Sarjan kolmannessa ja tällä erää viimeisessä osassa siirrytään kaikkein syvimmälle Nean menneisyyteen hyvin konkreettisella tavalla. Nea saa vihjeen äitiinsä liittyen ja lähtee seuraamaan tätä johtolankaa Suomen Lappiin. Tarina kerii auki Nean elämän umpisolmut jättäen tämän kirjaimellisesti vereslihalle samalla, kun kirjan muut pienen norjalaiskylän poliisit selvittävät paikallista rikosta, jonka selvittämisprosessia kuvataan kirjassa rinnan Nean seikkailun rinnalla olkoonkin, että mitään yhteyttä kollegoiden kesken ei ole. Kirjassa myös Nean ja Bobbyn suhde hakee muotoaan ja kokee ehkäpä ensimmäisen pienen kriisinsä.
Nyt, luettuani kaikki kolme tähän mennessä ilmestynyttä osaa, huomaan jokaisen näistä olleen aivan omanlaisensa teos, mutta näissä on silti ollut riittävästi yhteistä DNA:ta, jotta ne tuntuvat sisaruksilta keskenään. Ja voidaan perustellusti puhua Nea Guttorm -sarjasta. Minulle tämä kirjojen erilaisuus on osoitus siitä, että kirjailija on todella antautunut prosessille eikä teoksia ole kirjoitettu tietyn sabluunan mukaisella kaavalla. On todella mielenkiintoista nähdä tuleeko sarjaan jatkoa ja mikäli tulee, millaisella tarinalla se jatkuu nyt, kun teossarjan suuri avainmysteeri on ratkottu eli Nean oma menneisyys. Sarjan voi mielestäni tehokkaalla tavalla päättää myös näin.