”Kiroan itseäni. Olisin voinut vain tanssia ja antaa hänen huumaantua siitä. Minä huomasin, että hän oli kiihottunut. Ehkä hän olisi palannut luokseni. Ehkä toimin liiankin hätiköidysti. Minun olisi pitänyt olla kärsivällisempi.” Metallimuusikko saa studioonsa salaperäisen vieraan. Ihmepelastus johtaa uskomattoman salaisuuden jäljille. Folk metal -vinyylin kansista löytyy omituista jauhetta. Työpaikkapahoinvointi postikonttorissa sysää liikkeelle vaarallisia voimia. Pahoinpitely puistossa uhkaa muuttua maailmanlopuksi. Talo metsän keskellä uhmaa ajan ja paikan lakeja. Juha Jyrkkään modernia kauhua edustavat novellit sijoittuvat vaihtoehtoiseen Helsinkiin. Niistä viisi on aiemmin julkaistu antologioissa ja lehdissä. Mukana on myös yksi ennen julkaisematon kertomus. Tässä kokoelmassa kauhu, kansanperinne, rajatieto, heavy metal -kulttuuri, musta huumori, seksi ja perversiot yhdistyvät timmiksi kokonaisuudeksi, joka ei jätä ketään kylmäksi! Juha Jyrkäs on aiemmin julkaissut kalevalamittaista runoutta, fantasiaa ja tieteistoimintaa. Tämä on hänen näyttönsä kauhun saralla. Musiikin tiimoilta Jyrkäs tunnetaan kantelemetallin uranuurtajana.
Olin Jyväskylän kirjamessuilla kuuntelemassa, kun Juha Jyrkäs kertoi tästä novellikokoelmastaan. Kiinnostukseni heräsi viimeistään siinä vaiheessa, kun Jyrkäs luetteli nuoruuden lempikirjailijoinaan niitä samoja nimiä, joita olen itsekin ahminut (kuten H. P. Lovecraft, Clive Barker, E. A. Poe).
"Häiriintyneitä tarinoita" -kuvailun perusteella odotin ehkä vieläkin häiriintyneempää menoa, mutta onhan tässä toki kaikenlaista. Novellit ovat kaikki enemmän tai vähemmän kauhua, ja niissä hyödynnetään kiinnostavalla tavalla kansanperinnettä ja okkultistisia elementtejä. Lisäksi monissa novelleissa on läsnä metallimusiikki; Jyrkäshän on myös muusikko.
Suurin osa kokoelman novelleista on julkaistu aiemmin antologioissa ja lehdissä. Mukana ovat seuraavat novellit (suluissa julkaisutieto): – Shamaanitar (Kosmoskynä 4/2014) – Iski tulta Ismaroinen (Usva 3/2013) – Taikapulveria (Mustaa lihaa - Kyberpunk-antologia 2013) – Itellajoonin blues (Ja hän huutaa : splatterpunk-antologia 2014) – Elämän tanssi (aiemmin julkaisematon) – Turvapaikka (ROCKNOMICON 2015)
Näistä Itellajoonin blues oli minulle ennestään tuttu, ja siinä postityöntekijä purkaa työssä kertyneitä aggressioitaan aika överillä tavalla. Mutta kukapa meistä ei olisi haaveillut siitä, että repisi irti työkaverin silmän ja polkisi sen jalallaan veriseksi mössöksi...
Iski tulta Ismaroinen -novellissa suomalaisesta kansanperinteestä ja Marvel-supersankarikulttuurista on keitelty aika mielenkiintoinen soppa, ja ajatus suomalaisesta supersankarista on viehättävä. Kokoelman niminovellissa taas yhdistyvät aikamatkustus ja heavy metal.
Kokoelman novellit soljuvat yllättävän hyvin yhteen. Ne ovat toisistaan irrallisia mutta sijoittuvat kuitenkin samaan vaihtoehtoiseen Helsinkiin. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin vähän kyllästyä siihen, miten paljon tarinoissa on kovia peniksiä ja suihkuavaa spermaa. Muutenkin monet novelleista ovat aika fyysisiä, joten suosittelen näitä pienellä varauksella.
Kiinnostuin kyllä Jyrkkäästä tämän kokoelman perusteella, ja aion lukea häneltä muutakin. Ilmeisesti hän ei ole näitä tarinoita lukuun ottamatta julkaissut juurikaan kauhua, mutta muuhun tuotantoon kuuluu ainakin fantasiaa ja kalevalamittaista runoutta.