesta yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Vähemmälläkin seksuaalisella väkivallalla olisi pärjätty. Kepeän romantiikan osuus oli hieman irrallinen, tarina olisi ehkä toiminut myös niin sanotusti täysin vakavasti otettavana.
August 28, 2024
On jotenkin voimaannuttavaa lukea, kuinka entisaikojen(kin) naiset ovat etsineet ja löytäneet keinonsa pärjätä miesten maailmassa.
Tessa on paennut poikansa kanssa kauas miehestään ja elättää itsensä itseoppineena välskärinä apunaan vanha kirurgian oppikirja.
Ihme että potilaat jäävät henkiin, kun haavat puhdistetaan punaviinillä ja välineet pyyhkäistään veriseen esiliinaan.
Tietysti Tessa rakastuu pelastamaansa vankikarkuriin ja siitähän seuraa monenlaisia tukalia tilanteita.
Otin tämän siirappitilkalla silattuna historian kertauskurssina, sillä tietoni Englannin ja Skotlannin välisistä kahinoista on olleet olemattomat. Nyt olen taas hippusen viisaampi.
Tessa on paennut poikansa kanssa kauas miehestään ja elättää itsensä itseoppineena välskärinä apunaan vanha kirurgian oppikirja.
Ihme että potilaat jäävät henkiin, kun haavat puhdistetaan punaviinillä ja välineet pyyhkäistään veriseen esiliinaan.
Tietysti Tessa rakastuu pelastamaansa vankikarkuriin ja siitähän seuraa monenlaisia tukalia tilanteita.
Otin tämän siirappitilkalla silattuna historian kertauskurssina, sillä tietoni Englannin ja Skotlannin välisistä kahinoista on olleet olemattomat. Nyt olen taas hippusen viisaampi.
This entire review has been hidden because of spoilers.
October 15, 2024
Tiedän että toistan itseäni arvioidessani Tarkiaisen kirjoja, mutta en voi lakata nauttimasta kirjailijan poikkeuksellisen sujuvasta kielenkäytöstä ja mustasta huumorista. Tessa ei kuitenkaan ollut ihan täysiosuma, koska vierastan yksityiskohtaisia kuvauksia leikkauksista (jotka toki puolsivat paikkaansa tässä tarinassa) ja seksuaalisen väkivallan kuvauksia. Lisäksi lopussa oli eräs deus ex machina -ratkaisu, joka tuntui hieman laiskalta. Mutta kokonaisuutena silti mainio.
August 7, 2024
Terhi Tarkiainen aloitti vuonna 2020 kirjasarjan, jonka toisiinsa nähden itsenäisissä kirjoissa sekoitellaan kiehtova ja kiihottava yhdistelmä aineksia. Kirjat sijoittuvat 1700-luvulle, niiden pääosassa on aina joku nainen ja luvassa on sekä kuumaksi seksiksi yltyvää romantiikkaa että vankka annos ajan parasta luonnontiedettä.
Sarjan neljäs kirja Tessa, eli kuinka veret seisautetaan kertoo Edinburghissa 1750-luvulla asuvasta Tessasta, joka harjoittaa vähän epävirallisesti kirurgin ammattia. Naisethan eivät varsinaisesti kirurginoppia saa, mutta Tessasta on kehittynyt oikein oiva välskäri, jonka palvelukset luidenasettajana, paiseidenpuhkojana ja suoneniskijänä ovat kohtuuhintaisina kysyttyjä.
Eräänä tammikuisena yönä Tessan vajasta löytyy valtava miehenryökäle, joka on murtautunut sisään paetessaan punatakkeja eli englantilaisia. Mies, Duncan, tarvitsee kipeästi välskäriä saatuaan musketinkuulan kylkeensä. Leikkaus on hankala ja erittäin tuskallinen, mutta lopputulos on kelvollinen: musketinkuula saadaan pois ja haava paikattua.
Duncan on jakobiittikarkuri. Jakobiitit kannattivat 1600-luvulla vallasta syrjäytettyjen Stuertien paluuta Englannin valtaistuimelle. Kirjan tapahtumien aikoihin Charles Edward Stuartin johtamasta jakobiittikapinasta on muutama vuosi ja innokkaimpienkin jakobiittien on pikkuhiljaa pakko tunnustaa, ettei Stuartia taideta ihan heti valtaistuimella nähdä. Kaikenlaista juonittelua ja kahnausta on kuitenkin tekeillä, ja niissä Duncan on mukana. Duncanin myötä myös Tessa joutuu sekoitetuksi juonitteluihin ja politiikkaan.
Kirja etenee vuoroin Tessan ja Duncanin näkökulmasta kuvattuna. Tarina etenee vetävästi. Romantiikkaa piisaa. Kuten ilmeistä on, Tessan ja Duncanin välille kehkeytyy pikkuhiljaa tunteita, vaikka ensikohtaaminen olikin brutaali ja Tessa suhtautuu Duncaniin lähtökohtaisesti hyvin epäluuloisesti. Matkan varrella Tarkiainen tarjoilee kuumia seksikohtauksia, joissa ei ole valittamista: Tarkiainen osaa kyllä kirjoittaa lemmekkäitä kohtaamisia hyvin.
Kiihkeälle lemmiskelylle vastapainona on sitten todella kuvottavan yksityiskohtaisia kuvauksia 1750-luvun lääketieteen parhaasta osaamisesta. Aseptiikka keksittiin 1860-luvulla ja anestesia 1840-luvulla, eli kirurgia on ollut tuskallista ja vaarallista. Leikattavaksi joutumista kannatti välttää viimeiseen asti! Tarkiainen on historiansa tutkinut ja kuvaa ilahduttavalla täsmällisyydellä lääketieteellisiä toimenpiteitä.
Vallattomat viettelijät -sarja jatkuu siis vahvana. Vaikka näillä naisella nimellisesti rajallisesti valtaa onkin, kirjojen nokkelat ja toimeliaat naiset järjestävät kyllä asiansa parhain päin miesten hallitsemassa maailmassa. Tähän naisten joukkoon Tessa istuu hyvin. Tessa, eli kuinka veret seisautetaan on erinomainen viihdekirja kaikille kuumaksi käyvän romantiikan ja inhorealistisen 1700-luvun luonnontieteen ystäville – meitä selvästi riittää, kun Tarkiainen saa sarjan parissa jatkaa.
Sarjan neljäs kirja Tessa, eli kuinka veret seisautetaan kertoo Edinburghissa 1750-luvulla asuvasta Tessasta, joka harjoittaa vähän epävirallisesti kirurgin ammattia. Naisethan eivät varsinaisesti kirurginoppia saa, mutta Tessasta on kehittynyt oikein oiva välskäri, jonka palvelukset luidenasettajana, paiseidenpuhkojana ja suoneniskijänä ovat kohtuuhintaisina kysyttyjä.
Eräänä tammikuisena yönä Tessan vajasta löytyy valtava miehenryökäle, joka on murtautunut sisään paetessaan punatakkeja eli englantilaisia. Mies, Duncan, tarvitsee kipeästi välskäriä saatuaan musketinkuulan kylkeensä. Leikkaus on hankala ja erittäin tuskallinen, mutta lopputulos on kelvollinen: musketinkuula saadaan pois ja haava paikattua.
Duncan on jakobiittikarkuri. Jakobiitit kannattivat 1600-luvulla vallasta syrjäytettyjen Stuertien paluuta Englannin valtaistuimelle. Kirjan tapahtumien aikoihin Charles Edward Stuartin johtamasta jakobiittikapinasta on muutama vuosi ja innokkaimpienkin jakobiittien on pikkuhiljaa pakko tunnustaa, ettei Stuartia taideta ihan heti valtaistuimella nähdä. Kaikenlaista juonittelua ja kahnausta on kuitenkin tekeillä, ja niissä Duncan on mukana. Duncanin myötä myös Tessa joutuu sekoitetuksi juonitteluihin ja politiikkaan.
Kirja etenee vuoroin Tessan ja Duncanin näkökulmasta kuvattuna. Tarina etenee vetävästi. Romantiikkaa piisaa. Kuten ilmeistä on, Tessan ja Duncanin välille kehkeytyy pikkuhiljaa tunteita, vaikka ensikohtaaminen olikin brutaali ja Tessa suhtautuu Duncaniin lähtökohtaisesti hyvin epäluuloisesti. Matkan varrella Tarkiainen tarjoilee kuumia seksikohtauksia, joissa ei ole valittamista: Tarkiainen osaa kyllä kirjoittaa lemmekkäitä kohtaamisia hyvin.
Kiihkeälle lemmiskelylle vastapainona on sitten todella kuvottavan yksityiskohtaisia kuvauksia 1750-luvun lääketieteen parhaasta osaamisesta. Aseptiikka keksittiin 1860-luvulla ja anestesia 1840-luvulla, eli kirurgia on ollut tuskallista ja vaarallista. Leikattavaksi joutumista kannatti välttää viimeiseen asti! Tarkiainen on historiansa tutkinut ja kuvaa ilahduttavalla täsmällisyydellä lääketieteellisiä toimenpiteitä.
Vallattomat viettelijät -sarja jatkuu siis vahvana. Vaikka näillä naisella nimellisesti rajallisesti valtaa onkin, kirjojen nokkelat ja toimeliaat naiset järjestävät kyllä asiansa parhain päin miesten hallitsemassa maailmassa. Tähän naisten joukkoon Tessa istuu hyvin. Tessa, eli kuinka veret seisautetaan on erinomainen viihdekirja kaikille kuumaksi käyvän romantiikan ja inhorealistisen 1700-luvun luonnontieteen ystäville – meitä selvästi riittää, kun Tarkiainen saa sarjan parissa jatkaa.
December 14, 2024
Luetut kirjat 40/2024: Terhi Tarkiainen: Tessa, Tammi 2024 ⭐⭐⭐⭐ 18.06.2024.
Tämä. Tänään 17.06.2024 lulujonoon. Luin, että skottikärryt! Hi hi hi.
Lulujono onkin jotain uutta verrattaessa lukujonoon...
Luetut kirjat 40/2024 ⭐⭐⭐⭐ 18.06.2024.
Viihdyttävä, karmivahko, herkullinen, kännittävä siis jännittävä, kuuma. Ei lainkaan Outlander vaan Burke & Hare kohtaa Angelikan. Se kiinnostavampi välskärin tarinoita..
Kannen suunnittelija: Markko Taina. Äänikirjan kertoja: Elina Varjomäki. Sarja: Vallattomat viettelijät, osa 4. Kategoria: Kotimainen kaunokirjallisuus, Viihde ja romantiikka.
TERHI TARKIAINEN
Esittelyteksti:
"'Tessa, eli kuinka veret seisautetaan
Tervetuloa madame Tessan hoideltavaksi!
1750-luvun Skotlantiin sijoittuvassa romaanissa käytellään sujuvasti niin skalpellia kuin naisellisia avuja. Kuin tehty Outlander- ja Bridgerton-faneille!
Tessasta ei koskaan pitänyt tulla välskäriä. Silti hän on ajautunut harjoittamaan kirurgin ammattia salaa ja hankkinut jopa mainetta Edinburghin pimeillä kujilla. Kun hänen pakeilleen sitten könyää vankikarkuri Duncan musketinkuula kyljessään, Tessa päättää kursia salskean jakobiittikapinallisen kasaan ja suojella tätä punatakeilta. Mutta entä jos hänen onkin suojeltava läheisiään Duncanilta? Kapinalliset kaappaavat Tessan mukaan seikkailuun, jossa roiskuu veri ja räiskyy lempi – eikä edes kirurgin oma sydän ole turvassa. "
" Terhi Tarkiainen (s. 1977) raikastaa historiallisen romaanin genreä tuomalla siihen ilottelevaa leikillisyyttä, joka oli varsin ominaista myös hänen kuvaamansa 1700-luvun kirjallisuudelle. Tessa, eli kuinka veret seisautetaan on hänen kuudes romaaninsa. "
Tämä. Tänään 17.06.2024 lulujonoon. Luin, että skottikärryt! Hi hi hi.
Lulujono onkin jotain uutta verrattaessa lukujonoon...
Luetut kirjat 40/2024 ⭐⭐⭐⭐ 18.06.2024.
Viihdyttävä, karmivahko, herkullinen, kännittävä siis jännittävä, kuuma. Ei lainkaan Outlander vaan Burke & Hare kohtaa Angelikan. Se kiinnostavampi välskärin tarinoita..
Kannen suunnittelija: Markko Taina. Äänikirjan kertoja: Elina Varjomäki. Sarja: Vallattomat viettelijät, osa 4. Kategoria: Kotimainen kaunokirjallisuus, Viihde ja romantiikka.
TERHI TARKIAINEN
Esittelyteksti:
"'Tessa, eli kuinka veret seisautetaan
Tervetuloa madame Tessan hoideltavaksi!
1750-luvun Skotlantiin sijoittuvassa romaanissa käytellään sujuvasti niin skalpellia kuin naisellisia avuja. Kuin tehty Outlander- ja Bridgerton-faneille!
Tessasta ei koskaan pitänyt tulla välskäriä. Silti hän on ajautunut harjoittamaan kirurgin ammattia salaa ja hankkinut jopa mainetta Edinburghin pimeillä kujilla. Kun hänen pakeilleen sitten könyää vankikarkuri Duncan musketinkuula kyljessään, Tessa päättää kursia salskean jakobiittikapinallisen kasaan ja suojella tätä punatakeilta. Mutta entä jos hänen onkin suojeltava läheisiään Duncanilta? Kapinalliset kaappaavat Tessan mukaan seikkailuun, jossa roiskuu veri ja räiskyy lempi – eikä edes kirurgin oma sydän ole turvassa. "
" Terhi Tarkiainen (s. 1977) raikastaa historiallisen romaanin genreä tuomalla siihen ilottelevaa leikillisyyttä, joka oli varsin ominaista myös hänen kuvaamansa 1700-luvun kirjallisuudelle. Tessa, eli kuinka veret seisautetaan on hänen kuudes romaaninsa. "
August 5, 2024
Nopealukuinen kirja, jonka pääosaa tähdittää puoskari Tessa. Tessan ja Duncanin suhde oli hieman outo, eikä heidän välillään mielestäni ollut kemiaa ollenkaan. Kirjassa oli myös yllättävän paljon ei tahdon mukaisia seksuaalisia tekoja, joita ei onneksi kuvailtu kuitenkaan liian graafisesti. Ehkä tämän vuoksi kirjasta puuttui Tarkiaiselle tyypillinen humoristisuus. Luin kirjan nopeasti, mutta ei mene itsellä lemppareihin kuitenkaan.
This entire review has been hidden because of spoilers.
July 21, 2025
DNF sivulla 134.
Ei pysty, ei kykene. En siedä seksuaalista väkivaltaa nykyisin enää missään muodossa kirjallisuudessa (tai muuallakaan), ellei aihetta ole käsitelty hyvin hellävaroen ja mieluummin vihjaillen kuin mässäillen. Joten kesken jää.
Minulle jäi ristiriitaiset fiilikset jo tämän sarjan ekasta osasta, ja tulin nyt siihen lopputulokseen, että Tarkiaisen tyyli kirjoittaa ei ole minun makuuni.
Ei pysty, ei kykene. En siedä seksuaalista väkivaltaa nykyisin enää missään muodossa kirjallisuudessa (tai muuallakaan), ellei aihetta ole käsitelty hyvin hellävaroen ja mieluummin vihjaillen kuin mässäillen. Joten kesken jää.
Minulle jäi ristiriitaiset fiilikset jo tämän sarjan ekasta osasta, ja tulin nyt siihen lopputulokseen, että Tarkiaisen tyyli kirjoittaa ei ole minun makuuni.
July 30, 2024
Viihdyttävä mutta omaan makuun liian raakaa kuvailmaa seksuaalirikoksista ja pidin osaa juonenkäänteistä turhana
Displaying 1 - 10 of 10 reviews