Rujonherkkä tositarina entisestä vapaaottelun ammattilaisesta, joka treenaa sotilaaksi ja lähtee vapaaehtoisena Ukrainaan. Kamppailu kehässä vaihtuu erikoisyksikön operaatioihin vihollislinjojen takana.
Mikko Rupponen kirjoittaa matkastaan omaan kohtaloonsa. Hän kertoo uppiniskaisesta päättäväisyydestä, itsensä hyväksymisestä ja geeneihin kirjoitetusta tiestä.
Tie kulkee vapaaottelun kansainvälisen huipun kautta kodittomaksi hylkiöksi, sotilaaksi Ukrainan terrorismin vastaiseen operaatioon vuonna 2017, rampautuneeksi veteraaniksi ja viimein erikoisjoukkojen operaattoriksi Ukrainan sotaan.
Mutta ennen kaikkea Rujo kulkee sielun syvyyksiin ja psyyken viimeiselle pohjalle.
Kirjan alkupuoli keskittyy kirjoittajan vapaaottelu-uraan ja jälkipuoli vapaaehtois sotilashommiin. Elämänvaiheet ja tapahtuvat ovat sangen kiinnostavia. Sen verran syvissä vesissä on uitu, että meikän yöunet kärsivät, joten jo senkin takia kirjan luki todella nopeasti. Lopun setit Bahmutissa ovat jo melkoista horroria. Hatun nosto ja maksimumit kirjoittajalle.
Äijämäisen kerronnan ja välillä kliseiseltä tuntuvan armeija- ja kamppailuläpän alta paljastuu kuvaus uppiniskaisesti itseään opettavasta yksilöstä, jolle konflikti on ainoa luonteva olotila.
2,5/5 Luin kirjan suosituksesta, joten lähtötila oli se että en ole erityisen kiinnostunut kirjan teemoista - vapaaottelu ja sotiminen. Itselleni myös erittäin vähän samaistumispintaa 50 v ”rujon” miehen kanssa.
Tekee kuitenkin hyvää päästä näkemää maailmaa myös omien ajattelumallieni ja kokemuksieni ulkopuolelta. Arvostan paljon sitä kaikkea, mitä Mikko on tehnyt Ukrainassa sekä hänen sinnikkyyttään ja päättäväisyyttään. Suomessa ollessa häntä kohdellaan yhteiskunnan hylkiönä, samalla kun hän toisessa maassa on valmis antamaan elämänsä rauhan puolesta.
Miinusta toi jatkuvat rivien välistä nouseva semi misogynistinen ajattelumaailma. Kommentit kuten ”bitches got daddy issues” - olivat täysin turhia, enkä ymmärrä mitä muuta, kun sisäistettyä naisvihaa tällä tuodaan esiin.
Suomalaisen väkivaltaviihten legendan ansiokas, joskin epätasainen esikoisteos.
Pidin eniten kirjan ensimmäisestä puolikkaasta sekä lopusta. Rujo kuvaa minimalistisen kauniisti kamppailu-uransa huippuja ja pohjia itseään säästämättä. Skeneä seuranneena kuvaukset varsinkin vapaaottelun alkutaipaleesta olivat sykähdyttäviä. Samalla piirtyy kuva jääräpäisestä perfektionistista, joka omistaa elämänsä kamppailulle.
Sotakokemuksiin olisin kaivannut dialogia. Rujo avaa taitavasti tunteitaan sodassa kehässä ja sen ulkopuolella, mutta raksalla käytyjen riemukkaiden veistelyiden tapaiset keskustelut olisivat tuoneet tarvittavaa syvyyttä taistelutovereiden välille. Nyt lipsahdetaan ajoittain toiston puolelle.
Yhtä kaikki - piristävää lukea proosaa henkilöltä, joka osaa sanoittaa väkivallan syvintä olemusta. Toivottavasti kirja ei jää ainoaksi!
3.5*. Kuuntelin kirjan suosituksesta enkä sen enempää lukenut mistä kertoo. Olisi saattanut jäädä välistä jos olisin tiennyt tuosta vapaaottelun osuudesta kirjassa. En voi sietää lajia. No onneksi kuitenkin meni eteenpäin ja oli sellainen kuten "mainostettu".
Nimensä mukaisesti Rujo kuvaus kamppailu-urheilusta, sodasta ja omien arvojen mukaisesta elämästä itseä säästämättä filosofisten ja käytännön kokemusten värittämän tekstin läpi. Rupposen matseja nähneenä hyvä kuulla että mies on hengissä, toivottavasti kirjoittaa vielä lisää.