Terapiateollisuuteen kyllästynyt terapeutti räjäyttää self help -kirjallisuuden myrkyllisimmät myytit
Self helpin ydinviesti on: Tee nämä asiat ja tulet onnelliseksi. Tämän kirjan ydinviesti on: Unohda nämä kliseet ja elä riittävän hyvää elämää. Kirja houkuttelee pohtimaan itsestään selvinä pidettyjä elämäntaitovinkkejä uudestaan, ja tarkastelee myös populaaripsykologiassa esiintyviä myyttejä, joilla self help -kulttuuri ratsastaa – ja rahastaa.
Emilia Kujala on psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi (VTM). Aiemmassa työssään tutkijana hän tarkasteli kysymystä siitä, miksi elämäntapojen muuttaminen on vaikeaa, vaikka usein tietäisimmekin mikä meille on hyväksi.
Seuraan Kujalaa Instagramissa ja pidän hänen ajattelu- ja puhetavoistaan, mikä vaikutti siihen, että Suuri self help-huijaus päätyi kuunteluun. Ja sitäpaitsi onhan ihastuttavan itseironista kirjoittaa self help -opas jossa ruotii sitä, mitkä asiat self helpissä on pielessä.
En sanoisi olevani mikään self helpin suurkuluttaja, mutta toki genre on kuitenkin tuttu, ja kukapa meistä ei olisi törmännyt podcasteihin, kolumneihin ja iltapäivälehtien otsikoihin joissa kerrotaan, miten voit paremmin, olet tehokkaampi, tuotteliaampi, onnellisempi ja kaikin puolin parempi ihminen.
Kujalan teoksessaan esittelemät näkökulmat eivät olleet kaikki täysin uusia, mutta mielestäni tätä itsensä jatkuvaa kehittämistä ja hyvinvoinnin suorittamista ja pahoinvoinnin syiden etsimistä yksilöistä on erittäin aiheellista kyseenalaistaa. Vaikka teos ei tarjonnut itselleni mitään maailmaa mullistavia ahaa-elämyksiä, oli se oikein mukava kuunneltava. Ja sitäpaitsi, tarvitseeko kirjojen aina mullistaa maailmoja, eikö riitä että niiden ääressä viihtyy?
Tätä oli tuskastuttavaa lukea! Itsensä ylentävä ote, ja älyllinen velttous uuvutti. Kirjailija niputtaa self-help -hömpän alle aivan kaiken, ja lopulta itsensä. Asioiden vahva mustavalkoistaminen tuntui oman juttunsa myymiseen tähtäävältä. Sinnittelin loppuun, koska odotin parempaa. Hetkittäin hän onnistui, kunnes lopahti helppoheikkihahloon.
Eräänlaista self-helppiä tämäkin: älä usko siihen, mitä muut opastavat tekemään, vaan usko siihen, mitä minä tässä kerron, mikä vähän niin kuin saa kirjailijan vetämään maton omien jalkojensa alta.
Mielestäni tätä oli kiva kuunnella: se oli kuin viihdyttävän podcastin kuuntelu. Kirja on varmaan aika monen oravanpyörään sujahtaneen kannalta tarpeellinen muistutus siitä, että kaikkea ei tarvitse tehdä. Toisaalta kirja sai minussa aikaan tuskastuttavaa pohdintaa, että pitäisikö minunkin jättää jotain tekemättä ja tyytyä vähempään. Muutama päivä lukemisen jälkeen huomaan, ettei kirjassa ollut mitään erityisempää, mikä olisi jäänyt mieleen.
Perustietoa selfhelpin ongelmallisuudesta, mihin on herätty nyt 20-luvulla. Olen lukenut/katsonut videoita aiheesta jo pitkään ennen kirjaa, joten en saanut uutta tietoa, mutta hyvä perusteos aiheesta niille joille asia on vielä uusi. Kujala kirjoittaa ja lukee hyvin ja viihdyttävästi! Odottelen vielä ratkaisuja ongelmiin, nykyään ollaan vielä siinä pisteessä että tiedostetaan ongelmat, mutta ollaan vielä etsimässä ratkaisuja niihin ja ei puhuta vielä niistä. Tässä aika auttaa ja tutkimukset, joita parhaillaan tehdään.
Fiksua pohdintaa, mutta kuten fiksu pohdinta usein, tämä oli myös hiukan puuduttavaa luettavaa. Toisaalta-toisaalta-kirjoittaminen on ehkä rehellistä, mutta jäin kyllä kaipaamaan selkeämpää punaista lankaa. Toisaalta(!) sellaisen löytyminen olisi voinut vesittää kirjan koko perusviestin.
Lyhyt teos, joka aika hyvin problematisoi self help -mentaliteettia nostaen esiin siihen liittyviä heikkouksia monesta eri näkökulmasta. Ei muistaakseni myöskään vajonnut aivan liian täystyrmäävään yksinkertaistukseen, vaan pysytteli kohtuullisissa väitteissä ja johtopäätöksissä.
emilia kujala osaa sanottaa tosi hyvin ajatuksia, ja koen saavani hänen kirjoistaan aina paljon irti. vaikka osa jutuista olisi jo ennestään tuttuja, niin niiden muistuttelu on aika hyödyllistä.