Tõmbab ustest ja akendest

Lohja #1

by Eeva Joenpelto, Hella-Mare Männamaa (Translator)

Tuntud soome naiskirjaniku (s. 1921) romaan, mis käsitleb elu Soomes 1920-ndatel aastatel. Hiljaaegu on lõppenud kodusõda, käes on keerukas ühiskonna stabiliseerumise ja väärtuste ümberhindamise aeg. Autori tähelepanu keskpunktis on küla- ja aleviolustik selle mitmekesiste, erinevaist ühiskonnakihtidest pärinevate tüüpidega; jälgitakse mitme perekonna saatust.

Genres: Finnish Literature, Classics, Fiction

336 pages, Hardcover

First published January 1, 1974

Reviews

[Elina Mäntylammi · Rating 5 out of 5]

Vihdoin tartuin Eeva Joenpellon tuotantoon ja suorastaan suututtaa, miksi tätä naista eivät kirjallisuushistoriat hehkuta joka sivullaan. Kerronta on syvää ja elämän karikot niin kipeitä, että viiltää. Historian kuvaa piirretään siinä sivussa varmoin vedoin.

Lohja-sarjan ensimmäisessä osassa todellakin Vetää kaikista ovista ja kylmä viima käy: Hännisen kauppiasperheessä naitetaan tyttäriä ja rakennetaan uutta, Grönrooskalta puolestaan on mennyt puolet perheestä kapinan jalkoihin ja hän panee kaiken toivonsa uuteen vallankumoukseen. 1920-luvun Suomessa toivutaan, rakastetaan, trokataan, vanhetaan ja ollaan eksyksissä. Onnen hetket ovat harvassa, mutta elämään taivutaan, kun taivuttava on.

[Kirjoihin kadonnut || Johanna · Rating 5 out of 5]

Upea, upea, upea! Joenpellon kerronta on koukuttavaa ja se miten hän ottaa suomenkielen ja kuinka se muovautuu hänen käsissään taidokkaiksi lauseiksi. Ja huumori, joka iskee iskee nurkan takaa yllättäen ja osuen aina maaliin.

Kiinnostavia henkilöhahmoja, jotka herättävät paljon ajatuksia ja tunteita. Kuinka yhden kirjan aikana pystyi mielipide henkilöistä heilumaan puolelta toiselle. En malta odottaa että pääsen jatkamaan sarjan parissa ja näkemään mitä kaikkea Joenpelto on varannut henkilöhahmojensa varalle.

Miksi tämä ei ole noussut kotimaisen kirjallisuuden kaanoniin? Miksi Joenpelto on jäänyt niin vähälle huomiolle? Hänhän on loistava kirjailija!

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Olipas mainio! Jos on lukenut vaikkapa Täällä Pohjantähden alla 1–3 ja haluaa lisänäkemystä 1910-1920-luvun Suomeen, Joenpelto tarjoilee vähän toisenlaisen näkemyksen. Kaupunkiporvari Hänninen lapsineen elää kuohuvia aikoja. Hienoa kuvausta eteenpäin pyrkivän porvarin elämästä, vaimon roolista siinä sivulla ja tytärten erilaisista elämistä. Tämän sarjan parissa pitää jatkaa eteenpäin.

[Jane Kirjan jos toisenkin · Rating 5 out of 5]

Loistavaa ajankuvaa, kiinnostavia henkilöitä ja juonenkehitystä. Jäin koukkuun, onneksi Lohja-sarjassa on vielä kolme osaa tämän jälkeen!

Kuuntelin tämän äänikirjana ja nykypäivän lukijat saisivat todella ottaa mallia näyttelijä Liisamaija Laaksosen eläytymisestä tekstiin ja eri rooleihin. Punaleski Grönruuskan murretta oli ihana kuunnella hänen lukemanaan, mutta hyvin erottuivat myös herraskaisemmat vivahteet. Ilo kuunnella tällainen äänikirja, eikä sen pituus, lähes 19 1/2 tuntia, tuntunut missään kohtaa liian pitkältä. Olen todella iloinen siitä, että tartuin tähän kirjaan ja vihdoin tutustuin Joenpeltoon!

[Suketus]

Yhdyn kuulemaani kuoroon: MIKSI en ole lukenut tätä aiemmin? Upea, monipuolinen ja rehevä kuvaus Suomesta 1920-luvulla, mitkä hahmot ja suhteet, mikä miljöö ja maailma. Huh. Ja ilmeikäs lukija, ehkä vähän ärsyttäväkin, mutta jotenkin siihen tottui kuten kaikkeen tottuu. Seuraavan osan aloitin jo.

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Jouluna tuli olo, että nyt jotain vanhaa, ei aina uutuuksia. Päätin siis kuunnella Eeva Joenpeltoa ja taidan jatkaa.

Liisamaija Laaksonen luki kirjan ja taas mainitsen, että nämä muutaman vuosikymmenen takaiset äänikirjat ovat enemmän mun makuun kuin uudet. Laaksonen eläytyy upeasti, murrekohdat ovat mahtavia. Pohdinkin, haluanko edes lukea Joenpeltoa, kun olen nyt ihastunut kuuntelemaan.

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Kyselin Twitterissä, mitä lukisin kirjabloggarien klassikkohaasteeseen tällä kertaa. Halusin tutustua johonkuhun lukemattomista suomalaisista naiskirjailijoista. Minulle suositeltiin moniakin kirjoja, joista päädyin tähän Eeva Joenpellon teokseen. Odotukset eivät olleet suuret, ja ne ylittyivät reilusti.

Teoksessa on monia eri näkökulmia ja syvästi inhimillisiä hahmoja. On petoksia, on pienen paikkakunnan juoruja, on valintatilanteita ja erilaisia tapoja käsitellä ihmisten välisiä ristiriitoja. Vahva yhteiskunnallinen kahtiajako leimaa elämää, ja Joenpelto kuvaa taitavasti ihmisiä eri puolilla.

[meri]

halusin ihastua tähän yhtä palavasti kuin moni lukija ympärilläni on ihastunut, ja koska en ihastunut, tuntuu että olisin jotenkin pettynyt – vaikka en edes odottanut mitään 😅 pidin tästä lopulta, vaikka liian pitkä olikin. kirjassa maistuu koko ajan elämä, sen moni kohta pysäyttää sillä miten viiltävän tarkasti elämää ja tuntemuksia kuvataan. itseäni esim. hengästytti vähän, kun julin ajatteli että hävettää niin paljon, että pitää käydä vähän pitkäkseen.

juonessa oli monta asiaa joita en ihan ymmärtänyt (tai ehkä lähinnä oskari hännisen (niin raivostuttava ukko) ja julinin taloprojektin hähmäisyydet) ja se vähän hankaloitti lukemista. aion kyllä jatkaa eteenpäin sarjaa, kyllä näistä hahmoista vielä haluaa kuulla lisää.

[Desertorum · Rating 5 out of 5]

Tykkäsin tästä kyllä ihan todella paljon! Luulin, että tulee tylsä ja raskaslukuinen hetki kun tämän yritän kahlata läpi, mutta ihmeekseni vain tempauduin mukaan ja en malttanut olla lukematta. Ja tuota murretta oli ihan loistava lukea, oma mumminikin sitä jonkun verran käyttää. En ole Eeva Joenpeltoa aiemmin lukenut mutta aion kyllä jatkaa tätä Lohja-sarjaa (kun itsekin sieltä olen kotoisin, joka sai tähän alunperin tarttumaan) ja mahdollisesti kokeilla myös muita teoksia.

[Johanna · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin todella paljon! Enpäs ole aiemmin tajunnut tarttua tähän.

[Mika Auramo · Rating 2 out of 5]

Eeva Joepellon neliosaisen Lohja-sarjan aloittaa romaani Vetää kaikista ovista, ja tetralogiassa seuraillaan länsiuusimaalaisen maalaiskylän kehittymistä vuosikymmenten aikana. Tarina lähtee liikkeelle vuodesta 1910-luvulla, kun paikkakunnalle muuttanut timpuri Oskari Hänninen iskee kyntensä myllärin tyttäreen ja nai Salmensa puhtaasti taloudellisen intressein.

Perheeseen syntyy kaksi tytärtä Inkeri ja Anja, joista jälkimmäinen rakastuu punikkiin, joten sisällissodan traumoja ja taajaman kehittymistä seurataan siinä ohessa. Pääseepä toinenkin tyttäristä avioliittoon, ja kerrotaan Inkerin miehen harrastamasta hämäräbisneksestä kuten pirtukaupoista autoliikkeen lisäksi.

Oskari alkaa tehdä rakennusbisnestä paikallisen grynderi Julinin kanssa, ja siinä sitä huiputetaan puolin ja toisin, ja kerronta on melko vanhahtavaa, tahmeaa ja junnaa paikoillaan, vaikka paikallista kulttuurihistoriaa on käytetty monipuolisesti raaka-aineena tälle sukusaagalle.

[Johanna Lehikoinen · Rating 3 out of 5]

Onhan tämä todella hyvin kirjoitettu, ja hienoa murrekuvausta. En sitten tiedä, johtuuko se sodan jälkeisestä ajasta, että henkilöt ovat niin vastenmielisiä. Esim. äiti ei halua tyttäreltään kirjeitä, vaan heittää ne takkaan ja syyttää tytärtään että tämä on aiheuttanut lapsensa kuoleman negatiivisella ajattelulla. Millainen äiti tekee niin? Minusta se on suorastaan mielenvikaista käytöstä. Muutenkin kirja on täynnä kauhean masentavia ja toivottomia henkilöhahmoja. Missään ei ole pientäkään toivonkipinää näkyvissä. Mutta semmoista se kai sitten on ollut tuohon aikaan. Ja ihmiset luokitellaan punikeiksi ja lahtareiksi. Onkohan tuon ajan traumoista vieläkään oikein selvitty? Ja toisaalta tässä oli ajankohtaisia aiheita, kuten työväen oikeudet ja lakkoilu. En kyllä silti itse jaksaisi tätä enää kolmea kirjaa tätä.

[Katja]

Kudelma, jossa on juuri käydyn sodan kaikuja ja vastakkainasettelua, vahvaa ajankuvaa, yhteiskunnallista ja henkilökohtaista liikehdintää. Joenpelto kirjoittaa rikasta kieltä, luo täyteläisiä henkilöhahmoja ja hallitsee upean miljöökuvauksen. Upposin!

[Katja worlds_between_the_sheets · Rating 4 out of 5]

Joenpellon hahmot ovat paljon mielenkiintoisia. Ne ovat eläviä vikoineen ja puutteineen, rakastan sitä ihmisyyttä kirjoissa. Varsinkin naiset ovat hyvin kolmiulotteisia. Kieli on kaunista ja takavasemmalta tuleva huumori mainiota.

[Joan Owl · Rating 3 out of 5]

Kerronta etenee jokseenkin nahkeasta. Aihe on kuitenkin kiinnostava (poliittinen historia). Parhaiten jäi mieleen kuvaus turvesuolla työskentelystä.

[Tizu · Rating 3 out of 5]

Ai että on niin kurjaa niin kurjaa. Ihan tässä lukiessa ittekin kurjistuu.

[Iira · Rating 3 out of 5]

Ensimmäinen, muttei varmasti viimeinen Joenpelto!

Sain ujutettua tämän vuoden lukuhaasteen kohtaan: 20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen / tässä kirjassa kulkukauppias

[Satu Lindholm · Rating 5 out of 5]

Kuin Täällä Pohjantähden alla ja yhtä hyvä myös. Painotus enemmän naisnäkökulmassa, kiinnostavaa!

[Eliisa · Rating 4 out of 5]

Suomi toipuu kansalaissodasta ja ihmiset pyrkivät eteenpäin, kukin tavallaan. Joenpelto kirjoittaa hyvin, eivätkä hänen hahmonsa ole yksiulotteisia. Hieno kirja!

[Helena · Rating 5 out of 5]

Tyly maailma, johon pääsin vähän hitaasti sisään. Kun avautui, oli hyvin antoisa ja mielenkiintoinen erilaisine tyyppeineen, lavensi myös Linnan Pohjantähdessä antamaa kuvaa sisällissodasta. Huumoria mukana. Aion lukea koko Lohja-trilogian.

[Sirkkis · Rating 5 out of 5]

Suomen itsenäisyydenajan kronikka alkaa. Hienoa kuvausta eri yhteiskuntaluokkaa edustavien ihmisten elämästä. Tarinaan eläytyy mukaan, vaikka eletään aikaa vuosikymmeniä ennen syntymääni.

[Tuya · Rating 4 out of 5]

Ihana, etenkin Liisa-Maija Laaksosen tulkitsemana äänikirjana! 4,5 / 5

[Koivula]

Äänikirjana. Lukijana Liisamaija Laaksonen - aivan loistava! Länsi-uusimaalainen murre; mukavaa kuunneltavaa. Kirja tuo historiaa lähelle.
Helmet: 43 (kirja on käännetty jollekin toiselle kielelle)