Wirran ja kumppaneiden toimittama tekstikokoelma jatkaa kunniakkaasti viime vuosina ahkerasti julkaistujen komposiittiteosten trendiä, keskittyen Ruotsin valtakunnan ja Alankomaiden väliseen taloudelliseen ja kulttuuriseen vuorovaikutukseen uuden ajan alussa. Käsillä olevan teoksen tapauksessa kokoelmaluonne on tosin helppo unohtaa, sillä lukumaisesti jäsennetyt kirjoitukset seuraavat toisiaan ajallisesti ja loogisesti, paitsi nojaten toisiinsa myös harjoittaen tiiviimpää keskinäistä vuoropuhelua kuin historiallisissa tekstikokoelmissa tyypillisesti. Ainoa joukosta hieman irralleen jäävä osa on Kananojan teksti, joka 1600-luvun yritys- ja taloushistorian sijasta edustaa ensisijassa 1700-luvulle ajoittuvaa tieteenhistoriaa. Tämäkin luku on kuitenkin mielenkiintoinen, ja teoksen kronologisen luonteen puolesta se jää viisaasti sen viimeiseksi kerronnalliseksi luvuksi.
Vaivainen 218 sivun leipäteksti onnistuu ahtamaan sisälleen suuren määrän sisältöä, ja kirjoitusten viitekohdaksi onkin valikoitu viisaasti yksittäisten henkilöiden historiat, minkä myötä monissa taloushistorian teoksissa abstrakteiksi jäävät prosessit saavat tavallista konkreettisemman sekä ennen kaikkea inhimillisiin puitteisiin istuvan hahmon. Asian paljoudesta huolimatta sisältö ei tämän vuoksi tunnu raskassoutuiselta tai pinnalliselta, ja yhteenvetokappaleen koittaessa lukija jopa toivoisi, että matka omintakeisten seikkailijayrittäjien, laivanvarustajien ja tervakauppiaiden maailmassa olisi kestänyt vielä luvun jos muutamankin pidempään. Encoren nälkä on tässä tapauksessa pääosin positiivinen ongelma, mutta tiputtaa loppuarvosanasta silti tähden.
Jos erityistä kritiikkiä teoksesta on etsittävissä, niin aiheellisin on taloushistorian teoksille hyvin tyypillinen tapa jättää puhkiselittämättä vuosisatojen takaisen rahatalouden keskeisiä piirteitä, tässä tapauksessa desimaalivaluuttoja edeltävän rahan luonnetta sekä erityisesti rahan arvoa. Vaikka eri tuotteiden ja osakkeiden hinnoista pystyy suhteellisesti jonkin verran arvioimaan valuuttojen arvoa, jonkinlainen karkea vertailuluettelo, tai mieluiten suora rinnastus nykyrahan arvoon, palvelisi suuresti lukijaa. Tämän kritiikin ansaitsee taloushistorian traditio yleisestikin.
Ylimääräinen lisäkehu mainittakoon koskien myös teoksen taitosta. Kannen kauniit väri- ja kuvavalinnat herättävät välittömästi kiinnostuksen, ja tekstien tiettyjen keskeisten hahmojen muotokuvat auttavat yllättävänkin paljon näiden henkilöimisessä itse tekstissä.