What do you think?
Rate this book
Världen är min: dikter och fotografier
Min självsäkerhet beror på att jag har upptäckt mina dimensioner. Det anstår mig icke att göra mig mindre än jag är.
Edith Södergrans poesi behöver ingen introduktion. Mindre känd är hon som fotograf, trots att den samling fotografier hon efterlämnade är stor och konstnärligt intressant.
Agneta Rahikainen och Eira Sillanpää har valt de mest spännande av Edith Södergrans fotografier och parat ihop dem med ett urval av hennes poesi. I urvalet ingår de mest ikoniska dikterna, från Dagen svalnar till Landet som icke är, men också mer okända dikter. Resultatet är en fascinerande helhet där dikter och fotografier belyser varandra, och nytt ljus även kastas över Edith Södergrans liv och gärning.
Edith Södergrans poesi behöver ingen introduktion. Mindre känd är hon som fotograf, trots att den samling fotografier hon efterlämnade är stor och konstnärligt intressant.
Agneta Rahikainen och Eira Sillanpää har valt de mest spännande av Edith Södergrans fotografier och parat ihop dem med ett urval av hennes poesi. I urvalet ingår de mest ikoniska dikterna, från Dagen svalnar till Landet som icke är, men också mer okända dikter. Resultatet är en fascinerande helhet där dikter och fotografier belyser varandra, och nytt ljus även kastas över Edith Södergrans liv och gärning.
- GenresPoetryNonfiction
Hardcover
First published January 1, 2023
3 people are currently reading
109 people want to read
About the author
Edith Södergran
83 books111 followersEdith Irene Södergran was a Swedish-speaking Finnish poet.
Södergran was born in St Petersburg in 1892. In 1907 Edith's father died from tuberculosis, and in the following year Edith was also diagnosed with the disease. She was sent to a sanatorium, but did not feel at ease there. The feelings of captivity caused by the disease and the sanatorium are a recurring theme in her poetry.
In October 1911, Edith and her mother traveled to Arosa in Switzerland where Edith was examined by different doctors. After a few months, she was transferred to the Davos-Dorf sanatorium. In May 1912, her condition had improved enough for her to return home. Eventually, the disease returned and Edith Södergran died in 1923 in her home in Raivola. She was 31 years old.
Södergran was born in St Petersburg in 1892. In 1907 Edith's father died from tuberculosis, and in the following year Edith was also diagnosed with the disease. She was sent to a sanatorium, but did not feel at ease there. The feelings of captivity caused by the disease and the sanatorium are a recurring theme in her poetry.
In October 1911, Edith and her mother traveled to Arosa in Switzerland where Edith was examined by different doctors. After a few months, she was transferred to the Davos-Dorf sanatorium. In May 1912, her condition had improved enough for her to return home. Eventually, the disease returned and Edith Södergran died in 1923 in her home in Raivola. She was 31 years old.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 21 of 21 reviews
May 8, 2023
Tämä kirja lumosi minut!
Agneta Rahikainen ja Eira Sillanpää ovat toimittaneet aivan ihanan kokonaisuuden, jossa vuoropuhelua käyvät Edith Södergranin ottamat valokuvat ja kirjoittamat runot. Maailma on minun -kokoelma (2023, S&S, *saatu arvostelukappaleena pyytämättä) on kirja, johon haluan palata vielä useita kertoja uudelleen!
Pakko myöntää, etten edes tiennyt Södergranin olleen intohimoinen valokuvaaja. Kirja olikin minulle aarre ja luin sen läpi yhdeltä istumalta heti, kun sain sen käsiini. Södergran on kuvannut paljon kissoja (!!) ja naisia arkisissa askareissaan. Hän on tallentanut dokumentaarisia hetkiä ulkomaan matkoillaan, kuvannut hiihtäjiä ja muita potilaita keuhkoparantolassa.
Kirjassa on myös lukuisia Södergranin itsestään ottamia potretteja. Hän on kuvannut itsensä muun muassa sairasvuoteella ja tuolilla istumassa hihaton valkoinen paita päällään. Kirjan esisanoissa kerrotaan, että jälkimmäinen kuva on ollut aikanaan jopa rohkea. Jotakin kiehtovaa tässä mielestäni on: Södergranissa tallentamassa itsestään haavoittuvaisia, intiimejä puolia.
Yksi ehdottomista suosikkikuvistani on kattoa lakaiseva nainen, jonka vyötäisille on sidottu köysi. Köyden toinen pää on mahdollisesti kiinni savupiipussa, se ei käy kuvasta ilmi. Minua kiehtoo loputtomasti ajatus, että Södergran on kivunnut katolle mukaan ottaakseen valokuvan tilanteesta. Kaksi naista katolla. Miten arkista ja samaan aikaan vangitsevaa!
Teoksessa on myös kaikki lempirunoni Södergranilta: Tähdet, Toivomus, Ihmeellinen meri, Pohjolan kevät ja Maa jota ei ole. Täydellisyyttä hipova kokonaisuus!
Agneta Rahikainen ja Eira Sillanpää ovat toimittaneet aivan ihanan kokonaisuuden, jossa vuoropuhelua käyvät Edith Södergranin ottamat valokuvat ja kirjoittamat runot. Maailma on minun -kokoelma (2023, S&S, *saatu arvostelukappaleena pyytämättä) on kirja, johon haluan palata vielä useita kertoja uudelleen!
Pakko myöntää, etten edes tiennyt Södergranin olleen intohimoinen valokuvaaja. Kirja olikin minulle aarre ja luin sen läpi yhdeltä istumalta heti, kun sain sen käsiini. Södergran on kuvannut paljon kissoja (!!) ja naisia arkisissa askareissaan. Hän on tallentanut dokumentaarisia hetkiä ulkomaan matkoillaan, kuvannut hiihtäjiä ja muita potilaita keuhkoparantolassa.
Kirjassa on myös lukuisia Södergranin itsestään ottamia potretteja. Hän on kuvannut itsensä muun muassa sairasvuoteella ja tuolilla istumassa hihaton valkoinen paita päällään. Kirjan esisanoissa kerrotaan, että jälkimmäinen kuva on ollut aikanaan jopa rohkea. Jotakin kiehtovaa tässä mielestäni on: Södergranissa tallentamassa itsestään haavoittuvaisia, intiimejä puolia.
Yksi ehdottomista suosikkikuvistani on kattoa lakaiseva nainen, jonka vyötäisille on sidottu köysi. Köyden toinen pää on mahdollisesti kiinni savupiipussa, se ei käy kuvasta ilmi. Minua kiehtoo loputtomasti ajatus, että Södergran on kivunnut katolle mukaan ottaakseen valokuvan tilanteesta. Kaksi naista katolla. Miten arkista ja samaan aikaan vangitsevaa!
Teoksessa on myös kaikki lempirunoni Södergranilta: Tähdet, Toivomus, Ihmeellinen meri, Pohjolan kevät ja Maa jota ei ole. Täydellisyyttä hipova kokonaisuus!
January 30, 2024
Hieno kirja, kaunis ja puhutteleva. Edith Södergranin runot ja valokuvat muodostavat uusia näkökulmia moneen suuntaan. Davos, Raivola, kissat, naiset, parantola, talvimaisemat, koti ja omakuvat. Niiden ympärille kiertävät Södergranin sanat.
"Maailma on minun", kirjoittaa Södergran ja kirjan nimeksi se sopii hienosti, kun Södergranin maailmaan päästään näin lähelle.
"Maailma on minun", kirjoittaa Södergran ja kirjan nimeksi se sopii hienosti, kun Södergranin maailmaan päästään näin lähelle.
January 28, 2025
mun ihanin ja insprioivin kaima <3
täs oli monta runoo mitä en ollu aiemmi lukenu, löysin kans uusia lemppareita!
”ilman kauneutta ei ihminen elä sekuntiakaan”
täs oli monta runoo mitä en ollu aiemmi lukenu, löysin kans uusia lemppareita!
”ilman kauneutta ei ihminen elä sekuntiakaan”
March 24, 2024
Tämä on kirjapiirikirja.
En ole koskaan osannut oikein lukea runoja, ja se häiritsee. Haluaisin oppia joko ymmärtämään tai nauttimaan (parhaassa tapauksessa molempia), mutta toistaiseksi ainoat runot, joista olen tykännyt, ovat kielellisesti kieroja lastenrunoja.
Minulla ei yleensä ole ongelmia keskittymisen kanssa, mutta runojen kanssa kyllä. Tätäkin kirjaa lukiessani ajatukset alkoivat harhailla liian helposti. Jos taas yritän löytää yksittäisestä runosta tai säkeestä jotain (merkityksen, tunnelman, värin), niin helposti alkaa vaan ärsyttää, joko se, että pitää arvailla tai se, miksi pitää sanoa asioita niin koukeroisesti (olen ehkä liian proosallinen?). Joskus taas reaktio on spontaani silmien pyöritys (epäkypsää).
Tässä nimenomaisessa kirjassa tykkäsin eniten valokuvista - ajankohtaan nähden epätavallisia, arkisia, hauskojakin. Ja paljon kissakuvia. Ilman kuvia subjektiivinen tähtiarvioni olisi ollut yksi.
(Toivon, että kirjapiirissä runoja paremmin sulattavat kaverini osaisivat vähän valaista, miten tästä hankaluudesta voisi yrittää päästä eroon.)
En ole koskaan osannut oikein lukea runoja, ja se häiritsee. Haluaisin oppia joko ymmärtämään tai nauttimaan (parhaassa tapauksessa molempia), mutta toistaiseksi ainoat runot, joista olen tykännyt, ovat kielellisesti kieroja lastenrunoja.
Minulla ei yleensä ole ongelmia keskittymisen kanssa, mutta runojen kanssa kyllä. Tätäkin kirjaa lukiessani ajatukset alkoivat harhailla liian helposti. Jos taas yritän löytää yksittäisestä runosta tai säkeestä jotain (merkityksen, tunnelman, värin), niin helposti alkaa vaan ärsyttää, joko se, että pitää arvailla tai se, miksi pitää sanoa asioita niin koukeroisesti (olen ehkä liian proosallinen?). Joskus taas reaktio on spontaani silmien pyöritys (epäkypsää).
Tässä nimenomaisessa kirjassa tykkäsin eniten valokuvista - ajankohtaan nähden epätavallisia, arkisia, hauskojakin. Ja paljon kissakuvia. Ilman kuvia subjektiivinen tähtiarvioni olisi ollut yksi.
(Toivon, että kirjapiirissä runoja paremmin sulattavat kaverini osaisivat vähän valaista, miten tästä hankaluudesta voisi yrittää päästä eroon.)
December 1, 2024
Hieno idea ja toteutus! Myös esipuhe Södergranista valokuvaajana oli todella kiinnostava. Jospa seuraavaksi lukisi Södergranin elämäkerran?
February 6, 2025
Edith <3
June 15, 2023
Det blir inte bättre än Södergran.
Read
September 17, 2023Teininä keräsin viisaita lauseita vihkoon. Monet niistä olivat runoja. Runonpätkiä. Violetilla tussilla jäljensin myös Edith Södergranin runosta Vierge Moderne sanat
”En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa …”
Vierge Moderne avaa Södergranin runoja ja valokuvia sisältävän teoksen Maailma on minun, jonka ovat toimittaneet Agneta Rahikainen ja Eira Sillanpää.
En ole viime vuosina aktiivisesti lukenut Södergrania ja hämmästyn taas uudelleen siitä, miten vahvoja hänen runonsa ovat. Miten paljon niissä on voimaa, röyhkeyttäkin. Miten tätä kirjaa lukiessa muuttuu itsekin ryhdikkäämmäksi, valmiimmaksi taistelemaan tiukemmin epäoikeuksia vastaan.
”En noudata lakeja. Olen laki itsessäni.
Olen ihminen joka ottaa.” (Mahti)
”Ennen kuin kuolen
minä leivon katedraalin.” (Toive)
Maailma on minun -teoksessa Södergranin runot keskustelevat hänen ottamiensa valokuvien kanssa. Syntyy valotuksia, joita hänen runoihinsa ei muuten tulisi liittäneeksi. Toisinaan kuvat vahvistavat runossa kerrottua, toisinaan puhuvat omaa, mysteeriksi jäävää kieltään. Kokonaisuutena Maailma on minun synnyttää vastustamattoman halun selata sitä ja lukea sieltä. Ja lukea täältä. Antaa Södergranin runojen mennä päällekkäin ja limittäin, painua toisiinsa ja kohdata toisensa kasvot kuville auki. Uudestaan ja uudestaan.
”Mutta ihmislapsi ei ole mitään muuta kuin varmuus.
Ja se kohottaa kätensä kaikkia taivaita korkeammalle.
Ja vastaus tulee: Minä olen se, jota rakastat
ja olet aina rakastava.” (Maa jota ei ole)
Tämä teos on voimaannuttavaa mahlaa.
”En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa …”
Vierge Moderne avaa Södergranin runoja ja valokuvia sisältävän teoksen Maailma on minun, jonka ovat toimittaneet Agneta Rahikainen ja Eira Sillanpää.
En ole viime vuosina aktiivisesti lukenut Södergrania ja hämmästyn taas uudelleen siitä, miten vahvoja hänen runonsa ovat. Miten paljon niissä on voimaa, röyhkeyttäkin. Miten tätä kirjaa lukiessa muuttuu itsekin ryhdikkäämmäksi, valmiimmaksi taistelemaan tiukemmin epäoikeuksia vastaan.
”En noudata lakeja. Olen laki itsessäni.
Olen ihminen joka ottaa.” (Mahti)
”Ennen kuin kuolen
minä leivon katedraalin.” (Toive)
Maailma on minun -teoksessa Södergranin runot keskustelevat hänen ottamiensa valokuvien kanssa. Syntyy valotuksia, joita hänen runoihinsa ei muuten tulisi liittäneeksi. Toisinaan kuvat vahvistavat runossa kerrottua, toisinaan puhuvat omaa, mysteeriksi jäävää kieltään. Kokonaisuutena Maailma on minun synnyttää vastustamattoman halun selata sitä ja lukea sieltä. Ja lukea täältä. Antaa Södergranin runojen mennä päällekkäin ja limittäin, painua toisiinsa ja kohdata toisensa kasvot kuville auki. Uudestaan ja uudestaan.
”Mutta ihmislapsi ei ole mitään muuta kuin varmuus.
Ja se kohottaa kätensä kaikkia taivaita korkeammalle.
Ja vastaus tulee: Minä olen se, jota rakastat
ja olet aina rakastava.” (Maa jota ei ole)
Tämä teos on voimaannuttavaa mahlaa.
February 28, 2025
Vierge moderne (s. 19), En önskan (s. 23), Livet (s. 33), Makt (s. 83), Nordisk vår (s. 100) och Triumf att finnas till (s. 138).
September 24, 2024
Tää kannen kuva, Edithin omakuva, on yks maailman hienoimpia, tyylikkäimpiä ja siisteimpiä kuvia. Voisin tuijotella sitä ikuisesti.
”En noudata lakeja. Olen laki itsessäni.
Olen ihminen joka ottaa.”
Ja muitakin upeita kuvia tässä riittää! Södergran oli vähemmän tunnettu valokuvaajana kuin runoilijana, mutta ihanaa että hänen kuvia on valikoitu runojen kumppaneiksi ja heijastinpinnoiksi. Ja nää ihan tosissaan toimii. Paljon naisia, paljon kissoja. Välähdyksiä arkisista hetkistä, joissa on kuitenkin jotain erityistä.
Kuvissa näkyy sodan läsnäoloa, elämää sveitsiläisessä parantolassa, hiihtäjiä ja omakuvia. Kapinaa, elämäniloa ja kiihkeää röyhkeyttä. Toisaalta lumoavan melankolista tunnelmaa ja kuolema, joka on aina lähellä, elämän kumppanina.
“Tulee päivä, jona tomumme on särkyvä,
samantekevää, milloin se tapahtuu.
Nyt paistaa aurinko sydäntemme sisimpään
ja täyttää kaiken ajatuksettomuudella
väkevänä niinkuin metsä, talvi ja meri."
Kuvien myötä pääsee hyvin lähelle Södergranin elämää, joka avautuu ihan uudella tavalla kuvien ja runojen vuoropuhelun kautta.
Aivan ihana kirja!
”En noudata lakeja. Olen laki itsessäni.
Olen ihminen joka ottaa.”
Ja muitakin upeita kuvia tässä riittää! Södergran oli vähemmän tunnettu valokuvaajana kuin runoilijana, mutta ihanaa että hänen kuvia on valikoitu runojen kumppaneiksi ja heijastinpinnoiksi. Ja nää ihan tosissaan toimii. Paljon naisia, paljon kissoja. Välähdyksiä arkisista hetkistä, joissa on kuitenkin jotain erityistä.
Kuvissa näkyy sodan läsnäoloa, elämää sveitsiläisessä parantolassa, hiihtäjiä ja omakuvia. Kapinaa, elämäniloa ja kiihkeää röyhkeyttä. Toisaalta lumoavan melankolista tunnelmaa ja kuolema, joka on aina lähellä, elämän kumppanina.
“Tulee päivä, jona tomumme on särkyvä,
samantekevää, milloin se tapahtuu.
Nyt paistaa aurinko sydäntemme sisimpään
ja täyttää kaiken ajatuksettomuudella
väkevänä niinkuin metsä, talvi ja meri."
Kuvien myötä pääsee hyvin lähelle Södergranin elämää, joka avautuu ihan uudella tavalla kuvien ja runojen vuoropuhelun kautta.
Aivan ihana kirja!
August 17, 2023
Ostin itselleni, lahjaksi tai muuten vaan, Edith Söderganin valokuvia ja runoja esittelevän teoksen.
Kirjan toimittaneet Agneta Rahikainen ja Eira Silläpää ovat kirjoittaneet mielenkiitoisen esipuheen teokseen. Mielenkiintoisen siksi, että monelle - minulle! - tuli uutena tieto Södergranin (1892-1923) taito ja kiinnostus valokuvaukseen. Teokseen toimittajat ovat valinneet Södergranin tuotannosta kuva- ja tekstiparit, jotka he ajattelivat tarjoavan mielenkiitoisen jännitteen, tavoitteenaan saada kuva ja teksti keskustelemaan.
onnistuivat hyvin, ajattelen.
Södergran on kuvannut paljon naisia, ehkä jo siksi, että hänen tuttavapiiriinsä kuului vain vähän mieheiä (tiesi esipuhe kertoa) ja useat kuvat on otettu Söderganin matkoilla, keuhkotautiparantoloissa, matkoilla parantolajaksojen molemmin puolin, majapaikoissa, kotona Karjalassa Raivolassa että keuhkotautiparantolassa Sveitsissä, ulkotiloissa naisista aktiivisissa toimissa ja lukuisia kuvia kissoista, joita Södergran rakasti.
Ehkä juuri nyt, kissani juuri menettäneenä, tutkin erityisen tarkkaan kissakuvat mutta vieläkin tarkempaan, kuin tarkastelin kuvia, luin Söderganin runot, joissa Södergran kirjoittaa ihmisestä alati muuttuvassa maailmassa, sotien puristuksessa, lähellä kuolemaa.
Södergranhan uudisti runoutta, oli lyriikan uudistajien kärkijoukoissa Suomessa.
Kielitaitoisena ( ja äidinkieleltään ruotsinkielisenä = laajemmat kirjalliset kentät tavoitettavissa) ja Suomen ulkopuolisen kirjallisuuden helposti tavoittamana Keski-Euroopan matkoillaankin, Södergran oli hyvin selvillä eurooppalaisita kirjallisuuden virtauksista. Ja ehkä siksikin, modernius ei ollut Södergranille outoa tai uutta vaan ainoastaan luonteva tapa kirjoittaa tunteistaan.
Södergran on siis yksi koko Pohjolan modernistisista runoilijoista, yksi ensimmäisistä, joka luopui riimeistä ja mitasta ja konventionaalisista aiheistakin, kuten moni runoutta lukeva (kirjallisuushistoriaa sivunnut ) tietää.
Hänhän julisti (nyt (!) sata vuotta runojensa jälkeen edelleen niin modernisti -Queer - kun oli ) mm
« En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,… ».
Teoksessa on ne kaikki tutut Södergranin hitit, useimmat runot ovat tuttuja Södergranin kokoelmista mutta mukana on myös nuoruuden runoja vuosilta 1907-1909.
Runous, pääsääntöisesti kiihkeää ja vimmaista, on hienoa, upeaa, koskettavaa.
Jokaisen runous- ja valokuvataiteen harrastajan aarreaitta, tämä.
Kirjan toimittaneet Agneta Rahikainen ja Eira Silläpää ovat kirjoittaneet mielenkiitoisen esipuheen teokseen. Mielenkiintoisen siksi, että monelle - minulle! - tuli uutena tieto Södergranin (1892-1923) taito ja kiinnostus valokuvaukseen. Teokseen toimittajat ovat valinneet Södergranin tuotannosta kuva- ja tekstiparit, jotka he ajattelivat tarjoavan mielenkiitoisen jännitteen, tavoitteenaan saada kuva ja teksti keskustelemaan.
onnistuivat hyvin, ajattelen.
Södergran on kuvannut paljon naisia, ehkä jo siksi, että hänen tuttavapiiriinsä kuului vain vähän mieheiä (tiesi esipuhe kertoa) ja useat kuvat on otettu Söderganin matkoilla, keuhkotautiparantoloissa, matkoilla parantolajaksojen molemmin puolin, majapaikoissa, kotona Karjalassa Raivolassa että keuhkotautiparantolassa Sveitsissä, ulkotiloissa naisista aktiivisissa toimissa ja lukuisia kuvia kissoista, joita Södergran rakasti.
Ehkä juuri nyt, kissani juuri menettäneenä, tutkin erityisen tarkkaan kissakuvat mutta vieläkin tarkempaan, kuin tarkastelin kuvia, luin Söderganin runot, joissa Södergran kirjoittaa ihmisestä alati muuttuvassa maailmassa, sotien puristuksessa, lähellä kuolemaa.
Södergranhan uudisti runoutta, oli lyriikan uudistajien kärkijoukoissa Suomessa.
Kielitaitoisena ( ja äidinkieleltään ruotsinkielisenä = laajemmat kirjalliset kentät tavoitettavissa) ja Suomen ulkopuolisen kirjallisuuden helposti tavoittamana Keski-Euroopan matkoillaankin, Södergran oli hyvin selvillä eurooppalaisita kirjallisuuden virtauksista. Ja ehkä siksikin, modernius ei ollut Södergranille outoa tai uutta vaan ainoastaan luonteva tapa kirjoittaa tunteistaan.
Södergran on siis yksi koko Pohjolan modernistisista runoilijoista, yksi ensimmäisistä, joka luopui riimeistä ja mitasta ja konventionaalisista aiheistakin, kuten moni runoutta lukeva (kirjallisuushistoriaa sivunnut ) tietää.
Hänhän julisti (nyt (!) sata vuotta runojensa jälkeen edelleen niin modernisti -Queer - kun oli ) mm
« En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,… ».
Teoksessa on ne kaikki tutut Södergranin hitit, useimmat runot ovat tuttuja Södergranin kokoelmista mutta mukana on myös nuoruuden runoja vuosilta 1907-1909.
Runous, pääsääntöisesti kiihkeää ja vimmaista, on hienoa, upeaa, koskettavaa.
Jokaisen runous- ja valokuvataiteen harrastajan aarreaitta, tämä.
November 19, 2024
Kiinnostava kokoelma Södergranin kirjoittamia runoja ja ottamia valokuvia. Sinänsä pidin sekä runoista että valokuvista, mutta kokonaisuudesta jäi kuitenkin vähän ristiriitainen olo.
Kirjan uutuusarvo ja mielestäni paras anti on Södergranin valokuvat; monikaan ei ole edes tiennyt Södergranin olleen harrastelijavalokuvaaja. Runoista taas suurin osa on niitä samoja iänikuisia klassikoita, jotka aina nostetaan Södergranin kohdalla esiin.
Kirjan toimittajat ovat sommitelleet kuvia ja runoja mielensä mukaan, yrittäen laittaa ne keskustelemaan keskenään. Välillä tämä onnistuu hienosti, ja välillä taas yhdistelmä tuntuu aika teennäiseltä.
Minulla ei ole mitään Södergranin runoja vastaan, päinvastoin. Tässä ne tuntuivat kuitenkin välillä jopa vähän ylimääräisiltä, ja valokuvat kiinnostivat minua huomattavan paljon enemmän. Sydäntäni lämmittivät erityisesti kaikki lukuisat kissakuvat. Olisin ehkä pitänyt enemmän teoksesta, joka olisi keskittynyt vahvemmin valokuviin ja niitten taustoittamiseen.
Kirjan uutuusarvo ja mielestäni paras anti on Södergranin valokuvat; monikaan ei ole edes tiennyt Södergranin olleen harrastelijavalokuvaaja. Runoista taas suurin osa on niitä samoja iänikuisia klassikoita, jotka aina nostetaan Södergranin kohdalla esiin.
Kirjan toimittajat ovat sommitelleet kuvia ja runoja mielensä mukaan, yrittäen laittaa ne keskustelemaan keskenään. Välillä tämä onnistuu hienosti, ja välillä taas yhdistelmä tuntuu aika teennäiseltä.
Minulla ei ole mitään Södergranin runoja vastaan, päinvastoin. Tässä ne tuntuivat kuitenkin välillä jopa vähän ylimääräisiltä, ja valokuvat kiinnostivat minua huomattavan paljon enemmän. Sydäntäni lämmittivät erityisesti kaikki lukuisat kissakuvat. Olisin ehkä pitänyt enemmän teoksesta, joka olisi keskittynyt vahvemmin valokuviin ja niitten taustoittamiseen.
March 5, 2024
Ihana Edith Södergran: runoja ja valokuviaan. Valokuvissa usein kissa.
"Animaalinen hymni
Punainen aurinko nousee
vailla ajatuksia
ja yht��läisenä kaikkia kohtaan.
Me iloitsemme auringosta niinkuin lapset.
Tulee päivä, jona tomumme on särkyvä,
samantekevää, milloin se tapahtuu.
Nyt paistaa aurinko sydäntemme sisimpään
ja täyttää kaiken ajatuksettomuudella
väkevänä niinkuin metsä, talvi ja meri."
"Animaalinen hymni
Punainen aurinko nousee
vailla ajatuksia
ja yht��läisenä kaikkia kohtaan.
Me iloitsemme auringosta niinkuin lapset.
Tulee päivä, jona tomumme on särkyvä,
samantekevää, milloin se tapahtuu.
Nyt paistaa aurinko sydäntemme sisimpään
ja täyttää kaiken ajatuksettomuudella
väkevänä niinkuin metsä, talvi ja meri."
September 14, 2023
”Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä, tuntemattomat kukat loistavat rannalla; olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit - mutta ihana meri on vaarallisin nähdä, se herättää tulevien seikkailujen janon: mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.”
Read
July 11, 2023Lumoava Södergranin runojen ja kuvien yhdistelmä, joka sopii sekä kahvipöytäkirjaksi että useampaan kertaan luettavaksi ja ihailtavaksi.
April 3, 2024
mwah mwah mwah💋💋💋💋
September 23, 2024
en vaan jotenkin osaa lukea runoja - en ikinä tajua niiden syvempää merkitystä.
tässä kirjassa oli kuitenkin kivoja kuvia :)
tässä kirjassa oli kuitenkin kivoja kuvia :)
December 26, 2024
Kauniilla tavalla toimitettu kokonaisuus Södergranin runoja ja valokuvia, jotka tuovat teokseen kuvan ja tekstin vuoropuhelua. Södergran on yhtä aikaa kiinni aikansa kuvastossa ja silti aivan ajaton.
June 7, 2025
En päässyt sisään tähän kirjaan enää…
October 21, 2023
Suosikkirunojani: Vierge moderne, Tähdet, Pohjolan kevät.
June 24, 2024
lueskentelin tätä päivän mittaan eri miljöissä, ihania runoja ja valokuvia, yllätyksekseni nautin jopa eniten kirjan loppusoinnullisista runoista
Displaying 1 - 21 of 21 reviews