What do you think?
Rate this book
Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Jätetyksi tullut Iiris alkaa toteuttaa kumouksellista self help -terapiaa nimeltä “Näytät hyvältä korkeissa koroissa ja suklaatahroja leuassasi”. Sitkeä harjoittelu kannattaa.
Kun Aleksi yllättäen jättää Iiriksen seitsemän vuoden suhteen jälkeen ja tunnustaa, ettei koskaan rakastanut, edessä on uusi alku, joka aluksi näyttää lopulta. Mutta ei hätää, koulupsykologina Iiris kyllä keksii selviytymiskeinot! Naapurin kahdeksankymppisen Marja-Liisan, elämästä ja saippuaoopperoista omaksuttujen oppien sekä itse kehittämänsä terapiametodin avulla hän selviää suruistaan.
Kun Aleksi yllättäen jättää Iiriksen seitsemän vuoden suhteen jälkeen ja tunnustaa, ettei koskaan rakastanut, edessä on uusi alku, joka aluksi näyttää lopulta. Mutta ei hätää, koulupsykologina Iiris kyllä keksii selviytymiskeinot! Naapurin kahdeksankymppisen Marja-Liisan, elämästä ja saippuaoopperoista omaksuttujen oppien sekä itse kehittämänsä terapiametodin avulla hän selviää suruistaan.
174 pages, ebook
First published December 26, 2013
13 people are currently reading
145 people want to read
About the author
Riikka Pulkkinen
14 books138 followersRiikka Pulkkinen was born in 1980 and spent her youth in Oulu, a town on Finland’s northwest coast, with her father (a lawyer), mother (a doctor), and two sisters. During that time, she was also a very talented athlete. Nowadays she studies literature and philosophy at the University of Helsinki, and does her jogging without a stopwatch.
The Border, Pulkkinen's first novel, was published in 2006 and got positive reviews and immediate sales success.
Her second novel, True, came out in 2010 and was shortlisted for the Finlandia Prize, the most prestigious literary award in Finland. The film rights of True have been sold to Vertigo Productions (Finland), and its adaptation for the stage premiered at Helsinki KOM Theatre in November 2011.
Pulkkinen’s third novel, The Book of Strangers, was published in September 2012.
The publishing rights for Pulkkinen’s novels have been sold to publishers all around the world. Current rights sold and published translations for each of her books can be viewed in the books section.
See more at: http://riikkapulkkinen.com/author?lan...
The Border, Pulkkinen's first novel, was published in 2006 and got positive reviews and immediate sales success.
Her second novel, True, came out in 2010 and was shortlisted for the Finlandia Prize, the most prestigious literary award in Finland. The film rights of True have been sold to Vertigo Productions (Finland), and its adaptation for the stage premiered at Helsinki KOM Theatre in November 2011.
Pulkkinen’s third novel, The Book of Strangers, was published in September 2012.
The publishing rights for Pulkkinen’s novels have been sold to publishers all around the world. Current rights sold and published translations for each of her books can be viewed in the books section.
See more at: http://riikkapulkkinen.com/author?lan...
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 104 reviews
April 26, 2017
"Kirja, jota en koskaan ajatellut lukevani" tuntuu olleen taas tovin teemana elämässäni.
Sain tämän kirjan kirjabloggareiden tapaamisessa, kun kukaan muu ei halunnut, ja ajattelin itsekin antaa kirjan eteenpäin todennäköisesti lukematta. Vaan tutkimattomat ovat elämän tiet, kun sairastuu, ja sitten sitä yhtäkkiä huomaakin lukevansa Iiris Lempivaaraa aika lailla yhdellä istumalla.
En oikein jaksa hömppää ja "viihdekirjoista" en tahdo saada mitään irti. Ne eivät viihdytä, niiden huumori ei uppoa ja maailma on vaan niin vieras. (Luin kerran lukupiiriin Sophie Kinsellan kirjaa ja no, se riitti ihan loppuelämäksi.)
Tämän lukeminen oli kuitenkin oikeasti aika viihdyttävää ja jotenkin vapauttavaa. Kirja oli niin hölmö, että se tuntui raikkaalta. Kaikki oli viety vähän yli, joten mitään ei voinut ottaa turhan vavakasti, ja sehän sopi. Ja vaikka kirjaa en nyt kovin feministiseksi lähtisi kutsumaan, niin oli kiva, miten lempeästi eräänlaista naiseutta tässä (kaikessa hulluudessaan) kuvattiin. Vaikka se naiseus paikoin vaikutti tosi vieraalta (esim. kenellä on elämänsä aikana 40 mekkoa SAATI SAMAAN AIKAAN VAATEKAAPISSA?!), ja oudolta (esim. miksi feikata olevansa kasvissyöjä, jos ei ole? Eikö voi olla vain sitä mitä on?), niin silti jotenkin lempeältä.
En nyt sanoisi suosikiksi, mutta yllättävän viihdyttävä. Ja kerrankin kirja, jota voin suositella, jos joku kaipaa jotain kevyempää!
Sain tämän kirjan kirjabloggareiden tapaamisessa, kun kukaan muu ei halunnut, ja ajattelin itsekin antaa kirjan eteenpäin todennäköisesti lukematta. Vaan tutkimattomat ovat elämän tiet, kun sairastuu, ja sitten sitä yhtäkkiä huomaakin lukevansa Iiris Lempivaaraa aika lailla yhdellä istumalla.
En oikein jaksa hömppää ja "viihdekirjoista" en tahdo saada mitään irti. Ne eivät viihdytä, niiden huumori ei uppoa ja maailma on vaan niin vieras. (Luin kerran lukupiiriin Sophie Kinsellan kirjaa ja no, se riitti ihan loppuelämäksi.)
Tämän lukeminen oli kuitenkin oikeasti aika viihdyttävää ja jotenkin vapauttavaa. Kirja oli niin hölmö, että se tuntui raikkaalta. Kaikki oli viety vähän yli, joten mitään ei voinut ottaa turhan vavakasti, ja sehän sopi. Ja vaikka kirjaa en nyt kovin feministiseksi lähtisi kutsumaan, niin oli kiva, miten lempeästi eräänlaista naiseutta tässä (kaikessa hulluudessaan) kuvattiin. Vaikka se naiseus paikoin vaikutti tosi vieraalta (esim. kenellä on elämänsä aikana 40 mekkoa SAATI SAMAAN AIKAAN VAATEKAAPISSA?!), ja oudolta (esim. miksi feikata olevansa kasvissyöjä, jos ei ole? Eikö voi olla vain sitä mitä on?), niin silti jotenkin lempeältä.
En nyt sanoisi suosikiksi, mutta yllättävän viihdyttävä. Ja kerrankin kirja, jota voin suositella, jos joku kaipaa jotain kevyempää!
October 18, 2016
Ihan kiva välipalakirja, kauniisti kirjotettua hömppää.
April 6, 2016
Olipa ihana. Ihan hömppä, mutta sellaista lämmintä, oivaltavaa ja osuvaa hömppää, jota olen pitkään kaivannut sitä kuitenkaan löytämättä. Pulkkisen erityisen kaunis tapa käyttää kieltä toimi vielä pisteenä iin päälle, onneksi tämä kirja on oma niin sen voi nauttia joskus toistamiseenkin kun haluaa olla hetken hyvin keveissä vesissä.
June 9, 2016
Kirjalla oli hetkensä, se oli hauska sekoitus syvällistä ja keveää. Hieman ärsytti jatkuva viittaus ilmavaivoihin kuin jonkun "roisimman" säväyksen tuojana tarinaan, ja ah niin kliseinen loppu. Loppu oikeastaan tuli aika kiirehtien. Tätä olisi voinut syventää vielä paljonkin, mutta viihdyttävää seuraa kirja kuitenkin oli ajomatkoilla.
July 22, 2018
Tällaisia kevyitä, kauniisti kirjoitettuja ja aidosti hauskoja chick lit -kirjoja tarvitaan enemmän! Ihana, feministisellä pohjavireellä varustettu teos on oikeasti voimaannuttavaa luettavaa, eikä nosta karvoja pystyyn samalla tavalla kuin ihan liian monet muut saman genren kirjat. 3,5/5
July 24, 2017
Äänikirjana oikein toimiva teos. Leena Pöysti on kuin tehty tämän kirjan lukijaksi.
September 11, 2014
Pidän enemmän Pulkkisen raskassoutuisemmista teoksista,mutta tämäkin viehätti ja viihdytti, vaikka ei "suurta tarinaa" tarjonnutkaan ja vaikka en tämänlaista kirjallisuutta usein harrastakaan. Pulkkisen aiemmin aikakauslehden jatkokertomuksena ilmestynyt Iiris Lempivaaran tarina lienee esimerkki siitä paljon puhutusta suomalaisesta chick litistä.
Sinänsä jo se on toki piristävää, että arvostettu ja kiitelty kirjailija uskaltaa vaihtaa tyyliä ja ottaa haltuun uusia kirjallisuuden kenttiä jopa sieltä viihteellisemmältä, vähemmän arvostetummalta saralta.
Pulkkisen edellistä kirjaa lukiessani itkin, tätä kirjaa lukiessani nauroin. Pulkkinen kirjoittaa nykynaiseudesta, eroamisesta, voimaantumisesta ja itsensä ja toisen ihmisen etsimisestä sekä kauniisti että humoristisesti. Ironisestikin, mutta ei missään nimessä kyynisesti.
Neljä tähteä ennen kaikkea Pulkkisen kielelle, jota rakastan. Sitä, kuinka tässäkin kirjassa hän laittaa perheenisän, eläkeläisrouvan ja eronneen nuoreen naisen esittämään tosia, juhlallisia lauseita elämästä. Sitä, kuinka totuuksia elämästä tavoitetaan ja tavoitellaan öisillä huoltoasemilla, sokerimuruja suupielessä, raitiovaunuissa, ovien kynnyksillä, naapurin rouvan sohvalla tai yökerhoissa tequilan jälkeen.
Kevyt teos lukea ja pidellä. Tämän jälkeen tekee itsekin mieli sanoa elämälle "kyllä", kuten Iiris Lempivaara opettelee tekemään.
Sinänsä jo se on toki piristävää, että arvostettu ja kiitelty kirjailija uskaltaa vaihtaa tyyliä ja ottaa haltuun uusia kirjallisuuden kenttiä jopa sieltä viihteellisemmältä, vähemmän arvostetummalta saralta.
Pulkkisen edellistä kirjaa lukiessani itkin, tätä kirjaa lukiessani nauroin. Pulkkinen kirjoittaa nykynaiseudesta, eroamisesta, voimaantumisesta ja itsensä ja toisen ihmisen etsimisestä sekä kauniisti että humoristisesti. Ironisestikin, mutta ei missään nimessä kyynisesti.
Neljä tähteä ennen kaikkea Pulkkisen kielelle, jota rakastan. Sitä, kuinka tässäkin kirjassa hän laittaa perheenisän, eläkeläisrouvan ja eronneen nuoreen naisen esittämään tosia, juhlallisia lauseita elämästä. Sitä, kuinka totuuksia elämästä tavoitetaan ja tavoitellaan öisillä huoltoasemilla, sokerimuruja suupielessä, raitiovaunuissa, ovien kynnyksillä, naapurin rouvan sohvalla tai yökerhoissa tequilan jälkeen.
Kevyt teos lukea ja pidellä. Tämän jälkeen tekee itsekin mieli sanoa elämälle "kyllä", kuten Iiris Lempivaara opettelee tekemään.
April 29, 2018
Vähän liian kevyttä viihdettä minulle. Tykkään kuitenkin Pulkkisen kielesta ja tyylistä, joten kirja ärsytti vähemmän kuin pitkiä väri-, malli- ja kuosikuvauksia sekä tuotemerkkilitanioita suoltavien kirjailijoiden teokset. Punaiset korkokengät minäkin ymmärrän, kun taas vieraat tuotemerkit saavat minut vain tuntemaan itseni tyhmäksi ja ulkopuoliseksi - kuten elävä elämä usein, joten en jaksa sellaista enää kirjoilta. Iiris tuntui silti omassa norsuunluutornissaan viihtyvältä ylenkatseelliselta persoonalta, jonka seurassa en itse viihtyisi, vaikken toisaalta kokenut sielunsisaruutta myöskään naapurin kasivitosen Marja-Liisan kanssa. Iiriksen lapsuuden sydänystävästä Elinasta pidin enemmän, vaikkei itselläni ole valitettavasti ikinä ollut tällaista kasvinkumppania. Jotenkin kirjan asenne oli kuitenkin leikittelevän kepeä, eikä asioita jaksanut ottaa liian vakavasti, vaan rupesin jopa vähän pohtimaan, mitä asioita itse laittaisin vastaaville listoilleni... Ihan ok. 3-
December 28, 2018
Suloisia ja hauskoja yksityiskohtia ja hahmoja. Viihdyttävä ja harmiton, niin hyvässä kuin pahassa.
Täydellisen epäuskottava, ei kovinkaan samaistuttava ja epäilen, ettei Pulkkisen tutkimustyö psykologin ammatista ollut kovinkaan kattavaa. (Vaikea kuvitella että noin dille hahmo pääsisi edes opiskelemaan alaa.) Mutta ehkä senkään totuudellisuus ei ollut oleellista tässä hassussa luodussa maailmassa, eipä kukaan myöskään puhu tai ajattele noin suloisen, totisen filosofisesti. Luodun maailman tyyli pysyy kyllä kirjan läpi rikkoutumattomana, ja se on ansio sinänsä. Kieli on hauskaa ja pääsee äänikirjana vielä paremmin oikeuksiinsa.
Eniten otti päähän se, eikö edes 2010-luvulla maailmanlopun kynnyksellä voi kirjoittaa chicklit-genressä ilman, että henkilöt saavat kiksejä jostain niin hölmöstä kuin shoppailusta? Oh dear.
Täydellisen epäuskottava, ei kovinkaan samaistuttava ja epäilen, ettei Pulkkisen tutkimustyö psykologin ammatista ollut kovinkaan kattavaa. (Vaikea kuvitella että noin dille hahmo pääsisi edes opiskelemaan alaa.) Mutta ehkä senkään totuudellisuus ei ollut oleellista tässä hassussa luodussa maailmassa, eipä kukaan myöskään puhu tai ajattele noin suloisen, totisen filosofisesti. Luodun maailman tyyli pysyy kyllä kirjan läpi rikkoutumattomana, ja se on ansio sinänsä. Kieli on hauskaa ja pääsee äänikirjana vielä paremmin oikeuksiinsa.
Eniten otti päähän se, eikö edes 2010-luvulla maailmanlopun kynnyksellä voi kirjoittaa chicklit-genressä ilman, että henkilöt saavat kiksejä jostain niin hölmöstä kuin shoppailusta? Oh dear.
July 18, 2017
Kevyttä kesälukemista, mahtuu melkein taskussa mukaan. Jatkokertomus-tyyli kuultaa vahvasti läpi, mutta tässä tapauksessa siitä tulee vain nostalginen olo, kun muistan nähneeni pätkiä jossakin naistenlehdessä. Kieltämättä tästä saakin irrotettua useita "arkiviisauksia" per aukeama jos ajattelee lehtitaittoa, verrattuna moneen muuhun chick-lit kirjaan.
Häilyn vähän kahden ja kolmen tähden välillä, koska jotenkin tämä loppuu hätiköiden. Mutta toisaalta koko kuvattu elämänpätkä sujuu Iiriksellä hätiköiden, joten kokonaisuutena tämä on ihan itsensä näköinen kirja.
Häilyn vähän kahden ja kolmen tähden välillä, koska jotenkin tämä loppuu hätiköiden. Mutta toisaalta koko kuvattu elämänpätkä sujuu Iiriksellä hätiköiden, joten kokonaisuutena tämä on ihan itsensä näköinen kirja.
December 13, 2023
Nyt ei ollut minun genreäni, mutta ei ole myöskään tapani jättää lukematta. Olen viimeisimmistä noin sadasta kirjasta jättänyt kesken yhden.
Tätä kirjaa en olisi valinnut hyllystä, vaan otin pöydältä, jossa oli sanomalehtipaperiin käärittyjä kirjoja lainattavaksi.
En saanut tästä kirjasta itselleni oikein mitään ja loppua kohti vaan huonontuen.
Tätä kirjaa en olisi valinnut hyllystä, vaan otin pöydältä, jossa oli sanomalehtipaperiin käärittyjä kirjoja lainattavaksi.
En saanut tästä kirjasta itselleni oikein mitään ja loppua kohti vaan huonontuen.
January 16, 2019
Ihanan kepeä ja hauska kirja. Juuri tällaista olen kaivannut. Soljuva, rikas kieli.
June 21, 2017
Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana. Sinne meni äänikirjaneitsyys. Kovakantisen paras ystävä lopulta leppyi äänikirjalle. Kovakantisia en silti jätä.
Pulkkinen kirjoittaa kauniisti yksityiskohtia korostaen ja lukija Leena Pöysti saa kaiken kuulostamaan Shakespearelta. Pulkkisen omatapainen kirjoitustapa on niin herkkä ja persoonallinen. Voisin mieluusti lukea lisää tällaista.
Rakastin sitä miten kirja oli niin suomalainen. Joka tuotteesta piti mainita brändi, oli se sitten Oltermanni tai Fazer ja sama päti paikoissa. Hesari kilahti postiluukusta ja exän kattila oli Hakmannia.
Kirja oli mukavaa kaunista hömppää. Niin makeaa ja suloista.
Kuunnellessani mietin kuinka tästä saisi mahtavan chick flickin. Tehkää joku tästä elokuva!
Suosittelen niille, jotka haluavat ajatuksensa liitämään Helsingin keskustaan koulupsykologin murheisiin, suklaaseen ja merkkikenkiin.
Pulkkinen kirjoittaa kauniisti yksityiskohtia korostaen ja lukija Leena Pöysti saa kaiken kuulostamaan Shakespearelta. Pulkkisen omatapainen kirjoitustapa on niin herkkä ja persoonallinen. Voisin mieluusti lukea lisää tällaista.
Rakastin sitä miten kirja oli niin suomalainen. Joka tuotteesta piti mainita brändi, oli se sitten Oltermanni tai Fazer ja sama päti paikoissa. Hesari kilahti postiluukusta ja exän kattila oli Hakmannia.
Kirja oli mukavaa kaunista hömppää. Niin makeaa ja suloista.
Kuunnellessani mietin kuinka tästä saisi mahtavan chick flickin. Tehkää joku tästä elokuva!
Suosittelen niille, jotka haluavat ajatuksensa liitämään Helsingin keskustaan koulupsykologin murheisiin, suklaaseen ja merkkikenkiin.
August 20, 2017
Tämä kirja oli makuuni ehkä hieman liian optimistinen ja hersyvä. Vika voi olla minussa: samaistun enemmän Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaan ja saan tyydytystä Kari Hotakaisen lakonisesta tavasta tuoda merkittäviä asioita esiin varsin vähäeleisesti ja hauskasti. Pessimismiä on jotenkin helpompi käsitellä kuin suuren suurta optimismia. Elämän harmaudesta saa kiinni kuka tahansa.
Pulkkisen romaanissa minua häiritsee jo alussa se, että ihmiset käyttäytyvät oudosti: puhuvat liikaa, käyttävät keskinäisissä keskusteluissaan erikoisia kielikuvia, maailmaa ihastellaan taivaisiin asti. Tämän vastapainona toki tuodaan esille elämän rujoutta, jota edustaa piereskelevä, vastikään eronnut sinkkunainen, joka syö yksiössään kylmettynyttä Saarioisen jauhelihapitsaa. Pulkkisen luomassa maailmassa tämä hahmo ei jää surkuttelemaan kohtaloaan, vaan lähtee reippaasti yöelämään kokeilemaan, josko kävisi flaksi. Itse olisin jäänyt kotiin, ja katsonut asiaa seuraavana päivänä uudelleen.
Tämän kirjan maailmassa koulupsykologi säilyttää työhuoneessaan hätäkaljoja ja hätägeishaa. Toiminta oppilaiden kanssa vaikuttaa myös epärealistiselta: kuka ostaa oppilaille pitsoja ja energiajuomia omilla rahoillaan? Elämänohjeita jakava naapurin mummo vaikuttaa ihan hyvältä tyypiltä. Luulenpa, että Fazerin Parhaiden tarjoaminen ja yhdessä vietetty hetki Kauniiden ja Rohkeiden parissa olisi kuitenkin riittänyt. Vanhojen ihmisten pitäisi jo elämänkokemuksensa puolesta tietää olla puuttumatta toisten parisuhdeasioihin.
Kenties kirjan ideana onkin saada kaltaiseni maltilliset, elämässä vähään tyytyväiset ihmiset hyppäämään mukaan elämää ylistävään ilakointiin. Elämää ylistävässä ilakoinnissa ihmisen pitää tehdä kaikenlaista odottamatonta ja impulsiivista, unohtaa säännöt hetkeksi. Vaikka ajatus on toisinaan paikallaan, ei tämä silti kirja silti saanut minua ostamaan pääsylippua tälle huviretkelle. Riikka Pulkkisen elävä kielenkäyttö tekee tämän kirjan lukemisesta kyllä kaikesta huolimatta aivan nautinnollista. Vaikka oikeat ihmiset eivät kyllä puhuisi tuolla tavalla.
Pulkkisen romaanissa minua häiritsee jo alussa se, että ihmiset käyttäytyvät oudosti: puhuvat liikaa, käyttävät keskinäisissä keskusteluissaan erikoisia kielikuvia, maailmaa ihastellaan taivaisiin asti. Tämän vastapainona toki tuodaan esille elämän rujoutta, jota edustaa piereskelevä, vastikään eronnut sinkkunainen, joka syö yksiössään kylmettynyttä Saarioisen jauhelihapitsaa. Pulkkisen luomassa maailmassa tämä hahmo ei jää surkuttelemaan kohtaloaan, vaan lähtee reippaasti yöelämään kokeilemaan, josko kävisi flaksi. Itse olisin jäänyt kotiin, ja katsonut asiaa seuraavana päivänä uudelleen.
Tämän kirjan maailmassa koulupsykologi säilyttää työhuoneessaan hätäkaljoja ja hätägeishaa. Toiminta oppilaiden kanssa vaikuttaa myös epärealistiselta: kuka ostaa oppilaille pitsoja ja energiajuomia omilla rahoillaan? Elämänohjeita jakava naapurin mummo vaikuttaa ihan hyvältä tyypiltä. Luulenpa, että Fazerin Parhaiden tarjoaminen ja yhdessä vietetty hetki Kauniiden ja Rohkeiden parissa olisi kuitenkin riittänyt. Vanhojen ihmisten pitäisi jo elämänkokemuksensa puolesta tietää olla puuttumatta toisten parisuhdeasioihin.
Kenties kirjan ideana onkin saada kaltaiseni maltilliset, elämässä vähään tyytyväiset ihmiset hyppäämään mukaan elämää ylistävään ilakointiin. Elämää ylistävässä ilakoinnissa ihmisen pitää tehdä kaikenlaista odottamatonta ja impulsiivista, unohtaa säännöt hetkeksi. Vaikka ajatus on toisinaan paikallaan, ei tämä silti kirja silti saanut minua ostamaan pääsylippua tälle huviretkelle. Riikka Pulkkisen elävä kielenkäyttö tekee tämän kirjan lukemisesta kyllä kaikesta huolimatta aivan nautinnollista. Vaikka oikeat ihmiset eivät kyllä puhuisi tuolla tavalla.
April 19, 2023
Ihmettelin kirjan hajanaisuutta ja sitä ettei siinä ollut oikein yhtä juonta jota olisi voinut seurata. Lopulta takakannesta asia selvisi: tämä olikin alunperin aikakauslehtiin kirjoitettu jatkotarina kerättynä yksiin kansiin.
Jonkinlaista päähenkilön kasvutarinaa tässä kehitellään ja teksti on ihan sujuvaa, mutta ei tämä oikein päässyt vauhtiin missään vaiheessa. Muutamat asiat, kuten henkilöiden nimet (Jennifer, Josefiina, Lumimarja tms.) ja jotkut hieman väkinäiset runollisuuteen pyrkivät ilmaukset ärsyttivät. Loppupuolella ollut "biisin sanoitus" henki sitä, ettei kirjoittaja ole koskaan kirjoittanut biisiin sanoja. Runoja kylläkin. Runona teksti olisikin ollut hieno. Biisiin sitä ei olisi täydellisen rakenteen ja rytmin puutteensa takia mitenkään järkevästi saanut, tavujen määrät heittelivät miten sattuu.
Jos kirja pitäisi laittaa johonkin kategoriaan, niin chick lit olisi itsestään selvä vaihtoehto. Suklaa ja skumppa maistuu, shoppailu on kivaa, mekot ja kengät ihania ja ystävyys on taikaa, sekä naiseus voimaa.
Ensin oli jätetyksi tulemista ja kipuilua, sitten oli ystäväpiirin ja sisarusten välistä dynamiikkaa, sitten oli voimaantumista, sitten sukupolvien välistä bondaamista, sitten työelämää, nuorten kanssa työskentelyä, sitten deittailua, sitten exän kanssa ystävystymistä, sitten mielenterveysongelmia, sitten feminismiä, sitten siskon parisuhteen terapoimista, sitten hyväksikäytetyksi tulemista (jota ei sitten kuitenkaan käsitelty mitenkään) ja lopulta... niin mitä? Uusi suhde. Se tietysti eheyttää alussa jätetyn päähenkilön. Ok, no sitä tässä kai lähdettiin hakemaan. Muistetaan kuitenkin mainita, ettei naisen elämä ole yksin miehestä kiinni.
Mitään näistä aiheista ei juuri nostettu keskiöön. Asioita oli ja asioita meni.
Halusin tykätä tästä, koska Riikka Pulkkinen vaikuttaa niin siistiltä tyypiltä, mutta ensi viikolla en varmaan muista kirjasta mitään.
Jonkinlaista päähenkilön kasvutarinaa tässä kehitellään ja teksti on ihan sujuvaa, mutta ei tämä oikein päässyt vauhtiin missään vaiheessa. Muutamat asiat, kuten henkilöiden nimet (Jennifer, Josefiina, Lumimarja tms.) ja jotkut hieman väkinäiset runollisuuteen pyrkivät ilmaukset ärsyttivät. Loppupuolella ollut "biisin sanoitus" henki sitä, ettei kirjoittaja ole koskaan kirjoittanut biisiin sanoja. Runoja kylläkin. Runona teksti olisikin ollut hieno. Biisiin sitä ei olisi täydellisen rakenteen ja rytmin puutteensa takia mitenkään järkevästi saanut, tavujen määrät heittelivät miten sattuu.
Jos kirja pitäisi laittaa johonkin kategoriaan, niin chick lit olisi itsestään selvä vaihtoehto. Suklaa ja skumppa maistuu, shoppailu on kivaa, mekot ja kengät ihania ja ystävyys on taikaa, sekä naiseus voimaa.
Ensin oli jätetyksi tulemista ja kipuilua, sitten oli ystäväpiirin ja sisarusten välistä dynamiikkaa, sitten oli voimaantumista, sitten sukupolvien välistä bondaamista, sitten työelämää, nuorten kanssa työskentelyä, sitten deittailua, sitten exän kanssa ystävystymistä, sitten mielenterveysongelmia, sitten feminismiä, sitten siskon parisuhteen terapoimista, sitten hyväksikäytetyksi tulemista (jota ei sitten kuitenkaan käsitelty mitenkään) ja lopulta... niin mitä? Uusi suhde. Se tietysti eheyttää alussa jätetyn päähenkilön. Ok, no sitä tässä kai lähdettiin hakemaan. Muistetaan kuitenkin mainita, ettei naisen elämä ole yksin miehestä kiinni.
Mitään näistä aiheista ei juuri nostettu keskiöön. Asioita oli ja asioita meni.
Halusin tykätä tästä, koska Riikka Pulkkinen vaikuttaa niin siistiltä tyypiltä, mutta ensi viikolla en varmaan muista kirjasta mitään.
July 15, 2020
Olihan tässä muutama hauska ja oivaltava kohta, mutta pääosin turhan perus huttua. Eikä Berkeley ollut huono filosofi, vähän vaan yksinkertainen. ;)
March 20, 2021
Vyloženě zkritizovat tu knížku nemůžu ani nechci, protože jsem tušila, že to nebude úplně moje krevní skupina, takže si za to můžu sama, ale je fakt, že si fakt nepamatuju, kdy jsem něco, co má pod 200 stránek a malej formát, četla tak dlouho. Takže to naprosto vypovídá o mém zájmu a nadšení. Ale co čekat od čtení na pokračování v ženském life-stylovém časopise. Life-stylové, snaživě vtipné, nekonfliktní, hřejivé vyprávění s happyendem. Nuda.
This entire review has been hidden because of spoilers.
December 16, 2018
Olisin halunnut tykätä tästä kirjasta, koska iän ja elämäntilanteen puolesta asetelma oli hyvin samaistuttava. Kirjassa oli kuitenkin liian paljon epäuskottavia tilanteita. Lisäksi päähenkilö on liian lapsellinen, ylipirteä ja naiivi, mikä teki monista ystävien välisistä keskusteluista epäuskottavia. Tai ainakin vaikeasti samaistuttavia.
July 26, 2022
Pidin eniten Pulkkisen tavasta kuvata hahmoja tässä. Niistä ei annettu vain laveaa ja yleismaailmallista kuvausta, vaan tässä sukellettiin jopa hätkähdyttäviin yksityiskohtiin henkilöiden ulkonäöstä ja luonteesta, mutta silti lukija tunnisti täysin, mitä siinä haettiin takaa.
November 22, 2020
Onko tämän kirjan tarkoitus olla filosofinen chick-lit? Ihan viihdyttävä pieni välipala. Rasittavan itsekäs päähenkilö, joka ehkä osoittaa jonkinlaista henkistä kasvua. Juonenkäänteet välillä epäuskottavia.
February 24, 2014
Aikamoinen pettymys. Alku oli viehättävä, mutta loppua kohti huononi. En ole muutenkaan mikään chick litin ystävä, mutta tämä oli aika huonoa jopa siksi.
April 26, 2024
Riikka Pulkkisen kirjoittama chick lit -kokoelma on humoristinen ja lämminhenkinen episodikooste 28-vuotiaan helsinkiläisen koulupsykologin Iiris Lempivaaran toilailuista, joissa tavoitellaan genren mukaisesti sitä unelmien prinssiä ja sellaista jahdataan yökerhoista roiskeläppäpitsojen ja alkoholin voimalla pilkkuun saakka.
Vaikka teos on lähinnä välähdyksiä henkilöhahmon sattumuksista, monissa katkelmissa kuitenkin taustoitetaan miehen- ja oman perheenkin kaipuuta, ja sentyyppisestä elämästä esimerkiksi käyvät oma Jennifer-sisko ja bestis-Elina. Entinen eksä eli Aleksi tuntuu olevan ylivoimainen psykologinen este Iirikselle, ja hänestä irtipääsyä tarkkaillaan monestakin näkökulmasta. Lisäksi ystävyyden kehittymistä sekä oman elämän peilaamista omaan siskoon valotetaan monipuolisesti ja hauskan ironisesti.
Tässä kirjassa on myös Mielensäpahoittajaan rinnasteinen hahmo, ja sellaista virkaa saa toimittaa naapurin 85-vuotias räväkkä Marja-Leena-mummo, jolta heltiää elämänohjeita ja vinkkejä urosten saalistamiseen sekä elämästä selviytymiseen. Bestikselle tietysti raportoidaan joka käänteessä viimeisimmätkin seksiseikkailut, joista ei tahdo tulla mistään mitään. Lohturuokaa kannetaan kassikaupalla yksiöön ennen seuraavaa yritystä, kun yritellään panna järjestykseen häilyvän identiteetin palikoita. Muitakin karrikoituja hahmoja on tarinoihin lisäilty, ja sellaisiin saadaan tutustua myös koulussa, jossa psykologi pääsee vetämään feministien aluille ahdistusta helpottavaa kurssia, jossa voimamusiikin tahdissa filosofit, kuten Berkeley ja Foucault, tulevat tutuiksi…
Vaikka teos on lähinnä välähdyksiä henkilöhahmon sattumuksista, monissa katkelmissa kuitenkin taustoitetaan miehen- ja oman perheenkin kaipuuta, ja sentyyppisestä elämästä esimerkiksi käyvät oma Jennifer-sisko ja bestis-Elina. Entinen eksä eli Aleksi tuntuu olevan ylivoimainen psykologinen este Iirikselle, ja hänestä irtipääsyä tarkkaillaan monestakin näkökulmasta. Lisäksi ystävyyden kehittymistä sekä oman elämän peilaamista omaan siskoon valotetaan monipuolisesti ja hauskan ironisesti.
Tässä kirjassa on myös Mielensäpahoittajaan rinnasteinen hahmo, ja sellaista virkaa saa toimittaa naapurin 85-vuotias räväkkä Marja-Leena-mummo, jolta heltiää elämänohjeita ja vinkkejä urosten saalistamiseen sekä elämästä selviytymiseen. Bestikselle tietysti raportoidaan joka käänteessä viimeisimmätkin seksiseikkailut, joista ei tahdo tulla mistään mitään. Lohturuokaa kannetaan kassikaupalla yksiöön ennen seuraavaa yritystä, kun yritellään panna järjestykseen häilyvän identiteetin palikoita. Muitakin karrikoituja hahmoja on tarinoihin lisäilty, ja sellaisiin saadaan tutustua myös koulussa, jossa psykologi pääsee vetämään feministien aluille ahdistusta helpottavaa kurssia, jossa voimamusiikin tahdissa filosofit, kuten Berkeley ja Foucault, tulevat tutuiksi…
June 24, 2017
Tykkäsin enemmän kuin Pulkkisen vakavahenkisestä tuotannosta. Ajoittain kuplivan iloinen, ja äänikirjan kertojalla oli ääni ja lukutapa, joka sopi tähän erinomaisesti. Mutta kliseinenhän tämä oli, ja kevyen höttöinen. Chick lit ei ole tyylilajina kaivonsyvä, mutta kun Pulkkisen kieli on niin mietittyä, niin sitä jotenkin odottaisi, että hänellä olisi jotain erityistä asiaakin. Mutta Iiris Lempivaara se vain tanssahteli helsinkiläisen vajaat kolmekymppisen naisen peruspolkuja, söi suklaata, osti kenkiä ja mekkoja, tutkiskeli omaa napaansa, toipui sydänsuruista ja etsi uutta miestä. Siinä se. Kun nyt itsekin kumminkin myönnän tehneeni lukuisia näistä asioista samanikäisenä ja pitkälti samoilla kulmilla, niin ihan hyvin tämä resonoi. Miinusta ilmavaivoista, hätäkaljoista ym. etäännyttävistä elementeistä. Jäin myös miettimään, että ajan henkeen olisi kuulunut varmaan edes jonkinlainen ympäristötietoisuus tai jossain kohtaa pilkahtava huono omatunto sen puutteesta.
January 5, 2019
Hauska lukea elämästä, jota ei ole koskaan kokenut, joskin liioitetusta sellaisesta. Mutta sitä kait lukeminen on, ymmärtämistä ja maailman peilaamista omia kokemuksiaan tai kokemattomuuttaan vasten.
Pulkkisen tarina oli jonkinlaista chicklittiä mutta varsin älyllistä sellaista, eli vastasi odotuksiani. Nuori nainen etsii naiseuttaan ja mihinkäs muuhunkaan päätyy kuin mieheen. Astetta viihdyttävämpänä tämän olisi voinut toteuttaa siten, että loppuratkaisua olisi kehitelty alusta asti eikä vain viimeisessä luvussa. Mutta olen sen ennenkin huomannut, suomalaiset kirjailijat eivät joko osaa tai kehtaa kirjoittaa romanttisesta rakkaudesta, ja vielä harvempi kehtaa tunnustaa lukevansa sitä. Mutta on sillekin paikkansa.
Pulkkisen tarina oli jonkinlaista chicklittiä mutta varsin älyllistä sellaista, eli vastasi odotuksiani. Nuori nainen etsii naiseuttaan ja mihinkäs muuhunkaan päätyy kuin mieheen. Astetta viihdyttävämpänä tämän olisi voinut toteuttaa siten, että loppuratkaisua olisi kehitelty alusta asti eikä vain viimeisessä luvussa. Mutta olen sen ennenkin huomannut, suomalaiset kirjailijat eivät joko osaa tai kehtaa kirjoittaa romanttisesta rakkaudesta, ja vielä harvempi kehtaa tunnustaa lukevansa sitä. Mutta on sillekin paikkansa.
February 27, 2018
Sinällään ihan viihdyttävä, sopivan kevyt kirja. Jokin tarinassa kuitenkin oli sellaista, etten ihastunut siihen ihan täysillä. Jotenkin tarina tuntui poukkoilevan ja leviävän joka suuntaan, vaikka se olikin yhden kertojan kautta kuvattu. Tähän kokemukseen tosin vaikutti varmasti myös se, että kuuntelin teoksen kirjaston e-äänikirjana, joka palautui useamman kerran ennen kuin pääsin loppuun ja kirjaan tehtyjen varausten takia kuuntelemiseen tuli tässä yhteydessä aina katkos.
January 26, 2019
Luulin, että tämä olisi ihan höttöä. Ehkä se onkin. Mutta rakastin joka sanaa ja pilkkua, joka jatkoi virkettä, joka oli jatkunut jo luvattoman pitkälle, mutta joka tuotti tullessaan ajatusten ja tunnesekamelskan aitoa kuvaa niin kuin vain teksti kirjassa voi.
Harvoin olen onnistunut lukemaan näin samastuttavaa ja lohdullista kirjaa, kuin mitä senhetkinen elämäni on ja kaipaa. Tässä oli autenttisen 28-vuotiaan elämän tuntua. Kiitos Riikka Pulkkinen tästäkin!
Feminismi rules!
Harvoin olen onnistunut lukemaan näin samastuttavaa ja lohdullista kirjaa, kuin mitä senhetkinen elämäni on ja kaipaa. Tässä oli autenttisen 28-vuotiaan elämän tuntua. Kiitos Riikka Pulkkinen tästäkin!
Feminismi rules!
December 23, 2019
Alku oli erinomainen, virkistävä ja hauska! Kirjan loppupuoli tuntui sekavalta ja siltä, että Pulkkisen ote oli hukassa, mutta ehkä se johtui osittain alkuperäisestä julkaisuformaatista eli lehdessä ilmestyneestä jatkokertomuksesta.
Päähenkilöön oli helppo samaistua ja tämän tunteiden syvyys tuntui tutulta. Pseudopsykologia ja liiallinen kikkailu loppupuolella lässäyttivät kokemuksen, mutta mukavan kevyttä luettavaa silti.
Päähenkilöön oli helppo samaistua ja tämän tunteiden syvyys tuntui tutulta. Pseudopsykologia ja liiallinen kikkailu loppupuolella lässäyttivät kokemuksen, mutta mukavan kevyttä luettavaa silti.
October 7, 2025
Ihan hauska hömppäkirja. Oivaltavia ja ajatuksia ja ihmissuhdekiemuroita. Enimmäkseen romantiikan etsimistä ja erilaisten ihmisten tapaamista. Iiris on vähän itsekeskeinen ja pilkkaa monia tapaamiaan miehiä. Kaikissa on jotain vikaa, paitsi Aleksissa, josta Iiris on vasta eronnut. Hätäkaljaa ja suklaata työpöydän laatikossa. Hukassa olevalle nuorelle etsitään jostain elämäniloa. Ja kaksi vauvaa.
Suosittelen kyllä aloittamaan avoimin mielin, ja lukemaan myös loppuun asti!
Suosittelen kyllä aloittamaan avoimin mielin, ja lukemaan myös loppuun asti!
April 4, 2018
Helmet lukuhaasteen kohta 21: Kirja ei ole mukavuusalueellasi. Aikamoista hömppää, mutta kun tulin äänikirjan kuuntelun aloittaneeksi, niin meni sitten loppuun asti. Kertoo myös siitä että äänikirjavalikoima kirjastossa on aika rajallinen ja kokoelma alkaa olla läpikuunneltu.
December 6, 2025
Nimelliseen aakkoshaasteeseen luettu, tämä on L niin kuin Lempivaara. Muistan lukeneeni tämän pian kirjan ilmestymisen jälkeen, enkä silloin erityisemmin pitänyt kirjasta. Nyt pidin kovasti, varmaan elämäntilanne oli nyt sopivampi kirjan tapahtumiin verrattuna.
Displaying 1 - 30 of 104 reviews