Ronja, Milla ja Ansku puolisoineen lähtevät viikonlopuksi Bengtskärin majakalle saunomaan ja rentoutumaan. Milla haluaa myös esitellä muille uuden miesystävänsä, julkisuudesta tutun juontajan ja liikemiehen.
Seurue ehtii hädin tuskin nostaa tervetuliaismaljat, kun miniloma muuttuu painajaiseksi. Syysmyrsky nousee, eikä Milla saavu naisten saunavuorolle. Ystävä on kateissa, mutta myrsky vaikeuttaa etsintöjä ja katkaisee yhteyden mantereelle. Illan ja yön edetessä selviää, että Millan katoaminen on vain alkua.
Koukuttava suljetun paikan mysteeri jatkaa maailmallakin menestynyttä Ronja Vaara -sarjaa.
Vihdoin pääsen Bengtskärin majakkasaarella 💡 , se on pitkään ollut toivelistalla! Tiedä uskaltaako sinne tämän kirjan luettua enää mennä. Ystäväporukan viikonlopun vietto muuttuu kertaheitolla, kun yksi ystävyksistä katoaa. Majakan tapahtumien yhteydessä tarjoiltiin tapahtumien kululle paljon erilaisia vaihtoehtoja ja pakkaa hämmennettiin yllättävillä tuttavuuksilla. Tarina eteni mutkattomasti, sitä oli mielenkiintoista seurata, mutta ratkaisuvaihe oli aikamoista tykitystä. Päätarinan rinnalla kulki toinen tarina, joka liittyi majakan sota-ajan historiaan, tämä tarina jäi vähän ohueksi ja irralliseksi. Tykkään edelleen Ronjasta ja kumppaneista, jään innolla odottamaan seuraavia seikkailuita.
Helmet 34/2024 Kirjan nimessä on käsky tai kehotus => 🎧 Eeva Louko, Pakene ennen aamua 👍
Tämä on mielestäni parempi kuin sarjan edellinen osa. Tarina pysyy näpeissä paremmin, on tietyllä tavalla uskottavampi. Pari seikkaa jäi itselleni hiukan hämäräksi juonenkehittelyssä, mutta ne eivät häirinneet liikaa lukemista. Merellinen, vahvasti sekä syksyltä että kesältä tuoksuva dekkari.
Kerronta oli vähän jäykähköä ja aloin jo olla luovuttamisen kannalla, viimeisenä niittinä oli siirtyminen sota-aikaan ja koska en erityisemmin pidä tämmöisestä aiheesta toiseen pomppimisesta, niin päätin jättää kirjan kesken sivulla 56.
Tyylillisesti aika erilainen, mutta saman tasoinen kirja kuin edeltäjänsä. Kyllähän näitä vaunulenkillä kuuntelee, mutta kirjasta toiseen samana pysyvä hahmokatras ei saa mitään syvyyttä kolmenkaan osan aikana. En usko, että kirjailijalla on erityisemmin suunnitelmaa, mitä hahmoilla tekisi pitkällä tähtäimellä.